Tasan ei käy onnen lahjat

siltä tuntuu monesti näin omenoiden aikaan. Toiset tuskailevat omenasatonsa kanssa ja toiset harmittelevat ilman omenoita. Onneksi nyt on mukavasti yleistynyt tapa, että ylituotannosta kärsivät laittavat omenoita jakoon portinpieleen, tai ilmoittelevat niistä muutoin.

Tampereen seudulla on ollut jo vuosikausia mainio Aamulehden Omenapörssi, missä voi joko tarjota ylimääräisiä omppuja tai omppuja kaipaava voi kysellä niitä. Nyttemmin omenapörssi näyttää siirtyneen naamakirjaan, ja näyttääpä vastaava löytyvän nykyään pääkaupunkiseudultakin.

Meillä tilanne on noiden kahden ääripään välistä, muutama vanha puu tuottaa omenoita vallan riittävästi, muttei kuitenkaan ihan kohtuuttomasti.

Omena-aika on kuitenkin harmilisen lyhyt. Ihania kotimaisia omenoita pitääkin aina säilöä talven varalle ainakin jonkin verran.

Tänään keittelin herkullista omenahilloketta. Siihen tulee puolisen kiloa omppuja, desi-kaksi sokeria, osa voi olla ruskeaa, pari rkl limemehua ja kanelia maun mukaan. Omenat pilkotaan pieneksi, kaikki ainekset sekoitetaan keskenään kattilassa ja keitellään lajikkeesta riippuen n. 15-25 min. Valmiin hillokkeen voi purkittaa tai pakastaa. Seuraavassa postauksessa kerron, miten tästä hillokkeesta valmistui erinomaisen herkullista semifreddo-jälkiruokaa.

Olen säilönyt omenoita myös tekemällä pellillisen valmiita uuniomenoita, jotka pakastin sellaisenaan sopivan kokoisissa rasioissa. Maistuvat lämmitettynä lähes samalta kuin juuri uunista tulleet. Omenoita voi myös pakastaa ihan sellaisenaan, pilkottuna lohkoiksi, joita voi käyttää piiraisiin ja muuhun.