Lepaalta bongattuja hauskoja betonijuttuja + arvontamuistutus

Kirjoitin aiemmin käynnistäni jokasyksyisessä, ihanassa puutarha- ja viheralan näyttelyssä Lepaan puutarhaoppilaitoksella Hattulassa.

Kerroin silloin, että siellä oli myös hauskoja, vanhoista vaatteista tehtyjä betonitöitä. Harmikseni unohdin kuitenkin valokuvata ne tuolla kertaa, kun oli niin paljon muutakin kiinnostavaa.

Sain nyt ennen talven tuloa vielä tilaisuuden käydä kertaalleen Lepaan kauniissa miljöössä. Jännitin, löytyykö betonitöitä vielä, vai onko ne jo kerätty pois talven tieltä.

Suunnilleen kaikki muut kukkapenkit ja kasvimaat olikin jo raivattu ja siistitty, mutta ilokseni nuo hauskat betonijutut olivat vielä paikoillaan. Niinpä sain napsittua niistä kaipaamani kuvat, tässä siis teidän muidenkin iloksi :)

Hiukan olivat syksyn sateet jo liottaneet betonia pois, mutta varsin hyvin ne olivat kuitenkin vielä kuosissaan.  Näiden tekemistä pitää kyllä ehdottomasti kokeilla ensi kesänä! Oletko sinä nähnyt tällaisia betonitöitä jossain?

Ps. olethan jo osallistunut blogiarvontaani, jos kaipaat hyvälaatuisia oksasaksia, tai jos olet vielä vailla ihania kukkasipuleita?

Kurkistus betonityöhön talven jälkeen

Huh, aika on vierinyt, tai suorastaan laukannut. Muiden kiireiden vuoksi en ole kuukauteen kerennyt täällä blogissa juuri pyörähtää :(

Kurkkumelonin taimi.

Mutta ihan hengissä siis ollaan, ja jotain pientä olen saanut puutarhan puolellakin aikaiseksi.

Olen itsekin vähän hämmästellyt tyytyväisenä sitä, että kaikki tomaatit on tullut jossain välissä istutettua kasvihuoneeseen, ja joitain kylvöjäkin tehtyä.

Kesäkurpitsantaimi.

Nythän on ollut oikein harvinaisen lämmin toukokuu, ei lainkaan yöpakkasia. Niinpä intouduin jo aikaa sitten istuttamaan ulos myös kaikkein arimpienkin vihannesten taimia; kurkkuja, maisseja, kesäkurpitsoita ja erikoisia kurkkumeloneja.

Kaikki näyttävät lähteneen varsin hyvään kasvun alkuun. Joskus kannattaa riskeerata :)

Maissin- ja kurkuntaimet pääsivät lämpimään
ylimääräisistä valokatteenpaloista tehtyyn tunneliin.
Ei kovin esteettisen näköinen, mutta ajaa asiansa.

Nyt viikonloppuna tarvitsin yhtä uutta kukkaruukkua. Mieleeni tuli, että tein myöhään syksyllä betonitöitä, joista yksi jäi talveksi täysin unholaan. Se jäi purkamatta muotistaan ja vietti talven maassa lumen alla. Kävin kurkkaamassa, mitä ruukulle mahtaa kuulua.

Sehän näytti lupaavalta. Valoin ruukun hiekkaan kaivamassani sopivan muotoisessa kuopassa, ja ruukun sisämuottia varten leikkasin eristelevystä sopivat palaset.

Näin pystyy tekemään melkein minkä mallisia ruukkuja hyvänsä, sellaisia joiden valamiseen voisi muutoin olla vaikea keksiä sopivaa muottia.

Betonityöt syksyllä juuri valettuina,
keskellä tuo soikean muotoinen ruukku "hiekkakuopassa". 

Eristelevyn poistettuani esiin kuoriutui varsin mallikelpoinen ruukku, aikalailla sellainen mitä olin toivonutkin.

Hiekka oli jättänyt ruukun ulkopinnan hauskan rosoiseksi, siihen oli myös tarttunut pikkuisen hiekkaa.

Tämä oli suorastaan parempi kuin aiemmin tekemäni sydämenmallinen ruukku. Silloin vuorasin hiekkakuopan reunan muovilla, jolloin ruukun ulkopinnasta tuli vähän sileämpi, mielestäni ei-niin-kiva.

Jos ruukun pohjaan haluaa reiät (sadeveden vuoksi kätevää ulkosalla sijaitsevissa ruukuissa), kannattaa ruukun pohjaan laittaa valettaessa vaikkapa viinipullonkorkin palaset. Nämä poistetaan työn kuivuttua, jolloin tilalle jää juuri sopivat reiät. Reiät voi kyllä myös porata jälkikäteen kiviporan terällä.

Istutin ruukkuun vähän kesäkukkia, ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen :)

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Tämän kesän viimeiset betonihommat?

Pakkasyöt saapuivat ja kesäiset puuhat, kuten betoninvalanta, saanevat jäädä vähäksi aikaa.

Tässäpä vähän koostetta viime aikojen betonikokeiluistani, tekovaiheista olen kertonut hieman aiemmissa betonipostauksissani.

Tuo käsi on valettu kumikäsineen sisään. Sen haasteena tahtoi olla, että sormien taitekohtiin tuli helposti vähän turhankin syvät uurteet.

Oli siis tärkeää asetella betoni ja jokainen sormi paikoilleen hyvin huolella, eivätkä sormet saa olla liian koukussa. Ensimmäiseen kokeiluun en ollut oikein tyytyväinen, mutta tämä toinen onnistui jo paremmin.  

Asettelin betonitäytteisen kumihanskan kuivumaan hiekkaan kaivamaani,
sopivaksi muotoilemaani kuoppaan.
Kämmenen keskelle laitoin painoksi sopivan muotoisen pyöreän kiven.

Ensi kesänä jatkettaneen taas näitä(kin) harjoituksia :)

Betonipuuhissa jälleen

Kangaskaupassa yrittivät auttaa ja
kyselivät, että millaistahan pitsiä
olin ajatellut, mihin se on tulossa?
Sain siinä kakistettua, että tarkoitukseni
 on verhota koko pitsi betonilla.
Vaan ei ongelmaa, myyjä olikin
"alan naisia", oli itsekin tehnyt
vastaavaa, joten osasi heti auttaa. 

Jokohan oli tämän kesän viimeiset betoninvalannat?

Taas tuli kokeiltua betonista hiukan uutta. Tällä kertaa lähtökohtana oli tuollainen vaaleankellertävä "mummopitsi", joka ei oikein muuten ole minun juttuni, mutta betonilla verhottuna toimii. Ostin tätä valmista pitsiä kangaskaupan alennusmyynnistä.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa havitellut betonin yhdistämistä johonkin herkkään, ilmavaan juttuun. Kokeilin nyt tehdä tuosta pitsistä ja betonista kynttilälyhtyjä, jotka saivat muotonsa maitotölkeistä.

Aika hauskaa ja helppoa, ja betoniakin kuluu olemattoman vähän. Pitsistä leikataan sopivankokoinen palanen, jonka saa pyöräytettyä jonkin muotin, esim. maitotölkin ympärille, jättäen saumakohtaan varaa niin, että pitsin reunat ulottuvat toistensa päälle parin sentin verran.

Liina kastellaan ihan märäksi, jottei se ime betonin vettä itseensä. Sen jälkeen pitsinpalasta pyöritellään betonivellissä (huom suojahanskat kädessä!), kunnes se on yltäpäältä betonin peitossa.

Lopuksi pitsinpalaa voi ravistaa varovasti niin, että mahdolliset suuremmat betonipaakut tipahtavat pois. Varoen kuitenkin, ettei liina paljastu esiin.

Tämän jälkeen betoninen liina kiedotaan jonkin sopivan muotin, esim. maitotölkin ympärille. Saumakohtakin onnistui yllättävän hyvin, pitsin reunat asettuivat siinä kauniisti päällekkäin. Tätä kohtaa etukäteen eniten mietin, miten mahtaa toimia.

Jotteivät painavat pitsit valahtaneet pois muoteistaan, työnsin pitsin ja maitotölkin läpi puisen grillitikun, joka piti pitsin hyvin paikoillaan. Maitotölkit laitetaan kuivumaan jonkin tuen varaan, itse laitoin ne maahan pystyyn asettamieni puuklapien varaan.

Sitten maltetaan odottaa kuivumista muutama päivä, minkä jälkeen tukikepit poistetaan ja maitotölkit irrotetaan varovasti lyhtyjen sisältä. Ne lähtivätkin yllättävän helposti.

Vaan eipä tässä vielä kaikki, heti alkoi pyöriä seuraavat visiot päässä: entä jos pitsin laittaisikin pyöreän astian päälle, siitä voisi tulla vähän kruunumainen - ja entä jos noita valmiita töitä värjäisi spraymaalilla :)

Näistä varmaan joskus myöhemmin lisää, ja laitan myös seuraavassa postauksessa kuvia noista valmiista töistä.

Jännittävin vaihe - mitä muotin sisältä paljastuukaan?

Siihen tulee myös vähän kuvia edellisistä betonijutuista, joista lupailin kuvia jo aiemmin.

En kuitenkaan ollut tuolloin täysin tyytyväinen lopputuloksiin, niitä piti nyt tässä samalla vähän parannella...    

Kaikenlaista betonista

Meidän äiti tykkää leikkiä omalla hiekkalaatikolla. 

Äitillä on siellä hiekkalelujakin,
mutta eniten se tykkää läträtä sellaisella kuralla, mitä se sanoo betoniksi.

Lasten kasvettua entinen hiekkalaatikko on saanut  uuden ahkeran käyttäjän, se on kätevä paikka monenlaisten betonitöiden valmistukseen. Siellä tulee leikittyä tuon tuosta. Hiekkaan voi kaivaa kuoppia ties minkä mallisiksi betonimuoteiksi, se käy painoksi erilaisiin sisämuotteihin ja siitä voi muotoilla tarvittavia tukia kuivuville betonitöille. Parempaa betonityöpaikkaa tuskin voisi olla!

Tällä kertaa kokeilin kokonaan uutena juttuna pitsiliinojen avulla tehtyjen ruukkujen valamista. Lisäksi betonista syntyi mm. kumisaappaaseen valettu ruukku. Olin juuri kerennyt nakata ukkokullan vanhat kumpparit roskasäiliöön, kun mieleeni juolahti - betoni! Ei muuta kuin nopea roskisdyykkaus ja kumppareiden pelastus. Harvoinpa on käytettävissä näin mahtavan isokokoisia saappaita betoniruukun valmistukseen :)

Esittelen tuotoksia tarkemmin, kunhan tulee aika kaivaa ne esiin hiekasta ja muista muoteistaan.

Pikkujuttuja ylijäämäbetonista

Viimeksi ruukkuja valaessani valmista betoniseosta jäi yli, tällä kertaa tosin vain ihan hiukkasen.

Hätäpäissäni kaivoin sitä varten äkkiä esiin lasten vanhat hiekkakakkumuotit.

Ensinnä vastaan tuli tuollainen vähän erikoisempi violetti pääkallokuvio, kaikenlaisia hiekkakakkumuotteja sitä löytyy :) Se ei nyt päässyt tuotantoon, kaipasin jotain vähän pikkusievempää. Näin syntyivät kala, ankka, nalle ja tähti. Vähän rosoisia, mutta silti ihan sieviä.

Tuikkasin niihin vielä pidikkeeksi pätkän ohutta rautalankaa. Nämä voisi kenties vielä maalata, jollain kirkkailla väreillä? Toisaalta ovat kivoja tuollaisina betonipintaisinakin.

Betoninvalantaa hiekkakuopassa

Olen pidempään miettinyt, että haluaisin kokeilla tätä: valaa betonia "muottiin", jollaisena toimii maahan kaivettu kuoppa. Nyt tälle tuli akuutti tarve.

Halusin saada vähän vinon sydämen muotoisen, isohkon ruukun. Sellaiseen ei ihan helpolla löydykään valmista muottia.


Kaivoin kosteaan, hiekan ja saven sekaiseen maahan sopivan mallisen ja syvyisen kuopan ja vuorasin kuopan pohjan ja reunat muovilla. Tästä en ole ihan varma, olisiko tämä ollut välttämätöntä, vai olisiko voinut valaa suoraan kuoppaan? Tällöinhän ainakin kaikki kuopan seinämien rosot olisivat jättäneet kuviot ruukun pintaan ja varmaan vähän maatakin olisi tarttunut siihen. Tuskin se kuitenkaan olisi haitannut, kenties jopa päinvastoin.

Painot auttavat pitämään eristelevyt paikoillaan,
kunnes betoni on kovettunut.

Muovi taas meni joistain kohdin vähän "ruttuun", ja nämä muovin taitteet jäivät kuvioina ruukun pintaan. Ehkä pitää vielä valaa kokeeksi toinen ruukku ilman muovia.

Koska tarkoituksena on saada aikaiseksi ruukku, tarvitaan myös sen sisään sopivan muotoinen kappale, jonka avulla ruukkuun jää "tyhjä" sisäosa. Päädyin tekemään tuon sisämuotin eristelevystä leikkaamalla siitä sopivan palasen.

Eristelyvyä sai muotoiltua aika helposti painamalla sitä puukon terällä, ei siis leikkaamalla.

Tämä on jännittävin vaihe - mitä maasta nouseekaan?
Ihan ehjä, aika sopivan paksuinen ja muutoinkin
suhteellisen kelvollinen ruukku.  

Jotta sain tehtyä ruukun pohjaan reiät, mistä ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois ruukusta, laitoin pohjalle valettuun betonikerrokseen pystyyn pari viinipullon "korkki-korkkia", jotka poistetaan valmiista ruukusta.

Kun pohjan betoni on valettu, sen päälle laitetaan sisämuotti, ja valetaan reunan betoni. Sisämuotin päälle laitetaan painot, jotka pitävät sen paikoillaan.

Sitten maltetaan odottaa betonin kuivumista vähintään muutama päivä, mieluiten viikon verran. Tekele on hyvä peittää kuivumisen ajaksi muovilla, jotta kuivuminen ei tapahdu liian nopeasti.

Lopulta koittaa jännittävin vaihe, valmiin ruukun kaivaminen ylös maasta. Eristelevyjen poistaminen ruukun sisältä olikin vähän hankalampi homma, niitä ei saanut irrotettua kokonaisina tulevaa käyttöä varten, vaan ne piti poistaa pienimällä ne pieniksi paloiksi. Käytin tässä apuna sorkkarautaa.



Varsin tyytyväinen olin valmiiseen ruukkuun, sitten kun kukatkin oli istutettu paikoilleen.

Mukavaa sunnuntaita!

Tässäpä vielä linkki aiempaan betonijuttuuni, missä vähän enemmän perusasiaa betoninvalannasta.

Pitkästä aikaa - vähän betoninvalantaa

Betoniesineiden valamisessa on jotain poikkeuksellisen kiehtovaa. Ehkä se on sitä, kun tuollainen krouvi materiaali asettuu haluttuun muotoon, ja koristelukin on mahdollista. Betonissa on jotain samaa kuin harjateräksessä.

Kaupan laattoja, vitosen kappale.

Olen vuosia sitten harrastanut betonitöitä jonkin verran, tehnyt lähinnä erilaisia ruukkuja kasveille. Nyt tuli taas tarve. Olen etsinyt jo pidempään laattoja, jotka olisivat jonkin verran vakio-30-senttistä kapeampia. Lopulta löysinkin pienen määrän, mielestäni törkeän kalliita, viisi euroa kappale.

En älynnyt tai raatsinut ostaa laattoja ihan riittävästi, muutama jäi puuttumaan. Sitten huomasinkin, että tuollainen kaupan musta muovinen valmisruokarasia, mitä käytän paljon taimikasvatuksessa, on juuri saman kokoinen. Sellaisessa voisi itse kokeilla valaa muutaman puuttuvan laatan.

Valumuotit.

Vanhastaan minulla oli vielä jäljllä säkki sopivaa kuivabetonia (sementtilaasti S 30).

Laasteista sanotaan, ettei niitä voisi säilytellä pidempään. Tämä säkki on majaillut jo useamman vuoden ulkosalla puuvajassa siten, että paperisäkki on ollut muovisäkin sisällä. Jauhe vaikutti edelleen vallan toimivalta, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Kädet tulee suojata hanskoilla, hengityssuojainkin on hyvä olla kuivabetonin pölyämisen vuoksi. Laasti sekoitetaan veteen. Pienen määrän onnistuu hyvin sekoittamaan käsinkin esim. puukepillä. Suurempaan määrään tarvitsee koneellisen sekoittajan. Sekoitusastian pohjalle kannattaa ensin laittaa hieman vettä, jottei betonijauhe jämähdä astian pohjalle.

Tein kerralla annoksen, johon laitoin reilun litran vettä. Veteen lisätään kuivabetonia vähän kerrallaan, kunnes seos on melko paksua ja jähmeää.

"Pallotesti", jolla voi varmistaa, että betonimassa on

sopivan paksuista.

Betonimassan sopivaa paksuutta voi testata "pallotestillä". Kun massa on sopivan paksuista, siitä saa otettua käteen pallon, joka kuitenkin litistyy kun sitä pitelee kädessä.

Valmis massa kaadetaan tai siirretään kauhalla tms. valuastioihin. Astioita on hyvä ravistella kevyesti, jotta saa ilmakuplat poistumaan.

Massaa jäi yli pieni määrä, mistä ei enää saanut kokonaista laattaa. Hätäpäissäni en millään meinannut keksiä, mitä siitä tekisin. Lopulta löysin kaksi samanmallista, mutta hieman eri kokoista pyöreää muoviruukkua. Tein niiden avulla vielä yhden suojaruukun.

Betonimassaa kaadetaan isompaan ruukkuun ja laitetaan sen sisään pienempi ruukku, joka painetaan lähes isomman ruukun pohjaan asti. Betonimassa jää ruukkujen väliin. Tarvittaessa lisätään vielä massaa ruukkujen väliin. Jotta sisempi ruukku pysyy paikallaan, siihen voi laittaa painoksi esim. kiviä.

Ruukku tehdään valamalla betonimassa kahden sisäkkäin

aseteltavan astian väliin. Betonikerroksen paksuus

on hyvä olla parisen senttiä. Sisempään astiaan voi laittaa

painoksi esim. kiviä, jotta se pysyy paikallaan.

Jos ruukun pohjaan haluaa reiän, pohjalle valuastioiden väliin

tulevaan betonimassaan asetetaan halutun reiän kokoinen

huokoinen kappale esim. korkkisesta pullonkorkista.

Ruukun kuivuttua korkki poistetaan reiästä.  

Betonin kuivuminen astioissa kestää vähintään kaksi vuorokautta, kovettuminen jatkuu vielä tämänkin jälkeen. Kuivumista täytyy malttaa odotella rauhassa, sillä betoni murtuu helposti, jos se ei ole riittävästi kuivunut.

Betonista tulee sitä vahvempaa, mitä hitaammin kuivuminen tapahtuu. Kuivumassa olevat betonityöt on hyvä peittää muovilla, jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti.

Sekoitusastian ja -välineet saa puhdistettua helposti huuhtomalla ne vedellä ennen kuin betoni kovettuu niihin.

Jos olisi ollut viitseliäs, olisi laattojen sisään kannattanut vielä asettaa vahvikkeeksi metalliverkkoa, tämä jäi nyt tällä kertaa tekemättä. Toivottavasti laatat silti kestävät.

Säkillisestä kuivabetonia sai useamman laatan, joten hinnaksi tuli murto-osa kaupan valmislaattojen hinnasta.

Kaupan laattoja ja itse tehtyjä vuoron perään.
Yhteen valamaani laattaan painoin koristeeksi lasten aikanaan maalaaman leppäkertun.