Vanhoista kynttilänjämistä uusia kasvihuoneenlämmittäjiä

Vielä vähän pääsiäisen puhdepuuhia; sulattelin vanhat kynttilänjämät ja valoin niistä uusia kynttilöitä. Puutarhaan tämä homma liittyy sillä tavoin, että käytän kynttilöitä lämmittämään kasvihuonetta alkukevään ja loppusyksyn kylminä öinä. Nyt onkin noita vilpoisia öitä riittänyt, joten kynttilöitä kuluu.

Vielä ei sentään eletä niin pula-aikoja, että kynttilänvalanta olisi aivan pakollista puuhaa. Minusta se on tosi kivaa hommaa, ja koska minussa on sekä kierrättäjän että "hamsterin" vikaa, tulee vanhat kynttilänpätkät kerättyä talteen uusia kynttilöitä varten.

Kippasin kynttilänjämät tuollaiseen vanhaan, isoon säilyketölkkiin, jota yleensä lämmitän pikkuhiljaa varovasti ulkona nuotion hiilloksella.

Lämmittämisessä on se vaara, että koko lämmitettävä kynttilämassa saattaa lehahtaa palamaan, jos sen lämmittää liian kuumaksi. Ulkona tämäkään ei olisi niin vaarallista kuin sisätiloissa.

Sisällä hommaa tehtäessä kynttilämassa sulatetaan liedellä vesihauteessa, eli kynttilänpätkät sisältävä astia laitetaan isoon kattilaan, jossa on kiehuvaa vettä. Näin syttymisvaaraa ei ole, mutta homma on vähän hidasta ja sotkuista.

Kun kaikki kynttilänpätkät on sulaneet, liemestä voi poimia kepillä tai muulla vastaavalla pois kynttilöiden sydänlangan pätkät ja muut isommat roskat. Pikkuroskat painuvat astian pohjalle, ja ne saavat jäädä sinne.

Kasvihuonekäyttöön sopivat kynttilät voi valaa esimerkiksi tyhjiin maitotölkinpuolikkaisiin tai erilaisiin muoviastioihin, esimerkiksi huuhdottuihin jugurttipurkkeihin. Tässä tarkoituksessa kynttilöiden ulkonäöllä ei ole niin kovin suurta väliä :)

Kippojen pohjaan tehdään pieni reikä, josta pujotetaan läpi kynttilän sydänlanka, jota myydään askerteluliikkeissä. Purkin pohjalla olevaan sydänlangan päähän tehdään solmu, ja toinen pää kiinnitetään napakasti esim. grillitikkuun, joka laitetaan poikittain purkin yläreunaan.

Maitotölkkiin valettavaan kynttilään voi laittaa joko yhden paksumman sydänlangan tai vaikka vierekkäin kaksi vähän ohuempaa, jolloin kynttilään tulee kaksi liekkiä.

Kun purkki lankoineen on valmis, kaadetaan sulaa kynttilämassaa varovasti purkkiin. Apuna voi käyttää jotain sopivaa kippoa, vaikka vanhaa margariinirasiaa.

Jos haluaisi värjätä kynttilät jonkin väriseksi, kynttilävärijauhe sekoitetaan ensin sulaan kynttilämassaan.

Minulla tulikin näistä pätkistä tällä kertaa sattumalta tuollaista kauniin pääsiäisenkeltaista, joten massaa ei tarvinnut värjätä. Jämäkynttilöistä tehdessään ei voi oikein koskaan etukäteen tietää, minkä väristä kynttiläliemestä tulee.

Varsinkin isompaan kynttilään jää massan jäähtyessä
ja vetäytyessä kolo tai painauma,
jotka pitää vielä täyttää kynttilän jäähdyttyä.

Jos tekee kovin isoa kynttilää, liemen voi kaataa useammassa erässä ja antaa aina edellisen kerroksen ensin vähän jähmettyä. Kynttilämassa vetäytyy jähmettyessään hieman kokoon, ja kynttiän keskiosaan saattaa muodostua tyhjä kolo. Tämä kolo täytetään vielä lopuksi kynttilän jäähdyttyä kaatamalla siihen sulaa lientä. Se kannattaa siis pitää lämpimänä, kunnes kaikki kynttilät ovat jähmettyneet.  

Kynttilöistä tuli lopulta niin sieviä, että enpä tiedä, raatsinko sittenkään käyttää niitä vain kasvihuoneen lämmittämiseen 🙂

Tomaatit kukkivina kasvihuoneeseen - vain yksi on joukosta poissa...

Tämän postauksen piti alunperin olla, että vielä pitää malttaa hetki. Vaan kuinka ollakaan, yllättäin tupsahtanut lämpöaalto mahdollistikin tomaatintaimien istuttamisen lämmittämättömään kasvihuoneeseemme jo nyt.

Ensimmäisinä kukkaan ehtivät odotetusti kirsikkatomaatit Cereza amarilla
 ja Sungold. Verhosin varmuuden vuoksi kasvihuoneen pohjoisseinän
kylmien öiden varalta harsolla, niin pitäisi tomaateilla olla hyvät oltavat :)

Mahdollisten kylmien öiden vielä tullessa kasvaria voi lämmittää kynttilöin.

Taidankin olla tomaattien kanssa aikaisemmassa kuin koskaan! Ensimmäiset, helmikuussa kylvetyt taimet kukkivat jo iloisen keltaisina.

Lajikkeita on tänä vuonna reilu kymmenen ja taimia yhteensä kolmisenkymmentä.

Vanhoja tuttuja ja varmoja lajikkeita ovat Tanskan vienti, raidallinen Tigerella, Selandia, ihana keltainen Golden sunrise sekä mainiot runsassatoiset kirsikkatomaatit; aikainen keltainen Cereza amarilla sekä punainen Gardener´s delight ja vielä viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilemani supermakea Sungold-kirsikkatomaatti. 

Uusia kokeiluja ovat Hildares, Harzfeuer sekä Sweet million-kirsikkatomaatti.

Myös aiemmin kokeilemani, pienisatoiseksi jäänyt Black cherry -kirsikkatomaatti sai vielä uuden mahdollisuuden.

Yhtä lajiketta olisin halunnut kovasti kokeilla, erittäin hyväksi kehuttua Paolaa. En vain onnistunut löytämään sen siemeniä mistään ajoissa ja järkevästi.

Paolan siemeniä ei yleensäkään ole kovin hyvin tarjolla, ja siellä missä niitä oli, kokonaista viisi siementä sisältävän pussukan toimituskulut olivat pari-kolme kertaa siemenpussukan hinta! Eipä tullut kauppoja. Vaan nyt juuri onnistuin löytämään Paolaa kohtuukustannuksin ruotsalaisesta Impectasta. Menee nyt valitettavasti tässä vaiheessa kokeilu ensi vuoteen.

Suurin osa taimista mahtui kasvihuoneen multaan, loput päätyivät erilaisiin ruukkuihin.

Tästä vielä muutama linkki muihin tomaattiaiheisiin postauksiini:

Vinkkejä tomaatinkasvatukseen

130 tomaattilajiketta

Mitä ne tomaatin varkaat oikein ovat?

Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?
Erilaisista tomaattilajikkeista
Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.

1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.

Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?

12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!

14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.

18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

Jääkuutioita tuikkukynttilöille

Meikäläisen "jääkausi" se vain jatkuu nyt kunnon pakkasten myötä. On nimittäin kyllä aika huippuolosuhteet erilaisten jääesineiden tuotantoon!

Tällä kertaa mieleni teki laittaa tuikkukynttilöitä riippumaan ulos jotenkin kivasti - jollain muulla tavalla kuin ihan tavallisiin lyhtyihin.

Minulta löytyisi kyllä tarkoitukseen sellaisia kivoja pieniä roikkuvia lasikippoja. Niiden ongelmana on kuitenkin se, että ne ovat päältä auki, ja ovat siten ensimmäisen lumisateen sattuessa lunta täynnänsä.

Pitäisi olla siis sellainen "astia", jossa olisi päällä vain ihan pieni reikä.

Pähkäilin tätä aikani sängyssä pyöriessäni, kunnes keksin kokeilla sellaisen pienen jäälyhdyn tapaisen kuution jäädyttämistä, jonka sitten voisi ripustaa vaikka rautalangalla roikkumaan vähän kuin "paketin".




Heti herättyäni ryhdyin tuumasta toimeen, ja ensimmäinen koe-erä pääsi jäädytykseen neliskanttisissa, litran vetoisissa pakasterasioissa. Täytin rasiat vedellä hieman yli puolivälin.

Parinkymmenen asteen pakkasessa 4 - 5 tuntia on hyvä jäädytysaika, jotta keskelle jää juuri sopivan kokoinen, kauniin pyöreä kolonen tuikkukynttilää varten.

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaakaan, muoto oli juuri sopivan sopusuhtainen.

Lyhdyt olivat niin herkullisia kuvattaviksikin, ettei siitäkään meinannut tulla loppua...

Kun ulkona on kunnon pakkanen, ei kynttilän lämpö sulata jäätä juuri lainkaan.

Jos et omista sopivan mallisia pakasterasioita, niin maitotölkit voisivat myös periaatteessa käydä tähän, mutta ne ovat kuitenkin pikkuisen turhan kaposia. Sen sijaan sellaiset maitotökin malliset, mutta vähän isommat tölkit (missä myydään mm. joitain jauhoja), ovat juuri sopivia tarkoitukseen.

Vielä lopuksi, tervetuloa mukaan te kaikki uudet lukijat!

Tämän kesän viimeiset betonihommat?

Pakkasyöt saapuivat ja kesäiset puuhat, kuten betoninvalanta, saanevat jäädä vähäksi aikaa.

Tässäpä vähän koostetta viime aikojen betonikokeiluistani, tekovaiheista olen kertonut hieman aiemmissa betonipostauksissani.

Tuo käsi on valettu kumikäsineen sisään. Sen haasteena tahtoi olla, että sormien taitekohtiin tuli helposti vähän turhankin syvät uurteet.

Oli siis tärkeää asetella betoni ja jokainen sormi paikoilleen hyvin huolella, eivätkä sormet saa olla liian koukussa. Ensimmäiseen kokeiluun en ollut oikein tyytyväinen, mutta tämä toinen onnistui jo paremmin.  

Asettelin betonitäytteisen kumihanskan kuivumaan hiekkaan kaivamaani,
sopivaksi muotoilemaani kuoppaan.
Kämmenen keskelle laitoin painoksi sopivan muotoisen pyöreän kiven.

Ensi kesänä jatkettaneen taas näitä(kin) harjoituksia :)

Betonipuuhissa jälleen

Kangaskaupassa yrittivät auttaa ja
kyselivät, että millaistahan pitsiä
olin ajatellut, mihin se on tulossa?
Sain siinä kakistettua, että tarkoitukseni
 on verhota koko pitsi betonilla.
Vaan ei ongelmaa, myyjä olikin
"alan naisia", oli itsekin tehnyt
vastaavaa, joten osasi heti auttaa. 

Jokohan oli tämän kesän viimeiset betoninvalannat?

Taas tuli kokeiltua betonista hiukan uutta. Tällä kertaa lähtökohtana oli tuollainen vaaleankellertävä "mummopitsi", joka ei oikein muuten ole minun juttuni, mutta betonilla verhottuna toimii. Ostin tätä valmista pitsiä kangaskaupan alennusmyynnistä.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa havitellut betonin yhdistämistä johonkin herkkään, ilmavaan juttuun. Kokeilin nyt tehdä tuosta pitsistä ja betonista kynttilälyhtyjä, jotka saivat muotonsa maitotölkeistä.

Aika hauskaa ja helppoa, ja betoniakin kuluu olemattoman vähän. Pitsistä leikataan sopivankokoinen palanen, jonka saa pyöräytettyä jonkin muotin, esim. maitotölkin ympärille, jättäen saumakohtaan varaa niin, että pitsin reunat ulottuvat toistensa päälle parin sentin verran.

Liina kastellaan ihan märäksi, jottei se ime betonin vettä itseensä. Sen jälkeen pitsinpalasta pyöritellään betonivellissä (huom suojahanskat kädessä!), kunnes se on yltäpäältä betonin peitossa.

Lopuksi pitsinpalaa voi ravistaa varovasti niin, että mahdolliset suuremmat betonipaakut tipahtavat pois. Varoen kuitenkin, ettei liina paljastu esiin.

Tämän jälkeen betoninen liina kiedotaan jonkin sopivan muotin, esim. maitotölkin ympärille. Saumakohtakin onnistui yllättävän hyvin, pitsin reunat asettuivat siinä kauniisti päällekkäin. Tätä kohtaa etukäteen eniten mietin, miten mahtaa toimia.

Jotteivät painavat pitsit valahtaneet pois muoteistaan, työnsin pitsin ja maitotölkin läpi puisen grillitikun, joka piti pitsin hyvin paikoillaan. Maitotölkit laitetaan kuivumaan jonkin tuen varaan, itse laitoin ne maahan pystyyn asettamieni puuklapien varaan.

Sitten maltetaan odottaa kuivumista muutama päivä, minkä jälkeen tukikepit poistetaan ja maitotölkit irrotetaan varovasti lyhtyjen sisältä. Ne lähtivätkin yllättävän helposti.

Vaan eipä tässä vielä kaikki, heti alkoi pyöriä seuraavat visiot päässä: entä jos pitsin laittaisikin pyöreän astian päälle, siitä voisi tulla vähän kruunumainen - ja entä jos noita valmiita töitä värjäisi spraymaalilla :)

Näistä varmaan joskus myöhemmin lisää, ja laitan myös seuraavassa postauksessa kuvia noista valmiista töistä.

Jännittävin vaihe - mitä muotin sisältä paljastuukaan?

Siihen tulee myös vähän kuvia edellisistä betonijutuista, joista lupailin kuvia jo aiemmin.

En kuitenkaan ollut tuolloin täysin tyytyväinen lopputuloksiin, niitä piti nyt tässä samalla vähän parannella...    

Hämärän hyssy vai valon lapsi?

Tällainen otsikko tuli oitis mieleeni kommentista, jonka Vilma kirjoitti edelliseen postaukseeni. Olen niin samaa mieltä siitä, että syksy on tuhaan parjattu vuodenaika.

Tuosta muistui mieleeni myös aiemmin kirjoittamani postaus marraskuu on mahdollisuus, jossa kerron Pyhänpäivän ihanuudesta. On mielestäni pimeydessään ja rauhallisuudessaan kaikkein tunnelmallisin pyhäpäivä, jo pelkkä ajatus siitä tuo jotenkin levollisen mielen.

Kranssien ja pienten tuikkujen lisäksi syksyyn kuuluu aina ehdottomasti retki karpalosuolle.

Olenkin pääsemässä sinne juuri tänään, miten odotankaan syksyisen suon tunnelmaa! Aiemmin kävin jo kurkkaamassa, että karpaloita pitäisi tänäkin vuonna löytymän.

Taidan olla jonkinlainen "hämärän hyssy", pimenevät syyspäivät tuntuvat niin mukavan rauhallisilta. Vain vähän valoa pimeyteen, pieniä tuikkuja sinne tänne, se riittää loistavasti.

Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt kirkasvalolamppuja, eivät ole minun juttuni. Ne tuntuvat jopa jotenkin liian suurelta ärsykkeeltä, pistävät kropan sekaisin, kuin "hälytystilaan". Sellainen valon määrä ei sovi minulle tähän vuodenaikaan ja tähän olotilaan.

Mutta toki, me ihmiset olemme erilaisia, ymmärrän hyvin niitäkin, jotka janoavat valoa tänne pimeään Pohjolaan.

Miten sinä, tunnetko olevasi enemmän hämärän hyssy vai valon lapsi?
  

Kukkiva kaivonrengas

Piti keksiä pihaan huoleton kukka-astia, jolle ei vähään aikaan tarvitsisi tehdä mitään. Hankin sopivankokoisen kaivonrenkaan, jonka kävin ihan itse ostamassa rautakaupasta kera peräkärryn.

Tänä kesänä kaivonrengas sai kukkaistutuksen, jossa on kesäkukkasekoitusta edessä, keskellä seisovassa pienemmässä betonisessa ojarummussa kasvaa itse kasvattamani hajuherneentaimi, jonka väriä vielä mielenkiinnolla odotan. Nuppuja on jo näkyvillä, joten kovin kauaa ei pitäisi mennä värin paljastumiseen :) Hajuherneen tukena on yksinkertainen harjateräksestä väännetty häkkyrä.

Takaosassa kasvaa monivuotinen sinilatva, joka kukkii sopivasti näin alkukesästä.

Oikealla roikkuu vielä maitohinkissä kasvava toinen hajuherne. Maitohinkin olen ripustanut harjateräksestä väännettyyn pidikkeeseen. Talvella siinä keikkuu kynttilälyhty.

Laitan tästä toisen kuvan myöhemmin, kunhan kesäkukatkin kukkivat. Tässä alkukesän kuvassa näkyy kuitenkin paremmin tämän systeemin rakenne.

Harjateräs toimii talvellakin

Aiemmin kirjoittelin, mitä kaikkea olen värkkäillyt harjateräksestä puutarhaan.

Monikäyttöisenä materiaalina harjateräs ei ole pelkkä kesäjuttu, vaan toimii vähintään yhtä mainiosti talvellakin.

Tosihyviä ovat yksinkertaiset kynttilälyhtyjen pidikkeet, joita voi asetella sinnetänne pitkin pihaa, vaikka mukavaksi kujanteeksi.
Näihin sopii parhaiten 8-millinen harjateräs, siitä tarvitaan n. parin metrin pätkiä - riippuen halutusta lyhdyn ripustuskorkeudesta. Ota huomioon maahan myöhemmin kertyvä lumi, tee pidikkeistä riittävän korkeat! Pidikkeet voivat myös olla keskenään eri korkuisia, niin tulee vaihtelevamman näköistä.

Teräksen pää taivutellaan s:n muotoiseksi koukuksi (aiemmasta kirjoituksesta voit katsoa vinkkejä taivutteluun). Sitten vain työnnetään pidikkeen toinen pää maahan mahdollisimman syvään. Tämä olisi siis hyvä muistaa tehdä ennen kuin maa on umpijäässä!

Joskus kun olen unohtanut tämän tehdä, on käynyt niinkin, että olen sulatellut maata kuumalla vedellä saadakseni pidikkeet upotettua paikalleen ;)

Äskettäin tein harjateräksestä "valokuusen". Kokopitkä teräksenpätkä taivutetaan keskeltä kahtia "kuusen" muotoon (tai lyhyempi jos pienempi kuusi riittää) ja päät tökätään maahan.

Sitten asetellaan jouluvalot paikalleen komistukseen ja valmista tuli!

Kehyksen sisään voi halutessaan myös pujotella kehikoksi vaikkapa ruostunutta rautalankaa.

Marraskuu on mahdollisuus!

Loppusyksy tuntuu menneen kuin siivillä - ja yhtäkkiä onkin jo marraskuu. Minne se lokakuu katosikaan?

Marraskuu alkaa ihanasti huomisella Pyhäinpäivällä. Se on syvässä rauhallisuudessaan mielestäni yksi vuoden hienoimpia päiviä. Jo pelkkä ajatus Pyhäinpäivästä tuo mieleen hämärän, usein pilvettömän kuulakkaan myöhäissyksyn päivän. Kaiken orastavan jouluhössötyksen alla tämä on lauantaipyhä, jolloin kaupat ovat visusti kiinni.

Itse asiassa koko marraskuussa on jotain samaa. Mitäpä jos pimeysvoivottelun sijaan nauttisimmekin tästä rauhallisesta "välikuukaudesta" ennen joulukuun härdelliä. Kynttilöitä palamaan ja villasukat jalkaan, marraskuuhan on asennekysymys! Sitäpaitsi, ainakin tällä hetkellä on vielä mukavan lämmintäkin, ei tarvitse edes palella.

Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti visiitti tunnelmalliselle kynttilöiden valaisemalle hautuumaalle, jossa käymme lapset mukana sytyttämässä kynttilän muualle haudattujen sukulaisten muistoksi.