Viime ajat on olleet melkoista seikkailua itään, etelään ja länteen. Nyt viikonloppuna matka vie jälleen Itä-Suomeen, taas kerran juhlien merkeissä, ihan kaksien. Samolla suunnilla ja samoissa merkeissä meni viime viikonloppukin, tosin hiukan etelämpänä.
Silloin huomasin matkalla yllättäin ensimmäiset syksyn merkit, ruska on jo alkanut puissa. Kotikonnuilla tähän ei ole kesäisen sään jatkuessa tullut kiinnitettyä huomiota, vaan näkyihän noita keltaisia lehtiä palattua siellä kotipihassakin. Se on aina jotenkin vähän surumielinen merkki, pian ovat puut paljaana lehdistä. Mutta tässä säässä se ei kyllä tunnu ollenkaan samalta kuin joskus aiemmin.
Viikolla tuli myös piipahdettua parikin kertaa Pääkaupungissa, ja heti alkuviikosta matka vie entiseen läntiseen pääkaupunkiin. Mukavahan se välillä on matkustaa, mutta kyllä liika on liikaa. Yhdestä reissusta tässä unohtui kiireessä matkalaukkukin matkasta, olipahan sitten kotona valmiiksi pakattuna odottamassa seuraavaa lähtöä...
Kaiken huipuksi juuri tuli taas uusi juhlakutsu parin viikon päähän, hyvän ystävän puolen vuosisadan juhliin :) Mutta että pitääkö kaikki monen vuoden juhlat sattua tähän parin kuukauden sisään?
Puutarha on nyt joutunut olemaan aikalailla oman onnensa nojassa. Onneksi se kuitenkin juuri tähän vuodenaikaan ehkä talvea lukuun ottamatta parhaiten luonnistuu, ei tarvitse kastelusta ja muusta juuri huolehtia ja iso osa sadonkorjuusta on jo tehty. Lähinnä juurekset ovat vielä maassa - ja parsakaalit työntämässä viimeistä satoaan.
Potunnostoa olen jatkanut iltaisin vähän kerrallaan, pian alkavat kaikki olla kellarissa. Iltasella kävin taas keräämässä kasvihuoneesta "vähän" tomaatteja, kilokaupalla lämpimän syksyn kypsyttämiä, täysin poikkeuksellista tähän vuodenaikaan. Samalla hämmästelin kasvihuoneen vielä aivan täydellisiä salaatteja, syyskuun puolivälissä! Kesäkurpitsatkin edelleen kasvaa rehottavat, satokauden pituus alkaa pian muistuttaa Välimeren oloja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti