Ihana syysherkku: hillotut suppilovahverot

Viikonloppuna löytyi vielä varsin mukavasti suppilovahveroita.

Tein suppiloista ihanan mausteista säilykettä, mikä onkin mielestäni ehdottomasti paras herkku näistä sienistä. Sopii loistavasti myös vaikkapa joulupöytään.

Netistä löytyy monenlaisia ohjeita tähän makeankirpeään ihanuuteen. Osassa ohjeista on tosi paljon sokeria, mielestäni sitä ei tarvitse läheskään niin paljoa kuin joissain ohjeissa.

Tähän tapaan tykkään itse tehdä hillotut suppilovahverot:

4 litraa suppilovahveroita
2 dl vettä
1 dl etikkaa
1 dl viinietikkaa (esim. puolet valkoviinietikkaa ja loput punaviini- ja/tai balsamicoetikkaa)
n. 3 dl sokeria (osa voi olla hillosokeria, esim. 1/2 dl)
1 tl suolaa
1 kanelitanko
n. 10 kpl kokonaisia mausteneilikoita

Kuumenna huolella puhdistettuja suppilovahveroita kattilassa varovasti käännellen kunnes neste irtoaa niistä. Valuta neste pois, Huuhtele sienet.

Tee liemi sillä välin, kun sienet kuumenevat. Laita liemen ainekset toiseen kattilaan, ja kiehauta liemi. Kaada ryöpätyt ja valutetut sienet liemen joukkoon, ja keitä kymmenisen minuuttia.

Ota kanelitanko pois, purkita kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin. Hillokepurkit säilyvät kylmässä hyvinkin vuoden verran.

Viikonloppuherkuttelua

Harvoinpa on herkuttelu yhtä helppoa kuin syksyllä; ei tarvitse kuin kipaista tuoreet raaka-aineet kasvimaalta tai lähimetsästä, pistää ne hetkeksi pannulle tai grilliin, ja pian onkin jo herkkuhetken aika :)

Oman maan satoa kevyesti grillattuna, takana oleva halloumijuusto antaa  
grillikasvisannokseen mukavan säväyksen. 

Kantarellejakin löytyi yllättäin, jopa siinä määrin, että meinasi käydä astia pieneksi. Eikä mukana tietysti ollut sieniveistäkään, joten sienet oli otettava multineen päivineen. Veitsi pitäisi pitää tähän vuodenaikaan aina vakiovarusteena mukana.

Sieniastian pohjalla on muuten muutamia suppilovahveroitakin, niitäkin oli siis jo noussut.

Sienet päätyivät kastikkeeseen, johon
tuli myös vähän kesäkurpitsaa ja
pekonia makua antamaan. 

Oikein hyvää viikonloppua kaikille! 

Seuraava postaus onkin sitten varmaan arvonta... :)

Lähiruokaa kellarista

Kellari on mainio aarreaitta; sieltä löytyy ainekset maittavaan lähiruokaan näinkin kun ulkosalla ei mitään kasva.

Tänään tarjolla oli jälleen yksinkertaista mutta hyvää: perunasalaattia oman maan potuista ja aina niin ihanaa suolarouskusalaattia.

Paras perunasalaatti syntyy mielestäni siten, että laittaa mukaan useampaa eri perunalajiketta - jauhoisempia ja vähän kiinteämpiä sortteja. Lajikkeiden erilainen rakenne antaa salaattiin mukavan koostumuksen ja eri lajikkeissa on myös vähän erilaisia makuvivahteita.

Perunat keitetään kuorineen juuri ja juuri kypsiksi, kuoritaan, annetaan jäähtyä hieman ja pilkotaan sopiviksi. Joukkoon lisätään silputtua sipulia ja haluttaessa valkosipulia. Pisteeksi i:n päälle vähän kapriksia. Myös salkopavun pätkät sopivat hyvin joukkoon.

Kastikkeena voi käyttää joko perinteistä majoneesia tai vähän kevyemmin lorauttaa sekaan hiukan öljyä ja viinietikkaa. Nam, herkullinen salaatti alkaa olla valmis!

Näissä salaateissa kaikki varsinaiset raaka-aineet ovat lähiruokaa, mausteiden ja kastikeainesten kohdalla täytyi taipua vähän kaukaisempiin tuotteisiin.

Tosin perunasalaatin kapriksetkin voisi korvata lähituotteella. Oletko kuullut, että krassin vihreitä, vielä pehmeitä siemeniä voi säilöä kapristen tapaan? En ole tullut tätä kokeilleeksi, mutta ensi kesänä täytyy ehdottomasti. Siispä krasseja kasvamaan!

Nyt onkin hyvä aika hyödyntää urakalla loput viime vuoden sadosta ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Tästä pääset postaukseeni, josta löytyy lisää vinkkejä erilaisista perunaruoista.

Sosesoppaa sienistä

Sieniruoat sopivat hyvin näihin joulun jälkeisiin härkäviikkoihin. Tein tällä kertaa sieniä vähän uudella tavalla, sosekeiton muodossa, se maistuikin oikein hyvältä. Sieni-sosesoppa tuntuukin nyt olevan jonkinlainen hitti. Sain maistaa sitä hiljattain parissa ruokapaikassa, mistä innostuin kokeilemaan tätä itsekin.

Sosekeiton kuvittelisi maittavan sellaisellekin, joka ei yleensä sienistä pidä. Moniahan tuntuu inhottavan erityisesti sientenpalojen niljakkaan limainen rakenne, mitä sosekeitossa ei ole.

Inventoin juuri sienivarastomme: rouskuja suolattuna, herkkutatteja ja mustatorvisieniä kuivattuna, pakasteessa kantarelleja. Suppilovahverotkin voisivat sopia hyvin tähän sosesoppaan, kun niiden maku ei tulisi niin voimakkaasti esille.

Herkkutatit liossa sienisoppaa varten.

Soppaa varten liotin kuivattuja sieniä puolisen tuntia ja puristelin liotusveden pois. Kuullotin kattilassa rasvassa sipulisilppua ja lisäsin sienenpalat. Niitä hetken käänneltyäni sekoitin joukkoon puolisen desiä (glut.) jauhoa, sitten muutaman desin vettä ja vähän mausteita. Keittelin vartin verran, minkä jälkeen soseutin tämän vielä vähän paksuhkon keittopohjan.

Sitten soppaan voi lisätä maun mukaan kermaa tai kermamaitoa ja tarpeen mukaan lisää vettä. Myös ranskankermaa voi käyttää ja tilkka valkoviiniäkin sopii. Jos haluaa hienomman keiton, niin lopuksi voi lisätä munankeltuaisen, joka sekoitetaan ensin pieneen keittotilkaan. Keltuaisen lisäämisen jälkeen keittoa ei enää keitetä.

Herkkutateista tehtyyn sosekeittoon tulee kauniin kellertävä väri.

Kantarelleista tehtyyn keittoon laitoin myös sinihomejuustoa, minkä maku sopii hyvin kantarellin kanssa.

Lopuksi vielä hieman persiljaa pintaan.





VINKKI: monitoimikone on paras sienisopan soseuttamiseen, jos sellaisen omistat. 
Sauvasekoittimella on hiukan vaikeampi saada sienenpaloja pilkkoutumaan tasaisesti.

Sienestellen

Edessä lampaankäävät kananmuna- ja korppujauhokylvyssä,
takana pannulla lähes valmiiina.

Viikonlopun sieniretken saalis oli hämmästyttävän hyvä aivan ihmeen harvinaisen kuivasta syksystä huolimatta. Jostain kummasta sienet ovat saaneet sen verran yökastetta tai muuta kosteutta, että ovat päässeet nousemaan.

Saaliiksi kertyi sankollinen rouskuja, jotka päätyivät suolasieniksi ja useampi litra kantarelleja. Ne olivat kyllä piiloutuneet kuivuudelta tosi syvälle sammalen suojiin. Jollei olisi tiennyt paikkoja, olisivat jääneet löytymättä, ja jäi niitä varmaan silti piileksimään koloihinsa.

Myös lampaankääpiä löytyi mukavasti. Niistä saa erinomaisia pihvejä, kun kastaa lakit kananmunaan, kierittelee ne korppujauhoissa (meillä tietty gluteenittomissa, vähän suolaa ja pippuria sekaan) ja paistaa pannulla rapsakoiksi. Sienen malto muuttuu paistettaessa hauskan kirkkaan keltaiseksi ja maku on mainio, ehdottomasti kokeilemisen väärti!

Kuivuudesta huolimatta kannattaa siis mennä sienimetsään, vaikka vaikea uskoa, että sieltä mitään löytyisi. Jos lämpimät kelit jatkuvat, voi sienikausi kestää pitkäänkin.