Talomme, hirsirunkoinen entinen koulu, on hyvää vuosikertaa 1934, samaa kuin äitini. Molemmat tulevat siis tänä vuonna kunnioitettavaan 80 vuoden ikään, tuntuu jotenkin erikoiselta. Saas nähdä, kehkeytyykö tässä vuoden varrella minkälaisia kekkereitä :)
Vaan vähän lisää tästä talosta, johon muutimme parisenkymmentä vuotta sitten. Siitä taaksepäin tiedämme talon historiaa melko hyvin edelliset 20 vuotta. Tätä edeltävät toiset 40 vuotta talon elämää kouluna ovat meille aikalailla hämärän peitossa. Sitä on melkoisen vaikea, miltei mahdoton kuvitella, miten pienet oppilaat ovat vipeltäneet täällä kuvitelmissani ankarien opettajien silmien alla. Voi kun sitä olisi mukava päästä näkemään edes pienen hetken!
Miltä täällä on silloin näyttänyt, millainen piha on ollut, mitä oppilaat ovat siellä tehneet, mitkä ovat olleet heidän mielipaikkojaan? Oliko kotieläimiä, jos niin missä ja mitä, entä puutarha? Vaikkei talon menneisyyttä yksityiskohdissaan tunnekaan, niin on kuitenkin mukava ajatus, että omalla kodilla on historia, jonka edes jollain tasolla tietää.
Koulut olivat tuolloin kylien tärkeitä rakennuksia, jotka rakennettiin aivan erityisellä huolellisuudella. Sen huomaa monella tapaa. Vaikka talo on rakennettu haastavalle savimaalle, se on erittäin tukevaa tekoa. Myös kaikki yksityiskohdat, ikkunat, ovet, hormit, listat ja muut ovat viimeisen päälle.
Juuri mitään tällaista alkuperäistä emme ole joutuneet kokonaan uusimaan, vain kunnostamaan normaalin kulumisen jälkiä. Sähköt, vesijohdot ja muut myöhemmän ajan tekeleet ovat kuluvina osina eri juttu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti