Eka homma oli pudotella lumet kasvarin katolta, aikamoinen kerros sinne olikin hetkessä kertynyt.
Sain kahlailla reittiä myöten hangessa päästäkseni kasvihuoneelle, ja jopa meidän suomenlapinkoiramme sai tehdä kunnolla töitä päästäkseen etenemään.
Valokate oli jo yhdestä kohtaa aikalailla taipunut, mutta suoristui oitis, kun raskas taakka päältä katosi.
Meillä on tuollainen hyvin yksinkertainen, talon edellisen asukkaan jättämä "kola", joka sopii mainiosti juuri tähän tarkoitukseen. Lapa on tehty lastulevystä, jolloin se on kevyt, eikä ole vaaraa, että tekisi tuhoa. Ihmeen hyvin tuo on kestänyt, jo monta kymmentä vuotta.
Lumihommien jälkeen lähdin työmatkalle. Oli niin kauniin näköistä, että vain kilometrin verran ajettuani piti jo pysähtyä kuvaamaan 🙂 |
Oletko sinä pudotellut lumia, tai miten vuosi on muutoin lähtenyt liikkeelle?
Kyllä on täytynyt varmuuden vuoksi putsata kasvihuoneen katto jo kolme kertaa ja todennäköisesti teen sen vielä viikonloppuna neljännen kerran, sillä lunta on taas reilusti luvassa. Saa tosiaan kahlata yli polven olevassa lumessa ja paikoitellen kinoksia on reiteen asti. Huh sentään.
VastaaPoistaAurinkoiset päivät kyllä piristävät mieltä.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Minäkin olen kahdesti putsannut kasvarin katolta lumet. Sen verran paljon jälkimmäisellä kerralla lunta oli kennokasvarin katolla, etten usko sen runsaammin enää kantaneen. Polvia myöten kahlasin lumessa. Koirallasi olikin tekemistä, että selvisi perässäsi.
VastaaPoistaOlen putsannut toisen, sen helpomman laidan, jonne kompostin takia on tullut luotua polku valmiiksi. Toinen puoli odottaa pudottajaansa. Siinä on kukkapenkkikin alla, joten mielellään en sinne sokkona mene tallomaan. Jos paljonkin lisää lunta tulee, on pakko.
VastaaPoista