Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään