Yhtä haavetta toteuttamassa...

Täällä sitä ollaan, Tukholmassa päivää ennen Tusen trädgårdar -tapahtumaa. Se on Ruotsin vastine meidän Avointen puutarhojen tapahtumalle.

Isoin ero on se, että Ruotsissa tapahtuma on vain joka toinen vuosi, aina parillisina vuosina. Tykkään kovasti ruotsalaisesta rennosta, mutta silti huolitellusta puutarhatyylistä. Siksipä tapahtumaan osallistuminen on ollut pitkäaikainen haaveeni - päästä kurkistelemaan näihin ihaniin ruotsalaispuutarhoihin.

Koska tapahtuma järjestetään toisin kuin meillä vain joka toinen vuosi, reissu ei ole mahdollistanut aiemmin, aina on ollut jotain muuta. Nyt viimein koitti sopiva tilaisuus 😊

Reissusuunnitelmani muuttui useampaan kertaan. Auton kuljettaminen laivassa osoittautui kovin hintavaksi, niin hylkäsin sen vaihtoehdon jo varhaisessa vaiheessa. Yksi suunnitelmani oli, että vuokraisin paikan päällä auton, jotta ehtisin vierailemaan mahdollisimman monessa puutarhassa.

Lopulta päädyin kuitenkin yksinkertaisimpaan ja helpoimpaan ratkaisuun, liikkumaan julkisilla, ja vierailemaan niin monessa paikassa kuin sillä tavoin kerkiää.

Ei ollut mikään helpoin tehtävä valita kiinnostavat kohteet tuhansien puutarhojen joukosta. 

Puutarhojen sijainnista tuli tärkeä kriteeri, joka helpotti valintaa huomattavasti. Päädyin majoittumaan Bromman alueelle, ja niinpä puutarhatkin ovat siitä lähistöltä.

Ennen muuta hyötypuutarhurina toiveeni oli erityisesti kohteet, joissa kasvaa syötäviä vihanneksia. Toivoin myös persoonalliselta vaikuttavia puutarhoja, joissa olisi vaikka itse tehtyjä rakennelmia, ja/tai hyödynnetty kierrätysmateriaaleja.

Näillä kriteereillä pääkohteikseni valikoitui kolme paikkaa. Jännä nähdä, mitä tuleman pitää - etenkin kun lämpötilan pitäisi pyöriä huomenna 30 asteen paikkeilla!

Tänään kävin vähän "lämmittelemässä" ihanalla siirtolapuutarha-alueella Södermalmilla, sieltä tässä pieni kuvakavalkadi. Ihan ensinnä muutama kuva hauskalta Trädgård på spåret-alueelta, eli vanhojen ratakiskojen varteen perustetusta laatikkopuutarhasta.

Aivan lopussa taas muutama kuva asiasta, joka varsinaisesti lähdin tuolta etsimään - huikeista Abdullahin tomaateista, joiden kasvatuksessta hän kertoo eri tomaattiryhmissä.

Tästä eteenpäin kuvat Rackarbackenim
siirtopuutarha-alueelta

Jasmikkeet tuoksuivat huomaavina 😊

Tomaatteja joutui nyt katsomaan vähän kauempaa  
kun Abdullah ei sattunut olemaan itse paikalla.

Tästä pääset itse tapahtumapäivän tunnelmiin.

#Tukholma @Tusenträdgårdar

Summa summarum: pienen pihan 1. kesän sato

Tämä on aika jännittävää, summata yhteen, minkä verran satoa pieni rivaripiha ja -parveke ovat tuottaneet ensimmäisenä viljelykesänäni.

Kurkut olivat tämän kesän iloisin yllättäjä.
Neljä avomaankurkuntainta tuotti valtavan
määrän kurkkuja. Tässä lokakuun alkupuolella
kerättyjä kurkkuja.

En yleensä kirjaa kasvimaan satoa ylös juuri millään lailla. Nyt uudet kuviot innostivat kuitenkin pitämään ainakin jonkinlaista kirjaa sadon määrästä. 

Tällainen oli tämän ensimmäisen kesän saldo:

Kesäkurpitsoita, kolme taimea: noin 25 kpl

Avomaankurkkuja, neljä taimea: 74 kpl + lopuksi parikymmentä keskenkasvuista pikkukurkkua

Herneenpalkoja: n litra 

Kirsikkatomaatteja,7 taimea: noin 5 litraa

Isompia tomaatteja, 8 taimea: reilu 100 kpl

Papuja, neljä köynnöspapua: muutama litra palkoja

Pensasmustikkaa: vajaa litra

Maissintähkiä, neljä (turhan myöhäistä) taimea: 5 kpl

Salaattia: runsaasti

Raparperia riittävästi 

Monenlaisia yrttejä, rucolaa, persiljaa, ruohosipulia ja kukkia

Tomaattien määrät ovat karkeita arvioita, niitä ei tullut laskettua. Muutama kurkuntaimi tuotti satoa jopa vähän liiankin kanssa, ne kasvoivat tässä uudessa pihassa aivan ennätyksellisen hyvin.

Rivaripihan elokuista rehevyyttä. Takana 
vasemmalla pilkottaa hieman köynnöskesä-
kurpitsa, takana keskellä rehevät kurkut ja
oikealla köynnöspavut. Edessä koristekasveja,
joista osa syötäviä.

Varsin tyytyväinen olen tilanteeseen, en lähtisi tekemään ensi kesäksi mitään isompia muutoksia. Varhaisperunoita jäin kaipaamaan, niille taidan varata ensi vuonna hiukan tilaa. Kuin myös muutamalle härkäpavuntaimelle.

Parvekkeelta ei näytä löytyvän kuin
alkukesän kuva. Loppukesästä oli 
vähän rehevämpää :)

Parvekkeelle voisi laittaa kasvamaan vähän enemmänkin tomaatteja, ja vastaavasti pihaan vähän vähemmän. Nyt parvekkeella oli yhteensä neljä taimea, kaksi isossa ruukussa ja pari amppeleissa. Sinne voisi laittaa vielä toisenkin ison ruukun.

Vielä lokakuun alussakin sai kerätä
kesäkurpitsa- ja maissisatoa 😊

#sato #pieni #kasvimaa #tomaatti #piha #puutarha #rivitalo #rivari #kesakurpitsa

Pihan ja parvekkeen tuunailua

Uuden kodin pihan ja parvekkeen laittoa on ollut mukava edistää aurinkoisessa ja kuivassa säässä. Tässä vähän tilannekatsausta niistä.

Pihasta karsimamme vaahteran oksantynkään ripustin ensi alkuun kevätkukka-amppelin.

Terassille raijasin vanhasta asunnostamme pari suurinta ruukkuani. Ajattelin, jos tomaatti tai pari tulisi näihin kumpaankin.

Tuotiin myös vanha keinumme, joka on tuollainen vähän pienempi, ja mahtui siksi suht hyvin terassille.

Katoksen laittoa vaille valmis.

Parvekkeelle viritin tuollaiset minusta aika mukavat valoverhot ajatuksella, että antavat vähän näkö- ja auringonsuojaa.

Yläreunassa on verhovaijeria. Alas kiinnitin painoksi lyijynauhaa.

Löysin poistomyynnistä pari kivaa tuolia, vitosen kappale 😊 Maalasin niiden seuraksi samanväriseksi vanhan, aiemmin vaaleansinisen puutarhapöytämme.

Kalusteiden harmaa väri sointuu täydellisesti tiiliseinän harmaaseen rappaukseen.

Olen niin onnellinen tästä parvekkeesta, jonne on käynti suoraan makuuhuoneestani. On ihanaa avata verhot aamulla ja ihailla näkymää parvekkeelle 😊 Ja edessä on vielä sekin ihanuus, kun pääsee tuomaan ja istuttamaan kasveja!

Pihasta raivailin eilen paikan pienelle kasvihuoneelle, ainakin ensi alkuun sellaiselle muovihökötykselle. Lähinnä poistaen maasta runsaan määrän suikeroalpia ja vähän rikkaruohoja ja muuta. 

Multa vaikutti varsin hyvältä. Tähän pitäisi tuleman pikimmiten pieni  muovikasvihuone.

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut kovasti talventähteä, se voisi olla tosi kiva tähän uuteen pihaan. Oikein missään ei kuitenkaan näy olevan sitä myynnissä. Osaisitko vinkata, mistä sitä voisi hankkia?

Etupihan puolella odotan vielä mielenkiinnolla, mitä lumiröykkiöiden alta paljastuu. Etupiha on pohjoiseen ja hyvin varjoinen, joten se tulee varmasti olemaan kasvien kannalta haastava.

Etupihan puoli on kovasti varjoinen. Mitähän lumen alta paljastuukaan?

Vuorenkilpeä ainakin näyttää olevan. Se ei kuulu lempikasveihini, joten voi olla, että ne vaihtuvat  kuunliljoihin, joista taas tykkään kovasti.

Sitten on pari tuollaista riippamallista, hauskan näköistä pikkupuuta. Mitähän nuo ovatkaan, kun en ole kovin hyvä näissä koristekasveissa? Jotenkin tutun näköisiä kyllä ovat.

Ihanaa viikonloppua!

Ihanat hokkaidokurpitsat vaan jatkavat kasvuaan!

Tämän kesän uutuuskasvikokeiluni hokkaidokurpitsa on osoittautunut mukavaksi tuttavuudeksi.

Vaikkei näytä olevan järin runsasatoinen, niin se on muutoin kaikin puolin niin kiva kasvi, että se löytyy ilman muuta puutarhastani myös ensi kesänä.

Tämä yksilö kasvaa hyllykössä lämpimällä kasvihuoneen
ulkoseinustalla, kypsyvät kurpitsat roikkuvat
alaspäin kiemurtelevissa versoissa.  

Ennen muuta hokkaidokurpitsa on kasvina oikein kaunis ja viehättävä. Sillä on hauska kasvutapa, sen versot voivat joko luikerrella alaspäin tai kiipeillä ylös. Kummassakin tapauksessa sievät kurpitsanpallerot roikkuvat hauskannäköisesti versoista.

Tämä kasvi taas kasvaa sisällä kasvihuoneessa, versot
kurottelevat naruvirityksiä pitkin kohti kasvihuoneen kattoa.

Hokkaidokurpitsa on myös tosi hyvän makuista, mietoa mutta kuitenkin sillä on oma, ehkä vähän pähkinäinen ominaismakunsa.

Vielä tässä innolla odotellaan viimeisten kurpitsanpyörylöiden kypsymistä. Nämä nyt kypsyvät yksilöt ovat kasvaneet noin greipin suuruisiksi, eli hieman reippaamman kokoisiksi kuin aiemmin valmistunut ensimmäinen kurpitsa.

Hokkaidokurpitsoiden pitäisi myös säilymän erittäin hyvin, useita kuukausia, jos niitä vain malttaa säilytellä :)

Ne myös jatkavat kypsymistään vielä jonkin aikaa sadonkorjuun jälkeen. Tämän vuoksi ne säilytetään ensi alkuun huoneenlämmössä, ja siirretään myöhemmin viileään.

#hokkaidokurpitsa #puutarha #kasvatus #kasvattaminen #kurpitsa

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Kahden kerroksen väkeä

Kasvattelen erilaisia hyötykasveja usein limittäin ja lomittain eri korkeuksissa. Harjateräksestä taivuttamissani tuissa kiipeilevät köynnöspavut ja korkeammat herneet. Myös avomaankurkut nostan maan pinnasta kiipeilemään pitkin tukia.

Tällaista kuin tänä vuonna ei kuitenkaan koskaan aiemmin ole ollut, kasvit todellakin kasvavat päällekkäin kahdessa kerroksessa. Ensin alla maan pinnassa oli kasvamassa salaattia ja vähän maustekasveja, persiljaa sun muuta. Sitten niiden vieressä kasvavat muutamat kurkuntaimet innostuivat villiin kasvuun levittäytyen yhä pidemmälle alla olevien kasvien päälle.

Näissä kuvissa tilanne saattaa näyttää lähinnä vähän
sekavalta - no, sitäpä se myös todellisuudessa on 🙂

Olen asetellut kurkuille yhä lisää harjateräksisiä tukia, jotta ne voivat jatkaa matkaansa, minne ikinä ovatkaan menossa. 

Kurkkujen lomassa seikkailee vielä yksi salkopapukin.

Toivotaan, että kasvien päällekkäiselo sujuu hyvin, eivätkä päälle kiipeilleet kurkut varjosta liiaksi alapuolelle jääneitä kasveja. Näinhän toki kasvit luonnossakin kasvavat, aika lailla limittäin ja lomittain.

Se on kyllä hiukan mielenkiintoinen kysymys, että miten noiden kaikkien sadonkorjuu tulee onnistumaan... 🙂

Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.