Puulieden lämmössä

Sää on kylmennyt (tai lähinnä yöt) sen verran, että lämmityskausi alkaa jälleen ja pääsee aamusella tuikkaamaan tulet keittiön hellaan.

Elokuun loppupuoli on ollut harvinaisen lämmin, joten poikkeuksellisen pitkään onkin selvitty lämmittämättä.

Nyt tuntuu mukavalta, kun vanha puuhella alkaa jälleen luovuttaa leppeää lämpöään vähän viilenneeseen keittiöön.

Hellaa koristavat sen merkin kertovat hauskat kullanväriset kirjaimet: LEINOLUX.

Muistutukseksi, tänään voi vielä vastata oikealla olevaan kyselyyn. Huomenna syyskuun kunniaksi uusi kysymys :)

Kännykän tärkein ominaisuus ;)

Jälleen tiedossa parit kekkerit, vieläpä ihan perättäisinä iltoina. Erikoista, näyttää kuin olisi melkein päällimmäinen harrastukseni, vaikkei periaatteessa kuulu juuri tapoihini. Ehkä nyt vain on sattunut jonkinlainen juhlakeskittymä - tai sitten jotain iän tuomaa villitystä ilmassa ;)

Mutta mikäs siinä, mukavaa vetää ykköset ylle ja suunnata Kaupunkiin, nyt kun tähän alkaa jo melkein tottua. Ja vielä kun on näin kesäistä, kauniita lämpimiä iltoja, on niistä mukava nauttia hyvässä seurassa.

Pienenä hankaluutena tosin se, että tänne maaseudulle ei kyllä pääse takaisin kovin myöhään illalla. Mutta toisaalta, kun ei ole valvomaan tottunut, alkaa uni yleensä painaa jo niin aikaisin, että on oikeastaan ihan mukavaa päästä painelemaan kotiin viimeisellä kulkuvälineellä.

Iltaisin alkaakin jo olla niin pimeää, että eipä puutarhassakaan ole tuolloin juuri tekoa. Vaan yhtenä iltana piti pilkkopimeässä vielä käydä äkkiä tarkistamassa kasvihuoneen tilanne. Sinnepä juutuinkin sitten "herneaitaan" herneenpalkoja napostelemaan, niin houkuttelevia ne ovat.

Onneksi oli kännykkä mukana, sillä täälläpäin kännykän tärkein ominaisuus - no ehkä puhelumahdollisuuden lisäksi - on mahdollisimman kirkas ja hyvin toimiva taskulamppu. Muista hienouksista ei ole niin väliksi varsinkin kun tuntuu, että noita vempeleitä vähän väliä kastuu, tippuu, katoaa.. Siellä siis kahmin pimeyden keskellä ihanan raikkaita herneenpalkoja, kännykän kirkkaassa valokeilassa :)

Arvaapa, mikä tuhoaa tomaatteja?

Kasvihuoneessa alkoi yllättäin lähes kypsiin tomaatteihin ilmestyä päällipuolelle hiljattain pieniä, pikkusormen pään kokoisia kolosia. En ensin kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota, ei vaikuttanut järin huolestuttavalta. Sitten noita kolosia alkoi kuitenkin tulla samaan tomaattiin lisää, toinen, kolmas... Ja myös muihin tomaatteihin. Lopulta niitä oli jo vaikka kuinka monessa tomaatissa.

Tomaatit alkoivat tietysti pilaantua noiden kolosten ympäriltä ja jouduin heittämään niitä pois. Olin ymmälläni. Tomaatit eivät kuitenkaan ole kovin monen tuholaisen mieleen, ja vihannesyökkösistä ja ansarijauhiaisista on kokemusta aiemmilta ajoilta, mutta tämä ei vaikuttanut kummaltakaan.

Tässä vaiheessa taidankin antaa teidän lukijoiden arvata, mistä koloset voisivat johtua. Huomenna sitten lisää vihjeitä ja paljastus, mistä oli kyse. Laitapa kommenttikenttään veikkauksesi!

Tomaatin tuholainen 

(julkaistu 29.8.)

Eipä rohjennut kukaan veikkaamaan tomaattien tuholaista. Tässäpä lisävihjeitä siitä, miten asia eteni. Pikkuhiljaa koloset tomaateissa vain kasvoivat ja alkoivat olla suurimmillaan jo melkein puolen tomaatin kokoisia. Samassa hoksasin, että tuhoahan on ainoastaan alimmissa tomaateissa.

Silloin tuli mieleeni, voisiko hiirulainen olla löytänyt tiensä kasvihuoneen apajille? Siltähän tuo alkoi kovasti vaikuttaa. Sen verran erikoisempi tuholainen, ettei tullut mieleen kovin nopeasti.

Eipä auttanut muu kuin virittää hiirenloukku kasvihuoneeseen, ja jo seuraavana yönä oli tomaatinsyöjä nalkissa ja tomaatit siltä osin pelastettu.

Vielä on kyselyä jäljellä!

Kesääkin näyttää olevan vielä jäljellä, ja niin on blogin ensimmäistä kyselyäkin :)

Oikealla ylhäällä oleva kysely on vastattavissa vielä elokuun loppuun. Voit siinä ruksia, mikä sinua blogissa erityisesti kiinnostaa - voit valita useammankin vaihtoehdon ja sitten vain klikkaus vote-painikkeeseen!

Muutama päivä siis vielä aikaa, käyhän vastaamassa, tällä hetkellä kokkaajat näyttävät olevan johdossa!

Oikealla alhaalla olevassa laskurissa näkyy sivun näyttöjen määrä koko blogin muutaman viikon olemassaolon aikana. Ihan pian menee rikki yhteensä 2 000 kertaa, olisikohan jo huomenna?

- Kerttuli -

Vaihtelua puutarhapuuhailuun

Vaihteen vuoksi auttamassa hetken ihan oikeissa maanviljelypuuhissa. Isolla porukalla saatiin harvinaisen kauniissa ja lämpimässä elokuun lopun säässä talvipahnat sikoja varten mukavan kuivina riiheen. Kunnon vanhanajan talkootunnelmaa. Lämpimät terveiset isäntäperheelle!

Alavillamaillahallanvaara

No nyt se on jo täällä! Kauneinta, mitä suomenkielestä löytyy, mutta näin puutarhaharrastajan kannalta vähemmän toivottu vieras. Eikä varsinkaan tähän aikaan, elokuun loppupuolella. Kun päivät ovat kuitenkin mukavan lämpimiä ja aurinkoisia ja moni kasvi vielä mielellään jatkaisi kasvuaan.

Onneksi emme kuitenkaan asu alavillamailla, vaan enemmänkin pienen mäen päällä, joten tämä ei ole ihan hallanarinta paikkaa. Täytynee silti nakella herkimpien kasvien niskaan harsonuttua lämmikkeeksi; pavuille, kurkuille ja kurpitsoille. Toivottavasti vielä yötkin tästä lämpenee.

Loput tomaatit pääsivät sisään jatkamaan kypsymistään.

Viikonloppu meneekin jossain Itä-Suomessa, lueskelepa sillä aikaa aiempia postauksia, jos et ole ihan kaikkeen vielä kerennyt tutustua. Pian taas uusien juttujen merkeissä, hyvää viikonloppua!

- Kerttuli -

Se on viisi minuuttia,

kun potut ovat pellolta kattilassa, eiköhän ole riittävä tuoreus ;)

Perunat pesen nopsasti siten, että otan altaassa hiljaa valuvan vesihanan alla kämmenteni väliin pari perunaa, tai pienempiä useammankin, ja pyörittelen niitä toisiaan vasten. Puhdistuvat hyvin, eikä tarvita harjoja ja muita vempeleitä.

Perunanviljelyssä olemme jämähtäneet kahteen hyvään ja varmaan lajikkeeseen, yleisperunana jauhoisempi Matilda ja kiinteämpänä Nicola keittoihin, patoihin ym. Aika varmoja ja satoisia myös luomu-viljelyssä. Varhaisperunana on lisäksi jonkin verran todella aikaista ja vähän harvinaisempaa Barimaa.

Tänä vuonna kasvaa myös uusi tuttavuus. Ostin kaupasta talvella uuniperunaksi kauniin näköistä ja mukavan makuista Marabel-perunaa. Onneksi tajusin ostaa sitä saman tien myös varastoon siemeneksi (älä tee näin ;) - tautivaaran vuoksi ei ruokaperunaa siemeneksi!), sillä sittemmin nuo hyvät perunat loppuivat kaupasta kokonaan.

Vasta myöhemmin lueskelin hiukan Marabelistä, sehän vaikuttaakin mainiolta; satoisa, taudinkestävä ja kaikin puolin hyvä. Onneksi sitä nyt kasvaa omassa pellossa, vaikuttaa lupaavalta.

Mitä porkkanoita!

Kävin kurkkaamassa talviporkkanoiden kasvua. Niiden koko olikin melkoinen yllätys - ne kun ovat vielä parhaassa kasvuvaiheessa!

Talviporkkanana suosimme yleensä Feonia finaa, mutta nyt uutena kokeilussa Karnavit, jota kuvassa olevat jättiläiset edustavat. Ensi talvena ainakin porkkanaa näyttää riittävän, vaikka kuivuuden vuoksi siemenet itivätkin vähän huonosti - onneksi ;)

Monilla kuuluu olevan vaikeuksia saada porkkanaa kasvamaan. Tärkeintä on ahkera kitkeminen alkuvaiheessa, kun pienet hennot taimenalut yrittävät pärjätä rikkaruohoille. Myös harso on hyvä pitämään porkkanakärpäset ja -kempit loitolla.

Myöhemmässä vaiheessa a. ja o. on säännöllinen haraaminen, joka pehmittää ja kuohkeuttaa maata porkkanan kasvaa. Ahkera haraaminen on sitä tärkeämpää, mitä kovemman sorttista maa on, kuten meidän savimaamme (kerron siitä jossain vaiheessa tarkemmin). Sellaisessa porkkana ei tykkää kasvaa, mutta haraaminen auttaa asiaa paljon.

Moni ei myöskään malta odottaa porkkanoiden kanssa riittävän pitkään. Ei kannata lannistua, jos porkkanat ja muut juurekset ovat vielä tässä vaiheessa pienikokoisia, sillä juuresten paras kasvukausi on vasta näin syksymmällä kun vain lämpimähköjä säitä riittää. Kesän ne ovat kasvatelleet naattejaan, ja vasta nyt on juuriosan kasvun aika.

Kasvu jatkuu vielä syyskuun puolellakin, eli kannattaa odotella rauhassa. Meilläkin juurisellerit ja lantut ovat vielä aika pieniä, mutta vielä ne ehtivät kasvaa hyviin mittoihin. Näistä porkkanoista en sen sijaan tiedä, mitähän näistä vielä tuleekaan? Vielä niitä ei voi nostaa kellariinkaan, kun on turhan lämmintä.

Mitä tehdä kesäkurpitsasta?

Äitini kysyi, mitä hän voisi tehdä antamistani kesäkurpitsoista. Vähän vaikea kysymys, sen vuoksi että mahdollisuuksia on niin valtavasti!

Tässä joitain päällimmäisiä vinkkejä helpoimmasta päästä alkaen:

- ihana ja helppo aasialaistyyppinen kesäkurpitsalisuke

- grillattuna tai paistettuna sellaisenaan maustettuina viipaleina
- ratatouille (kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja mausteita pannulle. Kasvikset kuullotetaan öljyssä ja haudutetaan kypsiksi kannen alla. Lopuksi päälle tuoreita yrttejä ja/tai persiljaa, nam!)

- ihana ranskalainen avopiiras galette
- täytetyt kesäkurpitsat
- isoäidin kurkkuihin (etikkaiset tuorekurkut) voi laittaa joukkoon myös ohuita kesäkurpitsaviipaleita
- raastettuna mm. jauhelihataikinoihin, leivonnaisiin ym..
- tomaattikastikkeeseen
- "lasagne", jossa pastan sijaan pannulla kuullotettuja kesäkurpitsasiivuja, tosi hyvää!

- limemarinoidut kesäkurpitsasiivut, niihin ohje tässä:

1 pienehkö kesäkurpitsa
1 dl öljyä
pari valkosipulinkynttä silputtuna
1/2 dl limemehua (voi käyttää myös sitruunamehua)
sitruunapippuria

Siivuta kesäkurpitsa pitkittäin aivan ohuiksi siivuiksi, esim. juustohöylällä. Kuivata viipaleita uunissa 140 asteessa puolisen tuntia, niin että ne muuttuvat hieman nahkeiksi. Viipaleet kannattaa levittää leivinpaperille pellille mahdollisimman "ilmavasti" siten, että olisivat osin irti leivinpaperista. Nosta viipaleet kulhoon. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada marinadi kurpitsaviipaleiden päälle, anna maustua mielellään seuraavaan päivään jos maltat ;)

Vain mielikuvitus on rajana kesäkurpitsan käytölle!

Mihin sinä käytät kesäkurpitsaa? Laitapa kommentti!

#hyvä #herkullinen #paras #kesäkurpitsa #vinkki #ohje #resepti #marinoitu #marinoidut #lime #sitruuna

Kerran kesässä

On monia perinneruokia, joita pitää tehdä ainakin kerran kesässä, vaikka osa niistä onkin vähän suuritöisempiä valmistaa.

Tänään oli vuorossa tällainen vähän työläämpi herkku, kaalikääryleet, nyt kun omat kaalit ovat parhaimmillaan.

Kun hommaan ryhtyy, kaalikääryleitä kannattaa tehdä urakalla vähän enemmän, vaikka kokonainen pellillinen. Eikä se lopulta niin työlästäkään ole, kun vauhtiin pääsee. Mikään ei voita itse tehdyn, sopivan siirappisen kaalikääryleen makua!

Vaihtelun vuoksi kaalikääryleet voi myös kypsentää tomaattikastikkeessa.

Jo aiemmin postaamani kesäkeitto kuuluu samaan sarjaan, paitsi että se ei ole lainkaan työläs valmistaa. Kesäkeittopostaus muuten herätti Facebookin puolella aika vilkasta keskustelua, näytti jakavan mielipiteet voimakkaasti puolesta ja vastaan. Osa kertoi saaneensa aikanaan koulussa elinikäisen kammon kesäkeittoa kohtaan. Siinä tapauksessa suosittelen maistamaan jossain tuoreista vihanneksista juuri valmistettua kotikeittiön kesäkeittoa.

Pitäisiköhän joskus pitää ennakkoluulojen karkottamiseksi kesäkeittokekkerit :)