Ihan yhteen Avoimeen puutarhaan sitten ehdin 🙂

- mutta se oli sitäkin mukavampi. 

Valitsin päivän tutustumiskohteeksi Lohjalta Päivölän tilan puutarhan. Tämä valikoitui kohteekseni useammastakin syystä, lopulta ennen muuta siksi, että lupasivat kaiken kahvilan tarjonnan olevan gluteenitonta - mikä paratiisi!

Lähistöllä oli myös pari kiinnostavaa kaupallista kohdetta. Niistä varmaan tarkemmin joskus myöhemmin, kenties arvonnan muodossa 🙂

Päivölän tilan puutarhaa on rakennettu entisen maatilan pihapiiriin muutaman vuoden ajan. 

Puutarhasta löytyy pari ikkunoista itse tehtyä kasvihuonetta, joukko viljelylaatikoita sekä jonkin verran perennoja ja pelakuita, marjapensaita ja muutama hedelmäpuu. Johtotähtenä on ollut puutarhan helppohoitoisuus.

Hyötykasvit kasvavat viljelylaatikoissa.

Navetan päätyyn rakennetun kasvihuoneen ikkunaseinä peilaa hauskasti kauniin peltomaiseman.

Kasvihuoneen lämmössä viihtyy tomaattien lisäksi
muun muassa rehevä viiniköynnös.

Puutarhasta avautuva näkymä elokuiselle viljapellolle
tarjoaa viljelyksille kauniin taustan.

Toinen kasvihuoneista vetelee jo viimeisiään ja on saanut purkutuomion,
mutta kasvit eivät ole siitä moksiskaan. 

Navettarakennuksessa on pieni puoti ja kahvila,
joka on auki erilaisten tapahtumien aikaan.

Kahvilassa oli ihanan sievä kääpiökissus. En ole tällaista koskaan aiemmin nähnyt
enkä tiennyt olevan olemassakaan. Pitänee ruveta etsiskelemään...

Puodissa oli myös myynnissä hauskoja, virkattuja pitsikorvakoruja. Näitä voisi olla kiva kokeilla tehdä itsekin, ei ehkä jäisi käsityö kesken 😀

Lopuksi se piste i:n päälle - ihana gluteeniton punaherukka-juustokakku 🙂

Vapuksi: pienet söpöt juustopiiraat

Vappuna maistuu pieni suolainen syötävä. Tähän tarkoitukseen sopivat mainiosti pienikokoiset, muffinspellin koloissa paistettavat juustopiiraat.

Nämä saa myös helposti syntymään silloinkin, kun kaapeissa ei tunnu olevan oikein mitään syötäväksi kelpaavaa.

Yleensä löytyy kuitenkin jonkinlaisia juustonjämiä ja vähän kananmunia. Kunhan taikina-ainekset vielä löytyvät, ei muuta tarvitakaan hyvän juustopiiraan valmistamiseen.

Näin vapun kunniaksi ja vaihtelun vuoksi voi yhden ison piiraan sijaan valmistaa söpöjä pikkupiiraita muffinspellillä.

Taikina painellaan voidellun muffinspellin koloihin ja päälle kaadetaan täyte, johon tulee kanamunaa, kermamaitoa, juustoraastetta ja mausteita. Makua antamaan voi laittaa vaikka homejuustoa ja ananasta, jos sattuisi löytymään. Tai kevään kunniaksi parsaa!

Toisen pellillisen piiraisiin laitoin vähän focaccian tyyliin kirsikkatomaatin puolikkaita ja oliiveja, niistäkin tuli mukavaa makua. Rapeat pikkupiiraat maistuvat oikein hyviltä!

Iloista vappua!

Pääsiäisen juustokakku

Tähän puutarhamessujuttujen väliin kiilasi nyt ajankohtaisuutensa vuoksi tällainen pääsiäiskakku. Mutta pian jatkuvat messujututkin!

Tämän juustokakun salaisuus on säilyketölkeissä myytävä makeutettu maitotiiviste eli kondensoitu maito. Se antaa kakulle samettisenpehmeän ja tasaisen rakenteen. Sen lisäksi ainekset ovat melkoisen yksinkertaiset. Ja mikä parasta, tähän voi sekoitella hyvinkin luovasti erilaisia maitotuotteiden jämiä, jos niitä on sattunut jäämään; esim. maustamatonta tuorejuustoa, ranskankermaa, kermaviiliä, kermaa, mascarponea tai ricottaa.



Olennaisinta on, että mielellään vähän erilaisia maitotuotteita on yhteensä n. 500 g (tai vähän isompaan kakkuun n. 700 g).





Keksipohja:

1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
n. 75 g margariinia sulatettuna

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää rasva joukkoon, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Esipaista pohjaa 175 asteessa vajaa 10 min, varo ettei se pala reunoiltaan.

Laita kaikki maitotuotteet kulhoon, vatkaa tasaiseksi vatkaimella, lisää joukkoon kolme kananmunaa yksitellen kevyesti vatkaten (isompaan satsiin neljä), jatka vatkaamista vielä hetki. Sekoita lopuksi joukkoon maitotiivistettä maun mukaan 1/2 - 2/3 purkillista - maistele sopiva makeusaste (isompaan annokseen lähes koko purkillinen), vatkaa vielä tasaiseksi.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista kakkua uunin alatasolla reilun puoli tuntia, kunnes täyte alkaa olla pehmeänjähmeää ja aivan reuna on saanut pikkuisen väriä. Anna kakun jäähtyä rauhassa vuoassaan ennen kuin irrotat sen.

Pääsiäiskakkuun laitoin keksipohjan päälle vähän mangososetta ja paistamisen puolivälissä lisäsin sosetta marmorikuvioksi kakun pintaan.

Kauralastu kuin karkki

Tämä tammikuu tuntuu nyt aivan revenneen herkuttelun suhteen. Ehkä se menee jotenkin niin, että talvi vaatii veronsa...

Meikäläisellä meneillä olevaan nostalgiakauteen sopivat tällä kertaa hyvin äkkimakeat kauralastut. Näitähän tupattiin tekemään -80-luvulla tuon tuosta. Kun tekee mieli nopeasti jotain oikein makeaa ja hyvää, ovat kauralastut juuri sopivia.

Resepti, jolla olen tottunut kauralastut tekemään, on peräisin jostain äitini ikivanhasta keittokirjasta. Sieltä se on kulkeutunut jo kolmanteen sukupolveen. Tällä reseptillä syntyvät nimittäin mielestäni kaikken pitsisimmät, rapeimmat ja ihanimmat kauralastut.

Laita taikinanokareet pellille  riittävän harvaan.

Ihanan ohuet kauralastut (20-25 kpl)

100 g voita tai margariinia
3/4 dl sokeria (voi käyttää myös tummaa sokeria)
2 1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 tl gluteenitonta jauhoa
2 rkl kermaa

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä hitaasti kunnes rasva on sulanut ja sekoita tasaiseksi. Nosta pellille leivinpaperin päälle reilun teelusikallisen kokoisia taikinanokareita. Jätä reilut välit, sillä taikina leviää paistuessaan runsaasti. Paista 150 asteessa 10 - 15 min, kunnes kauralastut ovat kullankeltaisia, reunoiltaan kauniin vaaleanrusehtavia.

Paistuessaan lastut kuplivat ja leviävät reilusti.

Anna lastujen jäähtyä ja jähmettyä pellillä ennen kuin irroitat ne. Nämä kauralastut voi myös tarvittaessa taivuttaa kauniille kaarelle siinä vaiheessa kun ne ovat hieman jäähtyneet.

Tällä ohjeella tekee äkkiä tuoretta tarjottavaa vaikka yllätysvieraille.

Nämä eivät yleensä kauaa pellillä vanhene.

Milloin olet tehnyt mustikkakeittoa?

Munkkien lisäksi talviseen ulkoiluun kuuluu olennaisena osana ihanan paksu mustikkasoppa. Joko nautittuna ulkosalla höyryävän kuumana termoksesta, tai sitten reippailun jälkeen sisällä jäähtyneempänä versiona. Molemmat toimivat.

Jos pakastimesta löytyy vielä viimekesäisiä mustikoita, nyt on oiva hetki käyttää niitä sopan tekemiseen. Pistetään tähän varmuudeksi jonkinlainen ohjeenpoikanenkin, jos ei ole tullut viime aikoina mustikkasoppaa valmistettua.

Tarvitaan 1 l vettä, 3 - 4 dl (pakaste)mustikoita, sokeria maun mukaan ja pieni ripaus suolaa. Vesi mitataan kattilaan, sekaan laitetaan jäiset mustikat. Pistetään kattila kuumenemaan levylle kunnes kiehuu, lisätään sokeri ja suola ja annetaan kiehua pari minuuttia. Sitten tulee suurustamisen vuoro.

Muistiini on piirtynyt kirkkaasti koulun köksäntunnilta vuosikymmenten takaa hyvin toimiva muistisääntö siitä, paljonko suurusta (perunajauhoa tai maissitärkkelystä) laitetaan mihinkin suurukseen, se menee näin:

kastike 1 rkl/nestelitra
keitto 2 rkl/nestel.
kiisseli 3 rkl/nestel.

Eli tämän mukaisesti sopiva määrä suurusjauhoa sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä ja lisätään vispilällä sekoittaen kuuman mustikkaliemen joukkoon. Kiehautetaan liemi uudelleen, perunajauhoa käytettäessä niin, että seos juuri ja juuri kiehahtaa, maissitärkkelys saa kiehua vähän pidempään.

Mielestäni kiisseliin tulee kaikkein paras rakenne kun tekee suuruksen molemmista jauhoista, puolet toista ja puolet toista.

Hiihtäjä on munkkinsa ansainnut!

Reippaan hiihtolenkin jälkeen on takuuvarmasti ansainnut ihanan sokeripintaisen tuoreen munkin. Koska munkit pitää näissä tilanteissa saada nopeasti, olen tehnyt leivinjauheella kohotettuja pikamunkkeja, jotka valmistuvat hetkessä ja maistuvat siinä missä perinteisemmätkin munkit.

Itse asiassa näistä tuli taas kerran niin hyvän makuisia ja ihanan rapsakkapintaisia, että ne päihittävät monta muuta munkkia.

Pikamunkkien taikinan tekemiseen menee vain pieni hetki, eikä muutaman munkin paistaminenkaan kestä kovin kauaa. Taikina menee näin:

3 dl gluteenitonta jauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kermamaitoa
1 muna

Paistamiseen: n. 3 dl ruokaöljyä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kermamaito ja muna sekoittaen nopeasti tasaiseksi, löysähköksi taikinaksi.

Kuumenna öljy kapeahkossa kattilassa. Voit kokeilla öljyn sopivaa lämpöä (180 astetta) laittamalla öljyyn pienen palan taikinaa. Öljy on sopivaa kun taikinanpala ruskistuu hitaanlaisesti kauniin vaaleanruskeaksi.

Nosta taikinasta kahden lusikan avulla nokareita kuumaan öljyyn, ei haittaa jos munkkeihin jää "ulokkeita", ne kypsyvät mukavan rapeiksi.

Kääntele munkkeja kypsymisen aikana esim. haarukan avulla. Nosta kypsät munkit hetkeksi valumaan talouspaperin päälle. Kieritä sokerissa, kun ne ovat hiukan jäähtyneet. Taikinasta tulee reilu kymmenen munkkia. Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, pistä jauhojen tilalle vastaava määrä vehnäjauhoa.

Muistathan varoa kuuman öljyn kanssa, varmuuden vuoksi kattilankansi käden ulottuville siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan.

Hyvää talvista viikonloppua!

Vielä paremmat kasviskroketit :)

Kaipa tässä olisi jälleen perjantai-illan iloksi syytä laittaa jonkunlainen postaus :)

Kirjoitin aiemmin ihanista kasviskroketeista, ja luulin, ettei niiden suhteen voi enää tuon paremmaksi pistää.

Tulin nyt tehneeksi kroketteja punajuuresta, ja hämmästykseni oli suuri, kun ne olivat vieläkin paremman makuisia kuin aiemmat, muista juureksista valmistetut. Punajuuri näyttääkin siis olevan kuin tehty tähän ruokalajiin.

Ihania punajuurikroketteja ja vähän muita herkkuja.

Jahkasin aikani, keitänkö punajuuret etukäteen, vai teenkö krokettitaikinan raaoista punajuurista, molemmanlaisia ohjeita näyttää löytyvän. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja se ainakin toimi loistavasti.

Raastettun punajuuren (valuta ensin pois ylimääräistä nestettä) lisäksi laitoin massaan kikherneitä, sipulia, valkosipulia sekä keitettyä perunaa raastettuna. Mausteeksi suolaa, yrttisuolaa, valkopippuria ja yrttejä. Massaa sitomaan vielä kananmuna ja vähän gluteenitonta jauhoa/korppujauhoa. Ainekset pyöräytetään monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi massaksi, mistä pyöritetään käsin pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan kypsiksi pannulla öljyssä tai uunissa. Ennen paistamista kroketit voi vielä kierittää (gluteenittomassa) korppujauhossa, jolloin niihin tulee ihanan rapea pinta.

Tämä on kyllä paras koskaan syömäni punajuuriruoka!

O, ou mikä suklaapiiras!

Nyt tulee aika hyvää, tämä piiras tainnuttaa paatuneimmakin suklaaholistin.

Monenlaisia toinen toistaan herkullisempia suklaaviettelyksiä on tullut vuosien saatossa kokeiltua.

Tämä tosisuklainen piiras vie kyllä voiton kaikista, niin helppoudellaan kuin tyrmäävän suklaisella maullaan.

Ainekset ovat kaikin puolin oikeat: rapean keksipohjan päällä sekoitus suklaasta, sokerista, rasvasta ja kermasta :) "Keventäjäksi" vielä kermavaahtoa.

Oman puutarhan antimia tästä ei kyllä valitettavasti löydy, mutta ei kai sitä ihan aina tarvitsekaan.

Keksipohja:

1 rasia (160 g) gluteenittomia digestiivikeksejä
50 g sulaa rasvaa

Täyte:

200 g suklaata (tummaa ja maitosuklaata makusi mukaan esim. puolet ja puolet)
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
50 g voita

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sula rasva, sekoita tasaiseksi. Laita piirasvuoan (halk. n. 28 cm) pohjalle leivinpaperi ja levitä keksiseos ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. Tasoittele ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Paloittele suklaat ja laita ne sulamaan muiden täytteen ainesten kanssa metalliseen kulhoon, joka laitetaan vesihauteeseen kattilan päälle, jonka pohjalla on lähes kiehuvaa vettä. Kulhon tulee sopia paikalleen niin tiiviisti, ettei kattilanraosta pääse nousemaan vesihöyryä. Älä sekoittele suklaiden sulamisen aikana juurikaan, mutta sekoita lopuksi suklaiden sulettua tasaiseksi.

Anna piiraspohjan ja täytteen jäähtyä hieman ja levitä täyteseos pohjalle. Täytettä ei tarvitse olla kovin paksua kerrosta. Laita jäähtymään jääkaappiin. Koristele suklaarouheella ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Jos pidät tymäkämmästä suklaanmausta, voi koko suklaamäärä olla tummaa suklaata.

Tämän suklaapommin voi myös leipaista neliskulmaiseen vuokaan, jolloin sen voi leikata pieniksi neliönmallisiksi suupaloiksi.

Vierasvaraksi tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi, jos vain pystyy varmistamaan herkun säilymisen jääkaapissa ;)

Sosesopan uudet liittolaiset

Kesän maa-artisokkasato vain muutamasta kasvista
oli mukavan runsas.

Piti tehdä perinteistä purjo - peruna -sosekeittoa, mutta jotenkin ajatus keitosta kyllästytti. Jotain uutta ideaa siihen pitäisi keksiä.

Silloin tulivat mieleeni maa-artisokat, jotka kasvoivat tänä kesänä mainiosti. Mitäpä jos kokeilisi korvata osan perunasta maa-artisokalla, siitä täytyy tulla soppaan uutta potkua.

Pistin mukaan vielä yhden porkkanan ja hiukan juuriselleriä, niitäkin kun on nyt runsain mitoin.

Kuullotin pilkotut kasvikset perunoita lukuun ottamatta ensin kattilassa öljyssä, lisäsin sitten niiden joukkoon vettä ja perunanpalat kiehumaan.

Mausteeksi valkopippuria, yrttisuolaa ja yrttejä, soseuttamisen jälkeen keiton pintaan vielä pikkuisen persiljaa.

Hyvää tuli!

Keiton maku olikin oikein hienostunut, uudet ainekset toivat siihen mukavaa makuvivahdetta. Mitään kermoja tai muuta ihmeellisempää ei tarvittu.






Koska sosesopat ovat hyvää ruokaa, kirjoitin jo aiemmin postauksen, missä on vinkkejä erilaisista sosesoppaan sopivista kasviksista, käypä kurkkaamassa!

Klingelin blogissa taas on juuri julkaistu kirjoitukseni ikuisuusongelmasta: Mitä tänään ruoaksi? Käypä kurkkaamassa ja mieluusti kommentoimassakin siellä!

Tule, tule hyvä kakku!

Tälle viikonlopulle oli "jonossa" useampikin hekkuleivonnainen: taivaallinen tarte tatin, suussasulava porkkanakakku, marmoroitu juustokakku (tällä kertaa mustaherukasta) sekä aikalailla täydellinen suklaapiiras.


Valmistukseen asti noista päätyi nyt ensimmäinen, vastustamaton tarte tatin. Tein sen tyttären vinkkaamalla ihanan Aurinko ja Kuu -blogin ohjeella - paitsi että, vaihdoin omenat päärynöihin (ja vähensin vähän sokeria) sekä käytin jauhoina gluteenittomia. Tällä ohjeella onnistuu varmasti, näin olen kuullut monen sanovan. Eri hyvää tulikin! Karviaisetkin voisivat sopia tähän, kellä sattuu olemaan.

Kirjoitan myöhemmin toisen postauksen tuosta porkkanakakusta, ja myös tuohon viimeisimpään, ihanaan suklaapiiraaseen, täytyy joskus palata!

Makeaa, rapsakkaa, tahmeaa, ihanaa - tarte tatin - tällä kertaa päärynästä.

Marmoroitu marja-juustotorttu, nam!

Ihanat luonnonvatut ovat parhaimmillaan ja ne sopivat erinomaisesti kesäiseen marja-juustotorttuun - kuten vaikkapa mustikat, ja mikseivät herukatkin.

Leivonnaisesta saa helposti gluteenittoman, kun tekee pohjan gluteenittomista kekseistä.


Marmoroitu marja-juustotorttu

Keksipohja:
1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
75 g margariinia sulatettuna
1 rkl sokeria

Täyte:
2 pkt (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1/2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl vaniljasokeria
1/2 dl marjoja

Marjaliemi pinnalle:
1 dl marjoja
1 rkl sokeria

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon rasva ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Keitä pinnalle tulevia marjoja kattilassa sokerin kanssa muutama minuuutti. Painele siivilän läpi ottaen talteen kaiken marjaliemen, jäähdytä kylmäksi.

Täytettä varten laita tuorejuusto kulhoon, lisää joukkoon kerma, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi kevyesti vatkaamalla. Lisää munat yksi kerrallaan edelleen kevyesti vatkaten.

Ripottele täytteeseen tulevat marjat pohjalle ja kaada päälle täytemassa.

Kaada marjalientä tortun pintaan pienissä erissä, tee pintaan marmorikuvio haarukalla kevyesti vedellen.

Paista 175 asteessa 45 - 50 min.

Jäähdytä ja irrota vuoka.

VINKKI: irtopohjavuoan pohjan saa helposti vuorattua leivinpaperilla, kun ottaa paperista hieman pohjaa suuremman palan, laittaa paperin pohjan päälle ja sulkee vuoan reunan paikoilleen. Paperin ylimääräiset reunat on helppo repiä pois tässä vaiheessa. 




Ja vielä ps. blogissani kävi onneton kuvakämmi, ehkä olet huomannutkin. Yritin muuttaa hiukan Picasan asetuksia, minkä seurauksena linkitys kaikkiin kuviin katosi :( Testasin tätä vielä ennen muutosten tekemistä toisella blogiviritykselläni, mutta siitä huolimatta näin kävi. Nyt jokainen sadoista kuvista pitää ladata uudelleen paikalleen, kääk! Tuoreimmat kuvat ovat jo kohdillaan, mutta vanhempien osalta tähän menee valitettavasti tovi. En siis suosittele muuttelemaan Picasan asetuksia!!

Kesäinen feta-parsakaalipiiras

Näin parsakaaliaikaan kannattaa tehdä ihanaa piirasta, johon feta antaa mukavaa potkua.

Vielä munamaito päälle ja sitten uuniin.

Suolaisen (gluteenittoman) piiraspohjan ohje löytyy aiemmasta piiraspostauksestani.

Piiraan täytteeksi tulee esikeitettyjä parsakaalin kukintoja, fetajuustoa kuutioina sekä kuullotettua sipulisilppua yhden keskikokoisen sipulin verran (osa voi olla purjoa).

Piiraspohjalle aseteltujen täytteiden päälle kaadetaan munamaito, jota varten sekoitetaan keskenään:

2 kananmunaa
2 dl kermamaitoa
1/2 - 1 tl yrttisuolaa
musta- tai valkopippuria
(yrttejä)

Paistetaan 200 asteessa noin 30 min.

Kuohuvaa ja herneitä - ihana Crème Ninon -keitto

Ainekset kiehumassa ennen soseutusta.

Otettiin äitienpäivästä yli jäänyttä kuohujuomaa ja viime kesäisen herneaidan satoa pakastimesta. Niistäpä syntyi ihana, kuohkeanpehmeä ranskalainen Crème Ninon -hernesosekeitto.

Mukaan vielä vähän oman maan sipulia ja valkosipulia sekä perunaa kellarista - tämähän on lähes lähiruokaa!

Crème Ninonin ohjeita löytyy netistä sen verran, etten rupea sellaista nyt tähän toistamaan.

Hyvää!

Munakasrulla - maistuva ja monipuolinen

Laitetaanpa näin pyhäpäivän iloksi jälleen yksi ruokavinkki, kun puutarhajuttuja on nyt ollut aika lailla. Munakasrulla on mainio ruoka; helppo, yksinkertainen ja melkoisen muuntuvainen. Sen sisään voi kääräistä monenlaista täytettä. Siihen sopivat hyvin viime syksynä kerätyt sienet, jos niitä sattuu olemaan vielä jäljellä. Munakasrulla onnistuu vallan mainiosti gluteenittomana.

Rulla sopii kevyeksi ateriaksi tai vaikkapa illanistujaisten suolaiseksi herkuksi. Raaka-aineet ovat sen verran yksinkertaiset, että rulla sopii hyvin myös sunnuntai-illan pelastajaksi silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Vähän samoin kuin letutkin sekä aiemmin postaamani vohvelit ja pannukakut.


Gluteeniton munakasrulla syntyy seuraavasti

75 g margariinia
1,5 dl gluteenitonta jauhoa
6 dl maitoa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa

Täytevinkkejä:

esikypsennetyt sienet + sipuli, sinihomejuusto, persilja
kypsennetty (savu)lohi tai kylmäsavulohi + haudutettu purjo
katkaravut + haudutettu purjo, sinihomejuusto
ruskistettu jauheliha + sipuli + paprika

Taikinan valmistus: Sulata rasva kattilassa. Lisää jauhot vispilällä sekoittaen pienissä erissä ja kiehauta ne rasvassa. Lisää maitoa vähitellen joukkoon koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehahtaa.

Sekoita jäähtyneeseen taikinaseokseen leivinjauhe, suola ja munat yksi kerrallaan vispilällä voimakkaasti sekoittaen.

Levitä taikina uunipanulle leivinpaperin päälle ja paista 225 - 250 asteessa 10 - 15 minuuttia. Kumoa hieman jäähtynyt taikinalevy ylösalaisin toisen leivinpaperin päälle ja poista leivinpaperi pinnalta.

Kantarelli- ja aurajuustotäytteinen munakasrulla
puoliksi kiinni rullattuna. 

Levitä täytteen ainekset tasaisesti taikinalevylle ja ripottele lopuksi juustoraaste niiden päälle. Säästä pieni määrä juustoraasteesta levitettäväksi rullan pintaan.

Kääri taikinalevy rullalle ja ripottele loppu juustoraaste rullan päälle. Tähän asti rullan voi tarvittaessa valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja säilyttää kylmässä.


Ennen tarjoamista lämmitä rulla vielä uunissa niin, että juustoraaste pinnalla saa hieman väriä, 10 - 15 min.

Valmista nautittavaksi!

Kasarikausi näyttää jatkuvan...

Silavalettuja, njam!

Ruoanlaittopuolella meikäläisen kasarivillitys tuntuu jatkuvan (vrt. fondue aiemmin), mistä lie tuli? Ehkä johtuu ainakin osin siitä, että nämä ovat aika tukevaa evästä, sopivat näin talvikauteen. Ei mitään kevyttä kesäruokaa.

Nyt piti tehdä ah, niin tuhteja mutta herkullisia silavalettuja, näistä tulee lapsuus mieleen. Tavallisen lettutaikinan (meillä siis gluteenittoman) päälle ripotellaan kuutioita savukyljestä.

Savukylki leikataan vajaan sentin kuutioiksi. Kun lettutaikina on kaadettu pannulle, vielä löysän taikinan päälle ripotellaan kymmenkunta kylkikuutiota. Kuutiot tarttuvat kiinni taikinaan, ja lettu on helppo kääntää paistettavaksi toiseltakin puolen.

Vajaan litran lettutaikinaan riittää n. 300 g savukylkeä. Itse valitsen kaupassa mahdollisimman vähärasvaisen palasen. Jotkut kai syövät nämä puolukkahillon kera.

Mikä hassua, netin pohjattomasta reseptiarkistosta ei ainakaan pikagooglauksella löytynyt yhtään silavalettuohjetta. Nyt täytynee kilauttaa äidille ja kysyä, jos osaa sanoa, mistä tämä ruokalaji ilmestyi aikanaan meidän ruokapöytäämme.

PÄIVITYS: selvittelin äidiltä silavalettujen alkuperää. Niin oli kuin arvelinkin, Ruotsin suuntaan menee, jotenkin näistä tulee Ruotsi mieleen (fläskpannkakor). Ei ollut äiti aivan varma, mutta epäili olisivatko voineet jäädä hänelle mieleen jo lapsuuden ajoilta.

Fondueta retkikeittimellä!

Joskus talvella tekee mieli herkutella sveitsiläisittäin juustofonduella tai suomalaisemmin fondyyllä.

Fonduen kultakausi taisi olla Suomessa joskus -80-luvulla, joten tämä on ihanan kasaria!


Koska fondueta tulee kuitenkin tehtyä melkoisen harvoin, emme ole hankkineet erillistä fonduekeitintä. Homma onnistuu vallan hyvin spriikäyttöisellä retkikeittimellä, jollainen meiltä valmiiksi löytyy.

Retkikeitin nostetaan ruokapöytään, keittimen alumiinikattiloiden sijaan käytän sopivan kokoista tavallista teräskattilaa, samaa missä juustokastike ensin valmistetaan liedellä ja jonka retkikeitin sitten pitää lämpimänä pöydässä.

Oman puutarhan antimista juustofonduessa kastettavaksi sopivat näin talvella hyvin porkkanat, miksei juuriselleri ja lanttukin, kesällä myös esimerkiksi kukkakaali ja kesäkurpitsa. Sveitsiläiset kastavat kuulemma keitettyä perunaakin, eipä ole tullut kokeiltua, ainakaan vielä.

Fondueohjeita löytyy hyvin netistä, mutta pistetään nyt tähän kuitenkin.

Juustofondue 
n. 5 hengelle

n. 600 g paria - kolmea erilaista juustoa (esim. emmental, gruyere, kermajuusto)
2 dl kuivaa valkoviiniä, ruokakaupan alkoholitonkin käy hyvin
3/4 dl vettä
1 rkl maissijauhoa
maun mukaan valkosipulia ja pippuria

Leikkaa juustot pieniksi kuutioiksi. Laita viini kattilaan, kuumenna liedellä ja sulata juusto kuumaan viiniin tasaisesti sekoittaen varoen pohjaan palamista. Kun juustot ovat sulaneet, lisää veteen sekoitettu maissijauho kattilaan jatkaen sekoittamista lämpimällä levyllä kunnes kastike on tasaista. Oikeaoppisesti sekoittamisessa tulee käyttää puista lastaa (jossa vielä on reikä keskellä) ja sekoittaminen tulee tehdä kahdeksikon muotoisella liikkeellä.

Nosta kattila pöytään liekin päälle. Liekki saa olla aika pienellä siten, että kastike pysyy lämpimänä, muttei kuitenkaan kiehu. Jokainen ruokailija kastaa itse vihannes- ja leipäpalansa haarukalla tai oikealla fonduetikulla kastikkeeseen, jolloin kastiketta voi samalla hiukan sekoittaa pohjaa myöten, ettei se pala pohjaan.

Sosesoppaan ei ihmeitä tarvita

Härkäviikot jatkuvat ja sosesoppa toimii hyvin pakkasella. Blogissani on näkynyt useampikin sosekeitto ja tulikin mieleen koota vinkkilista siitä, mistä kaikesta sosekeittoa voi valmistaa - itse asiassa vastaus on: melkein mistä tahansa juureksesta tai vihanneksesta.

Nyt sattuikin vielä oikein sopivasti, kun juuri julkaistuissa uutukaisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan nimenomaan syömään enemmän juureksia ja vihanneksia. Oikeilla jäljillä siis ollaan!

Sosekeiton valmistus kannattaa aina aloitaa sillä, että kuullottaa keittokattilan pohjalla rasvassa hienoksi pilkotun sipulin ja/tai purjoa. Sitten sekaan lisätään muita juureksia tai vihanneksia pilkottuna ja jatketaan kuullottamista vielä hetki.

Seuraavaksi lisätään vettä niin, että kasvikset peittyvät ja keitetään, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tässä vaiheessa voi jo ripotella mausteeksi maun mukaan suolaa, pippuria ja kuivattuja yrttejä. Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian tanakkaa.

Lopuksi keittoon voi vielä lorauttaa makua antamaan joko hieman kermaa, tuorejuustoa, ranskankermaa tai sulatejuustoa. Kookosmaito tai -kermakin sopii. Sosekeittoon onkin hyvä käyttää näistä jääkaappiin jääneitä purkinpohjia. Juustoraastekin sopii hyvin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Jos maku sattuu sellaisenaan kohdilleen, ei noita maitotuotteita tarvita välttämättä lainkaan lisäämään täyteläisyyttä (ja kaloreita!).

Tässä joitain sosekeittoon hyvin sopivia kotimaisia vihanneksia:

Klassinen purjo - peruna
Parsakaali - peruna
Kukkakaali - parsakaali
Porkkana - peruna
Maa - artisokka - peruna
Kyssäkaali - parsakaali/peruna
Palsternakka - peruna

Ja tietysti kaikkien edellä mainittujen sekoitukset. Kaikkiin keittoihin sopii hyvin myös kesäkurpitsa sekä selleri makua antamaan.

Vielä muutamia muita, vähän erikoisempia tai eksoottisempia sosekeiton raaka-aineita:

Sienet
Bataatti
Butternut-kurpitsa
Kastanjat paahdettuna (en ole kokeillut, mieli tekisi. Mutta kun täältä pohjolan perukoilta saa nykyään vain surkeita kiinalaisia kastanjoita)

Tässä vielä linkki toiseen, myöhemmin kirjoittamaani sosekeittopostaukseen: Sosesopan uudet liittolaiset

Sosesoppaa sienistä

Sieniruoat sopivat hyvin näihin joulun jälkeisiin härkäviikkoihin. Tein tällä kertaa sieniä vähän uudella tavalla, sosekeiton muodossa, se maistuikin oikein hyvältä. Sieni-sosesoppa tuntuukin nyt olevan jonkinlainen hitti. Sain maistaa sitä hiljattain parissa ruokapaikassa, mistä innostuin kokeilemaan tätä itsekin.

Sosekeiton kuvittelisi maittavan sellaisellekin, joka ei yleensä sienistä pidä. Moniahan tuntuu inhottavan erityisesti sientenpalojen niljakkaan limainen rakenne, mitä sosekeitossa ei ole.

Inventoin juuri sienivarastomme: rouskuja suolattuna, herkkutatteja ja mustatorvisieniä kuivattuna, pakasteessa kantarelleja. Suppilovahverotkin voisivat sopia hyvin tähän sosesoppaan, kun niiden maku ei tulisi niin voimakkaasti esille.

Herkkutatit liossa sienisoppaa varten.

Soppaa varten liotin kuivattuja sieniä puolisen tuntia ja puristelin liotusveden pois. Kuullotin kattilassa rasvassa sipulisilppua ja lisäsin sienenpalat. Niitä hetken käänneltyäni sekoitin joukkoon puolisen desiä (glut.) jauhoa, sitten muutaman desin vettä ja vähän mausteita. Keittelin vartin verran, minkä jälkeen soseutin tämän vielä vähän paksuhkon keittopohjan.

Sitten soppaan voi lisätä maun mukaan kermaa tai kermamaitoa ja tarpeen mukaan lisää vettä. Myös ranskankermaa voi käyttää ja tilkka valkoviiniäkin sopii. Jos haluaa hienomman keiton, niin lopuksi voi lisätä munankeltuaisen, joka sekoitetaan ensin pieneen keittotilkaan. Keltuaisen lisäämisen jälkeen keittoa ei enää keitetä.

Herkkutateista tehtyyn sosekeittoon tulee kauniin kellertävä väri.

Kantarelleista tehtyyn keittoon laitoin myös sinihomejuustoa, minkä maku sopii hyvin kantarellin kanssa.

Lopuksi vielä hieman persiljaa pintaan.





VINKKI: monitoimikone on paras sienisopan soseuttamiseen, jos sellaisen omistat. 
Sauvasekoittimella on hiukan vaikeampi saada sienenpaloja pilkkoutumaan tasaisesti.

Semifreddoaaa!

Sukulaisperheen loppiaisvisiitin myötä päästiin jälleen tekemään semifreddoa. Mielelläni nostankin tuota aiempaa semifreddo-postausta, sillä tämä on ainakin toistaiseksi ehdottomasti paras jälkkäri, mihin olen törmännyt. Todella monipuolinen, mutta silti yksinkertainen ja helppo - sekä ah, niin hyvä!

Tällä kertaa maustoimme semifreddon halvalla. Halva-semifreddo ei ole kovin näyttävän näköistä, mutta tilannetta korjaa, kun lisää mukaan tummaa suklaata rouhittuna tai sulatettuna. Siitä tulee myös hyvänmakuisia sattumia joukkoon.   

Olen kertonut suhteestani halvaan yhdessä kommentissa, mutta pistetäänpä tähän uudelleen vähän täydennettynä ja ottavampaan paikkaan.

Se nimittäin oli juuri isoäitimme Kerttu, joka on meille halvansyönnin opettanut. Isoäiti asui Iso-Roobertinkadulla, me siis kävimme mummoloissa
Helsingin keskustassa, kun vielä toinenkin mummola oli siinä kivenheiton päässä :)

Muistan hyvin kun ollessani lapsi kävimme Kertun kanssa usein Iso-Roobertinkadun Elannossa ostamassa Halvaa. Se oli pakattu sellaiseen ohueen rapisevaan kääreeseen, missä oli kamelinkuvia. Kamelikääreen sisällä oli vielä alumiinifolio, piti varoa, ettei folionpaloja jäänyt takertumaan ikävästi hampaisiin. Sittemmin tuo sama tavara siirtyi tylsään, mutta kieltämättä käytännöllisempään muovirasiaan.

Isoäidin mieltymys halvaan siirtyi meidän lisäksemme myös häntä seuraavaan sukupolveen. Muistan kuinka isänikin oli Halvamiehiä, jotensakin erikoinen piirre pilkuntarkassa ekonomissa.