Koskaan ei voi ennalta tietää, mistä asiasta tulee kesän tärkein ja eniten iloa tuottava puutarhajuttu. Se, jonka kasvun tilanne täytyy käydä tarkistamassa aamulla ensimmäiseksi, ja jonka kehittymisen seuraaminen tuottaa kaikkein eniten mielihyvää.Yleensä näitä asioita yhdistää se, että ne ovat jotain varsin yksinkertaista ja usein niihin liittyy pientä yllätyksellisyyttä, tai ehkä uutuutta.
Tänä vuonna minulle tällainen juttu on ollut hauska siemensekoitus. Heittelin keväällä multaan puolihuolimattomasti siemeniä vanhasta pussista, tutkimatta asiaa sen tarkemmin. Kuvittelin sen olevan syötävien kukkien siemensekoitus. Siemenet itivät hyvin. Niiden lähdettyä kasvuun on osoittautunut, että pussi pitikin sisällään paljon muutakin kuin vain syötävien kukkien siemeniä.
 |
| Kylvin siemenet alun perin vatiin, missä ne itivätkin yllättävän hyvin. Olen sitten vähitellen siirtänyt taimia amppeleihin ja muualle. |
 |
| Rucolaa, sitruunabasilikaa. |
 |
| Sametttikukkaa. |
Lisäksi nousemassa on vielä monia pieniä taimenalkuja, joiden lajia en pysty tässä vaiheessa tunnistamaan. Saa nähdä, mitä niistä vielä kehkeytyy?
Tämä on kyllä harvinaisen hauska siemensekoitus. Suurin harmi on se, ettei tätä ole valitettavasti enää saatavilla.
Muita tämän kesän hullaanuttajia ovat olleet viime kesänä siemenestä kylvämäni monenväriset jaloakileijat, jotka ovat nyt kukkineet ensimmäistä kertaa. Ja lisäksi myös minulle uusi tomaattilajike viinimarjatomaatti, josta olenkin kertonut jo aiemmin.
 |
| Tässä pilkistää pieni timjaminalku. |
Pitää paikkansa, että joka vuosi on joku iso tai pieni juttu, joka jaksaa ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Kunnes taas seuraavana vuotena joku toinen vie huomion. Tänä kesänä olen kovasti hurmaantunut mehitähdistä. Onhan niitä ennenkin ollut, mutta jokin erityinen niissä tänä vuonna kiehtoo.
VastaaPoistaHauska kuulla, että teillä muillakin on samantapaisia tärkeitä juttuja :) Ja tuo on kyllä myös olennaista, että nuo merkitykselliset jutut tosiaan vaihtuvat vuodesta toiseen!
PoistaTuollaiset siemensekoitukset ovat erityisen jännittäviä. Minulla on samantapainen puutarhamuisto. Olimme asuneet tässä vasta puolisen vuotta, kun olimme eräissä häissä. Perinteisen hääkarkin sijaan siellä oli vieraille pienet pussukat, joissa oli paperisydämiä. Hääpari paljasti jossain vaiheessa juhlaa, että sydämet kannattaa kylvää seuraavana keväänä maahan ja niistä pitäisi kasvaa jotain. Minä tein työtä käskettyä ja aloin seurata, mitä paperisydämistä kasvaa. Istutin kesällä sekalaisen joukon osittain itselleni tuntemattomia taimia kukkapenkkiin. Jopa hääpari itse yllättyi, kun näki kukkapenkkini loppukesällä. Eivät meinanneet millään uskoa, että paperisilpusta voisi tulla ihan oikeita kukkia. Sieltä melkein kuuden vuoden takaa ovat peräisin puutarhassani edelleen kasvavat bellikset ja joka kesä muutaman yksilön voimin ilmestyvät tarhakohokit sekä kirjokiurunkukat. Lisäksi pussin sisällöstä tuli päivänhattuja, enkelinkukkaa ja jotain, mikä mahdollisesti oli leukoijaa. Sanoisin, että se oli minusta paras muisto, minkä häävieras voi saada mukaansa.
VastaaPoistaAivan ihana tarina, kiitoksia Minna! :) Onpa mukavaa, että häistä jäi noin pysyvä muisto, tosi kiva idea!
Poista