sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Sunnuntaina 15. päivä. Puutarhajuttuja ja muita yksityiskohtia matkan varrelta - ja vähän muutakin


Pariisin tapahtumat vetävät sanattomaksi.

Olimme siellä vain muutama viikko sitten. Ei aivan niillä paikoilla, missä terroristit iskivät, mutta kuitenkin riittävän lähellä. Niin että tuntuu. Todella.

Hotellin ikkuna Bretagnessa.
Kirjoitin juuri ennen iskuja lähes valmiiksi tämän tältä erää viimeisimmäksi ajattelemani postauksen lokakuisesta Euroopan-matkastamme, tarkoituksenani julkaista tämä tänään. Tähän piti tulla vähän matkan varrella vastaan tulleita puutarha-asioita ja muuta pientä kivaa. Ja tulee niitäkin.


Nyt tuntui kuitenkin perin erikoiselta palata tähän kirjoitukseen ja näihin kuviin perjantain 13. päivän tapahtumien jälkeen. Olin kirjoittanut tämän alunperin hyvin toisenlaisissa tunnelmissa. Tuli pakottava tarve laittaa tähän vielä vähän enemmän kuvia kuin mitä alkujaan oli tarkoitus. Jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Ja silti elämän pitää jatkua kuin ennen. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ennen Pariisiin menoa katsoimme, että terrorismivaroitus on korkealla tasolla, ja uhrasimme ajatukselle pienen hetken. Mutta kun olimme siellä ihanan Pariisiin sykkeessä, olo tuntui täysin turvalliselta ja kaikenlaiset uhat haihtuivat mielestä.

Ranskan halki luotijunalla porhaltaessamme mielessäni käväisi kerran, että tällaisessakin junassa voisi tapahtua terrori-isku.


Sitten alkuperäiseen postausajatukseeni - sillä, elämä jatkuu

Pohjois-Ranskassa tienposkia värittivät vielä täysillä kukkivat villit tuliunikot - ja minkä työn takana tuntuukaan olevan, että saa nuo kukoistamaan meillä Suomessa.

Bretagnesta Normandiaan.

Polkupyörien tarakalla kulki milloin minkäkinlaista kasvia:



Italiassa Cinque Terren alueella törmäsimme pieneen taimimyymälään, jossa innolla kolusimme kameroinemme.

Kaalintaimia kaupan lokakuussa.


Pohjois-Ranskassa sijainneesta pikkuhotellissa oli yksinkertaisuudessaan kerrassaan mainio ja tyylikäs vaatenaulakko.


Tähän loppuun vielä pari kuvaa aiemmin suunnittelemieni lisäksi. Ensimmäinen siksi, että yhdessä suosikkiblogeistani oli perjantain 13. päivän tapahtumista kertovan jutun yhteydessä kuva, mistä tuli mieleeni tämä kuva kauniista puistovalaisimesta. Tämä valaisin ei tosin sijaitse Pariisissa, vaan etelämpänä Montpellierissä. Ja viimeisimpänä iloinen raitiovaunu samasta kaupungista. Elämä jatkukoon.



7 kommenttia :

  1. Hyvä postaus, kiitos siitä. Kyllä maailmaa nyt itkee Pariisin kanssa. Tuntuu niin surulliselta ja käsittämättömältä. Mutta pelolle ei voi antaa valtaa; elämä jatkuu. Ihania kuiva, tuo ratikka on aivan mahtava. Mukavaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! Siinä yhdistyivät ilo ja suru!!!

    VastaaPoista
  3. Upea postaus ja ihanat kuvat. Todella järkytys tuo isku. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä toiselle tämmöistä tuskaa.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava raitiovaunu! Miksei kaikki ole tuommosia iloisia ja värikkäitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Mikä vielä hauskaa, Montpellierissä tosiaan kaikki raitiovaunut ovat koristeltuja ja joka linjalla on oma, eri taiteilijoiden suunnittelema teema. Helppo löytää oikea ratikka :) Tuon kuvassa näkyvän 2-linjan teema taisi olla maa.

      Poista
  5. Terrori-isku muutti todellakin Pariisin ja maailman. Otit postauksessasi hienosti kantaa terrori-iskuun ja toisaalta annoit toivoa, että elämä kuitenkin jatkuu ikävienkin tapahtumien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kyllä tuo tosiaan näin on, nyt kun asiaa jälleen miettii näin vähän pidemmästä perspektiivistä. Joku Pariisin lumovoimassa on omassa mielessä vähän muuttunut, halusi sitä tai ei. Toivottavasti tämä tästä kuitenkin ajan myötä palautuu jälleen ennalleen!

      Poista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!