Jälleen kotona, kiva nähdä mitä puutarhalle kuuluu

Muutaman päivän Viron-reissu on jälleen takana. On niin kiva olla välillä muutama päivä poissa, kun puutarhassa tuntuu aina poissa ollessa tapahtuvan jopa enemmän kuin jos olisi ollut paikalla 😊

Heti ensimmäisenä ovenpielessä iloinen auringonkukka oli viimein avannut "aurinkonsa", jota olin ehtinyt odottaa jo pidemmän aikaa.

Auringonkukat on jääneet minulla viime vuosina kokonaan kylvämättä, mikä on vähän harmittanut. 

Auringonkukan kanssa samassa ruukussa kasvaa myös muutama pikkuorvokki, jotka ostin aikaisin keväällä parvekkeelle. Istutin ne myöhemmin tähän ruukkuun, ne ovat kasvaneet ja kukkineet tosi hyvin. Lisäksi ruukussa luikertelee suikeroalpia. Siitä saa mainion, edullisen köynnöksen ruukkuihin ja amppeleihin.

Kaikkein mukavin ylläri oli ensimmäinen, ulkona penkissä kasvava kurkku, joka oli ehtinyt valmistua.

Alderman-hernelajike on suosikkini. Se kasvaa
näyttävän korkeaksi, jopa pariin metriin. Järkeä tässä tosin ei varmasti ole.
Olisi varmasti parempi, että käyttäisi energian sadon tuottamiseen.
Mutta on vain niin kovin kivan näköinen 😊

Myös herneet kukkivat kauniisti, ja ovat jo tehneet ensimmäisiä maukkaita palkoja.

Tomaatit kukkivat ja kookkaita raakileitakin löytyy, kypsiä tomaatteja saa kuitenkin vielä odotella. Ei haittaisi, vaikka olisivat jo vähän pidemmälläkin.

Myös kesäkurpitsat ovat hyvässä vaiheessa, niitä on jo päästy maistelemaan.

Tämä köynnöskesäkurpitsa on vallan mainio.
Sillä on pituutta jo reilut pari metriä. Aiemmassa puutarhassani se jäi jostain syystä aina aivan lyhyeksi.

Olen myös kovin iloinen siitä, että vanhasta puutarhasta siirtämäni kärhö näyttää viihtyvän uudella paikallaan.

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Minne katosi onward herne?

Ajattelin, että ostan varmuuden vuoksi hyvissä ajoin tarvitsemani herneensiemenet.

Mutta mitä ihmettä, suosikkejani ja ihan perus-hernelajikkeita onward ja early onward ei yhtäkkiä ole saatavilla mistään!

Onward on vähän niin kuin tomaatin Tanskan vienti, tai Fazerin sininen suklaa. Siis ihan perusasia, hyvä, varma ja runsassatoinen.

Sillä lajikkeella todellakin on paljon väliä. Nyt tarjolla on jostain syystä vain kelvedon wonderia ja markanaa, ja lisäksi joitain minulle vieraita uutuuksia. Kelvedon wonder on hyvin aikainen lajike, ja sen vuoksi toki hyvä.

Aikaisten lajikkeiden ongelma on kuitenkin se, että niiden satomäärä on huomattavasti alhaisempi kuin myöhäisempien. Markana ei myöskään ole kovin satoisa, se kasvattaa valtavan määrän kärhiä. Tuntuukin, että se keskittyy lähinnä niiden kasvattamiseen herneenpalkojen sijaan :)

Yritin etsiä rakkaita onwardejä vaikka mistä, erilaisista verkkokaupoista ja muualta, lähes tuloksetta. Yhdestä verkkokaupasta onnistuin lopulta löytämään, ja tilasin siemeniä äkkiä ennen kuin loppuvat.

Alderman-herne kasvaa minulla jostain kumman syystä
aina komeaan parin metrin korkeuteen.

Toinen suosikkilajikkeeni on alderman, sitä sentään löytyi useammasta paikasta. Aldermanista tykkään siksi että se kasvaa minulla jostain syystä aina todella korkeaksi, jopa yli parimetriseksi. Se on siis todella näyttävä ja siksi varsin erikoinen hernelajike.

Onko sinulla jotain lempi-hernelajiketta?

No huh, huh hellettä!

Se oli kesäkuuta kun silloin vallitsevassa säätilassa erehdyin esittämään toiveen, että vesihanat kiinni ja lämpö päälle, kiitos! Pikkuisen meni överiksi, nyt jo melkein toivoisi toisin päin.

Nyt tuntuu kyllä erikoiselta ajatella, että kesäkuussa oli NIIN kylmää ja sateista. Tällä hetkellä saakin sitten olla kasteluletkun jatkeena sen minkä jaksaa ja kerkiää. Toisaalta myös rikkaruohojen kasvussa tapahtui helteen myötä onneksi äkkipysäys.

Mahtavat kasvitkin olla vähän ihmeissään moisista muutoksista. Meillä ne ovat reagoineet ainakin siten, että ovat jostain syystä kasvaneet aivan mahdottomasti pituutta. Maissien hauskat hedetöyhdöt huitelevat liki kolmessa metrissä. Eivät ole koskaan olleet näin korkeita, mutta toisaalta noissa pisimmissä hujopeissa ei näy lainkaan tähkän alkuja, lyhyemmaksi jääneissä kyllä. Mitähän ne oikein meinaavat?

Herneet (lajikkeena Alderman), jotka viime kesänä kasvoivat 2,5-metrisiksi, olivat nyt mittauksessa jo 2,4-metrisiä ja matka ylöspäin näyttää jatkuvan...

Tikkaita tultaneen siis tarvitsemaan apuna sadonkorjuussa ;)

Kuvassa keittiöpuutarha kuvattuna hiukan eri vinkkelistä kuin aiemmassa kuvassa vain pari viikkoa sitten. Oikealla takana herneitä, keskemmällä korkeimmat, yli 2-metriset herneet, jotka eivät mahtuneet kokonaan kuvaankaan. Tuossa aiemmassa kuvassa herneet eivät vielä oikein näkyneetkään muiden kasvien takaa, paljon on parissa viikossa muutosta tapahtunut. Vasemmalla keskivaiheilla näkyvät pavut, jotka ovat lämpöaallon myötä kasvaneet ja vahvistuneet hurjasti.

Tajusinpa muuten juuri, että ensi viikko onkin synttäriviikko - blogi täyttää silloin vuoden! Äkkiäpä on vuosi vierähtänyt. Täytynee keksiä jotain kivaa, varmaan ainakin kilpailu :)

Mukavaa viikonloppua, vielä ehditään nauttia lämmöstä!

Herneet kaksoisriviin järjesty!

Harvinaislaatuinen toukokuinen lämpöaalto toikin nyt melkoisen kiireen kylvöihin. No, toisaalta määräänsä enempää ei vain pysty tekemään. Kyllä tässä vielä hyvin ehtii vähän myöhemminkin. Ja ehkä kuitenkin, maltti on valttia, kesäkuun alussakin voi vielä tulla hallaöitä.

Herneensiemenet voi kylvää tuollaiseen alemmassa kuvassa näkyvään kaksoisriviin. Siitä on paljonkin etua: tilaa säästyy ja herneet on helppo tukea. Kahden hernerivin väliin tehdään esim. oksista tai narusta yksi tukirivi, joka tukee samalla molemmat hernerivit. Tämä on kätevä ja nopea kylvötapa, etenkin jos kasvattaa herneitä vähän enemmän.

Sopivan kylvöuran saa tehtyä helposti ja nopeasti esim. rautaharavalla. Sillä työnnellään maahan 10-15 cm leveä, noin 5 cm syvä ura.

Herneensiemenet kylvetään uran kumpaankin reunaan riviin noin viiden sentin välein ja lisätään tarvittavat lannoitteet. Ura peitetään rautaharavalla varovasti niin, etteivät siemenet siirtyisi paikaltaan ja maata tiivistetään vielä haravalla kevyesti painelemalla.

Kylvös kannattaa suojata alkuun harsolla, sillä vasta itäneet pienet herneenversot (kuten myös pavut!) ovat lintujen suurta herkkua, ne saattavat käydä nokkimassa herneenalkuja. Tämä voi olla syynä, jos herneitä ei ole ilmestynyt, kun harsoa ei ole ollut suojana.

Herneenalkujen ollessa vielä pieniä, näiden kahden hernerivin välistä pääsee vielä kätevästi haraamaan rikkaruohot varovasti kapealla haralla. Siksi herneille kannattaa asettaa tuet vasta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, kun versot ovat 5-10 senttisiä, jotta tuet eivät ole haraamisen tiellä.

Tämän vuoksi näille kahdelle riville kannattaa jättää myös sen verran väliä, että pieni hara mahtuu kulkemaan niiden välistä.

Tulette huomaamaan, olen laiska kitkemään käsin, käytän rikkaruohojen kurissa pitämisessä haraamista niin paljon kuin vain mahdollista. Siitä on sekin etu, että se samalla kuohkeuttaa kohtalaisen tiivistä savimaatamme.

Ensimmäinen kukkakaali keitoksi

Tänään syötiin kesäkeittoa, sitä pitää ehdottomasti tehdä ainakin kerran kesässä. Tuoreesta perunasta, pavuista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista ja herneistä tehty
keitto vie kielen mennessään ja on aivan eri ruoka kuin eineskeitot.

Juju on onnistua keittämään keitto siten, että vihannekset säilyvät sopivan rapsakoina. Laita ainekset kiehumaan veteen pienin välein edellä mainitussa järjestyksessä. Mausta ja lisää suurus, jossa rasvaa, pieni määrä jauhoa ja maitoa. Pinnalle persiljaa. Kiitokset naapuriin kukkakaalintaimista!

Tänään kypsyi myös odotettu ensimmäinen pitkulainen Roma-tomaatti. Ei kuitenkaan ollut sellaisenaan aivan erityisen suuri makuelämys, mutta sehän onkin tarkoitettu ennen muuta säilöttäväksi. Kaunis tuo joka tapauksessa on.

Näillä helteillä monenmoista satoa pukkaa siihen tahtiin, että meinaa jo alkaa tehdä tiukkaa keretä sitä säilöä.

Melkoinen herneaita

syntyi lähes vahingossa. En tiennytkään, että herneestä voisi saada komean "aidan". Kylvin rivin hernettä, se sattuikin olemaan korkeaa lajiketta ja sen molemmille puolille rivit, ne taas olivat matalaa sorttia.

Tästä kasvoikin tuuhea ja korkea "herneaita", jossa syötävää riittää! Korkeutta tällä on parisen metriä.

Etualalla muuten näkyy teräsverkosta taivuttelemani aita, jollainen on tukena myös hernekasvuston sisällä. Erilaiset teräshökötykset ovatkin intohimoni ja niitä puutarhassamme riittää. Niistä lisää lähiaikoina!

Päivitys:
Jäin miettimään, mitähän lajiketta nuo korkeat herneet mahtoivat olla - ja paljonko niille oli luvattu korkeutta. Luulin jo, etten saa tätä koskaan selville, kun ei siemenpussia löytynyt. Sittemmin syyssiivouksia tehdessäni löysinkin rivin päästä siemenpussin, joka oli vielä aivan lukukelpoinen. 

Lajike oli Alderman ja sen kerrottiin kasvavan 100-150 cm korkeaksi. Mittasin huvikseni aidan korkeuden elokuun alkupuolella, se oli silloin 245 cm! Tuon jälkeen olen joka vuosi kylvänyt samaa lajiketta, ja kasvu on ollut ihan yhtä hyvää.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa on vinkkejä herneen kylvöön.