Joulu tulee - siivoten 😊

ja vähän kokkaillen...

En todellakaan ole (ollut) mikään himosiivoaja. Siivoaminen on usein ollut prioriteeteissani aikalailla häntäpäässä. 

Mutta niin voi asiat muuttua, nyt kun lapset eivät asu enää kotona, imuroin mielelläni päivittäin (koska meillä on koira), ja muutoinkin kaikenlainen siivoaminen on varsin mukavaa puuhaa. Etenkin lopputulos, mikä syntyy 😊

Olin viime viikonlopun itsekseni kotona, niin tuli jynssäiltyä ja raivailtua vähän kaikenlaista - tietysti jouluradion säestäessä 😊

Aloitin sulattamalla suuren kaappipakastimen, kun ulkona oli vähän pakkasta. Kaikennäköisiä pieniä löytöjä tuli takaosasta, ja vähän myös vanhaa pois heitettävää. Marjoja on enemmän kuin oletin. Vähän haastava aika sulattaa pakastin, kun se on melkoisen täysi. Mutta jäätä oli todella runsaasti, joten oli kyllä korkea aika!

Nyt kelpaa taas kokkailla 😊 Ennen-kuvat tahtoo
 aina jäädä ottamatta. Ensimmäisenä puhtaaseen 
uuniin pääsi lipeäkala - se on harvinaisuus, josta 
 tykkään päästä nauttimaan ainakin kerran vuodessa.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei se ole kaikkien makuun 😊

Seuraavaksi kävin uunin kimppuun. Siinäkin oli tehtävää, vaikkei tuo aivan kamalassa kunnossa ollutkaan. 

Tekoälyä tarvittiin avuksi kolmen uuninlasin irrottamiseen. Käytin puhdistukseen ensimmäistä kertaa taikasientä, se toimikin aika hyvin. Lopputuloksesta tuli suorastaan säihkyvä 😊 Tytär tosin vinkkasi sen jälkeen kuulemma vielä paremman, Scrub Daddy ja Mummy -sienet. Onko sinulla kokemusta näistä?

Ihana jouluruukku on yksi lemppareitani jo
vuosikymmenten ajalta.

Uunijuurekset ovat aina yhtä herkullisia 😊

Puhtaassa uunissa saattoi ryhtyä kokkailemaan. Tein pitkästä aikaa vähän juuresjuttuja, ihania uunijuureksia ja lemppariani herkullista jouluruukkua. Niistä riittikin syötävää useammaksi päiväksi. 

Havu-jouluvalo -viritelmä tuo vähän 
valoa ulko-oven pieleen. 

Virittelin myös vähän lisää jouluvaloja, nyt nimittäin keksin niihin viimein vähän lisää ideaa. Hankin pari tuollaista vähän kookkaampaa havua, ja virittelin niihin valot. 

Valohavu on kivan tunnelmallinen 
parvekkeella - ja näkyy aamulla 
ensimmäisenä makuuhuoneen ikkunasta 😊

Toisen laitoin etupihalle ulko-ovelle ja toinen pääsi parvekkeelle.

Etupihalle keksin vielä tehdä tuollaisen rykelmän erilaisista lyhdyistä. Nyt on ainakin pikkuisen jouluisempaa 😊

Kun joulu on jo niin lähellä, linkkaanpa tässä myös vanhan joulun kauppalistani, jonka kaivan esiin aina joka vuosi 😊

#joulu #valo #jouluruukku #lyhty

Viimeiset pihan raivailut...

ensimmäisten lumihiutaleiden jo leijaillessa näin sopivasti marraskuun alkajaisiksi. Millään en olisi raatsinut luopua edelleen kukkivista kukkasista. Mukavan kimpun niistä sai vielä kerättyä.

Myös rivaripihan mini-pottusadon nostin viimein maasta ja parista ruukusta, eipä tuolla kovin isoa komppaniaa ruokita 😊

Rakastan punajuuria, kokeilin nyt niiden kasvattamista
parvekelaatikossa.

Punajuurikokeiluni onnistui ihan kohtuullisesti, varsin mukavasti olivat kasvaneet parvekelaatikossa. Tätä täytyy yrittää jälleen ensi kesänä uudelleen, sillä punajuuri on yksi lempparikasviksiani 😊

Hiljattain kävi myös toteen yksi ehdottomasti pitkäaikaisimmista pienistä puutarhahaaveistani 😊

Tässä täytyy palata niinkin kauas taaksepäin kuin 1980-luvun alkupuolelle, jolloin aloitin opiskelijana itsenäisen elämän.

Asuin tuolloin Espoon keskuspuistossa vanhassa puutalossa. Paikka oli toiminut aiemmin puutarhatilana. Siitä ei ollut kuitenkaan jäljellä juuri muuta kuin umpeenkasvanut kasvimaa sekä valtava, paikoilleen romahtanut vanha lasikasvihuone - ja pihassa upeasti kukkiva vanha iso jasmike. Ihastuin tuolloin tähän viehättävään kasviin, enkä olisi todellakaan voinut arvata, millainen elämänpolkuni sen kanssa tulee olemaan. 

Muutettuamme edelliseen asuinpaikkaamme 30 vuotta sitten istutin pihaan, yllätys, ensimmäisten joukossa jasmikkeen. Sen lajikkeesta ei ole mitään mielikuvaa. Se ei kuitenkaan menestynyt, vaan kuoli aika pian pois. Ehkä minulla ei ollut tuolloin vielä riittävästi taitoa kasvattamiseen?

Jasmike (edessä) pääsi pihan takaosassa
kasvavan hortensian viereen. 

Nyt olen ehtinyt jo jonkin aikaa haaveilemaan jasmikkeesta rivariasuntomme pihaan. 

Jonkin aikaa sitten sain viimein hankittua ja istutettua pikkujasmikkeen 😊 Toivotaan, että tämä nyt menestyisi, ja kertoisi myös osaltaan siitä, että olen nyt viimein asettunut oikeaan paikkaan 😊 Saa nähdä, missä vaiheessa pääsisi nauttimaan ihanan tuoksuvista jasmikkeenkukista.

Jasmikkeen lisäksi haaveilen, että saisin pihan takareunaan sille kaveriksi vielä lumipalloheisin ja sihteerikkömagnolian. Kumpaakaan en ehtinyt hankkimaan nyt tämän syksyn alennusmyynneistä, joten niiden osalta mennee ensi vuoteen.

Mukavaa talvenodotusta tai -alkua ja pyhäinpäivää!

#rivitalo #piha #puutarha #punajuuri #peruna #jasmike

Älysin vihdoin galetten idean - ja ihastuin!

Olen joskus aiemmin kokeillut tehdä ranskalaista avopiirasta galettea, mutten ole oikein saanut kiinni jutun juonesta.

Törmäsin hiljattain ohjeeseen, jossa kerrottiin ratkaiseva asia: taikina tulee kaulia tosi ohueksi, vain pari milliä paksuksi!

Tämä ratkaisi homman 😊 Mietin, että galette on siis oikeastaan vähän kuin iso karjalanpiirakka, taikinakin on hyvin saman tyyppinen. Tämä ajatus auttoi minua hahmottamaan, mistä hommassa on kyse.

Ja kun tämän hoksasin, niin johan alkoivat (gluteenittomat) galettet maistua 😊 Näin tehden taikinakuoresta tulee ihanan rapea, ja se on lisäksi todella maukas.

Galetten erinomainen juttu on se, että siihen pystyy kätkemään kaikenlaisia kasvis- ja muita jämiä, kuten vaikkapa tomaatteja ja kesäkurpitsoita. Näin sydäntalvella galettessa toimivat esimerkiksi ohuiksi siivutetut perunat ja/tai erilaiset juurekset.

Rapeutta galetteen saa myös siten, että laittaa uunipellin kuumenemaan lämpiävään uuniin, ja vetäisee leivinpaperin päällä olevan paistovalmiin galetten sitten kuumalle pellille.

Galettetaikinan päälle levitetään yleensä jotain maitotuotetta, esimerkiksi ranskankermaa tai tuorejuustoa, jota on notkistettu kermalla tai maidolla. Yhdessä ohjeessa oli maukas vinkki. Siinä tuon maitotuotteen joukkoon hienonnettiin sauvasekoittimella tai vastaavalla sipulisilppua, jota oli ensin kuullotettu pannulla. Tuli tosi maukasta 😊

Laitan tähän vielä yhden version gluteenittomasta galettetaikinasta

3,5 dl gluteenittomia jauhoja (esim. seos tattari-, riisi-/kaura- ja gluteenittomasta vehnätärkkelysjauhosta)

50-75 g leivinmargariinia (osan voi korvata ruokaöljyllä)

(noin 0,5 dl ranskankermaa, kermaviiliä tms)

1/2 tl suolaa

2-4 rkl vettä

Sekoita keskenään kuivat aineet ja rasva. Lisää halutessasi joukkoon ranskankerma tmv (tässä voi hyvin hyödyntää jämiä). Sekoita lopuksi joukkoon kylmää vettä siten, että saat melko tiiviin taikinan, jonka pystyy muotoilemaan palloksi. Laita taikinapallo kelmussa jääkaappiin kylmenemään noin tunniksi. Taikinan voi hyvin tehdä myös jo edellisenä päivänä.

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen ja laita sinne uunipelti lämpeämään. Kauli taikina leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi. Levitä päälle haluamasi täytteet, ensimmäiseksi ranskankermaa tmv. Jätä reunoilta tyhjäksi noin kolme cm. Käännä taikinan reunat täytteiden päälle, voitele reuna ruokaöljyllä.  

Ota kuuma pelti uunista ja vedä galette sen päälle. Paista 30-40 min.

#galette #juures #piiras #herkullinen #rapea #avopiiras #ranskalainen

Miten sujuu jouluvalmistelut?

Huh, aika huoahtaa ja hengähtää, joulun ruoanlaittomaraton alkaa olla tältä päivältä ohi.

Huomenna vielä pientä viimeistelyä, sitten pitäisi kaiken olla valmista. 

Työläydestä huolimatta nautin kovasti näistä joulun ruokavalmisteluista. Joulun ruoat ovat lopulta kuitenkin varsin yksinkertaisia ja valmistuvat pitkälti edullisista, kotimaisista raaka-aineista. Varsin isolta osin pääsee hyödyntämään myös oman puutarhan satoa.

Waldorfin salaatti ja sienisalaatti valmistumassa.

Mitkä ovat sinun jouluherkkujasi? Minulle aikalailla must on sienisalaatti itse suolatuista sienistä sekä ihana waldorfin salaatti, johon tulee oman maan juuriselleriä.

Laatikoista olen jättänyt pois lanttulaatikon, mutta imelletty perunalaatikko ja porkkanalaatikko valmistuvat oman puutarhan perunoista ja porkkanoista. Tänä vuonna kokeilin jälleen myös punajuurivuokaa, saapa nähdä miltä maistuu.

Myös hieman suuritöisempi rosolli kuuluu suosikkeihini. Se ei ole kuitenkaan perheessämme muiden mieleen, niin en ole viitsinyt sitä viime aikoina pelkästään itselleni valmistaa. Nyt on kuitenkin ilmaantunut vävymies, joka on myös rosollin ystävä, niinpä otin tämän herkun jälleen ohjelmaan 😊

Sitten on vielä yksi koko perheemme pitkäaikainen perinneherkku, savupororulla. Siihen ohuille kylmäsavuporoviipaleille sivellään piparjuurituorejuustoa ja koko komeus kääritään rullaksi, josta leikataan siivuja kääretortun tapaan.

Pian päästään herkuttelemaan, mukavaa joulunaikaa kaikille!

Omat, ihanat juurekset

Se on iso ilo, kun saa talvellakin nauttia itse kasvatetuista hyvälaatuisista kasviksista, joita on säilöttynä kellarin uumeniin ja pakkaseen. 

Kellarista haettu aarre 🙂

Juuriselleri on yksi lempikasviksiani. Voin rouskutella herkullisen kokonaisen sellerin ihan hetkessä. 

Sellerit säilyvät hyvin kellarissa turpeeseen säilöttynä ja ne sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon. 

Kovin hidaskasvuinen juuriselleri kuitenkin on, joten nyt on aivan viimeinen hetki sellerinsiementen kylvöön. Tästä jutustani löytyy ohjeita juurisellerin kasvatukseen, ja tästä taas tietoa esikasvatettavien hyötykasvien kylvöajankohdista. 

Mukavaa sunnuntaita! 

Ihanat punajuuripihvit

Nyt tuli mielestäni ihan älyttömän hyvää punajuuresta, tein raastepihvejä seuraavasti:

Juurekset ovat nyt parhaimmillaan!

Pari isohkoa punajuurta tai 5 pientä
Paketti halloumi-juustoa (200 g)
1 kananmuna
3/4 korppujauhoa

halutessasi vähän valkopippuria

Kuori ja raasta punajuuret. Suurimman osan voi raastaa karkeaksi raasteeksi, pienemmän osan voi raastaa hienommalla terällä. Raasta myös halloumi-juusto karkeaksi raasteeksi.

Puristele punajuuriraastetta kädessä, jotta ylimääräinen neste irtoaa pois. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos kerkiää, voi massan antaa turvota jonkin aikaa.

Muotoile massasta ohuehkoja pihvejä ja paista pannulla kypsiksi.

Muotoilin pihvit noin vajaan sentin paksuisiksi, jolloin ne myös kypsyivät varsin nopeasti. Halloumista tulee sopivasti suolaa, joten mausteitakaan ei ole välttämätöntä lisätä.

Pihveistä tuli tosi rapeapintaisia ja aivan uskomattoman herkullisen makuisia, parasta mitä olen punajuuresta koskaan tehnyt. Punajuuri ja halloumi ovat loistava pari!

Vielä vinkki, punajuuri kannattaa raastaa tiskialtaan pohjalla,
niin ei tule  sotkua pitkin keittiötä!

Jos haluat vähän miedompaa makua, voi osan punajuuriraasteesta korvata esim. kesäkurpitsa- tai porkkanaraasteella.

#punajuuri #pihvi #raastepihvi #hyvä #herkulliset #kasvisruoka #juures #vinkki #niksi

Ehtii, ehtii!

Puutarhan loppukesä on pientä jännitysnäytelmää taistelussa aikaa vastaan.

Yöt viilenevät, valon määrä vähenee. Miten käy eri kasvien, ehtivätkö ne tuottaa satonsa valmiiksi asti?

Tämä lämpöinen kesä on ollut mitä suotuisin monien kasvien kannalta. Silti muutamat lajit antavat edelleen odottaa itseään, kuten kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa kokeilemani parsapapu eli pitkäpapu, jonka hämmentävän hitaasta edistymisestä olen aiemminkin kertonut.

Siinäpä yksi heistä. Tässä vaiheessa vielä vähän säälittävän näköinen ruikale, 
mutta ehkäpä tuo vielä tästä...

Nyt on papu päässyt viimein siihen vaiheeseen, että selkeitä palonalkuja on lopulta ilmaantunut! Pölyttyminen on siis jotenkin onnistunut kasvarissa, vaikkei pörriäisiä enää juuri lentele. Mutta mahtavatko palot ehtiä valmiiksi asti, kun niiden pitäisi vielä kasvaa ohuiksi ja jättipitkiksi 30-40 sentin mittaan? 

Tällä hetkellä pisimmät palot ovat kymmensenttisiä, joten hieman on niillä vielä matkaa, toivottavasti ehtivät! Edelleen olen toiveikas, jos nuo vaikka tässä kaiken hidastelun jälkeen yllättäisivät ja ottaisivat kunnon loppuspurtin - ehkä pieniä viitteitä siihen suuntaan on 🙂 

Kieli pitkällä odotan pääseväni maistamaan näiden ylistettyä upean pähkinäistä makua. Vaikkakin jotkut ovat sitä mieltä, ettei maku juuri poikkea muista pavuista. Mene ja tiedä?

Muiden kasvien osalta tilanne on varsin hyvä. Pensaspavut ovat jo tuottaneet suurimman osan herkullisista paloistaan, ja niitä on tullut paljon! Myös maisseja on jo päästy nauttimaan. Kurkkuja valmistuu tällä hetkellä useampi päivässä, ja tomaattejakin mukavasti.

Juuresten osalta ei ole vielä hätäpäivää, vaikka olisivat vielä pienenpuoleisia. Niitä voi odotella kaikessa rauhassa. Ne kasvattelevat ensin naattejaan, ja vasta tässä elo-syyskuulla alkaa itse syötävän juuren kasvu. Moni ei malta odotella, vaan harmittelee, kun porkkanat, punajuuret, juurisellerit tai lantut jäävät niin pieniksi. Se on vielä tässä vaiheessa ihan normaalia.

Toivotaan lämmintä ja aurinkoista syksynalkua kaikille kasveille ja puutarhureille!   

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.

Niin täydellisen kaunis punajuuri 🙂

On ollut jälleen siinä määrin loppukesän kiireitä, että on blogipäivitykset vähän jääneet.

Nyt nousi maasta kuitenkin niin sievä punajuuri, että se antoi innoituksen postaukseen.

Tuo on niin kauniin pyöreän muotoinen, juuri sopivan kokoinen. Aika kookas, muttei silti liian suuri. Siis kaikin puolin aika täydellinen 🙂

Punajuuret on muutoinkin kasvaneet viime aikoina varsin hyvin. Itse olen kokenut melko varhaisen kylvön tärkeimmäksi tekijäksi onnistumiseen.

Punajuurten kasvatuksesta löytyykin blogistani oma postaus.

Muutoinkin tämä kesä näyttää sadon puolesta varsin hyvältä. Tämä loppukesän mukava lämpö, muutamaa viileämpää yötä lukuun ottamatta, on saanut kasvit ottamaan hyvän loppuspurtin.

Helppoja syötäviä kasveja aloittelevalle puutarhurille

Tänä poikkeuksellisena vuonna saattaa moni sellainenkin innostua viljelemään syötäviä kasveja, jolla ei ole asiasta juuri aiempaa kokemusta. Ehkä joku löytää tänne blogiinikin, toivottavasti ja tervetuloa!

Niinpä ajattelin kirjoittaa postauksen siitä, mistä kasveista kannattaa aloittaa, jotta saisi varmuudella jonkinlaista satoa - ja mistä taas välttämättä ei.

Nämä vinkit on erityisesti luomupuutarhanhoitoon, jota ehdottomasti suosittelen kotipuutarhurille monesta syystä.

Mikä tekee joistain kasveista helpompia ja toisista haastavampia?

Osa kasveista tyytyy huomattavasti vähempään eri asioiden suhteen, kun taas osa on huomattavasti vaativampia. Vähempään tyytyvistä kasveista on helpointa aloittaa.

Kasvien kasvuun vaikuttaa muutama tärkeä tekijä: lämpötila, vesi, ravinteet, maaperä (esim. hiekka- tai savimaa), valo sekä mahdolliset tuholaiset (jotkin kasvit ovat enemmän tuholaisten suosiossa kuin toiset). Erityisesti ns. ristikukkaiskasveilla on paljon tuholaisia. Tällaisia kasveja ovat muun muassa lanttu, nauris, retiisi ja kaalit (lukuun ottamatta lehtikaalia).

Jotkin kasvit vaativat enemmän hoitotoimenpiteitä kukoistaakseen, kun taas toiset kasvavat lähes itsestään.

Kasvien lannoituksesta luomuviljelyssä pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Näistä eri tekijöistä ja niiden vaikutuksesta on hyvä olla ainakin hiukan perillä.


Säästä ja muusta

Osa kasveista on meidän oloissamme niin hidaskasvuisia, että ne on syytä taimikasvattaa ensin sisällä, ja istuttaa sitten maahan valmiit taimet. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi tomaatti, monet kaalit, purjosipuli, maissi ja juuriselleri.

Näistä monien taimia myydään myös puutarhakaupoissa, valmiiden taimien avulla pääsee helpommalla alkuun taimikasvatusta vaativien kasvien kanssa.

Lehtikaalit ovat kaaleista helpoimmasta päästä.

Myös kesän säätilalla on iso merkitys sille, mitkä kasvit menestyvät paremmin, ja mitkä taas eivät niin hyvin. Tuleeko lämmintä ja aurinkoista, sateista ja koleaa, vaiko jotain siltä väliltä? Sitä kun ei voi etukäteen tietää, niin kannattaa valita vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat paremmin satoa, oli sää mikä hyvänsä.


Hyödyllinen kasvuharso

Yksi hyödyllisimpiä apuvälineitä, mitä kasvimaalle löytyy, on kasvien suojaksi tarkoitettu kasvuharso. Alku- ja loppukesän viileydessä se toimii lämmittävänä ja suojaavana peittona, jonka alla kasvit viihtyvät.

Lisäksi se tarjoaa luomuviljelyssä tehokkaan suojan monenlaisia tuholaisia vastaan. Tällöin täytyy vain huolehtia, että harso on ehjä ja se on kiinnitetty reunoiltaan tiukasti maata vasten esim. painojen avulla, sillä monet tuholaiset etsivät tiensä harson alle pienimmästäkin reiästä.

Jos satut omistamaan kasvihuoneen, vaikka vain pienen minikasvihuoneenkin, on siitä myös paljon iloa ja apua etenkin herkemmille kasveille, kuten vaikkapa tomaateille.


Yrityksen ja välillä erehdyksen kautta...

Aika moni asia siis vaikuttaa 🙂 Ei kuitenkaan kannata turhaan pelätä vaativampienkaan kasvien yrittämistä, taidolla tai tuurilla niidenkin kanssa voi hyvin onnistua.

Jos haluaa varmistaa sadon saannin, kannattaa ottaa valikoimaan vähän eri tyyppisiä kasveja, jolloin yleensä ainakin jotkin niistä tuottavat hyvin satoa. Hallanarat kasvit, kuten kurkkukasvit ja pavut, kannattaa kylvää vasta vähän myöhemmin keväisten yöhallojen mentyä.

Härkäpapu on helppo ja kiitollinen kasvatettava.

Onneksi harrastajapuutarhurille ei myöskään pääse tulemaan kovin mittavia vahinkoja, joten voi varsin huoletta kokeilla erilaisia juttuja ja vaativampiakin lajeja. Se tuo hommaan mukavaa mielenkiintoa ja tarjoaa myös kivoja onnistumisen kokemuksia, kun saa vähän haastavamman kasvin menestymään.


Tässä vielä pieni yhteenveto erilaisista kasvuun vaikuttavista asioista:

Nopekasvuinen - hitaammanpuoleinen
Hallanarka - hallankestävä
Vaatimaton - runsaasti huolenpitoa vaativa (esim. tukeminen, maan haraus...)
Syväjuurinen - matalajuurinen (vaikuttaa mm. veden tarpeeseen hellejaksoina, jolloin syväjuuriset pärjäävät paremmin)
Savimaa - hiekkamaa (ensin mainittu voi olla liiankin tiivistä, mutta ei toisaalta kuivu helteellä niin herkästi)
Tuholaisenkestävä - herkkä tuholaisille
Ravinnetarve pieni - suuri


Täältä blogistani löytyy tarkempia ohjeita monen syötävän kasvin viljelyyn, laitoin näiden kohdalle linkit seuraavalle listalle:

Melko varmoja ja helppoja

Herne
Härkäpapu
Kesäkurpitsa (hallanarka)
Lehtikaali
Maa-artisokka
Monet mausteet, kuten tilli, persilja (se on vähän hidaskasvuisempi)
Peruna
Salaatit (etanat voivat olla ongelma)
Silpuli (kannattaa suojata ainakin alkuun harsolla sipulikärpäsentoukkien varalta)

Kesäkurpitsa on helppo ja mukava kasvi,
joka tuottaa runsaan, joskus jopa
turhankin runsaan sadon. Vain muutama
taimi riittää siis mainiosti!

Retiisi (ristikukkaisena lehdet tuholaisten herkkua, suojaa harsolla)
Valkosipuli
Monet kukat, esimerkiksi kehäkukka, ruiskaunokki, krassi


Vähän vaativampia

Juurekset: porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, juuriselleri
Kurkku (hallanarka)
Pavut (hallanarkoja, etanat tykkää)
Pinaatti
Tomaatti


En suosittele ensi alkuun:

Maissi (hallanarka, hidaskasvuinen)
Muut kaalit kuin lehtikaali (paljon erilaisia tuholaisia)


Tästä pääset sarjan seuraavaan osaan, jossa kerron, minkälaisia hoitotoimia eri kasveille on hyvä tehdä juhannuksen tietämillä.


Ihanaa, satoisaa puutarhakesää!

Ajatuksia koronasta ja puutarhahommista

Johan tuli kevät, eipä tällaista olisi kukaan arvannut odottaa.

Ajatukset harhailevat ristiin rastiin, tässä hetkessä, kesässä, ensi viikossa, huomisessa, syksyssä, jopa joulussa. Mihin tämä johtaa, mikä meitä odottaa, millainen onkaan tilanne noista milloinkin? Ei voi tietää.

Huomaan, että tämä epätietoisuus ja ajatusten harhailu syö aivokapasiteettia, korona-ajatuksista ei pääse eroon niin millään, eikä oikein mihinkään pysty kunnolla keskittymään. Hetkittäin tulee epätodellinen tai jopa vähän epätoivoinen olo, onko tämä sittenkään totta, eikö tätä oikeasti pääse pakoon minnekään - edes vaikka hetken lomalle?

Ja kuitenkin, meillä on asiat täällä maalla varsin hyvin. Pystymme eristäytymään niin tehokkaasti kuin ikinä mahdollista, lämpöä, vettä ja ruokaakin riittää. Kellarissa on perunaa yllin kyllin ja pakastimessakin syötävää varmasti kuukaudeksi.

Ja itse on mahdollista tarvittaessa kasvattaa lisää, vaikkei tällainen varautuminen mikään keskeinen ajatus puutarhaharrastuksessani olekaan ollut. Kyllähän tämä on tuonut myös ihan uudenlaista motivaatiota puutarhaharrastukseen, johon into meinasi vähän laskea lasten muutettua kotoa ja ruokakunnan pienennyttyä sen myötä.

En ihmettelisi, jos joistain asioista tulisi tämän kevään aikana hieman puutetta, jos iso osa väestöstämme sairastuu.

Tästä kellarista vielä löytyneestä viimevuotisen jättipunajuuren puolikkaasta
riitti sekä uunijuureksiin että pastakastikkeeseen. Viime vuosi oli punajuurille
suosiollinen, tämän läpimitta on ainakin 15 cm.

Silti en aio mihinkään suuriin hamstraamisiin ryhtyä. Kävinpä kuitenkin hankkimassa muutaman multasäkin taimikasvatusta varten - ja koiralle ruokaa.



Näillä multasäkeillä ja varastossa valmiiksi olevilla siemenillä pärjättäneen jo pitkälle.

Vähän lannoitteitakin löytyy valmiiksi - ja kompostia, joten ei tässä pitäisi olla huolen häivää. Ja pissaakin syntyy sitten hyväksi lisälannoitteeksi ihan omasta takaa 🙂


Tästä tilanteesta huolimatta tai oikeastaan tämän vuoksi huomaan olevani iloinen siitä, että:

- kellarissa on vielä runsaasti perunoita ja puuvajassa polttopuita
- tuli tänä vuonna kylvettyä ensimmäiset tomaatintaimet hyvissä ajoin, ovat jo varsin pitkällä
- meillä suomalaisilla on paljon pakastimia :)

Ja ärsyyntyväni tai miettiväni:

- ei yhtään huvita lähteä pakolliselle kauppakäynneille
- ärsyynnyn ihmisistä, jotka tunkevat kaupassa "reviirilleni"
- mietin, jääkö korona kiertämään pidemmän päälle eri puolille niin, että joutuu kaikenlaisissa ratkaisuissaan jatkuvasti miettimään, mitä uskaltaa tehdä, mitä ei?


On kyllä mielenkiintoista nähdä, mihin ja miten tämä tilanne etenee. Eipä olisi uskonut, että omana elinaikana tällainenkin tulee vastaan.

Mukavaa viikonloppua!

Viimeinen selleri uunista ulos!

Kellarista löytyi vielä yksi viimekesäinen juuriselleri. Mietin kovasti, millä tavoin tämän aarteen nauttisin.

Juuriselleri on yksi lempikasviksistani, harmillisesti niiden kasvatus ei viime kesän surkeissa säissä oikein onnistunut.

Tuli myös kylvettyä sellerit silloin vähän turhan myöhään, siemenet olivat hiukan vanhoja ja itivät huonosti. Tänä vuonna asiat ovat nyt onneksi paremmin, pienet sellerintaimet nököttävät jo terhakkaina odottamassa koulimista. Juuri nyt onkin sopiva ja oikeastaan viimeinen hetki kylvää juurisellerit.

Mutta sitten siihen viimekesäiseen selleriin. Tuli mieleen kokeilla sen valmistamista hasselbackan perunoiden tapaan. Niinpä selleri pääsi kuorittuna ja melkein pohjaan asti siivutettuna kypsymään perunoiden joukkoon. Hyvää siitä tuli, mutta jäi kyllä samassa ajassa perunoiden kanssa hiukan turhan kovaksi, se olisi vaatinut vähän pidemmän kypsennysajan.

Ensi kesänä pääsee sitten toivottavasti kokeilemaan näitä enemmänkin.

Jos kaipaat vinkkejä juurisellerin kasvatukseen, löydät niitä tästä postauksestani.
 

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Lisää oranssia... :)

Voi mahdotonta tätä sadonkorjuuaikaa, vuorokauden tunnit eivät millään meinaa riittää keräämiseen, kuivaamiseen, pakastamiseen, säilykkeiden keittelyyn...

Siitäkin huolimatta tämä on kuitenkin ihan parasta aikaa, sillä kaikki tuo tekeminen on niin kovin palkitsevaa. Mutta siitä siis tämä pieni blogihiljaisuus.

Kerroin aiemmin, kuinka tämän vuoden puutarhavärikseni on sattumalta valikoitunut oranssi, ja sama oranssinpunainen linja tuntuu edelleen jatkuvan.

Tänä syksynä olen aivan erityisesti iloinnut juuresten kasvusta, tämä kostea kesä tuntuu olleen niiden mieleen. Porkkanat ovat kasvaneet erinomaisen hyvin, ne ovat hyvänmakuisia ja hyväkuntoisia. Porkkanat ilahduttavat minua kovasti siksikin, että edellisenä kesänä porkkanat itivät minulla huonosti, ja sato jäi siksi huonoksi. Mutta nyt on mitä rouskutella, ja siitä olemme nauttineet.

Toinen vähintään yhtä suuri ilonaihe on punajuuret, niistä olen tainnutkin mainita jo aiemmin, Myös niiden itävyys on usein ollut ongelma, ja siksi kylvin niitä tänä vuonna tuhkatiheään. Tänä vuonna sitten suunnilleen jokaikinen siemen itikin, joten nyt on sitten nautittavaksi varmaan parisataa suurikokoiseksi kasvanutta punajuurta :)

Myös tämä pitkä, lämpöinen syksy on tehnyt juureksille hyvää, nehän kasvavatkin kokoa nimenomaan näin syksypuolella, joten niiden kanssa on hyvä malttaa rauhassa odotella. Porkkanankasvatuksen nikseistä voit lukea tarkemmin aiemmasta jutustani.

Mitä sinun syksyysi ja tulevaan viikonloppuun kuuluu?

Tulipas herkullinen punajuuripiiras :)

Täytyypä laittaa edellisen vähän surkeamman postauksen perään jotain mukavampaakin.

Tein nimittäin kellarista vielä löytyvistä punajuurista piiraan, josta tuli oikein harvinaisen onnistunut. Tätä täytyy tehdä toistekin! Maku oli kohdillaan ja rakennekin suorastaan erinomainen - etenkin kun kyseessä oli gluteeniton versio.

Sain idean tähän jostain lehdestä, mutta siinä nämä leivottiin pieniksi pikkupiiraiksi. Aika työlästä, ajattelin, ja niinpä päädyin tekemään tällaisen isomman vuokaversion. Leivoin piiraan leivinpaperin päälle vuokaan, missä kypsensin sen suurimman osan ajasta. Loppuajaksi nostin vielä koko piiraan leivinpapereineen pois vuoasta jatkamaan kypsymistä pellille. Näin kuoritaikina kypsyi mukavan rapsakaksi.

Käytin taikinana voitaikinaa, joka voi yhtä hyvin olla joko kaupan valmistaikinaa tai itse tehty.

Herkullinen punajuuripiiras

Täyte levitettynä pohjataikinalle ennen kansitaikinan lisäämistä.

Sekoitettu voitaikina
(itse tehden esim. seuraavasti: 175 g margariinia, 4 dl jauhoja, n. 1/2 dl kermaviiliä, n. 1,5 dl vettä. Rasva nypitään jauhoihin ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään)

Täyte
2 suurta tai 3 keskikokoista punajuurta
pieni sipuli
tilkka ruokaöljyä
puoli pkt sinihomejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
mausteita maun mukaan
1 kananmuna

Aloita täytteen tekemisestä. Kuori punajuuret ja suikaloi ohuiksi, tikkumaisiksi suikaleiksi. Kuori ja pieni myös sipuli.

Kaada laakeahkon kattilan pohjalle ruokaöljyä, ja kuullota vihannessuikaleita öljyssä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi sinihomejuusto joukkoon sekoitellen, jolloin juusto sulaa sopivasti. Nosta kattila sivuun levyltä, anna jäähtyä. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen ranskankerma, mausteet ja kananmuna, sekoita tasaiseksi.

Ota hieman piirasvuokaa suurempi leivinpaperi. Rypistä paperia, niin se asettuu paremmin vuokaan.

Jaa taikina kahteen lähes yhtä suureen osaan. Kaaviloi hieman suurempi osa rypistetyn leivinpaperin päällä hieman piirakkavuokaa suuremmaksi, jotta se riittää myös vuoan reunoille. Nosta taikina leivinpapereineen vuokaan, muotoile tarvittaessa reunoja. Kaada täyteseos päälle ja tasoita.

Kaaviloi loppu taikina toisen leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi kanneksi (käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina irtoaa paperista). Kumoa taikina kanneksi piiraan päälle ja poista varovasti leivinpaperi piiraan päältä.

Painele kansitaikina renoilta kiinni pohjaosaan. Voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa ensin reilun 20 minuuttia, kunnes piiras on jo saanut hieman väriä. Tässä vaiheessa nosta koko piiras leivinpapereineen pois vuoasta ja jatka paistamista pellillä vielä n. 15 minuutin ajan, kunnes piiras on kauniin vaaleanruskea. Näin taikinaosa kypsyy mukavan rapeaksi toisin kuin jos piiraan paistaisi vuossa valmiiksi asti.

Uunista otettaessa piiras näytti varsin herkulliselta.

Myös piiraan rakenne oli erittäin hyvä, kuten makukin.