On kolme tapaa (ainakin) säilöä purjoa...

Purjot pakataan korkeaan pänikkään vuorotellen
 lannoittamattoman turpeen kanssa.

- ja kaikki niistä yhtä oikeita...

Ensimmäinen on yksinkertaisin, helpoin ja energiatehokkain. Sen ainoa vika on se, että purjoja ei saa tällä tavoin säilöttyä koko talveksi, ainoastaan jonnekin joulun tienoille saakka. Tämä säilytystapa edellyttää myös sitä, että käytettävissä on kellari.

Purjot, joista on karsittu pois lehdet, säilötään kokonaisina astioihin lannoittamattoman turpeen sekaan ja astiat säilytetään kellarissa. Purjot säilyvät tällä tavoin hvyinä muutaman kuukauden. Lopulta purjot alkavat kuitenkin väkisinkin nahistua, ensinnä pinnastaan.

Jollei käytettävissä ole kellaria ja jotta purjoa olisi käytettävissä vielä myöhemminkin, täytyy ottaa avuksi myös muita säilöntäkonsteja.














Purjoa voi pakastaa, tämäkin on helppoa. Purjot huuhdotaan huolella (halkaise purjo, jos lehtien välissä näyttää olevan multaa).

Purjot paloitellaan pieniksi viipaleiksi ja pakastetaan sellaisenaan, ilman kypsentämistä, mahdollisimman tiiviisiin rasioihin.

Rasiasta on kätevää rapsuttaa jäistä purjosilppua ruokiin.

Pakastamisen ainoa ongelma on se, että purjon haju (vai onko se tuoksu ;) tuppaa tulemaan läpi, vaikka rasia olisi kuinka tiivis. Ja vaikka sen pakkaisi ainakin kahteen muovipussiin.

Pakastimeen leviää väkisinkin vieno purjo tuoksu. Kokemukseni mukaan haju ei kuitenkaan tartu kovin hanakasti muihin pakasteisiin. Johonkin jäätelöön ehkä kyllä, mutta enpä ole koskaan havainnut vaikkapa marjoissa mitään purjoon viittaavaa.

Kolmas säilöntätapa on kuivaaminen, sekin sopii purjolle hyvin. Myös kuivaamista varten purjot silputaan pieniksi viipaleiksi kuten pakastettaessa. Kuivattuina purjot mahtuvat pieneen tilaan ja säilyvät tiiviissä rasioissa todella pitkään. Hiukan kuitenkin tuntuu, että purjon mehevyys kärsii kuivaamisesta, liottaminen ei oikein palauta purjoa ennalleen. Monenlaiseen ruoanvalmistukseen kuivattu purjo sopii silti oikein hyvin.