Kurkistus huonekasveihin

Näin sydäntalvella (vaikkei sään puolesta oikein siltä ole tuntunut), ehtii keskittyä vähän huonekasveihinkin, kun puutarha nukkuu ruususen unta. Suht hengissähän nuo näyttävät yllättäin olevan.

Huonekasveissa minulle on tärkeintä ennen muuta kasvin tarina, se mistä kasvi on peräisin. Niinhän sitä kai sanotaankin, että kasvien pistokkaat pitäisi varastaa, jotta kasvit kukoistavat paremmin :) Onko sinulla tapana napsia pistokkaita?

Minusta on myös mukavaa, jos kasvissa on joku erityinen "juju", joko niin että kasvattamisessa on jotain erityistä haastetta tai joku muu juttu. Ihan joku perus-rönsylilja tai kultaköynnös eivät oikein kuulu minun suosikkeihini. Ja myös, koska siivoaminen ei kuulu lempiharrastuksiini, on kiva, jos kasvit eivät ole ihan kamalia pölynkerääjiä - ei tule meinaan meikäläisen suihkuteltua niitä turhan usein.

Muutoinkin huonekasvien hoito on minulla aika suurpiirteistä; vettä aina silloin tällöin kun sattuu muistamaan, lannoitteita tuskin koskaan, eikä multiakaan tule vaihdettua turhan usein. Niinpä minulle onkin valikoitunut tällaisia varsin vaatimattomia, vähemmälläkin hoidolla selviäviä lajeja.

Tässäpä muutamia meikäläiseltä löytyviä huonekasveja. Kasveja näyttääkin olevan sen verran montaa sorttia, että jaan tämän postauksen kahteen osaan. Tässä näin ensi alkuun vähän jouluisempia juttuja, seuraavassa postauksessa sitten vähän muita kasveja.

Perhoskämmeköitä 

on vähän liiankin kanssa, niitä tarttuu aina mukaan jostain tarjouksesta, aina joku uuden värinen.

Ihan kivoja, vähään tyytyviä "peruskasveja", jotka aina silloin tällöin innostuvat kukkimaankin.

Tämä pari vuotta vanha huonekuusi

on yksi suosikkejani. Tuntuu mukavan vaatimattomalta, ja on kauniin vehreä ympäri vuoden. Olen iloinen siitä, että on tullut tämä hankittua.

Jouluisin huonekuusi saa ylleen vähän bling-blingiä. Ehkä joskus sitten kun se kasvaa isommaksi, se voisi hoitaa jopa joulukuusen (tai -männyn :) virkaa.

Tämän joulukaktuksen pistokas

on myös peräisin sukulaisilta. Tai oikeastaan olen istuttanut tähän samaan ruukkuun kaksi eri joulukaktusta. Taaempana olevan isompilehtisen pitäisi oleman valkokukkainen.

Tuossa edessä kasvaa vielä pienenä tuollainen kapealehtinen versio, jonka kukan väristä minulla ei ole tietoa. Se on siis yllätys, kun alkaa joskus aikanaan kukkia. Olisi toki hauskaa, jos vaikka väri olisi eri kuin tuon toisen.

Joulukaktuksen pistokkaat muuten juurtuvat myös tosihelposti.

"Ruotsinkruunu"

Tämän omasta mielestäni viehättävän kruunun hankin muistoksi viimekeväisiltä Nordiska Trädgårdar -messuilta Tukholmasta. Muistuttaa mukavasti tuosta ihanasta reissusta upeaan messutapahtumaan (on muuten tänä keväänä 21.-24.4...). 

Kruunussa kasvoi valmiiksi tuollainen pienilehtinen pennimuori-tyyppinen kasvi. Kruunu on minulle kuitenkin huomattavasti merkityksellisempi kuin tuo kasvi.

Vasta nyt kun aloin valokuvaamaan tuota, huomasin, että kasviin olikin yllättäin ilmestynyt tuollaiset pienet kukatkin, joskaan noilla ei nyt ole sen isompaa merkitystä. 

Tajusin tässä vasta, että kukkien ruukkuihin minun ei ole tullut juuri panostettua. Itse asiassa havaitsin sen nyt, kun aloin ottaa näitä blogikuvia, että onpahan harvinaisen sekalaista seurakuntaa. Toisaalta, myös joillain noista ruukuista on joku tarina, ja siksi juuri se ruukku on saanut jäädä. Ehkä niistäkin voisi joskus erikseen kirjoittaa.  

Onko sinulle merkitystä, millaisissa ruukuissa huonekasvisi kasvavat, vai onko se ihan sattuman kauppaa?

Tässä myös linkki, josta pääset jutun jatko-osaan.

Joulunpyhien askartelua - ihastuttavia paperitähtiä

Ah vihdoin! Lapsuudenkodissamme oli joulukoristeena ihania valkoisia, pienenpieniä monisakaraisia paperitähtiä.

Ne olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan kaikkein kaunein joulukoriste ja ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.

Isommat tähdet ovat halkaisijaltaan kolmesenttisiä ja pienin vain reilun sentin.

Monesti olen miettinyt, miten nuo on mahdettu paperista taitella, olisi ihanaa, jos voisi saada tuollaisia samanlaisia tähtiä. Aina joskus olen yrittänyt noita netistäkin etsiä, mutten ole onnistunut löytämään.

Nyt otettiin tyttären kanssa tämä oikein asiaksi, ja löydettiinhän me lopulta - nuo ovat nimeltään saksan tähtiä!

Saksan tähdet taitellaan neljästä samankokoisesta paperisuikaleesta.
Kuvassa tähden valmistuksen vaiheita, vasemmalla aloitus ja oikealla jo
vähän pidemmällä.

Tähtien taittelemiseen löytyi useampia ohjeita, videolla ja ilman. Aikamme ährättyämme saimme aikaiseksi jokusen tähden, ja pian tuo alkoi sujua vähän sutjakamminkin.

Melkein hitainta on noiden tarvittavien paperisuikaleiden leikkaaminen.

Noin vartissa onnistuimme vääntämään aina yhden tähden. Tästä osoitteesta löytyvän videon ohje oli meistä selkein: https://www.youtube.com/watch?v=7rr34gOba5Q

Tähtiä voi helposti tehdä hyvin monen kokoisia, ja erilaisista papereista. Ensi alkuun teimme valkoisia, mutta pian teimme niitä myös ruskeasta voimapaperista. Näitä täytyy tehdä PALJON lisää, tässäpä on mitä joulunpyhinä näpertää. Ripustanemme näitä lähinnä koristeeksi joulukuuseen - tai siis tänä vuonna mäntyyn.

Tähtien vääntelyyn tulee pieni himo, kuten moniin askartelujuttuihin. Tosin on tämä sellaista näpräämistä, että jos ei ole oikein käsityöihmisiä, niin voi olla, että puuha on enemmän hermoja vievää kuin rentouttavaa :)

Tässäpä muuten yhdistyi hauskalla tavalla eri vuosikymmenet (tai oikeastaan vuosituhannet :) - ensin jostain 1900-luvun puolivälin paikkeilta peräisin olevat paperitähdet, ja sitten netin kautta tieto niiden nimestä ja vielä teko-ohjeetkin!

Macaroneja - vihdoinkin!

Nyt olen iloinen! Vihdoista viimein, opin tänä jouluna ihanan ranskalaisherkun, macaronien valmistuksen :) Olen yrittänyt niitä vuosien saatossa kerran jos toisenkin. Aina on käynyt niin,  että on syntynyt aika kiillottomia, pinnaltaan vähän epätasaisia ja turhan paksuja kakkusia.

Ihan hyviltä nuo ovat kyllä maistuneet, mutta ulkonäkö ei ole ollut sitä mitä pitäisi. Olen yrittänyt vaikka vallan mitä; vähemmällä mantelijauheen määrällä, kun tuo massa on tuntunut jotenkin liian paksulta sekä keitellyt oikeaoppisen sokeriliemen, jonka lämpöä olen huolella vahtinut (tämäkin vaihtelee eri ohjeissa 116 ja 121 asteen välillä...).

Erityisesti tykkäsin näistä hauskan sinertävistä mustikka-macaroneista.

Kunnes nyt viimein, kun oli riittävästi aikaa selailla tätä internetiä, löysin vinkin, että kyse voisi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, miten ja kuinka kauan massaa sekoittaa manteliseoksen lisäämisen jälkeen. Tässähän se olikin! Käyttämässäni, muutoin hyvässä ohjeessa on ollut ratkaiseva virhe. Sen mukaan manteliseos tulee lisätä valkuaisvaahtoon varovaisesti käännellen.

Mutta tämän jälkeen alkaakin se tärkein kohta, massaa sekoitellaan voimakkaasti minuutin - parin ajan, jolloin massan rakenne muuttuu olennaisesti. Sekoittamista jatketaan kunnes massa on juuri sopivan löysää pursotettavaksi kauniin pyöreäksi muotoutuviksi keoiksi.

Että tuo onkin voinut olla kiinni noin pienestä, miten noin yksinkertainen asia voikaan muuttaa massan rakenteen aivan täysin! Kunpa olisin ymmärtänyt tämän jo paljon aiemmin.

Samaan syssyyn onnistuin löytämään myös hyvän perusohjeen helppoon marjaisaan macaronien täytteeseen. Tällä ohjeella täyte syntyy mistä hyvänsä marjoista, ja niitähän pakkasessa riittää, ainakin kymmentä eri laatua.

Laitan tähän nyt tämän täytteen ohjeen. Varsinaista macaron-taikinan ohjetta en nyt laita, niitä on netti pullollaan, eikä tuolla "taikinalla" taida lopulta olla niin kovasti väliä. Ratkaisevinta on tuo oikeaoppinen sekoittaminen.


Marjainen valkosuklaatäyte macaroneille

Edessä mustikkaista täytettä, taaempana karpaloa.

1/2 dl kermaa
n. 1 dl marjasurvosta
n. 60 g valkosuklaata

Kiehauta kerma pienessä kattilassa, lisää marjasurvos ja lämmitä uudelleen. Lisää valkosuklaa paloina, anna sulaa. Laita täyte jääkaappiin jähmettymään ja vatkaa kuohkeaksi.

Tästedes perheemme ruokavalio saattaapi ainakin jonkin aikaa koostua näistä ihanan makoisista herkkupaloista, nyt kun vauhtiin on päästy... :)

Kuusi vai mänty, mänty vai kuusi joulupuuksi?

Kas siinäpä pulma.

Ja jos kuusi, niin millainen, aito vaiko teko-sellainen?

Tähän saakka meillä on aina ollut joulupuuna omasta pihasta haettu kuusi. Vaan nyt päätimme siirtyä kertaheitolla mäntyyn.

Pihastamme sattui löytymään juuri sopivan kokoinen, oikein sopusuhtainen ja sievännäköinen mänty.

Sehän tuntuu nyt olevan kovin trendikäskin, yhdessä joululehdessä ei näkynyt kuusta ainoassakaan kuvassa, mutta sen sijaan mäntyä oli käytetty eri tavoin vähän joka toisella sivulla.

Mänty näyttää koristeltuna varsin mainiolta, ja ajattelimme myös muita männyn plussapuolia; sen ei luulisi aiheuttavan siinä määrin allergiaoireita kuin kuusen. Ja ennen kaikkea, pieniä pisteleviä, joka paikkaan leviäviä neulasia ei olisi lainkaan samassa määrin.

Kuvauskohteena tuo on kyllä varsin haastava, edustavampaan kuvaan tarvitsisi varmaan jotkut studiovalaisimet :)

Nuo sievät tähtikoristeet ovat männyn lisäksi meidän tämän joulun juttu, laitan niistä vielä myöhemmin erikseen toisen postauksen.

Oikein hyviä viimeisiä jouluvalmisteluja!

Oh hoh, joulukuu jo pitkällä!

Johan on taas aika juossut, eipä ole juuri ehtinyt täällä blogissa päin pyöriä. Sen sijaan on kyllä tullut pyörittyä melkein kaikissa muissa suunnissa, mutta eipä noista sen isompaa kerrottavaa.

Jotain pientä jouluvalmisteluntynkääkin on sentään tullut tehtyä. Joululahjat ovat minulla tällä kertaa paremmassa vaiheessa kuin koskaan aiemmin, yleensä ne tahtovat jäädä aivan viime tinkaan.



Eilen piti myös jo leipaista ensimmäiset joulutortut. Pakkasesta löytyi ikivanha taikina, joka piti saada käytettyä pois. Kun en osannut oikein päättää, laittaisinko täytteeksi luumu- vai omena-kaneli -hilloa, pistin niiden sekoitusta. Näytti aika hauskalta ja maistui vallan hyvältä. Luumun maku ei ollut liian voimakas, vaan juuri sopiva :)

Kaikenlaista pientä kranssi- ja muuta projektia olisi tuossa suunnitteilla, mutta ajan puutteen vuoksi on jäänyt toistaiseksi suunnitteluasteelle.

Laitanpa jo vastaisen varalle tähän linkin aiemmin kirjoittamaani joulun ruokaostoslistaan, pian sitäkin taas tarvitaan.

Kun sää tuolla ulkosalla on ollut tuollainen lähinnä lokakuinen, ei joulufiilis oikein tahdo nousta. Joko sinulla alkaa olla joulumieltä?