Nyt osui loistavasti suunnitelmat kohdilleen!

Tämähän sattui paremmin kuin hyvin. Kerroin vähän aiemmin, että suunnittelen ensi kesästä vähän pienimuotoisempaa puutarhakesää, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Nyt sattuikin sopivasti, sillä kuinka ollakaan  taloyhtiössämme päätettiin juuri salaoja- ja sadevesiremontista ensi kesään!

Se tietää uskoakseni suurta kaaosta pihaan 😬 Kaikki monivuotiset kasvit ja erilaiset rakennelmat täytynee kaivaa ylös ja siirtää jonnekin talteen.

Onneksi en ole vielä ehtinyt istuttaa pihaa kovin täyteen, olen jotenkin alitajuntaisesti vähän himmaillut tässä. 

Tämä myös ratkaisi sen, ettei tarvitse miettiä, osallistuako ensi kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumaan vaiko ei 😅 Taidan siis keskittyä kiertelemään muiden puutarhoissa 😊

Harmillisesti ruotsalainen vastine Tusen trädgårdar järjestetään vain joka toinen vuosi, aina parillisina vuosina, joten nyt ei valitettavasti ole sen vuosi. Muutoin olisi ollut varma Ruotsin-visiitin paikka!

Jos olisin juuri suunnitellut toteuttavani elämäni puutarhakesän, niin tämä voisi harmittaa. Nyt nämä asiat kuitenkin loksahtivat mainiosti yhteen. Olen myös hyvin tyytyväinen siitä että remppa toteutetaan, se tulee tarpeeseen. Vanhat salaojat on jo päässeet tukkeutumaan.

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla sitä kaaoksen määrää, mikä tästä tulee seuraamaan, sitä on vaikea etukäteen kuvitella. 

Toinen etupihalla kasvavista riippeherne-
puista sai talveksi valot ylleen.

Muutama harmituskin tähän liittyy. Suren jo nyt parin etupihan vanhan ja kivan riippahernepuun puolesta, noinkohan ne tulevat kestämään tarvittavaa liikuttelua? 

Yksi harmi on myös se, että tulen nyt varmaan menettämään takapihan hyvän ränninpään, josta olen kerännyt sadevettä talteen kasteluvedeksi. Kaikki rännit kun tullaan jatkossa johtamaan hienosti sadevesikaivoihin.

Kivat kausivalot kiipeilevät kuvan
keskellä olevassa vaahterassa, ja
valaisevat juuri sopivasti lumipeitteisen
pihan.

Kolmantena mietin pihamme kivan vaahteran kohtaloa, noinkohan se joutuu nyt lähtemään? Siihen olen toki hiukan varautunut, mutta vaahtera on ollut tosi hyvä pihan varjostajana, köynnösten kiipeilytukena ja muutoinkin kaunis korkeampi elementti pihassa. Tällä hetkellä siinä kiipeilee mukavat kausivalot.

Jännityksellä siis odotetaan, mitä kaikkea tuleman pitää, läheskään kaikkea ei varmasti osaa tässä kohtaa edes ajatella. Yksi pieni jännitys on myös se, että toivottavasti remppa todellakin saadaan toteutumaan ensi kesänä, ettei tässä tule menemään odotellessa kahta kesää...

#piha #rivitalo #salaojaremontti

Keväinen Lahemaa

Kerroin edellisessä postauksessa jo perinteeksi muodostuneesta kevätreissustani Viroon, tällä kertaa Tallinnasta itään sijaitsevaan Lahemaan kansallispuistoon. 

Edellisessä jutussa kerroin alueen kartanoista, joihin kävin tutustumassa.

Yksi reissuni pääasioita oli kuitenkin Lahemaan monet luontokohteet ja patikointireitit, niistä vähän juttua tässä. Seuraavassa, kolmannessa reissupostauksessa kerron sitten vielä vähän jotain pientä puutarha-aiheista.

Lahemaa rajoittuu pohjoisessa Itämeren rantaan. Mereen pistää neljä isompaa, osin hiekkarantaista kaunista niemeä: Juminda, Pärispea, Käsmu ja Pedassaare. Näitä kaikkia kolusin ees-taas. 

Pärispean niemen kapea, kivikkoinen pää on koko manner-Viron pohjoisin kohta. Sinne pääsee kävelemään kivikkoista kaistaletta pitkin. 

Kauniista Altjan kylästä lähtee kiva muutaman kilometrin 
pituinen kävelyreitti. Puolet matkasta kuljetaan rantaviivaa pitkin,
ja toinen puoli rantametsikössä.

Pärispean niemen päässä on manner-Viron pohjoisin kohta. Siellä piti 
tietysti käväistä, kun sääkin oli merenrannassa oikein suosiollinen :)

Niemistä itäisimmän, Pedassaaren kainalossa sijaitsee pieni Altjan kylä, josta lähti kiva muutaman kilometrin pituinen kävelyreitti.

Lähellä Altjaa Vosun kylässä oli yksi matkan niin tyypillisistä virolaisista ylläreistä. 

Satuin huomaamaan ohi kulkiessani kyltin tulevista kalamarkkinoista, jonne piti tietysti seuraavana päivänä palata.

Pienenpienen kylän rannassa oli yllättäen melkoinen ihmispaljous ja kova kuhina. Paikallisten asukkaiden myyntipöydät notkuivat tuoreesta kalasta sekä muusta syötävästä ja erilaisista käsitöistä, tietysti haitarimusiikin säestyksellä 😊 Tämä on niin Viroa!

Nommeveskillä jäi kuvaaminen vähän 
sivurooliin, teki vain mieli ihailla maisemia 😊

Lahemaan poikki polveilee myös monta kaunista jokea, jotka laskevat lopulta Itämereen. Yksi suuremmista joista on Valgejoki. Reissuni loppupuolella pääsin viimein käymään yhdessä eniten odottamassani paikassa, Nommeveskin kauniissa kanjonissa vesiputouksineen.

Nommeveskiltä olisi päässyt kulkemaan
vähän pidemmänkin matkan 😀 Tyydyin
tällä kertaa huomattavasti maltillisempaan
pätkään. Joskus tulevaisuudessa tuollainen
pidempikin vaellus kuitenkin houkuttelisi!

Aamuinen päivän reittien suunnitteluhetki.
Oikealla loistava Löytöretkellä Baltian 
luonnossa-kirja.

Koko reissun loistavana matkaoppaana toimi hiljattain ilmestynyt Kaarina Silmusen kirjoittama Löytöretkellä Baltian luonnossa -kirja. Siitä löytyy loistavan tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kaikista Baltian kansallispuistoista ja muista luontokohteista, suosittelen!

#Viro #Lahemaa #luonto #kansallispuisto

Viron-matka jatkui Peipsi-järven rantaan

Heinäkuinen Viron-visiitti jatkui Tallinnasta itään kohti Peipsi-järven rantaa ja sieltä vielä Tarttoon.

Peipsin rannassa kulkee kymmeniä kilometrejä pitkä sipulitie, jonka varrella on lukuisia perinteisiä pikkukyliä. 

Sipuliaika ei toki ollut vielä parhaimmillaan, paras aika vierailulle olisikin elokuussa.

Vihdoin Peipsi-järven rannassa, minne olen vuosikaudet haaveillut pääseväni 😊 Tällä hetkellä kuitenkin vähän kylmäsi ajatus siitä, että järvi on rajajärvi, Venäjä häämöttää sen toisella puolen.

Rannassa oli hauska luonnon "pääskytalo" ja hyönteishotelli.
Hiekkakivimuodostelma kuhisi elämää, se oli täynnä eri eläinten pesäkoloja.

Sipulitiellä on värikkäät opastekyltit.

Yhdessä kylistä, Alatskiven kylässä sijaitsee vanha linna, jonne pääsee tutustumaan.

Tarttossa kävimme heittelemässä frisbeetä perin erikoisella radalla. Se on rakennettu vanhalle, Neuvostoliiton aikaiselle sotilaslentokentälle. Tunnelma oli aika jännä.

#sipulitie #Tartto #Viro #frisbeegolf #Peipsi-järvi

Uutta kotiympäristöä ihastelemassa

Tämä on kyllä harvinaisen mukavaa aikaa. Kun saa ihmetellä ja ihastella, mitä kaikkia kasveja uudesta kotipihasta nousee, ja lisäksi tutkailla uuden kotiympäristön heräämistä kevääseen. Vaikka uusi asuinmiljöö oli jollain tasolla tuttu, niin eipä sitä kuitenkaan ole tullut tutkailtua ollenkaan näin yksityiskohtaisesti.

Lenkkireitit on huomattavasti monipuolistuneet aiemmasta maalaisympäristöstä, jossa oli oikeastaan vain yksi, jo tylsääkin tylsemmäksi käynyt lenkkimahdollisuus. Nyt on useita erilaisia suuntia, joista valita.

Useimmin suuntaan koiran kanssa lähirantaan, siellä on monenlaista nähtävää.

Läheisessä järvenrannassa kulkee hauska pitkospuureitti.
Siitä tulee juuri sopiva matka suht pikaiselle koiralenkille.
Odotan kovasti, miltä reitti tuleekaan näyttämään, kunhan kesä etenee.

Hanhet saivat vanhukseen vipinää 😊

Kauniita kuihtuneita hortensiankukkia kera narsissien.

Tätä suurehkoa tulppaaniesiintymää odotan seuraavaksi,
minkä näköisiä nämä mahtavatkaan olla?

Ihanaa, aurinkoista äitienpäiväviikonloppua! Vielä ehdit osallistua blogiarvontaani sunnuntaihin saakka!

Kokemuksia kasvihuoneen kastelujärjestelmästä

Tässä kun kokosin kastelujärjestelmän talveksi pois kasvihuoneesta, tuli mieleen kertoa siitä vähän täälläkin.

Hankin jo vuosia sitten hyvin yksinkertaisen, mekaanisen ja edullisen kastelusysteemin kasvihuonetta varten.  

Meni kuitenkin pitkään ennen kuin sain sen asennettua paikalleen helteisenä kesänä vuosi sitten. Se tuntui jotensakin työläältä ajatukselta, enkä ollut myöskään oikein uskonut, että tuo voisi toimia.

Homma alkoi siitä, että ensin piti putsata ja asentaa sopiva vesitynnyri hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs, tilan säästämiseksi kasvarin ulkopuolelle.

Talostamme sattui löytymään sopiva tynnyri,
jonka pohjassa oli valmiiksi reikä,
jossa on vesiletkun liitäntäkappale. Nostin tynnyrin kivien päälle,
jotta sain sen sopivasti hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva, kastelusarjaan kuuluu tuo harmaa osa,
mistä lähtee eteenpäin ohut kastelusarjan letku.
Osan sisällä on suodatin mahdollisten roskien suodattamiseksi pois.

Loppujen lopuksi itse asennus tomaattien juurelle ei ollut ollenkaan niin iso asia kuin olin ajatellut, olisiko siinä pari tuntia vierähtänyt. Niinhän se usein on, että hommaan ryhtyminen on se isoin juttu 🙂

Yksittäinen, kasvin juurelle tuleva veden
annostelija. Toimintaperiaate on niin
yksinkertainen, että letkun ja sen sisään 
menevän annostelijan osan väliin jää
pienenpieni rako,
josta vesi pääsee tippumaan maahan.

Ja tässä koko "hässäkkä".

Hämmästykseni oli suuri, kun vesitippoja alkoi kauniisti tipahdella tomaattien juurille.

Ensi alkuun kuitenkin tuntui, että vettä tuli liiankin kanssa, noin tippa sekunnissa joka tomaateille. Piti siis saada selvitettyä, miten paljon vettä mahtaisi tätä tahtia lirua kasveille.

Pääsin samalla sivistämään itseäni selvittämällä, että yhteen millilitraan mahtuu 22 tippaa. Siitä sain laskettua, että yhdelle tomaatille liruu vettä tätä tahtia vuorokaudessa nelisen litraa. Ajattelin, että se on varmaan aika paljon, jopa kovimmillakin helteillä. 

Normaalisti olen kaatanut reilulle parillekymmenelle tomaatintaimelleni vuorokaudessa kannulla vettä pari-kolme kannullista, eli 20-30 litraa. 

Tähän määrään päästäkseni piti siis saada rajoitettua veden kulkua siten, että uusi vesitippa tipahtaisi aina muutaman sekunnin välein.

Asensin vesiletkuun puristimen (jonka etsimiseen meni useampi tunti, olin varma, että talossamme on jossain vanha lampunpidin), jolla sain säädettyä vedentulon juuri sopivaksi. Tynnyrin veden määrää seuraamalla voi varmistaa, minkä verran vettä hupenee. 

Sitten saattoi vain istuskella kasvihuoneessa katselemassa, kuinka vesitipat tipahtelevat kauniisti tomaattien juurille - tip - tip - tip :) 

Kastelu toimi helteisenä kesänä aivan äärettömän hyvin, ja tuntui että tomaatit todella nauttivat, kun saivat sopivasti ja tasaisesti kastelua. 

Tomaatit kasvoivatkin paremmin kuin koskaan 🙂 Voihan olla, että siihen vaikuttivat muutkin tekijät, mutta varmaan sopivalla kastelulla oli osansa asiassa.

Siitä oli myös se seuraus, että kun aikaa ei mennyt tomaattien kasteluun, saivat muut kasvit aiempaa parempaa hoivaa ja kastelua - ja näin myös ne kukoistivat paremmin kuin ennen!

Loppukesällä ilmaantui kuitenkin ongelma. Runsaamman kastelun seurauksena tomaatteihin tuli hometta ihan eri mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, homeesta tuli lopulta aika isokin ongelma.

Niinpä tämä kesänä viisastuin ja kastelin automaatilla vain heinäkuun lämpimämmän jakson, ja lopetin sitten automaattikastelun.

Tämä tuntuu nyt toimivimmalta ratkaisulta. Tomaatit ovat päässeet nauttimaan tasaisesta kastelusta helteisimpään aikaan, mutta loppukesästä maan pinta sai välillä jopa hieman kuivahtaa. Näin syyskuulla kastelen tomaatteja maltillisesti kannulla vähän säästä riippuen muutaman päivän välein.

Nyt tomaatit ovat niin terveitä ja hyväkuntoisia kuin vain ikinä 🙂

  

Perhosorkideat uusiin multiin

Kerroin pari viikkoa sitten yrityksestäni elvyttää vähän huonoon kuntoon päässeitä vanhahkoja perhosorkideoita eli -kämmeköitä.

Poistin kasvit ruukuistaan, karistin niistä vanhan mullan ja irrottelin kuolleet juurenpätkät. Sen jälkeen laitoin orkideat virkistymään vesiastiaan. Nyt alkaa hiljalleen selvitä, miten orkideojen kävi.

Odottamaani nopeaa ihmevirkistymistä ei valitettavasti tapahtunut, ehkä jotain pientä kuitenkin. En jaksanut enää odotella, vaan päädyin nyt istuttamaan orkideat takaisin ruukkuihin.

Sekoittelin itse uuden, ilmavan kasvualustan turpeesta, leca-sorasta, kookoskuidusta ja männynkaarnasilpusta. Lisäsin vielä joukkoon hieman rahkasammalta ja hienonnettua puuhiiltä. Toivottavasti orkideat osaavat arvostaa tätä seosta 🙂

Käyköön tässä pidemmän päälle miten hyvänsä, niin ainakin tällä hetkellä orkideat näyttävät joka tapauksessa huomattavasti siistimmiltä kuin lähtötilanteessa.

Voin muutaman viikon päästä vielä kertoa, miltä orkideojen tilanne alkaa näyttää.

Tulin tässä samalla selvitelleeksi, että multa ei olisi perhoskämmeköille lainkaan välttämätöntä. Niitä voisi myös kasvattaa lasiastiassa, jossa olisi vain pieni tilkka vettä pohjalla. Vettä ja lannoitetta pitäisi kuitenkin lisätä säännöllisesti parin viikon välein. Tiedän, että tämä olisi minulle liian vaativa haaste, joten parempi tämä multavaihtoehto. Ehkä pelkässä vedessä kasvattamistakin voisi joskus huviksi kokeilla, vaikka vain yhdellä kasvilla.

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Nyt kelpaa kastella!

Mitä tästä isosta, mutta kevyestä paketista löytyikään?

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut puutarhaan vähän isompaa kastelukannua, siis suurempaa kuin tavallista 10-litraista.

Ajattelisin, että samalla kun vettä kerran kannan ja kuljetan, kulkisi sitä samantien enemmänkin, mikä säästäisi aikaa. Ei tarvitsisi ravata niin monta kertaa kannua täyttämässä.

Etsinnöistä huolimatta en ole sellaista onnistunut löytämään kaupoista enkä kotimaisista nettikaupoista. Laitoin jopa yhteen nettikauppaan toiveen, josko haluaisivat yrittää etsiä tuollaisia kannuja. Ei ole tuottanut sekään tulosta, vaikka lupasin heti pari kappaletta ostaa 🙂

Lopulta onnistuin löytämään Briteistä havittelemani kannun, joten ei muuta kuin tilaamaan. Ja tietysti samantien kaksi kappaletta 🙂

Parin viikon odotus, ja kaivattu lähetys saapui! Aika mukavilta vaikuttavat nämä 14-litraiset kannut.

Onnistuin itse asiassa löytämään toisesta ulkomaisesta nettikaupasta jopa 15-litraisia kannuja, jotka myös näyttivät muutoinkin vielä vähän paremmilta kuin nämä. Niitä ei kuitenkaan ollut tällä hetkellä saatavilla, enkä tietenkään malttanut nyt yhtään odottaa tämän kannuasian kanssa, varsinkaan näillä helteillä.

Aika kiva näissä on myös tuo tappi, mihin voi laittaa talteen suutinosan, kun sitä ei tarvitse. Ne kun tuppaavat aina katoamaan, viimeksi onnistuin rikkomaan yhden maassa olleen astumalla sen päälle.

Kuukauden vedet kerralla!

On ollut nyt säidenhaltijalla pientä epätasaisuutta vedenannostelussa. Ensin ei herunut kuukauteen tippaakaan, ja sitten humahti toissayönä lähemmäs kuukauden satsi, noin 20 milliä.

Tämähän tarkoittaa joka neliölle pariakymmentä litraa, mikä on jo vallan kunnioitettava määrä, en sellaiseen ikinä kannukastelulla kykenisi, vaikka miten rehkisi. Sillä sata neliötä, 2 000 litraa...

Onneksi vesi tuli suht tasaisesti yhden yön aikana, eikä ihan kertarysäyksellä.

Luulisi kasvien nyt ilahtuvan ja toivottavasti ottavan vielä kunnon kasvuspurtin. Sellainen olisi oikein tarpeen, kun kaikki kasvit on meillä tänä vuonna vähän myöhässä normiaikataulusta. Tuntuukin kyllä, että kunnon vesiannos piristi ja virkisti kasveja ihan silmissä.

Jospa tämä sade innostaisi myös vähän sieniä nousemaan!

Toivottavasti myös sinun puutarhaasi olisi tullut nyt sopivasti vettä!

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Testing: nokkosvettä tomaatinlehdille

Keräsin ja ryöppäsin eilisiltana kevään ekat nokkoset lettuihin (tulipa muuten taas namia... :) Olin juuri kaatamaisillani ryöppäysvettä pois, kun mieleeni tuli, voisiko sitä käyttää jotenkin kasveille?

Nokkosvesihän sisältää paljon hyviä ravinteita ja hivenaineita. Otin siis veden talteen ja jäin miettimään, mihin sen käyttäisin.

Vasta aika hiljattain kasvihuoneeseen istuttamani tomaatintaimet näyttivät vähän siltä, että ne kaipaisivat hiukan lisää ravinteita. Niinpä päädyin suihkuttelemaan nokkosvettä kokeeksi tomaatinlehdille suihkepullolla ilman sen kummempaa tietoa siitä, onko tuo lainkaan järkevää tai edes turvallista. En laimentanut keitinvettä lainkaan, vaan suihkuttelin ihan sellaisenaan.

Suht tuhtia tavaraa, nokkosenlehtiä oli alunperin litran verran, ja vettä puolisen litraa. Sen verran kuitenkin luin, että nokkovesisuihkuttelua voisi käyttää tomaateille kirvojen torjuntaan. Ok, vaikkakaan kirvaongelmaa minulla ei kyllä ole tomaateissa ainakaan tähän mennessä koskaan ollut.

Sen verran tuo kokeilu kuitenkin hirvitti, etten uskaltanut suihkutella kaikkia tomaatteja, vaan kokeeksi ainoastaan pienen osan. Tein suihkuttelun eilisiltana. Kuinka ollakaan, tomaatit ovat edelleen hengissä - ja itse asiassa, yllättäin näyttäisi jopa siltä, kuin ruiskuteltujen tomaattien ylimmät lehdet olisivat saaneet tässä ihan päivän aikana selvästi voimakkaamman vihreän värin.

Ihan kuin tomaatti olisi vahvistunut vuorokaudessa!

Ei siis nähtävästi haitallinen kokeilu, ehkä jopa jotain hyötyä? Olenkin näissä puutarhahommissa vakaasti sitä mieltä, että kaikkea sellaista voi ja kannattaa kokeilla, mistä ei ole ainakaan haittaa :)

Erikseen on sitten vielä pari viikkoa muhitettava nokkoskäyte, josta olen kirjoittanutkin jo aiemmin.

Oho, toimii!

Tämä oli positiivinen ylläri, joka pitää jakaa täälläkin.

Meillä on nimittäin yhden vanhan ikkunan kanssa vähän ongelmaa; kittaukset on rapistuneet, enkä ole ehtinyt niitä vielä kunnostamaan, sillä se on ihan törkeän hidasta puuhaa.

Tämän vuoksi ongelmana on se, että ikkunan väliin kertyy talvisin melko runsaasti kosteutta, joka sitten jäätyy sinänsä kauniiksi jääkukkasiksi. Ikkunalle tuo kosteus on kuitenkin iso ongelma, se ei tee lainkaan hyvää, ja pahimmillaan ikkunanväliin alkaa kertyä jopa hometta.

Mietin, olisikohan tähän ongelmaan mitään ensiapua, ennenkuin kerkiää korjaamaan varsinaisen syyn. Tutkin erilaisia kaupoissa myytäviä kosteudenpoistajia, josko niistä voisi olla apua. Löysinkin sopivan pitkulaisenmallisen rasian, joka kävi juuri sopivasti ikkunanväliin.

Ostin ensin kokeeksi vain yhden kappaleen yhteen noista kolmesta ikkunanvälistä, sillä en oikein uskonut, että tuo voisi todella toimia.

Hämmästykseni oli suuri, kun kosteus todellakin katosi ikkunanvälistä kertyäkseen vedeksi tuon rasian pohjalle.

Niinpä hankin samanlaiset kosteudenpoistajat kaikkiin kolmeen ikkunanväliin. Olen nyt tyhjentänyt niistä jokaisesta noin kerran kuussa desin verran kertynyttä vettä, mielestäni aika hurja määrä!

Rasioissa on jotain kosteutta keräävää "jauhetta", ehkä samantapaista kuin kissanhiekka. En ole jaksanut sitä tarkemmin tutkia, pääasia että toimii. Tuskin se mitään pahaa myrkkyäkään on. Tuo aine pitää myös aika ajoin vaihtaa uuteen, suunnilleen samoin välein kuin vesi pitää tyhjentää pois.

Ylhäällä rei´itetyssä osassa on kosteutta imevä jauhe,
rasian pohjalla näkyy sinne kertynyttä vettä.

Kustannus näistä ei ole mahdottoman suuri, ja olen tosi tyytyväinen tähän ensiapuun. Kovin kauniita nuo eivät toki ole, onneksi kyseessä on yläkerran makuuhuoneen ikkuna, joka ei ole ihan niin näkösällä.