Niin täydellisen kaunis punajuuri 🙂

On ollut jälleen siinä määrin loppukesän kiireitä, että on blogipäivitykset vähän jääneet.

Nyt nousi maasta kuitenkin niin sievä punajuuri, että se antoi innoituksen postaukseen.

Tuo on niin kauniin pyöreän muotoinen, juuri sopivan kokoinen. Aika kookas, muttei silti liian suuri. Siis kaikin puolin aika täydellinen 🙂

Punajuuret on muutoinkin kasvaneet viime aikoina varsin hyvin. Itse olen kokenut melko varhaisen kylvön tärkeimmäksi tekijäksi onnistumiseen.

Punajuurten kasvatuksesta löytyykin blogistani oma postaus.

Muutoinkin tämä kesä näyttää sadon puolesta varsin hyvältä. Tämä loppukesän mukava lämpö, muutamaa viileämpää yötä lukuun ottamatta, on saanut kasvit ottamaan hyvän loppuspurtin.

Pieni kotimaan road trip

Tehtiin tyttären kanssa korona-ajan henkeen pieni kotimaan turnee kesäloman päätteeksi.

Ihan varsinaisia puutarhakohteita matkan varrelle ei liiemmälti sattunut, mutta paljon muuta mielenkiintoista kyllä.

Ensimmäinen kohteemme oli Porin Reposaari, vanha kalasatama, jossa on viehättävä merellinen tunnelma. Reposaaren lähistöltä löytyi myös pieni upea piha, jota aidan takaa ihastelimme.

Reposaaresta matka jatkui Lahden suuntaan ihastuttavaan vanhaan Vääksyyn Asikkalassa, siellä erityisesti ranskalaiseen kyläkauppaan. Sieltä löytyi kaikkien muiden hienouksien lisäksi ihastuttavin sovituskoppi, minkä olen koskaan nähnyt.

Kyläkaupan vieressä oli myös perin viehättävä Lauran kauppa, joka pursusi syötävä suloisia vanhoja tavaroita ja puutarhaankin sopivia koristeita ja tarvikkeita.

Tämä pikku pytinki Porin Reposaaressa on rakennettu aikoinaan ankkojen talviasumukseksi.
Kyllä voisin minäkin suostua tuolla talveni viettämään :)

Reposaaresta Asikkalan vanhaan Vääksyyn

Ranskalaisen kyläkaupan tunnelmia Asikkalasta

Persiljat pakastusvuorossa

Moni nähtävästi pakastaa mausteyrttejä, ja se on kyllä järkevää. Näin on aina helposti tarjolla tuoreen veroista maustetta, jota yleensä kuuluu kerralla huomattavasti vähemmän kuin kaupan yrttiruukullinen. Rahallinen säästökin on huomattava yrttiruukkuihin verrattuna.

Tillin pakastaminen on yksi luetuimpia blogijuttujani, ja se on minusta hauskaa 🙂 Äidiltä oppimaani tillin pakastusniksiä luetaan useita kertoja päivässä, yhteensä sitä on luettu yli 10 000 kertaa.

Tillin ja korianterin lisäksi myös persiljan pakastaminen on minulla jokavuotinen rutiini. Persiljat ovatkin nyt parhaimmillaan pakastettaviksi.






Huuhdotaan ja silputaan

Homma alkaa persiljanvarsien huuhtomisella, joka käy näppärästi tiskialtaassa, johon voi laskea vettä persiljatukun päälle ja pyöritellä lehviä hetki veden alla.

Huuhtelun, kevyen ravistelun ja hetken valuttamisen jälkeen nypin paksuimmat varret pois ja laitan lehvät monitoimikoneeseen, missä hienonnan persiljan sopivaksi silpuksi.

Tämän jälkeen kaadan ja lusikoin silpun pakasterasiohin. Rasioita täyttäessä silppua on hyvä painella kevyesti vähän tiivimmäksi, niin se ei pääse kuivahtamaan pakkasessa.

Sitten ei muuta kuin rasiat pakastimeen. Persilja säilyy näin aivan tuoreen veroisena, jäistä persiljasilppua on helppo rapsuttaa veitsellä aina kulloinkin tarvittava määrä.

Onko sinulla hyviä vinkkejä mausteyrttien säilöntään?

Suuresta persiljapuntista tuli puolisen litraa valmista persiljasilppua pakastettavaksi.

#persilja #säilöntä #pakastus #pakastaminen

Malttamatonta odotusta

Joko, joko, joko?

Tässä hetkessä aika tuntuu todellakin matelevan. Kun malttamattomana odottaa sadon, ja erityisesti ensimmäisten tomaattien kypsymistä. Erityisen vaikeaksi odottamisen tekee se, että kasvamassa on monta minulle uutta tomaattilajiketta, joita ei enää millään malttaisi odottaa.

Tomaatteja on tuloillaan monen näköistä ja mallista; on perinteistä punaista ja keltaista, löytyy raidallista, suurempaa ja pienempää kirsikkatomaattia, pihvitomaattia ja ihan minipientä viinimarjatomaattia.

Viinimarjatomaatit antavat vielä odottaa,
ennen kuin pääsee ensimmäistä maistelemaan.

Kasvihuoneen keskiosassa on tällä kertaa melkoinen viidakko. Se johtuu siitä, että uutuuslajikkeeni
viinimarjatomaatti on tehtaillut varkaita aivan hurjaan tahtiin. Juuri tänään tein kasvarissa raivausoperastion,
turhia alalehtiä ja varkaita kertyi iso sylillinen.

Tomaatit pääsivät kesäkuun lämmössä hyvään kasvuvauhtiin, mutta sitten kehitys tyssäsi sateeseen ja viileyteen.

Lopulta sitä sitten nappaa sen ensimmäisen yleensä pikkuisen raakana suuhunsa 🙂 Ja kelle se ensimmäinen tomaatti ylipäänsä kuuluu? Kehtaanko pistää omaan suuhun, vai pitäiskö se tarjoilla lapsille?

Ja vielä yksi tärkeä juttu; minkä lajikkeen tomaattia pääsee ensinnä maistelemaan? Suurimmat odotukseni kohdistuvat tänä vuonna uutuuslajikkeeseeni, pienenpieneen viinimarjatomaattiin. Ajattelin, että pienikokoisina ne kypsyisivät pikapikaa, mikä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Ensimmäiset tomaatit on kyllä kasvaneet jo hyvinkin viinimarjan kokoisiksi, mutta väri on edelleen tummanpuhuvan vihreä, punaposkista ei ole vielä tietoakaan.

Sweet million oli tällä kertaa nopein.

Useimmiten ensimmäiseksi on ehtinyt keltainen kirsikkatomaatti Cereza amarilla, joka on yksi suosikkitomaattejani. Tänä vuonna se on kuitenkin jäänyt jostain syystä pahasti jälkeen kärjestä.

Tällä kertaa nopeuskisan voiton vei kirsikkatomaatti Sweet million, vallan hyvä "peruslajike" sekin.

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että eipä aikaakaan, kun tomaatteja alkaa kypsyä sellaiseen tahtiin, että niitä riittää aivan varmasti ihan kaikille halukkaille 🙂

Tästä pääset juttuun, jossa kerron erilaisista vuosien varrella kasvattamistani tomaattilajikkeista.

Kivan raidallinen Tigerella on myös yksi vakiosuosikkejani.

Tämä lienee Gardener´s delight, runsassatoisena yksi suosikkejani tämäkin.
Tällä kertaa alimmat tomaatit roikkuvat niin alhaalla, että jouduin kaivamaan maahan kuopan niiden alle,
jotteivät osu maahan :)

Hörtsänän arboretumin heinäkuu

Ihan huomaan nyt aina odottavani uuden kuukauden alkamista, jotta pääsen piipahtamaan kuukauden visiitilläni Hörtsänän arboretumissa Orivedellä.

Olen nimittäin ottanut tälle kesälle kotiseutumatkailutavoitteen, jossa käyn vähintään kerran kuussa katsastamassa, miltä Hörtsänän arboretumissa näyttää aina kesän edetessä. Nyt tuli siis heinäkuun visiitin aika.

Monenlaiset liljat, monenväriset varjoliljat ja muut olivat nyt puhjenneet kukkaan, samoin iloisenväriset harjaneilikat sekä runsaina ryöppyävät sormustinkukat.

Edelleen näytti kuitenkin siltä, että paras kukinta voisi olla vieläkin edessä päin, paljon oli nuppusillaan olevia kasveja. Täytynee tällä kertaa tehdä poikkeus ja käydä pistäytymässä Hörtsänässä seuraavan kerran jo viikon - parin päästä.

Ihana vaaleanpunainen unikko.

Huomenna olisi myös Avoimet puutarhat -tapahtuma. Ainakaan tällä hetkellä minulla ei ole suunnitelmaa lähteä tänä vuonna puutarhakierrokselle. En ole oikein onnistunut löytämään sopivan houkuttelevia kohteita, mutta ainahan tässä voi vielä mieli muuttua :)

Yksi kohde kyllä kovasti kiinnostaisi, Jokilaakson matkailupuutarha Lapualla. Sinne kun kuitenkin pääsee muulloinkin kuin Avointen puutarhojen päivänä, niin ajattelisin siellä olevan joskus toiste vähän rauhallisempaa. 

Oletko sinä menossa tutustumaan Avoimiin puutarhoihin?

Puutarhaan on tehty tänä kesänä paljon uusia istutuksia, ehkä nämäkin kuunliljat?

Jokilaakso, Hörtsänä ja monet muut löytyvät myös kotimaisten puutarhakohteiden listaltani, jolla on tällä hetkellä noin 50 kiinnostavaa kohdetta eri puolilla Suomea, kannattaa kurkata!

Tällainenkin kaveri tuli vastaan.

Mukavaa viikonloppua! 

Tästä pääset sarjan seuraavaan, ja tällä tietoa varmaankin myös viimeiseen osaan.

Ei voi etukäteen tietää, mistä tulee milloinkin puutarhan ihastuttavin juttu

Koskaan ei voi ennalta tietää, mistä asiasta tulee kesän tärkein ja eniten iloa tuottava puutarhajuttu. Se, jonka kasvun tilanne täytyy käydä tarkistamassa aamulla ensimmäiseksi, ja jonka kehittymisen seuraaminen tuottaa kaikkein eniten mielihyvää.

Yleensä näitä asioita yhdistää se, että ne ovat jotain varsin yksinkertaista ja usein niihin liittyy pientä yllätyksellisyyttä, tai ehkä uutuutta.

Tänä vuonna minulle tällainen juttu  on ollut hauska siemensekoitus. Heittelin keväällä multaan puolihuolimattomasti siemeniä vanhasta pussista, tutkimatta asiaa sen tarkemmin. Kuvittelin sen olevan syötävien kukkien siemensekoitus. Siemenet itivät hyvin. Niiden lähdettyä kasvuun on osoittautunut, että pussi pitikin sisällään paljon muutakin kuin vain syötävien kukkien siemeniä.

Kylvin siemenet alun perin vatiin, missä ne itivätkin yllättävän hyvin.
Olen sitten vähitellen siirtänyt taimia amppeleihin ja muualle.

Rucolaa, sitruunabasilikaa.

Se olikin hauska ja monipuolinen syötävien kasvien siemensekoitus. Siemenpussissa ei kerrottu, mitä kaikkia lajeja se sisältää.

Sametttikukkaa.

Niinpä mullasta nousee koko ajan esiin uusia ylläreitä, lähinnä erilaisten yrttien pieniä alkuja. Olen löytänyt ainakin salviaa, timjamia, sitruunabasilikaa, kurkkuyrttiä, rucolaa, persiljaa ja samettikukkia. Monia kasveja, joita minulla ei muutoin kasva, tai joita en ole koskaan tai pitkiin aikoihin kasvattanut.

Lisäksi nousemassa on vielä monia pieniä taimenalkuja, joiden lajia en pysty tässä vaiheessa tunnistamaan. Saa nähdä, mitä niistä vielä kehkeytyy?

Tämä on kyllä harvinaisen hauska siemensekoitus. Suurin harmi on se, ettei tätä ole valitettavasti enää saatavilla.

Muita tämän kesän hullaanuttajia ovat olleet viime kesänä siemenestä kylvämäni monenväriset jaloakileijat, jotka ovat nyt kukkineet ensimmäistä kertaa. Ja lisäksi myös minulle uusi tomaattilajike viinimarjatomaatti, josta olenkin kertonut jo aiemmin. 

Tässä pilkistää pieni timjaminalku.

Onko sinulla kokemusta puutarhassa samantyyppisistä pienistä asioista, joista on tullut tärkeämpiä kuin alkuun ajattelitkaan?

Näppärä pieni harjateräsidea!

Olen kertonut, kuinka olen tykästynyt harjateräksen ja betoniraudoitusverkon käyttöön puutarhassani monella eri tavalla - koristeena, köynnöstukena, aitoina...

Muutama viikko sitten Lepaalla käydessäni löytyi jälleen uudenlainen idea, miten kahdesta lyhyehköstä harjateräksenpätkästä saa helposti yksinkertaisen tuen tai pidikkeen.

Kahden samanpituisen pätkän toinen pää taivutetaan muutaman sentin matkalta noin 45 asteen kulmaan, minkä jälkeen pätkät kiinnitetään toisiinsa. Lepaalla nämä pätkät oli hienosti hitsattu kiinni toisiinsa. Koska minulla ei ole hitsivehkeitä, niin pätkät voi mainiosti sitoa yhteen myös muutamalla riittävän vahvalla rautalanganpätkällä.

Tähän tarkoitukseen sopinee parhaiten kaikkein ohuin harjateräs. Siitä tulee kuitenkin huomattavasti tukevampi, kun tulee kaksi pätkää vierekkäin.

Valmiin tuen varaan voi asetella mitä ikinä mieleen tulee, mitähän kaikkea käyttöä näille keksisikään? :) Ainakin marjapensaiden tukirenkaiden tukena nämä voisivat toimia mainiosti!

Kesän kolmas upea puutarhakohde - Pölkinvuoren kasvimaailma

Olen ottanut tämän kesän ohjelmaan erilaisten kotimaisten puutarhakohteiden kiertelyn.

Toukokuussa pistäydyin Arboretum magnoliassa Lohjalla. Noin kerran kuussa pyrin käymään lähikohteessa Hörtsänän arboretumissa Orivedellä katsomassa, miten paikka muuttuu kesän edetessä.

Tällä kertaa matkani suuntasi Urjalaan Pölkinvuoren kasvimaailmaan. Se ei välttämättä ole kohteena kaikkein tunnetuin, sen voisi luokitella nousevaksi tähdeksi.

Paikka on yhden, tai oikeastaan kahden miehen huikea hanke, joka rakentuu jatkuvasti. Monenlaista projektia on meneillä, mutta todella paljon on silti jo valmistakin nähtävää.

Paikka on hyvin ainutlaatuinen, sitä on jopa hieman vaikea kuvailla. Se myös muuttuu jatkuvasti vuodenaikojen saatossa.

Helpointa on aloittaa yli 100 000 sipulikukasta! Ne värittävät keväisen maiseman kuuleman mukaan satumaiseksi. Itse en ole päässyt tuota ihmettä vielä näkemään, se on ehdottomasti otettava ohjelmaan ensi keväänä.

Tästä kuvasta pääsee kuitenkin hiukan aistimaan Pölkinvuoren satumaista tunnelmaa.

Paikalle omaleimaista ovat erilaiset yllättävät kontrastit, jotka tekevät siitä hyvin mielenkiintoisen. Koristekasvit on istutettu sinne tänne metsäisille alueille, mistä ne pilkistävät yllättävästi esiin. Tässä mielessä paikassa on vähän arboretumin fiilistä, vaikkei se varsinainen puulajipuisto olekaan.

Pölkinvuoressa pääsee kiertämään metsäisen polun, korkeimmalta paikalta kallion päältä on huikeat näkymät. Alueelta löytyy myös kota, johon voi tehdä varauksen.

Mukavia levähdyspaikkoja on runsaasti siellä täällä.

Koko homma lähti liikkeelle vain muutama vuosi sitten vihannesmaasta, jonka satoa lähiseudun asukkaat halusivat ostaa yhä kasvavassa määrin. Ympärille on syntynyt sitten pikkuhiljaa vähän muutakin :) Suositut tuoreet vihannekset kuuluvat valikoimaan edelleen. Niiden lisäksi tarjonta on laajentunut myös koristekasveihin ja kukkasipuleihin.

Isäntä itse, Veli-Pekka Weckman kitkemässä komeiden valkosipulien lomassa kasvavia porkkanoita.

Alueen sydämessä kohoava upea kahvilarakennus on myös oma lukunsa. Se on itse suunniteltu ja rakennettu vanhoista kierrätysikkunoista, jotka sanelivat pitkälti rakennuksen muodon. Vain yksi ikkuna jäi kuulemma yli rakennusprojektissa!

Kahvilan viihtyisää yläkertaa.

Kahvilan lattia on wau, upea rakennus on pystytetty suoraan kalliolle, johon ilta-aurinko heitti komeat varjot. Katseltavaa ja kuunneltavaa oli niin paljon, että kävelin kertaalleen vahingossa tämän "lattian" poikki sitä huomaamatta.
Kun takaisin tullessani huomasin, meinasin kuolla ihastuksesta :)

Tämän salaperäisen kasvin lajia paikan isännät arvuuttelevat asiakkailla, ei ihan helpoin.

Metsästä pilkistävät upeanväriset oranssikeltanot saivat miltei pakahtumaan.
Tällainen lähti myös mukaani puutarhamyymälästä.

Pölkinvuoren ainoa haaste on sama kuin niin monen muunkin upean puutarhakohteemme, se sijaitsee varsin syrjässä, joten ilman omaa autoa paikalle ei oikein pääse. Varsinaisella puutarhaosalla on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu sekä aukioloajat, jotka kannattaa tarkistaa etukäteen. Esimerkiksi tällä hetkellä puutarha on avoinna joka päivä.

Pölkinvuori pääsi ilman muuta mukaan suomalaisten puutarhakohteiden listalleni, jolta löytyy tällä hetkellä vajaa 50 kohdetta eri puolilta Suomea. Kannattaa kurkata, ja myös uusia kohteita saa ehdottaa listalle!

#polkinvuori #urjala #kasvimaailma