Se on juhannusaatto ja tyttären hääpäivä! On siis selvillä, miten kävikään tämän äidin hääkukkakasvatuksen kanssa 🙂
Hyvin ja huonosti, voisi sanoa. Onneksi ei hyvin huonosti. Ei aivan täydellinen suoritus, mutta riittävän hyvä. Ihan valtaosa maaliskuussa kylvämistäni lähes tuhannesta kesäkukan taimesta ei harmi kyllä ehtinyt kukkaan kylmän alkukesän vuoksi. Mutta toisaalta, tiedän että parhaani tein, yhtään tämän parempaan en olisi venynyt.
Kukkia oli kuitenkin onneksi juuri ja juuri riittävästi, kun otin lisäksi mukaan lähes kaiken, mitä pienestä perennapenkistä irtosi. Ei tarvinnut käydä kukkakaupan kautta 🙂
 |
Tyttären tärkein toive oli että värikästä!
Hyvä että sanoi sen, niin tiesin mitä tehdä 🙂 |
Keräsin kukat eilisiltana ja asettelin ne valmiiksi pieniin maljakoihin. Maljakot vein yöksi viileään kellariin.
Siemenestä kasvattamistani kesäkukista kukkaan ehti lähinnä joitain ruiskaunokkeja, muutamia kehäkukkia sekä jokunen herttaikikukka ja kirjokakkara.
Perennapenkistä sain vihreän eli kuunliljan ja kurjenmiekan lehtien lisäksi vuorikaunokin ja kurjenmiekan kukkia sekä hauskan näköisiä vuohenjuuren ylikukkineita kukkaperiä. Tämä oli tyttären hyvä idea ottaa myös näitä mukaan!
Koko homman pelastus olivat tavalliset ja jaloakileijat, joita oli isohko määrä juuri sopivasti kukinnan alussa. Niitä tuli lähes joka maljakkoon.
Minna vinkkasi kommentissaan aiempaan postaukseeni, että myös nuput ovat kauniita - näin on - hyödynsin siis myös niitä 🙂
Lisäksi keräsin vähän luonnonkukkia, puna-ailakkia sekä poimulehden ja vuohenputken kukintoja. Vuohenputki osoittautui monella tapaa paremmaksi kuin koiranputki, jota laitoin ensimmäisiin maljakoihin. Näin sain juuri ja juuri loihdittua riittävät reilun 20 maljakollista kukkia.
Unikot näyttävät harmillisesti siltä, että ne aikovat aukaista ensimmäiset kukkansa tänään, siis päivän verran myöhässä! Tästä eteenpäin saanemmekin sitten nauttia aivan ennätyksellisestä kukkaloistosta.
Tämä on ollut mukavan haastava ja jännittävä, innostava ja kaikin tavoin aivan ihana projekti, joka on myös tuonut aivan uutta virtaa ja intoa puutarhahommiin.
On ollut kivaa, kun kukkien hoitaminen on muistuttanut aina mukavalla tavalla lähestyvästä ihanasta juhlasta.
Olen
aiemmin kasvattanut koristelukukat vanhimman tyttären häihin. Silloin hääjuhla oli kuitenkin vasta heinäkuun lopulla, joten homma oli huomattavasti helpompi ja onnistuminen varmempaa kuin tällä kertaa.
Mainio juttu, että nämä juhlat olivat näin päin, ensinnä helpompi "harjoitteluprojekti" ja sitten tämä haastavampi. Aiemmista kokemuksista oli nyt paljon hyötyä!
Nyt jo melkein surettaa, että tämä ihana projekti oli tältä erää tässä, mitähän sitä seuraavaksi keksisi? No, kasvimaa on kyllä muilta osin aivan retuperällä, puolet sipuleista istuttamatta jne... 🙂Lähiaikoina tänne on myös tiedossa vähän arvontaa sun muuta!
Mutta nyt saa vetää juhlamekon ylle, sillä tänään iloitaan, riemuitaan ja nautitaan 🙂
Ihanaa, aurinkoista juhannusta sinulle!
