Vähän lisää huonekasveja

Vuosipa ehtikin tässä jo vaihtua uuteen, oikein hyvää alkanutta vuotta! Vaan minulla jatkuvat vanhat jutut ;) Se oli nimittäin vielä viime vuoden puolta, kun kirjoitin ensimmäisen osan tähän huonekasvijuttuun. Siihen tulikin oikein mukavasti keskustelua ja kommentteja, kiitokset teille kaikille asianosaisille!

Tässä jutun jatkoksi vähän lisää kasveja. Piti tässä välissä myös oikein tehdä vähän tilannekartoitusta; huomasin että yhteensä 16 erilaisesta kasvistani pistokkaina pöllittyjä on tällä hetkellä vain kaksi - yllättävän heikosti, joskus on ollut paremminkin :) Tässä nyt heti ensimmäisenä toinen noista pistokaskasveista:

Kissus - perushelppo ja -ihana

Kissukseni alkuperään liittyy mukava tarina: vanhan rautatieasemamme odotushallissa kasvoi aikanaan tosikomea kissus, jota ihailin aina aamuisin junaa odottaessani.

Sittemmin asemalle kävi niin kuin monelle muullekin; se suljettiin. Tätä ennen kerkisin kuitenkin nappaamaan kissuksesta pistokkaan, joka kukoistaa nyt kotonamme ja muistuttaa hauskasti tuosta vanhasta asemasta.

Monen kasvin kohdalla tuntuu muuten olevan samoin kuin kissuksen; jokainen pistokas ei välttämättä lähde juurtumaan. Tämän vuoksi pistokkaita kannattaa laittaa useampia, yleensä niistä ainakin joku lähtee kasvattamaan juuria.

Tällaisista "arvokasveista" olen myös varmuudeksi kasvattanut toisenkin yksilön, jos toinen sattuisi jotenkin tuhotumaan.

Suutarinkielosta

ei voi sanoa samaa kuin kissuksesta, että se olisi perushelppo.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suutarinkielo olisi oikein ihana, mutta yrityksistä huolimatta en ole saanut sitä menestymään.

Minulle suutarinkielon tekee erityiseksi se, että se oli Kerttu-isoäitini mielikasveja. Ja kukoisti hänellä tietysti rehevänä kuin mikä.

Tästä olenkin kertonut blogini alkumetreillä, kun kerroin mistä nimimerkkini on peräisin. Tämän vuoksi haluan yrittää suutarinkieloa kasvattaa, vaikka vähän väkisin.

Edellinen suutarinkielo otti ja kuoli, tämä nykyinen taas jurottaa jatkuvasti suunnilleen samanlaisena - ei kasva, muttei taannukaan. Ehkä jonain päivänä ymmärrän suutarinkielon salaisuuden.

Orkideat ois kivoja...

mutteivät oikein laiskan puutarhurin kasveja - paitsi vähään tyytyväinen, mutta ihastuttava ludisia-orkidea.

Se on maaorkidea, jolla on hauskan raidalliset lehdet, ja joka intoutuu sydäntalvella kukkimaan kauniin valkoisin kukin.

Herttaisesta herttalyhtyköynnöksestä

tykkään tosipaljon, on niin herkkä kauniin harmaanvihertävine, sydämenmuotoisine lehtineen.

Niitä pitää aina olla muutama. Pistokkaat juurtuvat suht helposti, mutta köynnös kasvaa aika hitaasti, varmaankin siksi se on kaupoissa aika hintava.

Palmut ovat myös suosikkejani

Nekään eivät kuitenkaan tunnu olevan helpoimmasta päästä. Kasvin ikääntyessä lehdet tuppaavat aina väkisinkin ruskettumaan jostain kohtaa.

Tämä käpypalmu on nyt viihtynyt yllättävänkin hyvin.









Vuosien varrella on tullut kasvateltua mm. seuraavia huonekasveja, jotka eivät ole minulla oikein menestyneet: banaanipuu, kodinonni (pääsee aina jossain vaiheessa kuivahtamaan kunnolla) sekä monenlaiset palmut. Myös sulkasaniaiset ovat aika kivoja. Nekin menestyvät minulla hyvin niin kauan, kunnes sattuu ensimmäinen oikein kunnon kuivahtaminen kastelukertojen välillä.

Mitkä ovat sinun suosikki-viherkasvejasi?

Kurkistus huonekasveihin

Näin sydäntalvella (vaikkei sään puolesta oikein siltä ole tuntunut), ehtii keskittyä vähän huonekasveihinkin, kun puutarha nukkuu ruususen unta. Suht hengissähän nuo näyttävät yllättäin olevan.

Huonekasveissa minulle on tärkeintä ennen muuta kasvin tarina, se mistä kasvi on peräisin. Niinhän sitä kai sanotaankin, että kasvien pistokkaat pitäisi varastaa, jotta kasvit kukoistavat paremmin :) Onko sinulla tapana napsia pistokkaita?

Minusta on myös mukavaa, jos kasvissa on joku erityinen "juju", joko niin että kasvattamisessa on jotain erityistä haastetta tai joku muu juttu. Ihan joku perus-rönsylilja tai kultaköynnös eivät oikein kuulu minun suosikkeihini. Ja myös, koska siivoaminen ei kuulu lempiharrastuksiini, on kiva, jos kasvit eivät ole ihan kamalia pölynkerääjiä - ei tule meinaan meikäläisen suihkuteltua niitä turhan usein.

Muutoinkin huonekasvien hoito on minulla aika suurpiirteistä; vettä aina silloin tällöin kun sattuu muistamaan, lannoitteita tuskin koskaan, eikä multiakaan tule vaihdettua turhan usein. Niinpä minulle onkin valikoitunut tällaisia varsin vaatimattomia, vähemmälläkin hoidolla selviäviä lajeja.

Tässäpä muutamia meikäläiseltä löytyviä huonekasveja. Kasveja näyttääkin olevan sen verran montaa sorttia, että jaan tämän postauksen kahteen osaan. Tässä näin ensi alkuun vähän jouluisempia juttuja, seuraavassa postauksessa sitten vähän muita kasveja.

Perhoskämmeköitä 

on vähän liiankin kanssa, niitä tarttuu aina mukaan jostain tarjouksesta, aina joku uuden värinen.

Ihan kivoja, vähään tyytyviä "peruskasveja", jotka aina silloin tällöin innostuvat kukkimaankin.

Tämä pari vuotta vanha huonekuusi

on yksi suosikkejani. Tuntuu mukavan vaatimattomalta, ja on kauniin vehreä ympäri vuoden. Olen iloinen siitä, että on tullut tämä hankittua.

Jouluisin huonekuusi saa ylleen vähän bling-blingiä. Ehkä joskus sitten kun se kasvaa isommaksi, se voisi hoitaa jopa joulukuusen (tai -männyn :) virkaa.

Tämän joulukaktuksen pistokas

on myös peräisin sukulaisilta. Tai oikeastaan olen istuttanut tähän samaan ruukkuun kaksi eri joulukaktusta. Taaempana olevan isompilehtisen pitäisi oleman valkokukkainen.

Tuossa edessä kasvaa vielä pienenä tuollainen kapealehtinen versio, jonka kukan väristä minulla ei ole tietoa. Se on siis yllätys, kun alkaa joskus aikanaan kukkia. Olisi toki hauskaa, jos vaikka väri olisi eri kuin tuon toisen.

Joulukaktuksen pistokkaat muuten juurtuvat myös tosihelposti.

"Ruotsinkruunu"

Tämän omasta mielestäni viehättävän kruunun hankin muistoksi viimekeväisiltä Nordiska Trädgårdar -messuilta Tukholmasta. Muistuttaa mukavasti tuosta ihanasta reissusta upeaan messutapahtumaan (on muuten tänä keväänä 21.-24.4...). 

Kruunussa kasvoi valmiiksi tuollainen pienilehtinen pennimuori-tyyppinen kasvi. Kruunu on minulle kuitenkin huomattavasti merkityksellisempi kuin tuo kasvi.

Vasta nyt kun aloin valokuvaamaan tuota, huomasin, että kasviin olikin yllättäin ilmestynyt tuollaiset pienet kukatkin, joskaan noilla ei nyt ole sen isompaa merkitystä. 

Tajusin tässä vasta, että kukkien ruukkuihin minun ei ole tullut juuri panostettua. Itse asiassa havaitsin sen nyt, kun aloin ottaa näitä blogikuvia, että onpahan harvinaisen sekalaista seurakuntaa. Toisaalta, myös joillain noista ruukuista on joku tarina, ja siksi juuri se ruukku on saanut jäädä. Ehkä niistäkin voisi joskus erikseen kirjoittaa.  

Onko sinulle merkitystä, millaisissa ruukuissa huonekasvisi kasvavat, vai onko se ihan sattuman kauppaa?

Tässä myös linkki, josta pääset jutun jatko-osaan.

Joulunpyhien askartelua - ihastuttavia paperitähtiä

Ah vihdoin! Lapsuudenkodissamme oli joulukoristeena ihania valkoisia, pienenpieniä monisakaraisia paperitähtiä.

Ne olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan kaikkein kaunein joulukoriste ja ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.

Isommat tähdet ovat halkaisijaltaan kolmesenttisiä ja pienin vain reilun sentin.

Monesti olen miettinyt, miten nuo on mahdettu paperista taitella, olisi ihanaa, jos voisi saada tuollaisia samanlaisia tähtiä. Aina joskus olen yrittänyt noita netistäkin etsiä, mutten ole onnistunut löytämään.

Nyt otettiin tyttären kanssa tämä oikein asiaksi, ja löydettiinhän me lopulta - nuo ovat nimeltään saksan tähtiä!

Saksan tähdet taitellaan neljästä samankokoisesta paperisuikaleesta.
Kuvassa tähden valmistuksen vaiheita, vasemmalla aloitus ja oikealla jo
vähän pidemmällä.

Tähtien taittelemiseen löytyi useampia ohjeita, videolla ja ilman. Aikamme ährättyämme saimme aikaiseksi jokusen tähden, ja pian tuo alkoi sujua vähän sutjakamminkin.

Melkein hitainta on noiden tarvittavien paperisuikaleiden leikkaaminen.

Noin vartissa onnistuimme vääntämään aina yhden tähden. Tästä osoitteesta löytyvän videon ohje oli meistä selkein: https://www.youtube.com/watch?v=7rr34gOba5Q

Tähtiä voi helposti tehdä hyvin monen kokoisia, ja erilaisista papereista. Ensi alkuun teimme valkoisia, mutta pian teimme niitä myös ruskeasta voimapaperista. Näitä täytyy tehdä PALJON lisää, tässäpä on mitä joulunpyhinä näpertää. Ripustanemme näitä lähinnä koristeeksi joulukuuseen - tai siis tänä vuonna mäntyyn.

Tähtien vääntelyyn tulee pieni himo, kuten moniin askartelujuttuihin. Tosin on tämä sellaista näpräämistä, että jos ei ole oikein käsityöihmisiä, niin voi olla, että puuha on enemmän hermoja vievää kuin rentouttavaa :)

Tässäpä muuten yhdistyi hauskalla tavalla eri vuosikymmenet (tai oikeastaan vuosituhannet :) - ensin jostain 1900-luvun puolivälin paikkeilta peräisin olevat paperitähdet, ja sitten netin kautta tieto niiden nimestä ja vielä teko-ohjeetkin!

Onks Pauliinaa näkyny?

Näin juhannuksen kevennykseksi tuli mieleeni pieni tapahtuma tuosta alkukesältä.

Jouduimme tekemään yhdessä huoneessa lattiaremontin, siitä ehkä joskus myöhemmin tarkemmin jossakin. Remontin loppuvaiheilla kysyin tutulta perinnearkkitehdiltä sähköpostitse, millä hän suosittelisi tilkitsemään osin aika leveitäkin lattialankkujen rakoja.

Vastaus tuli: Lattialaudoituksen isoja rakoja tukitaan -- hienosta purusta Pauliinan kanssa tehdyllä täytteellä.

Jäin ihmettelemään, mitähän tuo Pauliina-niminen aine on ja mistähän sitä mahtaisi saada. Kyselin naapureiltamme ja soitin yhteen perinnerakentamisen liikkeeseen, eivät tunteneet tuotetta. Googlasinkin, mm. Pauliina ja kitti. Löytyi henkilö, jonka nimi on Pauliina Kitti, muttei muuta asiaa valaisevaa.

Aloin epäillä, voisiko tuossa tuotenimessä olla kirjoitusvirhe, mutten keksinyt, mikä oikea sana voisi olla. Laitoin jo arkkitehdillekin täydentävän kysymyksen, mutta vastausta ei heti kuulunut.

Lattiamaalia ostaessani kysäisin myös maalikaupan miehiltä, tietäisivätkö he arkkitehdin suosittelemaa Pauliinaa. Ei tietoa.

Lopulta tuli arkkitehdin vastaus, olivat saaneet kysymyksestäni makeimmat naurut pitkään aikaan. Kyseessä oli ennakoivan tekstinsyötön tekemä tepponen, oikea vastaus olisi ollut: puuliiman. Aikalailla oli siis kännykkä omiaan vääntänyt, vielä kun oli laittanut hämäykseksi tuon ison alkukirjaimenkin.

Pauliina kyllä kuulostaisi varsin osuvalta perinnetuotteen nimeltä: puuliima Pauliina, eikö vain? Nimenhän voisi vaikka yrittää kaupata jollekin firmalle - mutta kun tuli nyt julkaistua tässä, niin nopein ottakoon vapaasti käyttöön!

Lattiaremontin syy oli se, että lattialankkujen alle lisättiin sieltä
puuttunut ilmansulkupaperi, mikä pilkottaa
kuvassa ruskeana lankkujen alta.

Onneksi en ollut kysellessäni tarkemmin kertonut, kuka on tämä Pauliinaa suositteleva pohjoissuomalainen arkkitehti, ettei mennyt maine täälläpäin :)


Oikein hyvää Jussia!

20 000 katselukertaa täynnä :) Arvonnassa palkintona käteviä koukkuhenkareita!

Yhteen palkintoon kuuluu neljä
koukkuhenkaria. Kuvan korut eivät
 kuulu palkintoon, voittajat pääsevät
täyttämään henkarit omilla koruillaan :)

Hei te kaikki ihanat lukijat, jälleen kuuluu kiitos teille: blogin sivukatseluita on nyt kertynyt vajaassa Iisi-koukkuhenkareita.
vuodessa yhteensä 20 000! Tämän tapauksen johdosta järjestän arvonnan, jossa palkintona Tokmanni Oy:n lahjoittamia käteviä

Henkareille on lukuisia käyttötarkoituksia, mm. vöiden, huivien ja miksei vaikka pienten puutarhatyökalujenkin säilytykseen.

Kaikkein parasta henkareissa kuitenkin on, että ne ovat ratkaisu yhteen naisen ikuisuusongelmaan; kaikkien ihanien korujen säilytykseen :) Henkari on kätevä ripustaa vaatetangolle ja ottaa siitä esille. Jo yhteen henkariin mahtuu monta korua, jotka ovat kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä, eivätkä sikinsokin sekaisin.

Tällä kertaa haluan muistaa kilpailulla teitä lukijoitani arpomalla koukkuhenkareita kaikkien blogiini jo liittyneiden lukijoiden sekä kilpailuaikana liittyvien uusien lukijoiden kesken.

Palkintoja on yhteensä viisi, yhteen palkintoon kuuluu kaksi henkaria, yksi valkoinen ja yksi musta, yhden palkinnon arvo on n. 10 euroa.

Kilpailu jatkuu 15.6.14 saakka, minkä jälkeen kerron voittajat ja otan heihin yhteyttä. Jos en tavoita voittajaa kesäkuun aikana, arvon tilalle uuden.

Kommentissa voit halutessasi ehdottaa henkarille vielä uusia käyttötarkoituksia!

Lukijaksi voit liittyä oikella olevassa Lukijat-kohdassa klikkaamalla Liity tähän sivustoon-kohtaa. Liittyminen edellyttää Google-tiliä = gmail-sähköpostiosoitetta.

Arvonta on päättynyt, voittajat löytyvät tästä.

Seuraava kilpailu on tiedossa siinä vaiheessa, kun blogini täyttää vuoden, eli heinäkuun lopulla. Pysyhän "linjoilla"!

Pyöreitä vuosia

Talomme, hirsirunkoinen entinen koulu, on hyvää vuosikertaa 1934, samaa kuin äitini. Molemmat tulevat siis tänä vuonna kunnioitettavaan 80 vuoden ikään, tuntuu jotenkin erikoiselta. Saas nähdä, kehkeytyykö tässä vuoden varrella minkälaisia kekkereitä :)

Vaan vähän lisää tästä talosta, johon muutimme parisenkymmentä vuotta sitten. Siitä taaksepäin tiedämme talon historiaa melko hyvin edelliset 20 vuotta. Tätä edeltävät toiset 40 vuotta talon elämää kouluna ovat meille aikalailla hämärän peitossa. Sitä on melkoisen vaikea, miltei mahdoton kuvitella, miten pienet oppilaat ovat vipeltäneet täällä kuvitelmissani ankarien opettajien silmien alla. Voi kun sitä olisi mukava päästä näkemään edes pienen hetken!

Miltä täällä on silloin näyttänyt, millainen piha on ollut, mitä oppilaat ovat siellä tehneet, mitkä ovat olleet heidän mielipaikkojaan? Oliko kotieläimiä, jos niin missä ja mitä, entä puutarha? Vaikkei talon menneisyyttä yksityiskohdissaan tunnekaan, niin on kuitenkin mukava ajatus, että omalla kodilla on historia, jonka edes jollain tasolla tietää.

Koulut olivat tuolloin kylien tärkeitä rakennuksia, jotka rakennettiin aivan erityisellä huolellisuudella. Sen huomaa monella tapaa. Vaikka talo on rakennettu haastavalle savimaalle, se on erittäin tukevaa tekoa. Myös kaikki yksityiskohdat, ikkunat, ovet, hormit, listat ja muut ovat viimeisen päälle.

Juuri mitään tällaista alkuperäistä emme ole joutuneet kokonaan uusimaan, vain kunnostamaan normaalin kulumisen jälkiä. Sähköt, vesijohdot ja muut myöhemmän ajan tekeleet ovat kuluvina osina eri juttu.

Heikkona pikkukiviin

Rannoilta kerätyt pikkukivet ovat suuri heikkouteni ja intohimoni. Kiviä on tarttunut matkamuistona mukaan pieniä määriä sieltä täältä, muistuttavat sisällä ja ulkona eri paikkoihin ripoteltuina mukavasti menneistä reissuista.

Joskus olen miettinyt, onkohan tällainen kivienkeruu sallittua, kun sitten tänä kesänä juuri uutisoitiinkin, ettei ole. Paitsi kuulemma sellaisia ihan pieniä määriä voi ottaa, mitä nyt pikkupojat taskuihinsa keräävät. Toivottavasti tämä harrastukseni menee vielä tähän kiintiöön :)

Sisällä pikkukivet ovat melkoisia pölynkerääjiä. Laitoin kivet pölyongelman vähentämiseksi tällaisiin kapeisiin lasipurkkeihin, missä ne ovat mukavasti esillä. Pikkukivet sopivat myös kauniiksi somisteeksi kattauksiin. Kun joskus myöhemmin postaan kylppäriremontistamme, saatte huomata, että kiviä tuli kiinniteltyä sinnekin ;)