Lantahara - puutarha-aarteeni

Olen maininnut niin monesti lempipuutarhatyökaluni lantaharan, että on syytä kertoa siitä tarkemmin tässä ihan omassa jutussa.

Kunnon kookas lantahara on ihan paras puutarhatyökalu, se on jykevämpi kuin mikään muu tavallinen puutarhahara.

Pitkä- ja teräväpiikkinen, tukeva lantahara toimii erityisen hyvin kovemmassa maassa. Aiemmin savimaassamme ja nyt pahoin rikkaruohottuneessa ja suurten juurten valtaamassa rivaripihassa. 

Haran pitkät piikit ulottuvat syvälle maahan ja kuohkeuttavat näin maata syvempää. Kuin myös rikkaruohot saa tuolla kiskottua pois mukavan syvältä, nopeasti ja tehokkaasti.

Vasemmalla alkuperäinen, viisipiikkinen lantahara. Sen vieressä tuunaamani, kolmipiikkiseksi kaventamani hara.

Joskus viisipiikkinen lantahara on kuitenkin turhankin suuri ja leveä, sillä ei esimerkiksi mahdu haraamaan rivivälejä. Niinpä hankin toisen kappaleen, ja tein siitä haran "pikkusiskon" poistamalla reunimmaiset piikit rälläkällä - joka muuten taas on joka naisen ihan paras työkalu. Sillä sujuu kätevästi mm. valokatteen ja harjateräksen leikkaaminen 😊

Tämä kaventamani hara on aivan loistava tähän uuteen pikkupihaan.

Lantaharan pitkät, vajaa 20-senttiset piikit ulottuvat syvälle maahan. Myös varsi on pitkä, minkä ansiosta työskentelyyn saa mukavasti voimaa 

Myös lantaharan varressa on mukavasti pituutta, reilusti yli metrin. Työskentelyasento on tämän ansiosta varsin hyvä, eikä selkä rasitu.

En keksi lantaharasta yhtään  mitään negatiivista sanottavaa. Ainoa asia on se, että sen vahvojen piikkien kanssa pitää olla erityisen varovainen. Haraa ei saa missään nimessä jättää maahan piikit ylöspäin, ettei satu vahinkoa.

Lantaharalla on useita nimityksiä kuin rakkaalla lapsella - ainakin ojakopra ja pirunkoura. Tiedätkö sinä sille vielä muita nimityksiä?

#hara #haraaminen #haraus #hyvä #paras #työkalu #puutarhahara #puutarhatyökalu #lantahara

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Hoitotoimia eri hyötykasveille juuri nyt

Syötävien kasvien siemenet ovat toivottavasti itäneet kasvimaalla, ja kasvit ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Nyt on aika ensimmäisten hoitotoimien, jotka on eri kasvilajeille hieman erilaisia.

Kaikki kasvit hyötyvät rivivälien haraamisesta, maan ilmavuus paranee ja rikkaruohot katoavat helposti ja nopeasti.

Ja tietysti kastelusta tarpeen mukaan.

Sipulirivit harauksen ja ruohosilpun levittämisen jälkeen.

Nokkoskäyte saa muhia rauhassa pari
viikkoa, ennen kuin se on käyttövalmista.

Tässä lisäksi vähän lisävinkkejä kasvilajeittain

Lisälannoitusta esimerkiksi nokkoskäytteellä, liuosmaisella luomulannoitteella tai ruohonleikkuusilpulla:

Sipuli, tomaatti, purjo, maissi, kesäkurpitsa, kurkku, porkkana.

Ravinnesyöpöille kasveille em. lisäksi ekstralannoitus, esimerkiksi kultavettä tai ruohonleikkuusilppua: maissi, kaali, tomaatti, purjo, kesäkurpitsa

Harvennus tarpeen mukaan, rikkaruohojen kitkeminen:

Porkkana, punajuuri, salaatit jne.

Perunoiden ensimmäinen multaus on hyvä tehdä kun perunanvarret ovat kasvaneet noin 10-senttisiksi.

Kasveille, jotka pitävät tuhkasta, voi ripotella sitä hiukan (purjo, kaalit, lanttu, nauris).

Palkokasveista pavuille ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa juuri mitään erityisempää, kuten ei myöskään salaateille, yrteille eikä lantuille.

Herneille viritellään tuet ja myös härkäpavut kannattaa tukea, jotteivät ne pääse kaatuilemaan. Myös avomaankurkuille voi laittaa tukia, joita pitkin ne pääsevät kiipeilemään.

Tuholaisille herkien kasvien päällä kannattaa edelleen pitää tiiviisti harsoa, tällaisia kasveja ovat ristikukkaiskasvit kaalit sekä lantut, nauriit ja retiisit.

Hääkukkaprojektin lopputulos selvillä :)

Kerroin aiemmin, kuinka otin tämän kesän pienoiseksi haasteeksi yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin.

Ihanat kesähäät on nyt vietetty, ja on siis myös selvinnyt, kuinka tässä kukkaprojektissa kävi. Voisi sanoa, että se onnistui lähestulkoon, mutta ei aivan täysin. Ehkä sellainen 9- suoritus :)

Viileä alkukesä sekä kevään kiireeni toivat projektiin omat haasteensa ja jännitysmomenttinsa. Kylvin tosiaan huhtikuun puolivälissä astioihin (=pulkkiin :) kasvamaan noin 400 erilaista kesäkukantainta valmiista siemenseoksesta. Pääsin istuttamaan taimet maahan vasta reippaasti kesäkuun puolella, mikä oli selvästi vähän turhan myöhään. Näiden lisäksi kylvin vielä varmuuden vuoksi tuolloin kesäkuun alussa taimiväleihin vähän lisää siemeniä.

Hieman haastava savimaamme ja ehkä hiukan varjoinen kasvupaikka eivät myöskään ainakaan helpottaneet projektia. Sain huomata, että maahan olisi kannattanut lisätä istutusvaiheessa myös kompostia. Laitoin vain rakeista luomulannoitetta, kun kuvittelin maan olevan edellisen vuoden herneenkasvatuksen jäljiltä hyvässä ravinnetilanteessa. Komposti olisi varmasti jouduttanut kukkia.

Kovasti hyysäilin taimia, milloin harailin rivivälejä, milloin taas rakentelin niille minkäkinlaista lämmittävää suojaa harsosta ja muovista sekä lisälannoitin nokkosvedellä ja ruohonleikkuusilpulla. Viimeiseen asti sain jännittää, minkä verran kukkia lopulta on h-hetkellä kukassa, onko niitä riittävästi?

Valmiiksi poimittuja kukkia. Perennapenkistä keräämäni vielä puuttuvat.

Loppujen lopuksi erilaisia kukkia oli kukassa varsin mukavasti, joskaan ei kuitenkaan aivan riittävästi.

Enimmäkseen ruiskaunokkeja ja kehäkukkia, lisäksi jonkin verran muita, kuten ikikukkia, hajuherneitä ja unikoita.


Tyttäreni osti täydennykseksi vielä jonkin verran leikkokukkia, jolloin saimme kokoon tarvittavan kukkamäärän.

Keräsin kukat hääpäivää edeltävänä iltana. Onneksi tuolloin sattui olemaan kaunis, ei-sateinen päivä, se olisi huonontanut tilannetta huomattavasti. Keräilin lisäksi myös erilaista vihreää, kuten heiniä, pieniä kuunliljan lehtiä sekä saksankurjenmiekan lehtiä. Ne olivatkin korkeina ja näyttävinä erittäin hyvä lisä kukkamaljakoihin. Säilytin kukat yön yli vesiastioissa viileässä ja pimeässä kellarissa.

Työmaani hääpaikalla.

Olimme ottaneet etukäteen talteen pieniä lasiastioita, joihin asettelin kukkaset hääpaikalla. Sekin oli oikein mukavaa puuhaa.

Värikkäät kukat näyttivät vallan hyviltä valmiina paikoillaan hääpaikan pöydissä. Niitä oli myös kiva katsella illan aikana. Kukat kestivät maljakoissaan mainiosti illan ajan. Olin laittanut maljakkoveteen varmuuden vuoksi vielä kukkavirkistettä.

Valmiita maljakoita odottamassa. 

Olin maalannut aiemmin maljakkojen alaosat valkoisella maalilla.

 Näyttivät mukavilta valkoisella pöytäliinalla, ja kukkien varsien alapäät jäivät näin piiloon. 

Tämä oli kaikkineen oikein mukava ja mielenkiintoinen projekti, oli kiva osallistua tällä tavoin häävalmisteluihin. Toki kukkien huolenpito vaati oman aikansa, onneksi minulla oli sitä tänä kesänä vähän enemmän kuin yleensä, vaikka kevätpuoli olikin kiireinen.

Erityisesti odottamani tiibetinkoirankielet ja kesäruusuleinikit eivät harmi kyllä ehtineet ajoissa kukkaan. Niiden kukintaa siis odotellaan edelleen, nuput ovat kyllä jo pitkällä!

Nyt tulleen hellejakson luulisi räjäyttävän loputkin kukat iloiseen kukintaan.

Onneksi keksin kerätä täydennykseksi myös kuunliljan kukkia perennapenkistä.
Nekin sopivat vallan hyvin leikkokukiksi.

Loppukesän nautimme sitten varmaankin harvinaisen runsaasta kukkaloistosta :)

Tästä pääset lukemaan seuraavasta hääkukkaprojektistani toisen tyttären häihin.

Hääkukkaprojektin kuulumisia

Kerroin aiemmin, kuinka yksi tämän kesän haastavia projektejani on yrittää kasvattaa pöytäkoristelukukat tyttäreni häihin, joita juhlitaan vajaan kuukauden päästä.

Istutin kesäkukkasoksesta kasvattamani taimet maahan kesäkuun alkupuolella. Vielä niille ei kuulu mielestäni kovin hyvää, savimaamme on vähän haastava kasvuunlähdön kannalta. Olen silti vielä toiveikas tämän onnistumisen suhteen, paljon on toki kiinni tulevista säätiloista.

Ensimmäiset ruiskaunokit ja kehäkukat aloittelevat jo kukintaa, en oikein tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Taimet saivat nyt ensimmäiset hoitotoimet, joiden uskon vahvistavan niitä kovastikin.  

Harasin rivivälit ilmaviksi ja vapaiksi rikkaruohoista. Kastelin taimet 10-%:ksi laimennetulla nokkoskäytteellä. Lisäksi levitin riviväleihin ruohosilppua. Saas katsoa, millainen vaikutus näillä toimilla on.

Tästä pääset lukemaan, miten projektissa lopulta kävi.

Tästä kuvasta ei oikein tahdo selvää saada, runsaasti vihreää. Mutta siis kukantaimia riveissä ja riviväleihin levitettyä ruohosilppua.

Kaalimaan kesätoimet

Pitääpä laittaa tähän reissukuulumisten väliin vähän juttua omastakin puutarhasta, tai muutoin nämä jutut ovat kohta aivan vanhentuneita :)

Kiva oli siis tulla takaisin kotiinkin, ja kurkata, mitä puutarhaan kuuluu, ihan ensinnä kaalimaan harson alle.

Varsin hyvältä siellä näytti, mutta pienet huoltotoimet olivat kuitenkin samalla paikallaan. Harasin nopeasti pois kaalien väliin kasvaneet rikkaruohot.

Annoin kaaleille lisäravinnoksi laimennettua nokkoskäytettä ja ripottelin vielä vähän tuhkaa lisälannoitteeksi sekä tuholaisia karkottamaan. Viimeiseksi vielä maan pintaan vähän kananmuonankuorisilppua.

Mikä mukavaa, tuholaisia tai niiden viotuksia ei juuri näkynyt, mikä on kaalinkasvatuksessa aika yllättävää, vaikka on kuinka harso päällä. Edes etanoita ei löytynyt kuin pari kappaletta, tämä on kyllä hyvin harvinaista, varsinkin kun sateistakin on ollut.

Monet muutkin bloggaajat ovat kertoneet, että jostain syystä tänä vuonna ei ole juuri näkynyt erilaisia tuhohyönteisiä. Tämä on kyllä oikein mukava asia - olisipa näin aina!  

Suurimmalla innolla odotan näiden mustakaalien kasvua.
Ne kuuluvat nyt niin kovin suosittuihin lehtikaaleihin,
ja olen kasvattamassa niitä nyt ensimmäistä kertaa.

Ihan lopuksi tein vielä mielestäni kaikkein parhaan teon; laitoin kaalien ylle harjateräskaaret, jotka kohottavat kaalien suojana olevan harson vähän taimien yläpuolelle pois makoilemasta suoraan niiden päällä. Uskoisin tämän olevan etenkin näin sateisena kesänä oikein hyvä parannus, harmi kun en ole keksinyt tätä aiempina vuosina!

Aiemmin ongelmana on nimittäin ollut, että etenkin parsakaalit ovat tahtoneet olla herkkiä pilaantumaan niiden päällä lojuvan kostean harson vuoksi.

Kyllä luulisi kaalien nyt kelpaavaan jatkaa kasvuaan tuolla hyvässä suojassa mukavan ilmavan harson alla.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin etenkin parsakaalin kasvattamisesta luomukonstein.

Seuraavaksi postaukseksi taidankin laittaa teidän iloksenne jälleen puutarha-aiheisen kirjan arvonnan, pysyhän siis kuulolla!

Porkkanankasvatuksessakin on niksinsä

Itse kasvatetut porkkanat ovat niin
herkullisia, että niiden eteen kannattaa
nähdä vähän vaivaa.

Pistetäänpä näin kesän päätteeksi tällainen porkkanankasvatusjuttu, onpa sitten jo valmiina odottamassa ensi kesää :) Laitan tämän linkiksi tuonne oikeassa laidassa olevalle listalle, missä on vinkkejä erilaisten kasvien kasvattamiseen. Sieltä löytyy valmiiksi mm. valkosipuli, parsa ja parsakaali.

Sitten itse asiaan: voisi ajatella, että porkkana on sellainen helposti kasvatettava peruskasvis. Ja niinhän se pitkälti onkin, mutta tiedän silti monen tuskailevan porkkanankasvatuksen kanssa.

Onhan pikkiriikkisten porkkanantaimien harventaminen ja kitkeminen toki vähän hermoja kysyvää hommaa, toiset ihmettelevät miksi porkkanoista tulee monihaaraisia - ja jotkut taas kärsivät tuholaisongelmista.

Kirjoittelen tässä hiukkasen porkkanankasvatuksesta luomumenetelmin noin 30 vuoden kokemuksellani.

Porkkana kehotetaan kylvämään varhain, mieluiten jo toukokuun puolella. Se on ihan hyvä ajankohta, mutta eteläisessä Suomessa ei ole mitään hätää, vaikka kylvö menisi kesäkuun puolellekin. Itse kylvän mielummin vasta silloin, koska näin ollen olen jo kesälomalla siinä vaiheessa, kun porkkanat pitää kitkeä ja harventaa; näin niille on paremmin aikaa.

Porkkana ei tarvitse erityisen voimakasta lannoitusta. Luomuviljelyssä esim. hiukan kompostia ja rakeista luomulannoitetta rivien kohtaan ripoteltuna riittää alkuvaiheessa hyvin. Kesällä porkkanoita voi lisälannoittaa muutaman kerran.

Harso peitoksi
Porkkanäkylvös on hyvä peittää harsolla, useammastakin syystä. Pikkiriikkiset porkkanansiemenet itävät hitaasti ja ne ovat myös vähän heikkoja itämään, varsinkin jos kevät sattuu olemaan vähäsateinen. Harson alla pintamulta pysyy sopivan kosteana.

Mutta tärkeimpänä, harso suojaa porkkanoita tuholaisilta; porkkanakärpäsiltä ja -kempeiltä.

Harson ainoa ongelma on se, että sen alla viihtyvät loistavasti myös rikkaruohot. Ei kannata säikähtää, että harson alta saattaa ensi alkuun näyttää paljastuvan vain melkoinen rikkaruohoviidakko. Kyllä ne porkkanantaimetkin sieltä löytyvät! Porkkanarivit kannattaa muuten merkata hyvin esim. kepeillä, niin ne on helpompi löytää.

Kesäkuulla kitketään ja harvennetaan
Kun porkkanantaimet ovat nousseet selvästi erottuviksi, sentin - parin korkuisiksi, on aika kitkeä rikkaruohot niiden ympäriltä. Homma voi tosiaan tuntua vähän puuduttavalta, mutta se on myös palkitsevaa, kun siistit porkkanarivit alkavat tulla esiin rikkaruohojen seasta.

Jos porkkanat kasvavat kovin tiheässä, ne on hyvä harventaa samalla kasvamaan parin sentin välein. Jos vain kykenee, porkkanakylvös on hyvä kylvää jo alkujaan sen verran harvaksi, ettei harventamista tarvitsisi kovin paljoa tehdä. Tässä on toki se riski, että jos siemenet sattuvat itämään huonosti, kylvös voi jäädä kovin harvaksi. Porkkanansiementen itävyys muuten laskee nopeasti siementen vanhetessa, eli kovin vanhoja siemeniä ei kannata käyttää.

Maata kannattaa kuohkeuttaa vetämällä haralla
varovasti mahdollisimman läheltä porkkanariviä.

Kitkemisen jälkeen rivien välit on vielä hyvä harata varovasti pienellä haralla, mielellään tarkasti mahdollisimman läheltä rivejä.

Näin saa pois loputkin rikkaruohojen juuret ja pienet rikkaruohojen alut, minkä ansiosta ei tarvitse kitkeä ihan hetikohta uudelleen.

Yleensä porkkanat joutuu kitkemään pariin kertaan. Tämän jälkeen taimet ovat yleensä jo kasvaneet sen verran kookkaiksi, että pelkkä haraaminen riittää.

Kitkemisen jälkeen riveille voi vielä ripotella hieman tuhkaa; porkkanat pitävät siitä ja tuhkan pitäisi myös torjua tuholaisia.

Ahkera haraaminen torjuu haaraporkkanat
Mitä kovempaa maa on, sitä tärkeämpää on harata maa porkkanarivien vierestä mahdollisimman syvältä parin viikon välein. Tämä kuohkeuttaa ja pehmentää maata niin, etteivät porkkanat kasva monihaaraisiksi. Erityisen tärkeää haraaminen on savimaassa.

Pidemmän poutajakson sattuessa porkkanoita on hyvä kastella. Kesän aikana porkkanoita kannattaa lisälannoittaa muutaman kerran kastelun yhteydessä, vaikkapa nokkoskäytteellä tai laimennetulla pissalla.

Loppukesästä voi herkutella harvennusporkkanoilla
Elokuulla pääsee herkuttelemaan ensimmäisillä pienillä, makoisilla harvennusporkkanoilla.

Talviporkkanat saavat jatkaa rauhassa kasvuaan aina syys-lokakuulle saakka, mikäli öisin ei ole pakkasta. Yksittäisen hallayön uhatessa porkkanat voi jälleen suojata harsolla.









Kun sää kylmenee pysyvämmin, on aika nostaa porkkanat maasta. Naatit katkotaan esim. lapion kärjellä niin, että naattia jää jäljelle vain ihan pieni tynkä.

Porkkanannaattien katkaisu sujuu kätevästi
lapionkärjellä, kun asettelee porkkanat
nostettaessa vierekkäin riveihin maan pintaan.

Tästä pääset juttuun, jossa kerron siitä, miten porkkanat kannattaa säilöä kellariin.

Mukavaa sadonkorjuuviikonloppua!

Kurkistus porkkanaharson alle...

Tarkkasilmäinen voi hyvinkin erottaa porkkanantaimia
pilkistämässä tuolta joukosta...

Jahas, tässäpä taitaakin sitten olla tämän viikon työmaa, kunhan sade hellittää. Tuli nimittäin viimein eilen raotettua harsoa porkkanakylvösten yltä, ja kas mikä viidakko sieltä löytyikään. Mutta ei hätäpäivää, kyllä siellä näyttää myös porkkanantaimia olevan.

Tällä kertaa ei tarvinne edes paljoa harventaa, kylvös vaikuttaisi olevan onnistunut niin, että porkkanat kasvavat valmiiksi juuri sopivin välein.

Rikkaruohotkin näyttäisivät onneksi olevan tuollaisia "selkeitä" kasveja, ei mitään vesiheinää. Eiköhän nuo ole suht nopeasti kitketty. Sitten vielä rivivälien haraus.

Eipä aikaakaan, kun tilanne näytti jo huomattavasti
toisenlaiselta.

Lopuksi kitketyille riveille kannattaa ripottaa vielä vähän tuhkaa. Sen pitäisi estää porkkanakemppejä ja -kärpäsiä löytämästä tietään juuri kitkettyjen hentoisten taimien kimppuun.

Puutarhurin tärkeät pikku apulaiset

Klingelin Naistenhaun blogista löytyy tuore, vähän pidempikin postaukseni erilaisista puutarhatyökaluista.

Tässäpä vielä parin työkalun verran täydennystä tuohon juttuun, ihan kaikki kun eivät oikein mahtuneet mukaan sinne.

Rautaharavista kerroin vähän sielläkin, mutta kuvissa niitä ei ollut mukana. Rautaharava on yksi puutarhurin monikäyttöisimpiä ja tärkeimpiä apureita. Siksipä niitä on hyvä olla jopa muutamia erilaisia, vähän eri levyisiä ja mallisia. Rautaharavalla möyhentää ja tasaa maata näppärästi ennen kylvöä. Sillä voi myös vetää helposti erilaisia kylvövakoja, esim. vähän leveämmän uran herneiden kaksoisrivikylvöä varten.

Rautaharavaa voi myös käyttää rikkaruohojen poistoon, se toimii varsin hyvin mm. vesiheinälle.

Kuvassa keskellä oleva heilurihara taas on kätevä nopeaan rikkaruohojen poistoon kunhan maaperä on sen verran pehmeää, että heiluriharan maata "leikkaava" rauta pääse tunkeutumaan maan sisään. Heiluriharalla ei kuitenkaan pysty multaamaan kasveja. Tämän vuoksi välillä on hyvä käyttää toisentyyppistä haraa, jolla saa siirreltyä multaa.

Mitä kuuluu kasvimaalle?

Uskaltauduin sadepäivien välissä varovasti kurkkaamaan, mitä kasvimaalle kuuluu.

Lantuille pitää laittaa haraamisen jälkeen kiireesti harso
takaisin päälle, sillä niitä uhkaavat tuholaiset, kuten
kirpat ja rapsikuoriaiset.

Raotin lanttujen harsoa, siellä näytti varsin hyvältä. Harasin lantut nopeasti, vaikkakin maa oli edelleen turhan märkää. Ripottelin niille myös hiukan tuhkaa, sillä lantut pitävät siitä. Lisäksi tuhka karkottaa tuholaisia.

Toisen harson alla parsa- ja muut kaalit ovat myös kasvaneet vallan hyvin, samoin sipulit. Juurisellerit eivät ole edistyneet viileässä juurikaan, mutta ne kerkiävät kyllä vielä hyvin kasvamaan.

Porkkanoiden ja herneiden tilanne näytti huonommalta, ne eivät ole itäneet liiassa märkyydessä juuri lainkaan. Erityisesti harmittaa se, ettei porkkanoita näyttäisi nyt tulevan juurikaan, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Porkkanoita on enää myöhäistä yrittää kylvää uudestaan, mutta herneitä voisi ehkä vielä koittaa, jos sattuisivat kerkiämään.

Onneksi näin harrastelijaputarhurilla tilanne on sellainen, että kun joku kasvi ei jonain vuonna tuota oikein satoa, niin yleensä joku toinen kasvi kasvaa senkin edestä. Ammattiviljelijöillä tilanne on vähän toisenlainen, olisi toki mukavaa, että satoa tulisi tasaisesti eri kasveista.

Tänä vuonna ainakin näkee sen, mitkä kasvit hyötyvät (todella) runsaasta vedestä, jotta tietää niitä tulevina vuosina kastella oikein olan takaa. Meille näyttäisi olevan tulossa lanttutalvi, lanttuja on kasvamassa ainakin viitisenkymmentä.

Hara heilumaan!

Kun siemenet on saatu multaan ja taimet nousseet, on pian aika tarttua haraan. Haraaminen on yksi kasvimaan tärkeitä hoitotoimia kastelun ja sopivan lannoittamisen lisäksi.

Haraamalla saa pidettyä rikkaruohot helposti kurissa ja välttyy käsin kitkemiseltä. Lisäksi haraaminen kuohkeuttaa, pehmentää ja ilmastaa maata, mistä kasvit tykkäävät.

Pienellä haralla saa kätevästi poistettua rikkaruohot
aivan taimien vierestä, tässä valkosipulin juurelta.

Erityisen hyvää haraaminen tekee juurikasveille. Moni ihmettelee, kun vaikkapa porkkanat eivät tahdo jaksaa kasvaa ja saattavat haaroittuakin.

Juuri porkkana tykkääkin ahkerasta haraamisesta. Porkkanan kasvua voi auttaa merkittävästi haraamalla, varsinkin jos maa on tiivistä, esim. savimaata kuten meillä.

Kylvösten haraamisessa kannattaa vähän ennakoidakin, sitä on hyvä tehdä jo vähän aiemmin kuin rikkaruohojen puolesta olisi aivan pakko. Näin rikkaruohot eivät pääse edes kasvun alkuun ja kylvetyt kasvit saavat hyvän etumatkan.




Haraaminen kannattaa ajoittaa joko sateen alle, jolloin haraus pehmentää maan sopivasti ottamaan vastaan sadeveden. Tai sitten jonkin aikaa sateen jälkeen maan pinnan kuivahdettua, jolloin haraaminen on helpompaa.

Porkkanoiden haraaminen kannattaa aloittaa
jo taimien ollessa varsin pieniä.
Harata voi varovasti hyvinkin läheltä kasvuriviä.

Haratessa voi myös mullata taimia kevyesti, eli siirtää hyvin varovasti hieman multaa rivienvälistä kasvien juurille, etenkin porkkanat tykkäävät tästä.

Haraamisen jälkeen porkkanoiden on hyvä jatkaa kasvuaan kuohkeassa maassa.