Odotin unikonnupuista puhkevan tavallisia voimakkaanpunaisia unikonkukkia...

vaan ne aukesivatkin yllättäin tällaisina hennon vaaleanpunaisina. Alkuhämmenyksen jälkeen tykkäsin, nämähän ovat oikeastaan aika ihastuttavia :)

Kesäkukkasiemenseokset on hauskoja, kun niistä tulee kaikenlaisia ylläreitä. Tällä kertaa tällaisessa videomuodossa esitettynä.

Matkalla jossain etelässä...

Huh, millä vauhdilla aika juoksee näin sadonkorjuuaikaan! Viikko vierähti hetkessä ilman ainuttakaan blogipäivitystä, tässä nyt viimein vähän korjausta tilanteseen.

Kesäkauden päätteeksi teimme pienen "etelänmatkan", ihan Pääkaupunkiin asti. Mukaan pakattiin myös maalaiskoiramme, varsinainen rantanplan. Vähän jännitti, miten jänisten, supikoirien ja räkättirastaiden parissa temmeltävä karvakasamme selviää kaupungin vilskeessä.

Knehtilän luomutilalla.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hyvinkää, ja siellä mielenkiintoisen kuuloinen Knehtilän luomutila, joka on viime aikoina ollut paljon otsikoissa erilaisten viljelyinnovaatioidensa ansiosta.

Knehtilän tilalla silmämme
iskeytyivät naistenhuoneen
kaakeleihin. Tämäkö pakollinen
seuraavassa keittiörempassa?

Paikka yllätti täysin hämmästyttävän suurilla mittasuhteillaan; työntekijöitä pyöri kuin Vilkkilässä kissoja, ja monet suuret rakennukset oli kunnostettu vimpan päälle. Kiva juttu, että ovat saaneet luomuviljelyn kannattamaan noin hyvin.

Tilan toiminnasta ei kuitenkaan valitettavasti ollut sen kummemmin esittelyä, hörppäsimme kahvit.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Aivan lähistöltä löytyi iloksemme ihan sattumalta toinen, mielenkiintoinen ja hauska kohde; Palas-taidepolku, joka on hyvinkääläisen taiteilijaryhmän järjestämä ympäristötaidenäyttely.

Näyttelyssä sykähdytti erityisesti kaksi teosta: Tiia Orivuoren mainio Koti2014 -teos sekä Tuija Lindforsin Kesäillan valssi.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tässä useampi kuva Tiia Orivuoren herkullisesta teoksesta, jossa pienet, lituskaiseksi ja houkuttelevan pehmeänpyöreiksi sulatetut lasipullot ja -purkit roikkuivat nauloissa kuormalavoista kootun "talon" seinillä.

Teos on tehty alun perin Hyvinkään asuntomessuille. Sen tekemisessä ovat olleet mukana päiväkotilapset, jotka ovat osallistuneet pullojen maalamiseen.

Tiia Orivuori, koti2014.

Päivitys: lisäsin luvan saatuani alle kuvan myös Lindforsin hauskasta teoksesta. Näyttely on siis ulkosalla ja kenen hyvänsä vapaasti kierrettävissä.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tuija Lindforsin Kesäillan valssi -teos Palas-taidepolulla Hyvinkäällä.
Mikä ihana maalaistunnelma! 

Vantaalle asti päästyämme alkoi jo tulla siinä määrin ikävä omaa kasvimaata, että piti mennä katselemaan muiden viljelyksiä siirtolapuutarha-alueelle. Niillä kiertely on mukavaa, ihan ilmaista viihdettä ja nautintoa!

Viljelypalstoja Vantaalla.

Maalaiskoirakin selvitti mallikelpoisesti niin Espan puiston, Aleksin kuin rautatieasemankin, eipä tarvinnut (juurikaan) hävetä. Lokkeja, puluja, varpusia ja eksoottisia meriharakoita oli riittävästi ihmeteltäväksi. Galerie Esplanadin säihkyvässä hississä hämmästeltiin omaa peilikuvaa jokaisesta kuudesta peilistä :) Kotiin palattua uni maittoi, luuli varmaan että oli unta koko homma!

Espan puistossa.

Käytiin me vielä muissakin paikoissa, mutta nämä nyt ainakin näin ensi alkuun.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Lime ja lila ne yhtehen sopii...

Ulko-ovellamme tulijaa tervehtii amppeli, jossa tänä kesänä kasvaa itse kasvattamiani hempeän violetti- ja vaaleanpunakukkaisia hajuherneitä (niitä Royal Rose...) sekä kukkakaupasta hankittua, mainion limenväristä suikeroalpia.

Hajuherneen tuoksu on mukava tuossa ulko-ovella, amppeli on juuri sopivalla korkeudella, niin että tuoksun voi tuntea aina siitä ohi kulkiessa :)

Olen aivan ihastunut tuohon limeen suikeroalpiin, ja myös sen yhdistämiseen hajuherneen kanssa.

Molempien hennot värisävyt korostavat mukavalla tavalla toisiaan - hajuherne ylöspäin kiipeilevänä ja vähän sinne tänne rönsyilevänä sekä suikeroalpi kauniisti riippuvana.

Niinpä tätä samanlaista yhdistelmää löytyy tänä kesänä useammasta ruukusta - ovenpielen lisäksi muun muassa huvimajamme terassilta.  

Mukavaa viikonalkua!

Melkomoisia tomaatteja tuloillaan :)

Ihan tavallinen tanskan vienti työntää melkoisen
kokoisia tomaatteja.

Vaikka tämä vuosi ei ole ollut monille kasveille erityisen suosiollinen, niin tomaatit tuntuvat ainakin minulla kasvavan sitäkin paremmin.

Tanskan vientejä.

Ihan tavalliset tomaattilajikkeet, Tanskan vienti, matina jne. näyttävät tänä vuonna kasvattavan oikein ennätysrunsaan sadon ennätyssuuria tomaatteja.


Emme myöskään taida saada pieniä sieviä kirsikkatomaatteja, sillä nekin ovat venähtäneet ihan tavallisten tomaattien mittoihin.

Vaan mikähän mahtaisi olla syynä tähän erinomaiseen kasvuun? Epäilen jotakin niistä kolmesta uudistuksesta, jotka olen tänä vuonna tomaatinkasvatuksessa tehnyt.

- Mutta mikähän osuus niillä milläkin on lopputulokseen? Sitäpä onkin paha sanoa, varmaan tämän vuoksi minusta ei koskaan tullut tutkijaa. En nimittäin millään malta tehdä järjestelmällisiä, huolella kirjattuja kokeiluja, vaan tulee räiskittyä vähän sitä sun tätä sinne sun tänne, ja sitten ihmeteltyä, mikähän asia on seurausta mistäkin.

Ne kolme uutta juttua ovat se, että ripottelin tällä kertaa tomaattien istutuskuoppiin vähän kananmunankuorisilppua, mistä tomaattien pitäisi tykätä.

Näiden pitäisi olla ihan "tavallisen" tomaatin kokoista Beta-
lajiketta, mutta muistuttavat erehdyttävästi pihvitomaatteja...

Lisäksi nakkasin kuoppiin vähän uuneista talteen ottamiani puuhiilen palasia.

Tämän pitäisi nyt olla hotinta hottia viljelyssä, kuulemma intiaanien käyttämä vanha konsti! Kerronpa tästä joskus myöhemmin vähän enemmänkin.

Kolmanneksi tarjoilin tomaateille kesällä pariin otteeseen nokkoskäytettä, kun tomaatit alkoivat jossain vaiheessa näyttää vähän aneemisilta.

Näistä kolmesta veikkaisin, että tuolla nokkoskäytteellä voisi olla isoin vaikutus tomaattien hyvää kasvuun. Noiden muiden määrät olivat niin vähäisiä, että tokkopa niillä kuitenkaan voi olla tässä kovin ratkaisevaa roolia, mutta ovat kenties toimineet kuitenkin hyvinä täydentäjinä.

Tiny tim "kirsikka"tomaatti, jossa tomaatit ovat
enemmänkin ihan "tavallisen" tomaatin kokoisia. 

Omituista muuten, olen julkaissut tämän jutun aikanaan elokuun alkupuolella, mutta sittemmin se on yhtäkkiä mielestäni ihan itsestään kadonnut blogijuttujeni joukosta.

En oikein usko, että olisin mennyt itsekään tätä erehdyksessä poistamaan. Onko sinulle käynyt koskaan näin? Yritin nyt muistella, mitä jutussa oli, ja kirjoittaa sen uudestaan.

Tästä pääset lukemaan aiemman juttuni, jossa on erilaisia neuvoja luomutomaattien kasvatukseen kotipuutarhassa.

Kaikenlaista betonista

Meidän äiti tykkää leikkiä omalla hiekkalaatikolla. 

Äitillä on siellä hiekkalelujakin,
mutta eniten se tykkää läträtä sellaisella kuralla, mitä se sanoo betoniksi.

Lasten kasvettua entinen hiekkalaatikko on saanut  uuden ahkeran käyttäjän, se on kätevä paikka monenlaisten betonitöiden valmistukseen. Siellä tulee leikittyä tuon tuosta. Hiekkaan voi kaivaa kuoppia ties minkä mallisiksi betonimuoteiksi, se käy painoksi erilaisiin sisämuotteihin ja siitä voi muotoilla tarvittavia tukia kuivuville betonitöille. Parempaa betonityöpaikkaa tuskin voisi olla!

Tällä kertaa kokeilin kokonaan uutena juttuna pitsiliinojen avulla tehtyjen ruukkujen valamista. Lisäksi betonista syntyi mm. kumisaappaaseen valettu ruukku. Olin juuri kerennyt nakata ukkokullan vanhat kumpparit roskasäiliöön, kun mieleeni juolahti - betoni! Ei muuta kuin nopea roskisdyykkaus ja kumppareiden pelastus. Harvoinpa on käytettävissä näin mahtavan isokokoisia saappaita betoniruukun valmistukseen :)

Esittelen tuotoksia tarkemmin, kunhan tulee aika kaivaa ne esiin hiekasta ja muista muoteistaan.

Harjateräksessä on kiva kiipeillä...

näin tuumaisi toivottavasti salko- eli köynnöspapu. Istutin kesäkuussa muutamia salkopavun taimia erilaisten harjaterästen ja raudoitusverkkojen juurelle, joita pitkin ne saavat kiivetä korkeuksiin. Mukavasti ovatkin pavut valtaamassa kiipeilyalustojaan.

Pari kappaletta kapuaa tuessa, joka on tehty kahdesta taivutetusta, ristikkäin asetetusta harjateräksenpätkästä. Yksi taas menee pitkin raudoitusverkosta taivutettua kaariporttia.

Kaariportissa kiipeilevän pavun varsi on tehnyt hauskoja kieppejä, ihan kuin olisi matkinut pyöreäksi väännettyjen teräksenpäiden muotoja. Tästä kaaressa kiipeilevästä pavusta odotan erityisesti sitä, että jossain vaiheessa valmiit pavunpalot roikkuisivat hauskasti alas tuolta kaaren yläosista. Saas nähdä, miten tässä tänä kesänä ehtii käymään.

Salkopapuja olisi voinut laittaa enemmänkin, ne ovat mukavan runsassatoisia. No, ensi kesänä sitten.

Kukkien lisäksi näkyy pienenpieniä pavunalkuja.

Hyvää viikonloppua - ja elokuun alkua... joka tuli nyt kyllä vähän turhan varhain...