Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan).

Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

Yläkuvassa pizza ennen uuniin menoa ja alempana sama herkku valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan). Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

No nyt tuli nämä kuvatkin, kun tuli jälleen tehtyä tätä ihanuutta.

Ensimmäisessä kuvassa pizza ennen uuniin menoa - tietysti gluteenittomana, pohjataikina itse tehty.

Toisessa kuvassa valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Mainio tomaattikastike

Ennen keittämistä.

Se on nyt tomaattien aikaa. Suurin osa tomaateista menee monikäyttöiseen, itse kehittelemääni tomaattikastikkeeseen. Siihen tarvitaan pari-kolme kiloa tomaatteja, pari sipulia, valkosipulia maun mukaan, sokeria puolisen desiä ja saman verran ketsuppia, pari teelusikallista paprikajauhetta, maun mukaan suolaa, yrttejä ja cayenneä. Lisäksi tähän on helppo upottaa kesäkurpitsaa, esim. puolikas keskikokoisesta kurpitsasta tähän satsiin.

Kesäkurpitsa ja tomaatit pilkotaan pienehköiksi paloiksi, tomaateista kannat pois. Sipulit silputaan pienehköiksi. Kaikki ainekset laitetaan kattilaan. Tässä vaiheessa kattilasta voi kaataa pois tomaateista valuvaa nestettä, jos haluaa paksumpaa kastiketta. Keitellään sekoitellen tunnin verran, loppuvaiheessa ilman kantta. Maista ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Purkita puhtaisiin purkkeihin tai pakasta sopivissa rasioissa.

Valmiina pakkaseen.

Kastike sopii melkein mihin vain: tomaattikeiton pohjaksi, oivaksi pastakastikkeeksi, pizzapohjalle, erilaisiin patoihin, kalan kanssa sekä tomaattirisottoon. Erityisen hyvin se toimii kun levittää kastiketta uunipaistin pintaan ennen paistamista.

Sitten kun on tehnyt riittämiin tomaattikastiketta, voikin siirtyä herkullisen paholaisen hillon valmistuksen, ohje löytyy tästä.