Ensimmäinen ihana paprika valmistunut 😊

Tämä on pieni, odotettu juhlahetki, ensimmäinen ihanan oranssi paprika on viimein kypsä 😊 Mielestäni hieman myöhään tänäkin vuonna, mutta kuitenkin huomattavasti varhemmin kuin viime vuonna, jolloin olin kylvöjen kanssa liikkeellä huomattavan myöhään. Silloin ensimmäinen paprika kypsyi vasta lokakuun puolivälissä, nyt siis pari kuukautta aiemmin.

Erityisesti minua ilahduttaa se, miten ihana tämä paprikalajike on, jo iloisen värinsä ja myös makunsa puolesta. Olen iloinen myös siitä, etten ole aiemmin oikein onnistunut paprikankasvatuksessa, mutta nämä kasvavat komeina lähes itsestään 😊

Seuraavia kypsiä paprikoita joutuu nyt kyllä hieman odottamaan, koska muut paprikanalut ovat vielä aikalailla vihreitä. Mutta onhan tässä toivottavasti vielä kesää jäljellä 😊 

Viime vuonna siirsin paprikat syyskuun lopulla ruukuissaan ulkoa sisälle, ja ne jatkoivat hienosti kypsymistään.

#paprika #puutarha #rivitalo #oranssi 

Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Härkäpapusato kerätty!

Kerroin aiemmin, miten olen viimein tänä kesänä onnistunut löytämään härkäpavuille mieluisan kasvupaikan pienessä rivaripihassamme.

Sain noin neliön kokoiselle alueelle mahtumaan parikymmentä härkäpavuntainta.

Rivaripihan pieni härkäpapusato.

Niistä kertyi ihan kohtuumukavasti satoa, vaikkei tämä toki ole mitään verrattuna aiemman suuren puutarhamme papumääriin. Joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin rivaripihassamme viime kesänä, ja kyllä näistä useammalle aterialle riittää. 

Sadon määrää pienensi se, että jostain syystä  härkäpavut kukkivat ja siten tuottivat satoa ainoastaan aivan varren alaosaan, ylempänä varressa ei ollut lainkaan kukkia. Epäilen, että tämä saattoi johtua heinäkuun kuumasta ja kuivasta jaksosta. 

Ensi kesänä voisi kokeilla istuttaa härkäpavut samaan kohtaan, mutta useammassa erässä vähän eri aikoina ja katsoa, käyttäytyisivätkö eri aikaan kylvetyt kasvit eri tavalla?

Ilonaiheita puutarhassa

Aina välillä on kiva pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkia ilon aiheita puutarha ja erilaisten kasvien kasvattaminen tarjoilee - sillä näitähän riittää 😊 

Olen joskus yrittänyt miettiä sitä, miten iso merkitys puutarhailulla onkaan elämässä -  millaista elämä olisikaan ilman sitä?

Ilonaiheet ovat monesti hyvin pieniä, joskus ihan tosi pieniä juttuja (kuten edellisen postaukseni luumunraakile), jotka tuntuvat ei-puutarhaihmisestä varmasti täysin mitättömiltä. 

Joka aamu, päivä ja ilta (vähintään) pitää tietysti tarkistaa kasvien tilanne ja mahdolliset pienet muutokset - mitä kasveille kuuluu, onko joku siemen itänyt, jonnekin kehittynyt nuppuja, onko joku nuppu auennut, tai jotain satoa kypsynyt?

Omia ilonaiheitani ovat tällä hetkellä muun muassa se, että olen viimein löytänyt härkäpavuille aiempaa paremman kasvupaikan pienestä pihastamme. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli liian varjoisa, viimevuotinen taas aivan liian paahteinen. 

Nyt kokeilin kolmatta, hieman puun varjossa olevaa kohtaa näiden väliltä, ja se onkin osoittautunut varsin sopivaksi. Härkäpavut on kasvaneet hyvin, ja palkojakin on tullut melko mukavasti.

Olin myös iloinen, kun satuin löytämään laattojen
poistopisteeltä juuri hyvän, kirjavanharmaan 
laatan sinkkisankon alle.

Toinen ilonaiheeni on vanha sinkkisanko, johon olen kylvänyt vanhaa kesäkukkaseosta - edelleen sitä samaa, mistä olen aikoinaan kasvattanut kahdenkin tyttären hääkoristelukukat.

Vanhat siemenet itivät edelleen hämmästyttävän hyvin. Erityisen ilahtunut olen siitä, että joukossa on useampi unikko, yksi lempikukkiani. Sitä vähän ihmettelenkin, sillä muistaakseni tuossa seoksessa ei pitäisi edes olla juuri unikoita - mistä ihmeestä ne on tulleet? Vai muuttuuko unikonsiementen itävyys vain paremmaksi ajan myötä 😅

Ilahduttavia ovat myös paprikat, joiden kasvattaminen on minulle aika uutta. Paprikat näyttävät jälleen viimevuotiseen tapaan perin hyviltä 😊 

Paprikat näyttävät varsin lupaavilta, vaikkei 
niissä vielä juuri oranssia väriä näy.

Viime vuonna olin kuitenkin liikkeellä niiden kylvön kanssa huomattavasti myöhemmin. Siirsin silloin lopulta kaikki kolme paprikantaimea makuuhuoneeseeni syksyllä jatkamaan kypsymistä. Hyvin ne kypsyivätkin - tosin vasta lokakuun puolella. 

Mutta nyt - melko valtavan kokoisia paprikantaimia on jo kuusi kappaletta. Voihan apua, jos ne pitäisi saada mahtumaan syksymmällä sisälle 😵 Siinä kävisi sitten varmaan niin, että minä muuttaisin puolestani parvekkeelle 😅 Ehkä ei sitten niin huono ratkaisu sekään, kun kerran kovasti parvekkeesta tykkään 😊

Fenkoli on tehnyt sinänsä hauskan 
näköisen "palmikon". Arvelen johtuvan
siitä, että on lähtenyt kehittämään 
kukkavartta.

Vielä yksi ilonaihe on tämänvuotinen uusi kokeiluni fenkoli. Kiinnostuin fenkolista keväällä vetämälläni puutarhakurssilla, jolla pari osallistujaa kaipasi tietoa fenkolinkasvatuksesta. Innostuin siitä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa fenkolin kasvattamista.

Lopputulos ei ole vielä lähellekään täydellinen, mutta kyllä noissa kuitenkin fenkolin näköä ja makua löytyy. Ehkä harjoittelu jatkuu jälleen ensi kesänä? Saa muuten antaa vinkkejä fenkolin käyttöön! En ole oikein keksinyt, mihin niitä käyttäisin - muualle kuin salaatiin.

Onko sinulla puutarhassa jotain erityisiä ilonaiheita ylitse muiden?

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?

Nyt se on päätetty!

- nimittäin taloyhtiön piharemppa...

Yhtä aikaa odottamani ja pienellä kauhulla pelkäämäni taloyhtiön sadevesi-, salaoja- ja muu piharemppa alkaa nyt vähitellen selkiytyä, yhtiökokous on tehnyt ensimmäiset päätökset asian suhteen. 

Päätöksiin sisältyy minun näkökulmastani sekä hyvää että huonoa. Ensisijaisesti kuitenkin hyvää, on hieno juttu että välttämätön remppa ylipäänsä toteutuu. 

Etupihalle tekemäni kiveykset ja istutukset joutunee 
purkamaan. Ei tuo kuitenkaan niin vakavaa, johan näistä
ehti kolme kesää nauttimaan, hyvä aika tehdä jo
jotain pieniä uudistuksia :) 

Mutta, kustannussyistä se toteutetaan huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana 😞 Remontti koskee lähinnä sadevesien kannalta ongelmallisinta etupihaa. Tästä on siis se varsin myönteinen seuraus, että puutarhanhoitoni kannalta tärkeimpään takapihan puoleen ei tulla juuri koskemaan. 

Tässä on siis saanut muuttaa kesän puutarhasuunnitelmiaan suuntaan jos toiseen. Ensin odottelin remppaa jo viime kesänä - no ei tullut. Sitten olin varautunut siihen, että nyt tulevana kesänä koko talon ympärys on mullinmallin, ja puutarhanhoito on hetken katkolla.

Mutta näinkään ei ole nyt siis käymässä, vaan jotain siltä väliltä, mene ja tiedä?

Jännä nähdä, millaiseksi etupiha tulevaisuudessa 
muotoutuu? Tuleeko taloyhtiöltä miten tiukat
ohjeistukset siihen, miltä talon edustan pitää näyttää?
Itse tykkään enemmän siitä, että jokainen saa tehdä 
vähän tyylillään, kuin että jokainen sisäänkäynti olisi
tismalleen samannäköinen.

Näiden syiden vuoksi olen nyt mm. kasvatellut taimia (kerrankin) varsin maltillisesti. Onneksi kuitenkin kasvatin, kun nyt näyttää siltä, että niille voisi sittenkin olla käyttöä ja tarvetta. 

Edelleen eletään siis pienoisessa epävarmuudessa päivä kerrallaan, kunnes tilanteet alkaa tästä kunnolla selkeytymään...

Jännittävä vuosi meneillään 😊

Nyt alkaa olla aika jännät paikat 😊 Olen seuraillut pienellä jännityksellä blogini kävijälaskurin pyörimistä (löytyy tuolta blogin oikeasta reunasta). Siihen ilmestynee tässä kevään aikana ykkönen ja kuusi nollaa 😀

Enpä olisi voinut tätä ikinä arvata reilu 10 v. sitten aloitellessani bloggaamista aivan "pystymetsästä".

Aikamoinen taival on tullut kuljettua. En  olisi tuolloin myöskään mitenkään voinut veikata, että tulen tässä kohtaa asumaan tyytyväisenä rivitalossa, muuttaneena pois alkuperäisestä puutarhakohteestani.

Vuonna 2015 kerroin, miten törmäsin yllättäen
isoäitini suosikkikasviin ruskoliljaan, jota isoäitini
keisarinkruunuksi kutsui. Nämä muuttivat
v. -23 mukanani rivitalopihaan.

Mutta vielä vähän alkulähteille, tässä pieni pätkä ensimmäisestä blogipostauksestani heinäkuulta 2013:

"Lainasin nimimerkkini (Kerttuli) hieman muunneltuna jo edesmenneeltä (Kerttu-) isoäidiltäni, kiitokset hänelle siitä!"

Ensin hiukan tunnelmia vanhasta puutarhastamme. Vähän tulee ikävä näitä katsellessa... :(

Vanhoista ikkunoista tehdyssä kasvihuoneessa viihtyivät niin erilaiset tomaatit kuin eksoottisemmatkin kasvit. Kuvan kesänä kokeilin myös munakoison kasvattamista (pöydällä).
Vasemmalla kukkii runsaana pieniä tomaatteja 
tuottava Ildi-lajikkeen tomaatti.

Bloggaaminen on antanut runsaasti intoa omaan puutarhailuun ja johdattanut moniin, moniin mielenkiintoisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joihin ei olisi tullut muutoin päädyttyä. 

Uteliaana ihmisenä on tullut koluttua niin erilaisia kauppa- kuin myös runsaasti yksityisiä puutarhoja sekä puutarha-aiheisia tapahtumia kuten messuja, niin Suomessa kuin naapurimaissakin

Avoimet puutarhat -päivä on aina yksi odotetuimpia kesätapahtumia. Mieleenpainuneimpia vuosien varrelta ovat olleet mm. käynti Tomaatti-Ritun huikeassa pihassa Turussa, Liisan upea puutarhaTampereella, erikoinen ihana Fruticetumin hedelmäpuutarha Lohjalla, arboretum Frick Tampereen kupeessa, Lepaan puutarhaoppulaitoksen ihana miljöö, todella erikoinen Viherpaja Vantaalla sekä monet upeat puutarhakohteet Ruotsin puolelta.... Onhan näitä 😊

Tomaatti-Ritu kasvattaa omakotitalonsa pihassa ja pienessä kasvihuoneessa
valtavan määrän erilaisia tomaattilajikkeita.

Lepaan puutarhaoppilaitoksen suuressa puutarhassa on mukava, rauhallinen tunnelma.

Lepaa on myös ainoa paikka, missä olen saanut vierailla
ammatti-tomaattikasvihuoneessa.
Oli hyvin mielenkiintoista!

Olen itse osallistunut Avoimiin puutarhoihin kerran pienimuotoisesti avaamalla tämän rivaripihan - en kuitenkaan tohtinut virallisena Avointen puutarhan kohteena, vaan ilmoittelin asiasta vain paikallisesti. Sekin oli tosi mukava kokemus 😊

Pian rivitaloon muuttomme jälkeen ryhdyin etupihan kunnostushommiin.

Takapihan puoli terasseineen ja parvekkeineen 
on kuitenkin minulle huomattavasti tärkeämpi puoli. 

Sain siirrettyä takapihalle rakkaita kasveja vanhasta puutarhasta: 
rusko- ja päivänliljoja, harjaneilikoita, kärhön, raparperin, maa-artisokkia... 

Tykkään rehevästä, vähän viidakkomaisesta pihasta :)

Bloggaaminen on myös tarjonnut jopa erilaisia yllättäviäkin työkeikkoja. Hauskin oli jo kauan aikaa sitten, kun Klingendahlin Naistenhaku-palvelu oli löytänyt blogini, ja kutsui minut puutarhabloggaajaksi heille. Valitettavasti tämä kanava ei ole enää olemassa. 

Tätä nykyä vedän puutarhakursseja parilla eri paikkakunnalla 😊

Tulipas tässä nyt jo runsaasti muisteloa vuosien varrelta, ja varmaan tätä seuraa tänä merkkivuonna vielä lisää! Semminkin kun voi olla, että oma puutarhailuni on nyt vähän katkolla taloyhtiömme piharempan vuoksi. 

Nyt kannattaa myös seurailla mukana, sillä tuon merkkipaalun kunniaksi täytyy tietysti järjestää myös jonkinlainen arvonta 😀

#puutarhablogi #miljoona #puutarhakohde #puutarha 

"Sumussa" kohti uutta puutarhakesää...

Harvoin on ollut elämässä tällaista tilannetta, että tulevan kesän puutarhasuunnitelmat ovat hyvin hämärän peitossa. 

Tämä johtuu ennen muuta taloyhtiöömme todennäköisesti tulossa olevasta isosta piharempasta.

Sen piti alustavasti ajoittua jo viime kesän lopulle, mutta siirtyi sitten seuraavaan vuoteen, kuten näissä hommissa tuppaa monesti käymään.

Asiasta ei ole nyt juuri kuulunut, rempan aikataulusta, kestosta tai siitä, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. 

Tämä näkymä voi olla ensi kesänä 
vähän toisenlainen... :(

Kesto on joka tapauksessa useita kuukausia, ja epäilen että koko talon ympärys tukee olemaan enemmän tai vähemmän "perunapeltona"  - jossa ei kylläkään kasvateta perunoita 😞

Remppa tullee tarkoittamaan sitä, että kaikki terassi- ja muut rakenteet pitää purkaa pois. Mikä vielä pahempaa, homma tietänee kyytiä myös kaikille pihan kasveille.

Tässä pieni osa pelastettavista monivuotisista kasveista.
Oikeassa reunassa kärhö, vasemmalla vähän perennoja. 

Erityisesti minua mietityttää monien rakkaiden, suurelta osin vanhasta puutarhasta siirtämieni kasvien kohtalo. Toivottavasti järjestyy joku ratkaisu, millä ne saa pelastettua talteen. Lähinnä pitäisi keksiä niille jokin tilapäinen säilytyspaikka remontin ajaksi.

Pahoin myös pelkään, että remppa tietää myös lähtöä pihamme keskellä kasvavalle vaahteralle. Se on paristakin syystä pieni harmi, ensinnä runsaasti karsimamme, korkea vaahtera varjostaa juuri sopivasti eteläsuuntaista pihaa ja parveketta. Se on myös kiva, muuta korkeampi elementti pihassa, johon on mukava viritellä kausivaloja ja muita koristeita.

Onneksi on parveke 😊

Lisäksi olen istuttanut vaahteran juurelle köynnöshortensian, josta olin haaveillut vuosikaudet. Saa nähdä, mitä keksin jatkossa sen kanssa. 

Parveke jäänee kuitenkin "turvapaikaksi", minne remppa tuskin vaikuttaa. Täytynee siis keskittää kasvattelut ensi kesänä sinne - voi tulla melkoinen viidakko 😊

Aika paljon on siis ilmassa epävarmuutta ja kysymysmerkkejä. Remppa on kuitenkin  mitä tarpeellisin, joten sikäli se on kyllä vallan tervetullut, ja joskus se on vain kärsittävä. 

Tässä hetkessä harmillisinta on tämä epätietoisuus, kun ei yhtään tiedä, millainen kesä tulee olemaan. On vähän vaikea motivoitua taimikasvatukseenkaan, mutta pitänee silti jotain yrittää. Ei auta kuin odotella ja katsoa, mitä tuleman pitää...

Vihoviimeisiä sadonkorjuita

Tuli viimein aika tuikata lapio maahan viimeisiä kertoja tänä syksynä, ja katsoa löytyykö komeaksi kasvaneiden maa-artisokanversojen juurelta syötäviä mukuloita.

Maan uumenista löytyi kauniita
maa-artisokanmukiloita.

Yllätys oli vallan positiivinen, kyllä artisokat olivat muistaneet kasvattaa näyttävien varsiensa lisäksi myös syötäviä mukuloita maan uumeniin.

Mikä parasta, nämä mukulat olivat myös mukavan sileäpintaisia, artisokanmukulat kun tuppaavat toisinaan olemaan kovin röpelöisiä. Tällaiset sileäposkiset kun ovat huomattavasti miellyttävämpiä pestä ja kuoria kuin kovin muhkuraiset versiot.

Joskus luin, että sileäpintaisten artisokanmukuloiden salaisuus on kova savimaa, pehmeämmässä maassa syntyy muhkuraisempia mukuloita. Tämä kuulostaa 

minusta jopa vähän erikoiselta ja jotenkin epäloogiselta. Kuvittelisi toisin päin, että pehmeämmässä maassa olisi helpompaa kasvattaa kauniin sileitä mukuloita - mutta eipä mitään, tämä kasvi tahtoo toimia näin päin.

Nautin nämä ensimmäiset nostamani mukulat ihan vain yksinkertaisesti keitettyinä, oikein hyviä olivat 😊

Nyt onkin luvassa reippaasti kylmenevää, joten tähän on nyt aika päättää tämän puutarhakesä, ja jäädä mielenkiinnolla odottelemaan, mitä ensi vuosi tuo jälleen tullessaan... 😊

#maa-artisokka #mukula #savimaa

Krassien syysyllätys

Tämä on ollut minusta kerrassaan erikoista. Kylvin keväällä mukamas keltakukkaisen köynnöskrassin siemeniä, kun olen vähän kyllästynyt siihen kirkkaan oranssikukkaiseen normikrassiin.

Vaan kuinka ollakaan, kaikkien taimien kukat osoittautuivat kuitenkin niiksi kirkkaan oransseiksi, vaikka siemenet olivat peräisin keltakukkaisesta krassista, ei mahtanut mitään, niillä mentiin.

Mietin siinä kohtaa, että onkohan oranssi jotenkin dominoivasti periytyvä krassin väri, joka vie voiton muilta?

Amppelissa kasvava köynnöskrassi,
joka jaksaa vieläkin kukkia. Vasemmalla
näkyy alkuperäinen kirkkaan oranssi
kukka, edessä uudempia keltasävyisiä 
kukkia. Amppelissa kasvaa takuuvarmasti 
vain yksi ainoa kasvi, ja erivärisiä 
kukkia on myös samoissa versoissa.

Yllätys olikin vielä suurempi, kun nämä samaiset krassintaimet alkoivatkin nyt yhtäkkiä tässä kohtaa syksyä pukkaamaan odottamiani keltaisia kukkia! Mitä kummaa, en meinannut uskoa silmiäni. Sinänsä mukava myöhäissyksyn yllätys, kun kerran keltaisia kukkia olin odottanut. 

Tässä parvekkeella vielä viihtyvä krassi, joka teki
tismalleen saman tempun - kukki ensin kesän
 kirkkaan oranssina, ja vaihtoi nyt värinsä keltaiseen 😊

Jotenkin olisin tämän käsittänyt, jos näin olisi sattunut tapahtumaan vain yhden kasvin kohdalla - mutta ei, näitä kummajaisia on useampi.

Ei voi ymmärtää krassin sielunelämää 😀

Kysyin tätä tekoälyltäkin, se vastasi näin: 

"Ei, krassin kukat eivät vaihda väriä kasvuun vaikuttavien tekijöiden vuoksi, vaan kukin lajike säilyttää oman värisävynsä. Krassin eri lajikkeet tuottavat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, ja yksittäisen kasvin kukat ovat samanvärisiä, kun taas eri kasveilla voi olla erilaisia värejä."

Ei siis voi kuin ihmetellä...

#krassi #kukka #väri #keltainen #köynnöskrassi

Paprikat pääsivät sisälle - ja kuinkas sitten kävikään... 😊

Tämän kesän paprikankasvatteluni on ollut melkoisen pitkää pinnaa vaativa koettelemus.

Olen näistä joskus aiemmin kertonut, että nappasin keväällä Lidlistä ostamistani söpön oranssesista ja todella hyvän makuisista pienehköistä paprikoista siemeniä kasvatettavaksi (näinhän ei kyllä saisi tehdä!).

En ole koskaan aiemmin onnistunut paprikankasvatuksessa, joten tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. 

Paprikat kasvoivatkin todella komeasti. Kaikki kolme kasvia ovat tukevia ja hyväkuntoisia, liki metrin korkuisia. 

Jokaisessa kasvissa on ollut jo pitkän aikaa lähemmäs kymmenkunta suunnilleen täysikokoista paprikaa - mutta paprikoiden kypsyminen on ollut todella hidasta.

Kylvö jäi keväällä vähän myöhäiseen, ja siitä varmaan kärsin nyt 😞

Paprikat ovat olleet lähes samanlaisia, isoja ja iloisenvihreitä jo pian parin kuukauden ajan. Olen sitä tässä kovasti odotellut, että onko niillä lainkaan aikomusta vaihtaa  väriä oranssin suuntaan?

Paprikat olivat syyskuun loppupuolille saakka ulkosalla, mutta sään muututtua huomattavasti kylmemmäksi pelastin ne sisälle. Jännittäen, saisiko sisätiloihin siirto vähän vipinää niiden kypsymiseen?

Ilo oli suuri, kun todella pitkään vihreänä
olleen paprikan kyljessä oli selvästi 
havaittavissa jotain oranssinkellertävää... 😊

Oranssin määrä lisääntyi ensi alkuun hyvää
vauhtia, mutta sitten sekin tuntuu tyssänneen...
Saa nähdä, miten pitkään joutuu vielä odottamaan
ensimmäistä kypsää paprikaa 😊

Kuinka ollakaan, ei mennyt kuin hetki, kun ensimmäisen paprikan kylki alkoi odotetusti vaihtaa väriä!

Nyt näyttää siis lupaavalta, ainakin viiden paprikan kyljessä on jo havaittavissa iloisen oranssia sävyä 😊

Tosin kehittyminen näyttää nyt taas hieman tyssänneen. Yksi paprikoista on ollut jo jonkin aikaa lähes kypsän näköinen, mutta toinen pää pysyttelee kuitenkin aivan vihreänä, jospa se siitä...

Kaikkineen siis äärimmäisen mielenkiintoinen ja hauska kokeilu! Nyt vielä viimeiseksi jännitän millainen on paprikoiden maku, kunhan ne joskus kypsyvät, toivottavasti olisi hyvä 😊

Olen myös miettinyt, voisikohan olla mahdollista, että joku kasveista säilyisi sisällä ensi kevääseen saakka, sehän olisi vallan mahtavaa 😊

Paprikat peittävät ison osan makuuhuoneen ikkunasta 😊

Loistavinta olisi, jos onnistuisin saamaan edes jonkin noista kolmesta kasvista selviämään ensi kesään asti. Silloin luulisi paprikan tuottavan satoa jo huomattavasti aiemmin kuin nyt.

Niin tai näin, täytynee kuitenkin myös ensi keväänä kylvää jokunen siemen. Täytyy vain muistaa olla silloin liikkeellä huomattavasti aiemmin kuin tänä vuonna. 

Hullunkurisia tomaatteja ja kesän viimeisiä kukkijoita

Tomaatti kasvatti hassun hatun tai "kruunun", 
tai miksi tuota sanoisi? Ei mielestäni erityisen 
edustavan näköinen 😊

Tämä säiden puolesta vaihteleva kesä on myös kasvattanut vaihtelevia tomaatteja, eipä ole aiemmin näkynyt tällaisia 😀 Lajikkeesta en nyt ole aivan varma, niin parempi etten veikkaa sen suhteen mitään. 

Kerro, kerro kuvastin... Kellä on 
komein koristus? :)

Ihana tuoksuherne jaksaa vielä kukkia parvekkeella kauniisti vanhassa kuparisessa puuhellan vesisäiliössä. Onneksi tulin ottaneeksi sen matkaan vanhasta asunnostamme. Keksin vielä tänä kesänä taivuttaa siihen  harjateräksenpätkän tuoksuherneen tueksi. Tykkään 😊

Jaksaa, jaksaa... Vähän jo raottelee ihana auringonkukannuppu, jospa se tästä vielä aukeaa...

Sitä tässä vielä jännitän, ehtivätkö kauniin vaaleankeltaiset erikoisauringonkukat avaamaan nuppunsa. Niiden kylvö jäi minulla vähän turhan myöhäiseen, samoin kävi viime vuonna. 

En meinannut keväällä millään keksiä, mitä kivaa kukkaa laittaisin kasvamaan parvekkeelle, kunnes viimein muistin näiden auringonkukan siementen olemassaolon.

Katsoin juuri, että viime vuonna nuput olivat avautuneet 28.9. Vielä olisi siis pieni hetki aikaa siihen!

Lautasella oman pihan satoa ja muita mukavia juttuja

Näissä mukavissa hetkissä tuntuu aina, että on todellakin kannattanut nähdä vaivaa puutarhahommien eteen.

Tämän alkuun liian kylmän ja sitten liian helteisen kesän sadossa ei ole ollut hurraamista. 

Niinpä on sitäkin mukavampi hetki, kun saa koota lautaselle annoksen oman rivaripihan perunoista, pavuista, maissista ja tomaateista.

Tai kun saa kerättyä oman pihan viimeisistä kukkijoista kauniin kimpun vietäväksi tuttavalle.

Tai kun saa työskennellä lämpöisenä syyspäivänä parvekkeella etätyössä  mukavan vehreää näkymää ihaillen.