Summa summarum: pienen pihan 1. kesän sato

Tämä on aika jännittävää, summata yhteen, minkä verran satoa pieni rivaripiha ja -parveke ovat tuottaneet ensimmäisenä viljelykesänäni.

Kurkut olivat tämän kesän iloisin yllättäjä.
Neljä avomaankurkuntainta tuotti valtavan
määrän kurkkuja. Tässä lokakuun alkupuolella
kerättyjä kurkkuja.

En yleensä kirjaa kasvimaan satoa ylös juuri millään lailla. Nyt uudet kuviot innostivat kuitenkin pitämään ainakin jonkinlaista kirjaa sadon määrästä. 

Tällainen oli tämän ensimmäisen kesän saldo:

Kesäkurpitsoita, kolme taimea: noin 25 kpl

Avomaankurkkuja, neljä taimea: 74 kpl + lopuksi parikymmentä keskenkasvuista pikkukurkkua

Herneenpalkoja: n litra 

Kirsikkatomaatteja,7 taimea: noin 5 litraa

Isompia tomaatteja, 8 taimea: reilu 100 kpl

Papuja, neljä köynnöspapua: muutama litra palkoja

Pensasmustikkaa: vajaa litra

Maissintähkiä, neljä (turhan myöhäistä) taimea: 5 kpl

Salaattia: runsaasti

Raparperia riittävästi 

Monenlaisia yrttejä, rucolaa, persiljaa, ruohosipulia ja kukkia

Tomaattien määrät ovat karkeita arvioita, niitä ei tullut laskettua. Muutama kurkuntaimi tuotti satoa jopa vähän liiankin kanssa, ne kasvoivat tässä uudessa pihassa aivan ennätyksellisen hyvin.

Rivaripihan elokuista rehevyyttä. Takana 
vasemmalla pilkottaa hieman köynnöskesä-
kurpitsa, takana keskellä rehevät kurkut ja
oikealla köynnöspavut. Edessä koristekasveja,
joista osa syötäviä.

Varsin tyytyväinen olen tilanteeseen, en lähtisi tekemään ensi kesäksi mitään isompia muutoksia. Varhaisperunoita jäin kaipaamaan, niille taidan varata ensi vuonna hiukan tilaa. Kuin myös muutamalle härkäpavuntaimelle.

Parvekkeelta ei näytä löytyvän kuin
alkukesän kuva. Loppukesästä oli 
vähän rehevämpää :)

Parvekkeelle voisi laittaa kasvamaan vähän enemmänkin tomaatteja, ja vastaavasti pihaan vähän vähemmän. Nyt parvekkeella oli yhteensä neljä taimea, kaksi isossa ruukussa ja pari amppeleissa. Sinne voisi laittaa vielä toisenkin ison ruukun.

Vielä lokakuun alussakin sai kerätä
kesäkurpitsa- ja maissisatoa 😊

#sato #pieni #kasvimaa #tomaatti #piha #puutarha #rivitalo #rivari #kesakurpitsa

Pihan ja parvekkeen tuunailua

Uuden kodin pihan ja parvekkeen laittoa on ollut mukava edistää aurinkoisessa ja kuivassa säässä. Tässä vähän tilannekatsausta niistä.

Pihasta karsimamme vaahteran oksantynkään ripustin ensi alkuun kevätkukka-amppelin.

Terassille raijasin vanhasta asunnostamme pari suurinta ruukkuani. Ajattelin, jos tomaatti tai pari tulisi näihin kumpaankin.

Tuotiin myös vanha keinumme, joka on tuollainen vähän pienempi, ja mahtui siksi suht hyvin terassille.

Katoksen laittoa vaille valmis.

Parvekkeelle viritin tuollaiset minusta aika mukavat valoverhot ajatuksella, että antavat vähän näkö- ja auringonsuojaa.

Yläreunassa on verhovaijeria. Alas kiinnitin painoksi lyijynauhaa.

Löysin poistomyynnistä pari kivaa tuolia, vitosen kappale 😊 Maalasin niiden seuraksi samanväriseksi vanhan, aiemmin vaaleansinisen puutarhapöytämme.

Kalusteiden harmaa väri sointuu täydellisesti tiiliseinän harmaaseen rappaukseen.

Olen niin onnellinen tästä parvekkeesta, jonne on käynti suoraan makuuhuoneestani. On ihanaa avata verhot aamulla ja ihailla näkymää parvekkeelle 😊 Ja edessä on vielä sekin ihanuus, kun pääsee tuomaan ja istuttamaan kasveja!

Pihasta raivailin eilen paikan pienelle kasvihuoneelle, ainakin ensi alkuun sellaiselle muovihökötykselle. Lähinnä poistaen maasta runsaan määrän suikeroalpia ja vähän rikkaruohoja ja muuta. 

Multa vaikutti varsin hyvältä. Tähän pitäisi tuleman pikimmiten pieni  muovikasvihuone.

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut kovasti talventähteä, se voisi olla tosi kiva tähän uuteen pihaan. Oikein missään ei kuitenkaan näy olevan sitä myynnissä. Osaisitko vinkata, mistä sitä voisi hankkia?

Etupihan puolella odotan vielä mielenkiinnolla, mitä lumiröykkiöiden alta paljastuu. Etupiha on pohjoiseen ja hyvin varjoinen, joten se tulee varmasti olemaan kasvien kannalta haastava.

Etupihan puoli on kovasti varjoinen. Mitähän lumen alta paljastuukaan?

Vuorenkilpeä ainakin näyttää olevan. Se ei kuulu lempikasveihini, joten voi olla, että ne vaihtuvat  kuunliljoihin, joista taas tykkään kovasti.

Sitten on pari tuollaista riippamallista, hauskan näköistä pikkupuuta. Mitähän nuo ovatkaan, kun en ole kovin hyvä näissä koristekasveissa? Jotenkin tutun näköisiä kyllä ovat.

Ihanaa viikonloppua!

Ihanat hokkaidokurpitsat vaan jatkavat kasvuaan!

Tämän kesän uutuuskasvikokeiluni hokkaidokurpitsa on osoittautunut mukavaksi tuttavuudeksi.

Vaikkei näytä olevan järin runsasatoinen, niin se on muutoin kaikin puolin niin kiva kasvi, että se löytyy ilman muuta puutarhastani myös ensi kesänä.

Tämä yksilö kasvaa hyllykössä lämpimällä kasvihuoneen
ulkoseinustalla, kypsyvät kurpitsat roikkuvat
alaspäin kiemurtelevissa versoissa.  

Ennen muuta hokkaidokurpitsa on kasvina oikein kaunis ja viehättävä. Sillä on hauska kasvutapa, sen versot voivat joko luikerrella alaspäin tai kiipeillä ylös. Kummassakin tapauksessa sievät kurpitsanpallerot roikkuvat hauskannäköisesti versoista.

Tämä kasvi taas kasvaa sisällä kasvihuoneessa, versot
kurottelevat naruvirityksiä pitkin kohti kasvihuoneen kattoa.

Hokkaidokurpitsa on myös tosi hyvän makuista, mietoa mutta kuitenkin sillä on oma, ehkä vähän pähkinäinen ominaismakunsa.

Vielä tässä innolla odotellaan viimeisten kurpitsanpyörylöiden kypsymistä. Nämä nyt kypsyvät yksilöt ovat kasvaneet noin greipin suuruisiksi, eli hieman reippaamman kokoisiksi kuin aiemmin valmistunut ensimmäinen kurpitsa.

Hokkaidokurpitsoiden pitäisi myös säilymän erittäin hyvin, useita kuukausia, jos niitä vain malttaa säilytellä :)

Ne myös jatkavat kypsymistään vielä jonkin aikaa sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoksi ne säilytetään ensi alkuun huoneenlämmössä, ja siirretään myöhemmin viileään.

#hokkaidokurpitsa #puutarha #kasvatus #kasvattaminen #kurpitsa

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Kahden kerroksen väkeä

Kasvattelen erilaisia hyötykasveja usein limittäin ja lomittain eri korkeuksissa. Harjateräksestä taivuttamissani tuissa kiipeilevät köynnöspavut ja korkeammat herneet. Myös avomaankurkut nostan maan pinnasta kiipeilemään pitkin tukia.

Tällaista kuin tänä vuonna ei kuitenkaan koskaan aiemmin ole ollut, kasvit todellakin kasvavat päällekkäin kahdessa kerroksessa. Ensin alla maan pinnassa oli kasvamassa salaattia ja vähän maustekasveja, persiljaa sun muuta. Sitten niiden vieressä kasvavat muutamat kurkuntaimet innostuivat villiin kasvuun levittäytyen yhä pidemmälle alla olevien kasvien päälle.

Näissä kuvissa tilanne saattaa näyttää lähinnä vähän
sekavalta - no, sitäpä se myös todellisuudessa on 🙂

Olen asetellut kurkuille yhä lisää harjateräksisiä tukia, jotta ne voivat jatkaa matkaansa, minne ikinä ovatkaan menossa. 

Kurkkujen lomassa seikkailee vielä yksi salkopapukin.

Toivotaan, että kasvien päällekkäiselo sujuu hyvin, eivätkä päälle kiipeilleet kurkut varjosta liiaksi alapuolelle jääneitä kasveja. Näinhän toki kasvit luonnossakin kasvavat, aika lailla limittäin ja lomittain.

Se on kyllä hiukan mielenkiintoinen kysymys, että miten noiden kaikkien sadonkorjuu tulee onnistumaan... 🙂

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.

Niin täydellisen kaunis punajuuri 🙂

On ollut jälleen siinä määrin loppukesän kiireitä, että on blogipäivitykset vähän jääneet.

Nyt nousi maasta kuitenkin niin sievä punajuuri, että se antoi innoituksen postaukseen.

Tuo on niin kauniin pyöreän muotoinen, juuri sopivan kokoinen. Aika kookas, muttei silti liian suuri. Siis kaikin puolin aika täydellinen 🙂

Punajuuret on muutoinkin kasvaneet viime aikoina varsin hyvin. Itse olen kokenut melko varhaisen kylvön tärkeimmäksi tekijäksi onnistumiseen.

Punajuurten kasvatuksesta löytyykin blogistani oma postaus.

Muutoinkin tämä kesä näyttää sadon puolesta varsin hyvältä. Tämä loppukesän mukava lämpö, muutamaa viileämpää yötä lukuun ottamatta, on saanut kasvit ottamaan hyvän loppuspurtin.

Härkäpapu - hyvä, helppo herkkukasvi

Härkäpavuntaimia.

Hoksasin jälleen yhden puutteen täällä blogissani, huomasin ettei täällä ole vielä lainkaan postausta härkäpavun kasvatuksesta!

En oikein voi ymmärtää, miten se on mahdollista, kun kyseessä on niin mainio ja helppo kasvi. Ehkä selittyy sillä, että ryhdyin itse kasvattamaan härkäpapua vasta varsin myöhään, ehkä viitisen vuotta sitten. Minulla ei siis ole siitä vuosikymmenten kokemusta, kuten monista muista vihanneskasveista.


Taimikasvatus nopeuttaa

Härkäpapu on kuitenkin niin helppo ja mukava kasvi, että sen kanssa pääsee helposti sinuiksi jo vähemmälläkin kokemuksella.

Härkäpapu kukkii kauniin kukin,
jotka houkuttelevat mukavasti pölyttäjiä.

Se on loistava kasvatettava, joka ei nöksähdä juuri mistään. Härkäpapu on hyvin vaatimaton niin maaperän, lannoituksen kuin myös erilaisten sääolosuhteiden suhteen. Se ei ole myöskään erityisen hallanarka, kuten pavut yleensä. Taimet ovat vahvoja, eivätkä ne hätkähdä esimerkiksi siirtelystä. Ja ravintoarvoltaan härkäpapu on aivan huippu, mainiota kotimaista superfoodia!

Itse esikasvatan härkäpavuntaimet kylvämällä siemenet juuri näihin aikoihin huhtikuun puolivälin paikkeilla, hajakylvönä sopivaan astiaan. Siementen väliin saa jäädä muutama sentti.

Minulle noin 30 tainta on sopiva määrä, jonka tuottaman sadon juuri jaksan korjata talteen ja josta riittää sopivasti talven tarpeisiin.

Sadonkorjuu on nimittäin härkäpavunkasvatuksessa suurin homma. Tai ei oikeastaan sadonkorjuu, vaan sadon käsittely.

Siemenet voi myös kylvää toukokuun loppupuolella suoraan maahan. Kovia siemeniä kannattaa liottaa hetki ennen kylvöä. Samoihin aikoihin voi myös istuttaa valmiiksi kasvatetut taimet maahan.

Riviväliksi 30-40 cm on sopiva, taimiväli saa olla 15-20 cm. Härkäpavut kasvavat varsin korkeiksi, vähän lajikkeesta riippuen parhaimmillaan liki metrin mittaan.

Härkäpapu kuuluu typensitojakasveihin, minkä vuoksi se ei tarvitse kovin voimakasta lannoitusta. Puuntuhkaa voi levittää maahan hieman. Härkäpapu toimii myös loistavana maanparannuskasvina, minkä vuoksi sitä suositaan paljon vuoroviljelyssä.

Härkäpavut ovat voimakaskasvuisia, eivätkä tarvitse kasvukaudella juurikaan hoitoa. Ainoastaan korkeat kasvit saattavat kaatuilla helposti, joten rivivälejä on hyvä harailla alkuvaiheessa siten, että siirtää multaa taimien juureen. Myöhemmin pitkät varret on hyvä tukea, etteivät ne pääse kaatumaan.

Härkäpapusatoa.

Sadonkorjuuseen elokuussa

Härkäpavut kypsyvät korjuukuntoon yleensä elokuulla. Jos on epävarma, milloin pavut ovat sopivan kypsiä, kannattaa aukaista yksi pulleahko palko kasvin alaosasta ja tutkia, ovatko siemenet pullistuneet sopivankokoisiksi.

Kypsät siemenet ovat kauniin vaaleanvihreitä. Jos siemenet alkavat kellertää, ne alkavat jo olla ylikypsiä, ja siemenet muuttuvat puiseviksi. Kypsymisen edetessä palon pinta tummuu lähes mustaksi. Papujen ollessa sopivan kypsiä, saa alimmissa paloissa olla hiukan tummentumaa.

Koko satoa ei pääse, tai joudu, keräämään kerralla. Palot kypsyvät alhaalta ylöspäin. Ensinnä pääsee keräämään alimmat palot noin puoliväliin asti. Ylemmät palot saavat jäädä vielä vähäksi aikaa kypsymään. Palot on hyvin nopeita poimia, pari sankollista palkoja poimii hetkessä.

Palkojen käsittelyssä on muutama vaihe. Ensinnä palot avataan, ja kerätään niistä siemenet talteen.

Siemenet voi huuhtaista siivilässä, minkä jälkeen ne ryöpätään nopeasti pienemmissä erissä. Ryöppäämisen jälkeen haluan itse vielä poistaa jokaista siementä verhoavan kuoren, joka on vaaleankellertävä, paksuhko, vähän nahkamainen. Minusta nämä kuoret on syödessä epämiellyttäviä, ja siksi haluan ne poistaa. Tämä asia näyttää jakavan mielipiteitä, osa pitää näiden siemeniä verhoavien kuorten poistamista tarpeellisena, osa ei.

Tämä kuorten poistaminen on sadon käsittelyn työläin vaihe, mutta mielestäni ehdottomasti vaivan arvoinen. Kuori on sen verran sitkas, että sen avaaminen sujuu helpoiten veitsellä. Sen jälkeen onkin helppoa pullauttaa helakanvihreä siemen ulos kuorestaan.

Tässä vaiheessa on myös hiukan kiire, siellä jos ryöpätyt siemenet ehtivät seisoa vähän pidempään, niitä verhoava kuori muuttuu varsin kovaksi ja on entistäkin hankalampi poistaa. Niinpä ryöppääminen kannattaa tehdä pienehköissä erissä, ehkä reilu litra kerrallaan.

Ryöpätyt siemenet voi pakastaa sopivissa rasioissa. Käyttöönotettaessa jäisiä siemeniä keitetään vielä muutama minuutti.

Härkäpavun siemenet eivät tarvitse kovin pitkää keittoaikaa, ne kypsyvät äkkiä helposti ylikypsiksi.


Mihin käyttää härkäpapua?

Härkäpapu on hyvin monikäyttöinen, ja ajattelinkin tehdä sen käytöstä kokonaan oman postauksen lähiaikoina.

Härkäpavuista on myös helppoa kerätä siemenet talteen seuraavan vuoden tarpeisiin. Anna tällöin muutaman palon tuleentua aivan kypsäksi asti. Palot saavat tummua pinnaltaan hyvinkin tummaksi, usein palko myös alkaa tällöin hieman rakoilla auki. Kerää tuleentuneista paloista siemenet, ja kuivata ne ilmavassa paikassa. Usein käy niin, että muutama palko saattaakin jäädä epähuomiossa keräämättä, ja näin seuraavan kesän siemensato kypsyy aivan itsestään.

Tyytyväistä hyrinää :)

Moni asia on ollut tänä vuonna kasvimaallamme kiireiden vuoksi pahemmin vaiheessa kuin koskaan aiemmin (mm. varhaisperunat istutettiin kesäkuun lopussa :)

Silti olen myös suht tyytyväinen useisiin asioihin; moni kasvi voi jotenkin poikkeuksellisen hyvin, lannoitukset on osuneet kohdilleen ja on pieniä, kivoja uutuuksia, joista nauttia.

Kuten riehakkaasti kiipeilevä ja lonkeroitaan joka suuntaan venyttelyä kiwano -köynnös. Jos ei ole sinulle tuttu, niin kiwano on erikoisen ja hauskan näköinen, värikäs eksoottinen hedelmä, joita on myynnissä isommissa ruokakaupoissa. Ostin viime talvena tuollaisen hedelmän, ja otin siitä huvikseni siemeniä talteen.

Kylvin siemeniä keväällä, ja pieneksi hämmästyksekseni ne itivät erittäin hyvin. Nyt kasvihuoneessa rehottaa useampi voimakaskasvuinen kiwanontaimi.

En erityisemmin odota noista satoa, kunhan huvikseni kasvattelen. Ja varsinkin, kun kiwano ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen hyvänmakuinenkaan, ainoastaan hauskannäköinen.

Pieniä kiwanonalkuja.

Tuoksu- eli hajuherneet jaksavat ihastuttaa aina.
Huomaan myös olevani kovin iloinen siitä, että meillä on tänä vuonna kasvamassa poikkeuksellisen paljon kukkia hääkukkaprojektini vuoksi. Kukkia on varmuuden vuoksi vähän siellä sun täällä; avomaalla, ruukuissa, kasvihuoneessa, terasseilla...

Niin kivoja kuin kukat ovatkin, niin on niiden hoitamisessa kyllä ollut hommaakin. Jatkossa meille tuskin tulee tällaisia kukkamääriä (vaikkakin vannomatta paras, siemenseosta jäi kyllä jäljelle...), nyt nautitaan joka tapauksessa näistä!

Hyötykasveista ainakin parsakaalit, lantut ja härkäpavut vaikuttavat tänä kesänä poikkeuksellisen onnistuneilta ja hyvin kasvaneilta, se on myös mukava asia.

Tässä kerättynä puolet tämänvuotisesta härkäpapusadosta.

Kuukauden vedet kerralla!

On ollut nyt säidenhaltijalla pientä epätasaisuutta vedenannostelussa. Ensin ei herunut kuukauteen tippaakaan, ja sitten humahti toissayönä lähemmäs kuukauden satsi, noin 20 milliä.

Tämähän tarkoittaa joka neliölle pariakymmentä litraa, mikä on jo vallan kunnioitettava määrä, en sellaiseen ikinä kannukastelulla kykenisi, vaikka miten rehkisi. Sillä sata neliötä, 2 000 litraa...

Onneksi vesi tuli suht tasaisesti yhden yön aikana, eikä ihan kertarysäyksellä.

Luulisi kasvien nyt ilahtuvan ja toivottavasti ottavan vielä kunnon kasvuspurtin. Sellainen olisi oikein tarpeen, kun kaikki kasvit on meillä tänä vuonna vähän myöhässä normiaikataulusta. Tuntuukin kyllä, että kunnon vesiannos piristi ja virkisti kasveja ihan silmissä.

Jospa tämä sade innostaisi myös vähän sieniä nousemaan!

Toivottavasti myös sinun puutarhaasi olisi tullut nyt sopivasti vettä!

Voiko varhaisperunaa istuttaa kesäkuun lopussa?

No voi toki, ainakin meillä, ja ainakin tänä vuonna, kun on ollut pikkuisen kiirusta.

Ihan toinen juttu on sitten se, mitä ja milloin noista tulee?

Tavallisesti meillä on jo syöty varhaispottua tähän aikaan, mutta nyt meni istutus vähän pitkäksi. No onneksi ei maailma tähän kaadu, pottua saa kaupastakin :)

Yleensä tämä istutushomma tosiaan tapahtuu meillä paria kuukautta aiemmin.

Pitihän nuo nyt istuttaa, kun on kerran tullut laitettua potut purkkeihin kasvamaan. Sitäpaitsi, pitäisi noista joka tapauksessa saada siemenpotut jälleen ensi vuoteen, jospa silloin oltaisiin liikkeellä vähän varhemmin!

Se on kyllä hyvä näissä harrastepuutarhahommissa, että aina tulee uusia vuosia, jolloin voi tehdä jotain vähän paremmin kuin tänä vuonna - ja ehkäpä jotain taas vähän enemmän sinne päin :)

Mukavaa sunnuntaiehtoota/viikonalkua!