Viilenee, viilenee?

Superlämmin syksy kääntyi sitten aikalailla hetkessä normaalimmaksi. Tuntuipa alkuun varsin hyiseltä kun syystuuli kävi luihin ja ytimiin eikä tähän ole ehtinyt tottua.

Lööpit näyttivät kuitenkin lupailevan lämpöistä loppusyksyäkin, saas nähdä mitä tuleman pitää?

Syyskuu päättyy ja kuukauden kysely lempivuodenajasta. Siinä syksyihmiset veivät selkeästi voiton. Muut vuodenajat saivatkin sitten keskenään tasaisen kannatuksen (syksy 11, kevät 8, kesä 8, talvi 9). Muutaman tunnin toki voi vielä vaikuttaa tulokseen ;) Täytyypä uusia kysely vaikka sitten joskus kun on talvi parhaimmillaan, josko tulisi toisenlainen tulos?

Moni tuntuu nyt kovasti harmittelevan päivien lyhentymistä ja pimeyden lisääntymistä. Huomaan, että itseäni tämä ei näytä juurikaan haittaavan, melkein päinvastoin. Takana on kiivas, mutta kaikin puolin erinomainen puutarha- ja muu kesä. Pian on aika laittaa pillit pussiin siltä osin, huoahtaa hiukan ja antaa tilaa muille asioille. 

Tyttären kanssa juuri viikonloppuna juttelimme, kuinka syksy on niin kaunista aikaa, viilenneen ilman ihana raikkaus ja kuulaus houkuttaa aivan väkisin ulkosalle nauttimaan loppusyksyn viime hetkistä.

Innostuin vielä tekemään uusia syysistutuksia rappusille, josko lämmintä säätä jatkuisi ja jaksaisivat vielä kukoistaa.
.
Kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille, seuraavaksi yritän kehitellä tuohon kyselyn paikalle jotain muuta.

- Kerttuli -

Syysaskareita

Viikonlopun jahkailin, mitä tehdä maassa vielä olevien porkkanoiden ja muiden juuresten kanssa - antaako olla vielä, vai nostaako pois. Luvassa kun näyttäisi olevan pari melkoisen kylmää yötä, mutta sitten taas lämpöisempää.

Päädyin lopulta kompromissiin; nostin osan nyt. Loput sitten vielä myöhemmin.

Kasvihuoneessa on edelleen erinomaisen hyväkuntoista jäävuorisalaattia. Aika huikeaa kun pian on jo lokakuu!

Kun keräilin vielä loput parsakaalit, saatiin aikaiseksi hyvä salaatti oman puutarhan aineksista.

Autonavainten syysseikkailu

Näin viikonlopun käynnistyessä sopinee kevennykseksi pieni tarina elävästä elämästä:

Perheen kanssa pieni rentouttava risteily läntisen naapurimme pääkaupunkiin. Puoliso antoi toiset autonavaimet varmuudeksi minulle, etteivät vain katoa. Ei-hyvä ratkaisu, sillä kuinka ollakaan, sinnehän ne onnettomat hävisivät jonnekin suurkaupungin vilskeeseen kuin tuhka tuuleen. Vaikea sitä oli uskoa, mutta näin oli tilanne, ei löytynyt niin mistään sieltä naisen ihanasta käsilaukusta, mistä yleensä löytyy kaikki mahdollinen ja ennen kaikkea mahdoton.

Kotiuduttuamme lähdin autoliikkeeseen teettämään pikaisesti toisen avaimen, sillä olisihan se paljon mahdollista, että nuo toisetkin avaimet katoaisivat, ja eihän se kärry sitten liikkuisi minnekään - ja milläs täältä sitten kuljettaisiin?

Vaan kuinkas sattuikaan, juuri tuossa kadonneessa avaimessa olikin tietysti kiinni se maaginen numerokoodi, jolla avaimen vain ja ainoastaan voi teettää, ja jota ei missään nimessä tule pitää avainten mukana. Ainoa mahdollisuus oli vaihtaa autoon kaikki lukot ja vielä kaikenmaailman värkkejä, hintaa tulisi useampi tonni. Voihan kiesus, jo tuli pikku risteilylle hintaa. Siinä nousi sen ainoan avaimen arvo aikalailla.

Seuraavana unettomana yönä päädyin hakkaamaan sähköpostiviestin joka ikiseen tavarataloon, kauppahalliin, markettiin, ravintolaan, putiikkiin missä vain olimme reissulla vierailleet, löytötavaroihin ja poliisillekin; har ni hittat mina nycklar osv.. Tuntui toivottomalta, kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt.

Vaan eipä mennyt kuin seuraavaan päivään, kun yhdestä tavaratalosta vastattiin: Vi har hittat... mikä riemu! Siinä siunailin, että onneksi tuli siellä koulussa opiskeltua sitä ruatsinkieltä sen verran, että olin siis saanut aikaan ihan ymmärrettävän viestin. On tämä netti ihmeellinen keksintö, eipä olisi entisinä aikoina onnistunut...

Paluukuljetuksen suhteen en uskaltanut ottaa minkäänlaista riskiä. Jos olisivat postittaneet, olisivat taatusti kadonneet postissa. Olisi tietysti ollut houkuttelevaa lähteä itse uudelleen sinne samaiseen kaupunkiin, mutta tiedä olisiko sekään ollut niin varma ratkaisu ;) Onneksi sattui, että tuttavamme olikin juuri lähdössä samaan paikkaan ja suoritti ystävällisesti tuon arvokuljetuksen.

Oikein hyvää syyskuun viimeistä viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Siivotaan ja siivotaan

Kääk, aika siivota! Siivoaminen ei ole lempihommiani, paljon mielummin viettäisi aikaa Puutarhassa. Mutta kun vauhtiin pääsee, niin kyllähän se siivoaminenkin menettelee, ja ainahan lopputulos palkitsee.

Kun ei mieluisimpiin hommiin kuulu, niin tähänkin on pitänyt kehittää erilaisia konsteja homman helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Tärkein taikakaluni on Pyykinpesuaine. On ihme tehoaine, käytän sitä melkein kaikkeen varsinkin vaikeampaan rasvalikaan keittiössä, jonka se poistaa suit sait ja kaikenlaiset pinnat loistavat taas kirkkauttaan! Kannattaa kokeilla, jos et ole aiemmin tutustunut.

Nyt tuli kyllä pienoinen siivousinspis, kun huomasin, että hämähäkki ryökäle oli kerennyt virittämään pyydyksensä vain muutaman päivän paikallaan olleen kassini päälle, jo oli paikan valinnut!

Joku voisi tästä varmaan säikähtääkin, mutta kun näytin tyttärelleni, hän totesi vain ohimennen: - ai jaa. Kyllähän noita hämähäkkejä aina joskus sisälläkin pyörii, eivätkähän ne ole ötököinä ollenkaan pahimmasta päästä, vaan päin vastoin tuhoavat pahempiaan.

Tiesitkö, että vanhan uskomuksen mukaan hämähäkkiä pidettiin niin arvokkaana, että jos sen tappaa, alkavat lehmät lypsää verta!

Sään armoilla

Kulloinenkin säätila sanelee merkittävästi elämää täällä maalla - mitä voi tehdä, mitä ei, sisällä vai ulkona? Miten ajoittaa vaikkapa pyykinpesu, jotta saisi kuivatettua pyykit ulkosalla, missä niistä tulee niin ihanan raikkaita. Ja tietysti erityisesti puutarhahommien kannalta, etenkin tällaiseen aikaan, kun säätilassa tapahtuu isoja muutoksia.

Sääennusteiden seuraaminen onkin olennainen osa elämää, ja tekemisten suunnitteleminen sen mukaan. Siksipä toivoisi, että ennusteet osuisivat kohdalleen mahdollisimman hyvin.

Nyt seurannassa on eritysesti lämpötilat. Loput juurekset ja purjot olisi hyvä pitää maassa mahdollisimman pitkään, säilyisivät siellä kaikkein parhaiten. Näillä korkeuksilla näyttää olevan juuri nyt pari pikkupakkasyötä. Tänään oli pitkästä aikaa jälleen ensimmäinen aamu, kun pääsi rapsuttelemaan auton ikkunoita. Tällaisina öinä harso riittää vielä hyvin maassa olevien juuresten suojaamiseen pakkaselta. Jos kovempaa pakkasta luvataan, täytyy kuitenkin käydä kipinkapin nostamassa porkkanat, sellerit, lantut, punajuuret ja purjot kellariin.

Peli ei ole kuitenkaan menetetty, vaikka pääsisi käymään niin, että juurekset jäätyisivät hieman pinnasta. Silloin niitä ei kuitenkaan kannata nostaa, sillä säilyvyys on huomattavasti huonompi. Kannattaa rauhassa odotella, että juurekset ovat sulaneet ja saaneet mielellään vielä hiukan sadevettä niskaansa. Pikkupakkasen tärvelemä rakenne palautuu tuolloin ennalleen.

Perunat taas on syytä pelastaa maasta jo lämpimämmän sään aikaan, sainkin tämän urakan sopivasti loppuun viime viikonloppuna. Yhtenä vuonna meillä kävi niin, että lämpötila laski nopeasti juuri ennen kuin ryhdyimme perunannostoon. Silloin perunaan saattaa kehittyä helposti glykoalkaloidi-nimistä myrkkyä, jollaista on myös vihreässä perunassa tunnettu solaniini (ja vihreän tomaatin tomatiini). Perunat maistuivat tuolloin hieman kitkeriltä erityisesti pinnasta ja tunsin itseni vähän huonovointiseksi koko alkusyksyn.

Aloin lopulta selvitellä asiaa, ja tuo glykoalkaloidi osoittautui todennäköiseksi syyksi. Samaista glykoalkaloidia syntyy myös perunoiden kohiintuessa tai vaurioituessa muutoin. Ja jopa silloin, kun kuorii tai pilkkoo raa´an perunan. Käsitellyt perunat kannattaa tämän vuoksi käyttää mahdollisimman pian, ei säilytellä niitä. Kitkeränmakuisia perunoita ei myöskään kannata syödä, jouduimme jättämään potut tuolloin kokonaan syömättä. Taas siis uusi harmi puutarhuria uhkaavien ongelmien joukkoon.

Ah, semifreddoa!

Italialainen semifreddo on yksi parhaita jälkkäreitä, aika helppo ja niin hyvää!

Olen kokeillut sitä varmaan kaikista mahdollisista eri marjoista ja kaikkein parhaan makuiseksi on tähän mennessä osoittautunut punaherukka sopivan kirpeänä ja voimakkaana. Vaan tyttäreni keksi tuossa hiljattain, että voisi kokeilla myös eri marjojen sekoituksia - äidin semifreddoinnostukselle ei siis näy loppua :)

Nytpä semifreddoon laitettiinkin mustaherukka-mustikkasekoitusta ja toiseen puoleen tuota aiemmin tekemääni omenahilloketta. Molemmat maistuivat mainioilta, omaan makuuni oli erityisesti ihanan kanelinen omena-semifreddo.

Nimensä mukaisesti semifreddo tarkoittaa puolijäistä, eli tämä jäätelön tyyppinen herkku tarjoillaan pehmeän puoliksi jäätyneenä.

Oikea ajoitus onkin tärkeää, milloin valmistaa, jos vaikka vierasvaraksi tarjoaa. Jos herkku pääsee jäätymään umpijäähän, niin kyllähän sen toki voi sulatella, mutta lopputulos ei ole aivan yhtä hyvä kuin vasta jäätymässä oleva.

Ois kiva päästä joskus maistamaan ihan "oikeaa" semifreddoa. Monen ekoottisemman ruoan niksit olen oppinut sitten, kun olen päässyt maistamaan jossain alkuperäistä versiota ja saanut huomata, millaista lopputuloksen pitäisi tarkalleen olla (vaikkapa risotto).

Kuulemma ainakin Kuopion kauppahallissa on jäätelöpaikka, josta semifreddoa pitäisi saaman.

Ja näin se semifreddo menee:

2 dl marjoja (esim. punaherukoita tai eri marjojen sekoitusta)
1/2 dl vettä
1-1 1/2 dl sokeria
3 munaa
2,5 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria

Laita kattilaan marjat, vesi ja puolet sokerista ja keitä sekoitellen 5-10 min kunnes marjat ovat soseutuneet. Painele siivilän läpi ja anna jäähtyä.

Erottele munanvalkuaiset ja keltuaiset toisistaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vatkaamisen lopulla joukkoon puolet jäljellä olevasta sokerista. Vatkaa keltuaiset vaahdoksi lopun sokerin kera. Vatkaa myös kerma vaahdoksi.

Sekoita 1,5 dl marjaseosta keltuaisvaahtoon. Kääntele valkuais- ja kermavaahto joukkoon ja kaada seos pakastamisen kestävään astiaan. Pakasta kolmisen tuntia, kunnes seos on puolijäistä. Sekoita pakastamisen aikana kerran-pari, jotta jäätyy tasaisemmin ja hiukan nopeamminkin. Valuta loppu marjaseos koristeeksi pintaan.

Tässä vielä linkki seuraavaan semifreddo-postaukseen, mistä löytyy ihana halva-semifreddo.
Ja tässä taas linkki jouluiseen piparkakku-semifreddoon.

VINKKI: Jos haluat hienostella tai muuten vaan juhlavamman version, voit sekoittaa joukkoon ennen pakastamista vaikkapa valkosuklaata rouhittuna tai mascarponea.

Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan).

Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

Yläkuvassa pizza ennen uuniin menoa ja alempana sama herkku valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Tasan ei käy onnen lahjat

siltä tuntuu monesti näin omenoiden aikaan. Toiset tuskailevat omenasatonsa kanssa ja toiset harmittelevat ilman omenoita. Onneksi nyt on mukavasti yleistynyt tapa, että ylituotannosta kärsivät laittavat omenoita jakoon portinpieleen, tai ilmoittelevat niistä muutoin.

Tampereen seudulla on ollut jo vuosikausia mainio Aamulehden Omenapörssi, missä voi joko tarjota ylimääräisiä omppuja tai omppuja kaipaava voi kysellä niitä. Nyttemmin omenapörssi näyttää siirtyneen naamakirjaan, ja näyttääpä vastaava löytyvän nykyään pääkaupunkiseudultakin.

Meillä tilanne on noiden kahden ääripään välistä, muutama vanha puu tuottaa omenoita vallan riittävästi, muttei kuitenkaan ihan kohtuuttomasti.

Omena-aika on kuitenkin harmilisen lyhyt. Ihania kotimaisia omenoita pitääkin aina säilöä talven varalle ainakin jonkin verran.

Tänään keittelin herkullista omenahilloketta. Siihen tulee puolisen kiloa omppuja, desi-kaksi sokeria, osa voi olla ruskeaa, pari rkl limemehua ja kanelia maun mukaan. Omenat pilkotaan pieneksi, kaikki ainekset sekoitetaan keskenään kattilassa ja keitellään lajikkeesta riippuen n. 15-25 min. Valmiin hillokkeen voi purkittaa tai pakastaa. Seuraavassa postauksessa kerron, miten tästä hillokkeesta valmistui erinomaisen herkullista semifreddo-jälkiruokaa.

Olen säilönyt omenoita myös tekemällä pellillisen valmiita uuniomenoita, jotka pakastin sellaisenaan sopivan kokoisissa rasioissa. Maistuvat lämmitettynä lähes samalta kuin juuri uunista tulleet. Omenoita voi myös pakastaa ihan sellaisenaan, pilkottuna lohkoiksi, joita voi käyttää piiraisiin ja muuhun.

Maailman paras omenapaistos ja muuta syyskuun satoa

Poikkeuksellinen syksy on tarjonnut kasvimaan satoa hämmästyttävän pitkään. Tänään vielä sain tehtyä hyvän salaatin oman puutarhan tuotannosta - hyväkuntoista jäävuorisalaattia kasvihuoneesta ja tomaatteja samasta paikasta. Ulkosalta keräsin viimeiset kurkut, kymmenkunta kappaletta, lisäksi kesäkurpitsaa, joita riittää aina vaan sekä vielä vähän parsakaalia.

On ihanaa, kun kerran on kylvämisen ja kasvattamisen vaivan nähnyt, että saa nauttia satokaudesta mahdollisimman pitkään. 

Myös marinoitua kesäkurpitsaa piti vielä tehdä, se on niin tosihyvää. Iltasella oli omenapaistoksen vuoro. Tässäpä ohje tosihelppoon, ja mielestäni maailman parhaaseen omenatorttuun, vielä en ole itse onnistunut löytämään tämän parempaa:

1/2 l omenalohkoja

PÄÄLLE:
1 dl gluteenittomia jauhoja
3/4 dl sokeria
1 tl kanelia

PINNALLE:
100 g margariinia

Voitele laakea piirasvuoka ja kaada omenapalat siihen tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele omenien päälle tasaisesti joka puolelle jauhot, sokeri ja kaneli. Vuole päälle esim. juustohöylällä ohuita lastuja kylmästä margariinista - onnistuu helpommin, jos margariinin laittaa hetkeksi pakastimeen. Kypsennä 200 asteessa puolisen tuntia. Nauti esim. jätskin kanssa.

Ps. testasin nyt tätä samaa ohjetta omenan sijaan niin nektariineilla, luumuilla kuin päärynöilläkin, toimii kaikilla erinomaisesti! Sopisikohan raparperikin?

Päärynäversiossa voi vähän vähentää sokerin määrää. Jos siis olet vaikkapa onnellinen luumupuiden omistaja, niin tässä yksi vinkki luumusadon käyttöön!

Tässä vielä linkki toiseen omppuohjeeseen, ihaniin uuniomeniin vähän uudella tavalla.

#omena #leivonta #leivonnainen #helppo #hyvä #yksinkertainen #herkullinen #paras #omenapaistos #gluteeniton #omanapiiras #piirakka

Heikkona pikkukiviin

Rannoilta kerätyt pikkukivet ovat suuri heikkouteni ja intohimoni. Kiviä on tarttunut matkamuistona mukaan pieniä määriä sieltä täältä, muistuttavat sisällä ja ulkona eri paikkoihin ripoteltuina mukavasti menneistä reissuista.

Joskus olen miettinyt, onkohan tällainen kivienkeruu sallittua, kun sitten tänä kesänä juuri uutisoitiinkin, ettei ole. Paitsi kuulemma sellaisia ihan pieniä määriä voi ottaa, mitä nyt pikkupojat taskuihinsa keräävät. Toivottavasti tämä harrastukseni menee vielä tähän kiintiöön :)

Sisällä pikkukivet ovat melkoisia pölynkerääjiä. Laitoin kivet pölyongelman vähentämiseksi tällaisiin kapeisiin lasipurkkeihin, missä ne ovat mukavasti esillä. Pikkukivet sopivat myös kauniiksi somisteeksi kattauksiin. Kun joskus myöhemmin postaan kylppäriremontistamme, saatte huomata, että kiviä tuli kiinniteltyä sinnekin ;)