Joulu tulee - siivoten 😊

ja vähän kokkaillen...

En todellakaan ole (ollut) mikään himosiivoaja. Siivoaminen on usein ollut prioriteeteissani aikalailla häntäpäässä. 

Mutta niin voi asiat muuttua, nyt kun lapset eivät asu enää kotona, imuroin mielelläni päivittäin (koska meillä on koira), ja muutoinkin kaikenlainen siivoaminen on varsin mukavaa puuhaa. Etenkin lopputulos, mikä syntyy 😊

Olin viime viikonlopun itsekseni kotona, niin tuli jynssäiltyä ja raivailtua vähän kaikenlaista - tietysti jouluradion säestäessä 😊

Aloitin sulattamalla suuren kaappipakastimen, kun ulkona oli vähän pakkasta. Kaikennäköisiä pieniä löytöjä tuli takaosasta, ja vähän myös vanhaa pois heitettävää. Marjoja on enemmän kuin oletin. Vähän haastava aika sulattaa pakastin, kun se on melkoisen täysi. Mutta jäätä oli todella runsaasti, joten oli kyllä korkea aika!

Nyt kelpaa taas kokkailla 😊 Ennen-kuvat tahtoo
 aina jäädä ottamatta. Ensimmäisenä puhtaaseen 
uuniin pääsi lipeäkala - se on harvinaisuus, josta 
 tykkään päästä nauttimaan ainakin kerran vuodessa.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei se ole kaikkien makuun 😊

Seuraavaksi kävin uunin kimppuun. Siinäkin oli tehtävää, vaikkei tuo aivan kamalassa kunnossa ollutkaan. 

Tekoälyä tarvittiin avuksi kolmen uuninlasin irrottamiseen. Käytin puhdistukseen ensimmäistä kertaa taikasientä, se toimikin aika hyvin. Lopputuloksesta tuli suorastaan säihkyvä 😊 Tytär tosin vinkkasi sen jälkeen kuulemma vielä paremman, Scrub Daddy ja Mummy -sienet. Onko sinulla kokemusta näistä?

Ihana jouluruukku on yksi lemppareitani jo
vuosikymmenten ajalta.

Uunijuurekset ovat aina yhtä herkullisia 😊

Puhtaassa uunissa saattoi ryhtyä kokkailemaan. Tein pitkästä aikaa vähän juuresjuttuja, ihania uunijuureksia ja lemppariani herkullista jouluruukkua. Niistä riittikin syötävää useammaksi päiväksi. 

Havu-jouluvalo -viritelmä tuo vähän 
valoa ulko-oven pieleen. 

Virittelin myös vähän lisää jouluvaloja, nyt nimittäin keksin niihin viimein vähän lisää ideaa. Hankin pari tuollaista vähän kookkaampaa havua, ja virittelin niihin valot. 

Valohavu on kivan tunnelmallinen 
parvekkeella - ja näkyy aamulla 
ensimmäisenä makuuhuoneen ikkunasta 😊

Toisen laitoin etupihalle ulko-ovelle ja toinen pääsi parvekkeelle.

Etupihalle keksin vielä tehdä tuollaisen rykelmän erilaisista lyhdyistä. Nyt on ainakin pikkuisen jouluisempaa 😊

Kun joulu on jo niin lähellä, linkkaanpa tässä myös vanhan joulun kauppalistani, jonka kaivan esiin aina joka vuosi 😊

#joulu #valo #jouluruukku #lyhty

Elämäni eka tekokuusi ja muita jouluisia mietteitä

Ajatukset alkaa jo ihanasti pyöriä jouluisissa tunnelmissa, mikäs sen mukavampaa näinä vähän ankeina maailmanaikoina 😊

Nyt kuunneltavissa oleva jouluradio on ihan parasta 😊 Tulee niin levollinen olo ja ajantaju häviää, kun avaa jouluradion ja kauniit joululaulut alkavat soimaan. Hommat sujuvat ihanassa flow-tilassa tuosta vain - olin sitten ajelemassa autolla, tekemässä ei-niin mieluisia tietsikahommia, mitä vain! Tätä kirjoittaessani soi parhaillaan ihana Kodin kynttilät.

Sain juuri viritettyä valotkin
paikalleen kuuseen. Mulla on sellainen 
"vika", että haluaisin joka vuosi laittaa 
jouluvalot jollain vähän uudella tavalla.
En ole nyt keksinyt tätä uutta tapaa,
niin ei ole ollut tässä juuri
valoja - mutta nyt on tämä kuusi 😊 

Jos joku olisi muutama vuosi sitten ehdottanut minulle tekokuusen hankkimista, vastaus olisi ollut ehdoton nou-nou. Niin ne ajat muuttuvat!

Olen täysin kyllästynyt kuusisouviin neulasineen, ehkä muistattekin, ettei meillä ole ollut moneen vuoteen minkäänlaista kuusta. Kerran oli joulumänty, se oli tosi kiva.

No nyt minua harmitti kun jouduin kesän päätteeksi raivaamaan terassilta pois ihanan vehreät tomaatinvarret. Tuli jotenkin niin autiota, minkä vuoksi siirsin poisto-operaation mahdollisimman myöhäiseen. Silloin jo päätin, että hommaan terassille tekokuusen täyttämään tyhjyyttä. Ei siis sentään sisätiloihin, ainakaan vielä, mutta saapa nähdä...

Kuusi näkyy kivasti heti
ulko-ovelta.

En vain ole tahtonut löytää mieluista kuusta, tai hyvännäköiset on olleet tosi hintavia. Vaan nyt löysin lopulta Torista kympillä mieluisan 😊 Tänään huomasin, miten kuusi näkyy heti kotiin tullessa kivasti läpi asunnon, siinä hetkessä näyttää ihan siltä kuin se olisi sisäpuolella. Jospa selvittäisiin joulusta tällä terassikuusella - lapsilla on vähän vaatimuksia kuusenhankinnan suuntaan...

Viime viikonloppuna kävimme tyttären kanssa pienellä pikkujoulupyörähdyksellä, reittinä suunnilleen Salo - Turku - Nummi - Sipoo -Espoo.

Diandran ääni soi todella kauniisti
komeassa vanhassa kivikirkossa.

Turnee alkoi Diandran upealla joulukonsertilla hienossa Salon Uskelan kirkossa.

Turustakin löytyi nättiä joulutunnelmaa.

Turussa pyörittiin joulutunnelmallisilla toreilla ja muutamissa muissa joulutapahtumissa. 

Heräteostosmekko odottaa sopivia juhlia...

Turusta tarttui heräteostoksena mukaan aika ihana mekko, kotimaisen ompelijan tuotantoa 😊 Tällä reissulla kävin myös kätevästi hakemassa tuon tekokuuseni Raisiosta.

Kasvihuoneilmiön pihassa oli vastassa
hauska jouluvaloidea.

Nummella sijaitseva Kasvihuoneilmiö 
on melkoinen nähtävyys ja tavarataivas.
Halusin sen erikoisuuden tyttärelle näyttää 😊

Matkalle sattui myös sopivasti eksoottinen, Nummella sijaitseva Kasvihuoneilmiö, joten siellä piti tietysti poiketa.

Glögiä on myös tullut siemailtua, ja työpaikan pikkujoulut vietettyä.

Joko sinulla alkaa olla jouluista tunnelmaa?

#joulu #tekokuusi #terassi

Lumikärhö on osoittautunut aivan ihanaksi ❤️

Törmäsin lumikärhöön ensimmäisen kerran juttukeikalla jo vuosia sitten ja ihastuin siihen heti. Paikassa missä kärhön näin, se kasvoi kauniina paljasta puunrunkoa pitkin.

Lumikärhöllä on niin sievät pienet kukat, ja
sen nuputkin on koristeellisia. Se jaksaa kukkia
pitkään, vielä näin loppukesäpainotteisesti, kun 
ei ole enää niin runsaasti muita kukkijoita. 

Minulle tarjoutui rivitaloon muutettuamme viimein sopiva tilaisuus lumikärhön hankintaan. En osannut ajatella sen kasvupaikkaa sen suuremmalti, kunhan sen jonnekin istutin, sai paikan aroniapensaiden juurelta.

Se onkin osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. En arvannut, että kärhö viihtyisi näin hyvin, ja kasvaisi pitkin poikin aroniapensaita. Sen herkät, valkoiset kukat näyttävät ihanilta aronianmarjojen lomassa.

Lumikärhö ja aronia viihtyvät mainiosti yhdessä. 
Niiden juurella kasvaa raparperi.

Lumikärhö kiipeilee vasemmalta harajateräskaarta
pitkin. Taaempana on toinen kaari, jota pitkin
kiipeilee loistokärhö. Pihamme mukavan vaahteran
runko pilkottaa taka-alalla.

Tänä kesänä huomasin, että kärhöllä näyttää olevan haluja levitä vieläkin laajemmalle, kuten sen vieressä olevalle kulkureitille, mikä ei ollut minusta erityisen hyvä idea. Niinpä otin vihoviimeiset muutossa säästämäni raudoitusverkon ja harjateräksen palaset, ja väkersin niistä nopsasti kaariportin tapaisen kärhön kiipeillä.

Kärhöä on mukava katsella myös yläilmoista 
parvekkeelta.

Kärhö hyväksyi sen, ja kasvaa nyt myös vastakkaiseen suuntaan aiemmasta koristaen kauniisti kaariportin. On kyllä osoittautunut kerrassaan mainioksi kasviksi, saa nähdä keksiikö se levittäytyä vielä johonkin uuteen kohtaan 😊 

EDIT LISÄYS; Lumikärhö on minulla ainoa kärhö, jonka versot selviävät talvesta, mikä selittää osaltaan sen kasvuvoimaa. Sen ei tarvitse lähteä keväällä kasvamaan uudestaan maan pinnasta, vaan aiemmat versot jatkavat kasvuaan aina vain laajemmalle...

En ole aiemmin tätä pohtinutkaan, että millaisia eroja eri kärhölajikkeiden välillä on versojen talvenkestävyyden suhteen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on, onko joitain tiettyjä kärhölajikkeita, joiden versot selviävät, ja vastaavasti joitain joiden versot eivät kestä talvea? 

Tämä myös selittää, kun olen ihmetellyt ja ihastellut naapurin komean kokoista, jo aikaisin melko pienikokoiset violetein kukin kukkivaa kärhöä. Sen täytyy siis olla lajiketta, jonka vanhat versot selviävät yli talven, ja se lähtee keväällä kasvamaan noista vanhoista versoista.

#kärhö #lumikärhö #rivitaloon #piha #puutarha #köynnös

Ihana Cesis ja vähän muita kukkaisia juttuja

Onpas aika taas mennä humpsahtanut, minne lie? No, on minulla siitä joitain aavistuksia. Loma loppui, työt alkoi... Ja kaikki kolme aikuista lasta puolisoineen olivat käymässä, osa vähän pidempäänkin. Sitten tietysti marja-aika mustikanpoimintoineen... Ja vielä kirsikkana kakun päällä, tai ehkä enemmän rikkana rokassa, otin kesäprojektiksi suorittaa kasvatustieteen perusteiden opinnot! Se onkin ollut ehkä noin neljä kertaa niin työläs homma kuin mitä uumoilin... Ja tietysti myös vielä vähän puutarhahommia, niistä erikseen myöhemmin.

Mutta mihin siis viimeksi jäinkään? No siihen. että olin heinäkuun puolivälin paikkeilla ihanalla matkalla, joka suuntautui Etelä-Viroon ja Pohjois-Latviaan. Ehdin edellisessä postauksessa kertoa kuulumisia hienosta Paratiisipuutarhasta, missä vierailimme.

Tässäpä nyt jatkona kuvaterveisiä muun muassa Latviasta viehättävästä Cesiksen vanhasta pikkukaupungista ja muita mukavia pikkupaloja matkan varrelta.

Ylhäältä kirkontornista oli kauniit näkymät yli kaupungin.

Cesiksessä on kaksi linnaa.

Kaupungin sydämessä sijaitseva kaunis toukokuun puisto on tunnettu mustista joutsenistaan.

Välillä herkuteltiin - tai vähän väliä... :)

Ikävämpi, joskin sitäkin tärkeämpi muistutus etenkin näinä aikoina. Eri puolilla kaupunkia on muistomerkkejä, jotka muistuttavat virolaisten kyydityksistä Siperiaan. Saimme myös kuulla useammalta henkilöltä omakohtaisia kokemuksia asiasta, tuntui hurjalta 😞

Kukkia siellä, kukkia täällä... :)

Pienessä Vorun kaupungissa oli vähän runsaammanpuoleinen antiikkiliike :) 

Matkaohjelmaan kuului myös mukava ja mielenkiintoinen
vierailu Viron pianomuseossa Holdren kartanossa.
Eläväinen museonjohtaja Alo Poldmäki kertoi huikeita tarinoita pianojen vaiheista,
joihin kytkeytyivät niin kyyditykset Siperiaan kuin muutkin merkittävät historialliset tapahtumat.
Hän myös soitti meille pieniä kauniita, yksityisiä konserttipätkiä eri pianoilla.  

Jouduimme myös kokemaan ukkos"myrskyn silmän", onneksi enimmäkseen turvallisesti hotellihuoneesta ihmetellen. Kuva Valgan kaupungista (jossa majoituimme koko reissun ajan) hetkeä ennen kaatosateen alkua, jossa onnistuin kastelemaan lenkkarini aivan läpimäriksi 😊

Etelä-Virossa kaatui myrskyn voimasta valtavasti puita.

Myrskyn jälkeen on poutasää... Kaupunkien hienoissa ja runsaissa kukkaistutuksissa
oli istutettu hauskasti hyötykasveja kukkien lomaan 😊

Paljon oli matkalla muitakin mielenkiintoisia kohteita, mutta tässä nyt pieni poiminta itselleni kiinnostavimmista. Matka oli muuten Tuglas-seuran järjestämä, voin suositella näitä reissuja ihan kympillä :) 

@Tuglas-seura #Viro #Estonia #Latvia #Cesis #Valga

Satoi tai paistoi - Avoimiin oli päästävä 😊

Säiden haltija ei ole nyt ollut oikein suosiollinen meille puutarhureille, eikä se harmi kyllä ollut sitä sunnuntaiselle Avointen puutarhojen päivällekään. No, eipä ole ainakaan tarvinnut kastella!

Puutarhavierailuni jäi lähinnä sään vuoksi tällä kertaa vain yhteen - mutta sitäkin mukavampaan kohteeseen, jonka olin jo aikaa sitten päättänyt.

Vierailin Tampereella Liisan ja Antin puuhamaassa. Olen seuraillut Liisan blogia jo pidemmän aikaa, ja oli tosi mukava nähdä nyt puutarha kokonaisuudessaan ja myös tavata itse Liisa.

Kuten hän hauskasti totesi, blogituttavuuden kautta tuntuu siltä kuin toinen olisi parempikin tuttava, vaikkei ole koskaan tavattu.

Blogin kautta toisen puutarhasta ei myöskään saa millään kuvaa siitä, millainen se kokonaisuudessaan on. Liisan puutarha oli vielä paljon upeampi ja huomattavasti isompi kuin mitä osasin odottaa. 

Upeat ja runsaat marhan- ja muut liljat
olivat puhjenneet juuri parhaimmillaan kukkaan.

Isokokoinen omakotitalopiha koostuu ainakin viidestä suuresta - siis todella suuresta, runsaasta ja näyttävästä perennapenkistä - taisivat jokainen olla samaa kokoa tai jopa suurempia kuin koko oma rivaripihani 😊 Lisäksi muutamista vanhoista hedelmäpuista, pergolasta ja oleskelualueesta, kasvihuoneesta jota Liisa käyttää lähinnä taimettamiseen, hyötykasvilaatikoista, marjapensaista ja ruukkuistutuksista. Istutusten välissä kasvaa nurmikko, ja reunat oli siististi kantattu.

Laminoidut kasvien nimikyltit
kuvineen olinat hyvä idea!

Säästä huolimatta puutarhassa oli runsaasti kävijöitä, niinpä juttuhetki jäi pakostakin rajalliseksi, kuten myös kuvaamiseni. Jälkikäteen tulee myös aina mieleen lisää kysyttävää - jospa Liisa sattuisi huomaamaan niitä tästä. 

Monet kävijät ihailivat tätä upean tumman
viininpunaista harjaneilikkaa.

Perennat kasvoivat noissa näyttävissä kohopenkeissä, jotka on rakennettu osto-pussimullasta. Maaperä on savimaata, eikä kasvupenkkejä ole sen kummemmin pohjattu. Lannoitteena Liisa käyttää kanankakkaa ja bokashinestettä.

Kasvilaatikoissa runsaina kasvavat mansikat olivat kiva ja näyttävä idea 😊

Jäin miettimään, mitenhän monta kasvilajia tai -lajiketta Liisalla kasvaa, onkohan hän tullut tätä laskeneeksi? En nyt lähde tässä julkisesti veikkailemaan mitään, vaikka jotain arviota pyörii päässäni 😊

Mietin jälkikäteen myös, minkähän verran Liisalla ja Antilla mahtaa kulua aikaa upean pihan hoitoon? Ja vielä sitäkin, mikä mahtaa olla Liisan lempikasvi? 😊

Sateisesta säästä huolimatta monet pionit jaksoivat kukkia kauniisti.

Yksi kasvi jäi erityisesti mieleeni, ja Liisakin sitä innolla esitteli, mahtavan kirkkaanpunainen pellavalilja, jonka Liisa kertoi olevan varsin haastava kasvatettava. Oli minulle aivan uusi tuttavuus. Siitä ei tullut valitettavasti otettua kuvaa, mutta Liisan blogista löytyy 😊

#avoimetpuutarhat #puutarha #Tampere