Odotin unikonnupuista puhkevan tavallisia voimakkaanpunaisia unikonkukkia...

vaan ne aukesivatkin yllättäin tällaisina hennon vaaleanpunaisina. Alkuhämmenyksen jälkeen tykkäsin, nämähän ovat oikeastaan aika ihastuttavia :)

Kesäkukkasiemenseokset on hauskoja, kun niistä tulee kaikenlaisia ylläreitä. Tällä kertaa tällaisessa videomuodossa esitettynä.

Matkalla jossain etelässä...

Huh, millä vauhdilla aika juoksee näin sadonkorjuuaikaan! Viikko vierähti hetkessä ilman ainuttakaan blogipäivitystä, tässä nyt viimein vähän korjausta tilanteseen.

Kesäkauden päätteeksi teimme pienen "etelänmatkan", ihan Pääkaupunkiin asti. Mukaan pakattiin myös maalaiskoiramme, varsinainen rantanplan. Vähän jännitti, miten jänisten, supikoirien ja räkättirastaiden parissa temmeltävä karvakasamme selviää kaupungin vilskeessä.

Knehtilän luomutilalla.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hyvinkää, ja siellä mielenkiintoisen kuuloinen Knehtilän luomutila, joka on viime aikoina ollut paljon otsikoissa erilaisten viljelyinnovaatioidensa ansiosta.

Knehtilän tilalla silmämme
iskeytyivät naistenhuoneen
kaakeleihin. Tämäkö pakollinen
seuraavassa keittiörempassa?

Paikka yllätti täysin hämmästyttävän suurilla mittasuhteillaan; työntekijöitä pyöri kuin Vilkkilässä kissoja, ja monet suuret rakennukset oli kunnostettu vimpan päälle. Kiva juttu, että ovat saaneet luomuviljelyn kannattamaan noin hyvin.

Tilan toiminnasta ei kuitenkaan valitettavasti ollut sen kummemmin esittelyä, hörppäsimme kahvit.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Aivan lähistöltä löytyi iloksemme ihan sattumalta toinen, mielenkiintoinen ja hauska kohde; Palas-taidepolku, joka on hyvinkääläisen taiteilijaryhmän järjestämä ympäristötaidenäyttely.

Näyttelyssä sykähdytti erityisesti kaksi teosta: Tiia Orivuoren mainio Koti2014 -teos sekä Tuija Lindforsin Kesäillan valssi.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tässä useampi kuva Tiia Orivuoren herkullisesta teoksesta, jossa pienet, lituskaiseksi ja houkuttelevan pehmeänpyöreiksi sulatetut lasipullot ja -purkit roikkuivat nauloissa kuormalavoista kootun "talon" seinillä.

Teos on tehty alun perin Hyvinkään asuntomessuille. Sen tekemisessä ovat olleet mukana päiväkotilapset, jotka ovat osallistuneet pullojen maalamiseen.

Tiia Orivuori, koti2014.

Päivitys: lisäsin luvan saatuani alle kuvan myös Lindforsin hauskasta teoksesta. Näyttely on siis ulkosalla ja kenen hyvänsä vapaasti kierrettävissä.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tiia Orivuori, Koti2014.

Tuija Lindforsin Kesäillan valssi -teos Palas-taidepolulla Hyvinkäällä.
Mikä ihana maalaistunnelma! 

Vantaalle asti päästyämme alkoi jo tulla siinä määrin ikävä omaa kasvimaata, että piti mennä katselemaan muiden viljelyksiä siirtolapuutarha-alueelle. Niillä kiertely on mukavaa, ihan ilmaista viihdettä ja nautintoa!

Viljelypalstoja Vantaalla.

Maalaiskoirakin selvitti mallikelpoisesti niin Espan puiston, Aleksin kuin rautatieasemankin, eipä tarvinnut (juurikaan) hävetä. Lokkeja, puluja, varpusia ja eksoottisia meriharakoita oli riittävästi ihmeteltäväksi. Galerie Esplanadin säihkyvässä hississä hämmästeltiin omaa peilikuvaa jokaisesta kuudesta peilistä :) Kotiin palattua uni maittoi, luuli varmaan että oli unta koko homma!

Espan puistossa.

Käytiin me vielä muissakin paikoissa, mutta nämä nyt ainakin näin ensi alkuun.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!

Lime ja lila ne yhtehen sopii...

Ulko-ovellamme tulijaa tervehtii amppeli, jossa tänä kesänä kasvaa itse kasvattamiani hempeän violetti- ja vaaleanpunakukkaisia hajuherneitä (niitä Royal Rose...) sekä kukkakaupasta hankittua, mainion limenväristä suikeroalpia.

Hajuherneen tuoksu on mukava tuossa ulko-ovella, amppeli on juuri sopivalla korkeudella, niin että tuoksun voi tuntea aina siitä ohi kulkiessa :)

Olen aivan ihastunut tuohon limeen suikeroalpiin, ja myös sen yhdistämiseen hajuherneen kanssa.

Molempien hennot värisävyt korostavat mukavalla tavalla toisiaan - hajuherne ylöspäin kiipeilevänä ja vähän sinne tänne rönsyilevänä sekä suikeroalpi kauniisti riippuvana.

Niinpä tätä samanlaista yhdistelmää löytyy tänä kesänä useammasta ruukusta - ovenpielen lisäksi muun muassa huvimajamme terassilta.  

Mukavaa viikonalkua!

Melkomoisia tomaatteja tuloillaan :)

Ihan tavallinen tanskan vienti työntää melkoisen
kokoisia tomaatteja.

Vaikka tämä vuosi ei ole ollut monille kasveille erityisen suosiollinen, niin tomaatit tuntuvat ainakin minulla kasvavan sitäkin paremmin.

Tanskan vientejä.

Ihan tavalliset tomaattilajikkeet, Tanskan vienti, matina jne. näyttävät tänä vuonna kasvattavan oikein ennätysrunsaan sadon ennätyssuuria tomaatteja.


Emme myöskään taida saada pieniä sieviä kirsikkatomaatteja, sillä nekin ovat venähtäneet ihan tavallisten tomaattien mittoihin.

Vaan mikähän mahtaisi olla syynä tähän erinomaiseen kasvuun? Epäilen jotakin niistä kolmesta uudistuksesta, jotka olen tänä vuonna tomaatinkasvatuksessa tehnyt.

- Mutta mikähän osuus niillä milläkin on lopputulokseen? Sitäpä onkin paha sanoa, varmaan tämän vuoksi minusta ei koskaan tullut tutkijaa. En nimittäin millään malta tehdä järjestelmällisiä, huolella kirjattuja kokeiluja, vaan tulee räiskittyä vähän sitä sun tätä sinne sun tänne, ja sitten ihmeteltyä, mikähän asia on seurausta mistäkin.

Ne kolme uutta juttua ovat se, että ripottelin tällä kertaa tomaattien istutuskuoppiin vähän kananmunankuorisilppua, mistä tomaattien pitäisi tykätä.

Näiden pitäisi olla ihan "tavallisen" tomaatin kokoista Beta-
lajiketta, mutta muistuttavat erehdyttävästi pihvitomaatteja...

Lisäksi nakkasin kuoppiin vähän uuneista talteen ottamiani puuhiilen palasia.

Tämän pitäisi nyt olla hotinta hottia viljelyssä, kuulemma intiaanien käyttämä vanha konsti! Kerronpa tästä joskus myöhemmin vähän enemmänkin.

Kolmanneksi tarjoilin tomaateille kesällä pariin otteeseen nokkoskäytettä, kun tomaatit alkoivat jossain vaiheessa näyttää vähän aneemisilta.

Näistä kolmesta veikkaisin, että tuolla nokkoskäytteellä voisi olla isoin vaikutus tomaattien hyvää kasvuun. Noiden muiden määrät olivat niin vähäisiä, että tokkopa niillä kuitenkaan voi olla tässä kovin ratkaisevaa roolia, mutta ovat kenties toimineet kuitenkin hyvinä täydentäjinä.

Tiny tim "kirsikka"tomaatti, jossa tomaatit ovat
enemmänkin ihan "tavallisen" tomaatin kokoisia. 

Omituista muuten, olen julkaissut tämän jutun aikanaan elokuun alkupuolella, mutta sittemmin se on yhtäkkiä mielestäni ihan itsestään kadonnut blogijuttujeni joukosta.

En oikein usko, että olisin mennyt itsekään tätä erehdyksessä poistamaan. Onko sinulle käynyt koskaan näin? Yritin nyt muistella, mitä jutussa oli, ja kirjoittaa sen uudestaan.

Tästä pääset lukemaan aiemman juttuni, jossa on erilaisia neuvoja luomutomaattien kasvatukseen kotipuutarhassa.

Kaikenlaista betonista

Meidän äiti tykkää leikkiä omalla hiekkalaatikolla. 

Äitillä on siellä hiekkalelujakin,
mutta eniten se tykkää läträtä sellaisella kuralla, mitä se sanoo betoniksi.

Lasten kasvettua entinen hiekkalaatikko on saanut  uuden ahkeran käyttäjän, se on kätevä paikka monenlaisten betonitöiden valmistukseen. Siellä tulee leikittyä tuon tuosta. Hiekkaan voi kaivaa kuoppia ties minkä mallisiksi betonimuoteiksi, se käy painoksi erilaisiin sisämuotteihin ja siitä voi muotoilla tarvittavia tukia kuivuville betonitöille. Parempaa betonityöpaikkaa tuskin voisi olla!

Tällä kertaa kokeilin kokonaan uutena juttuna pitsiliinojen avulla tehtyjen ruukkujen valamista. Lisäksi betonista syntyi mm. kumisaappaaseen valettu ruukku. Olin juuri kerennyt nakata ukkokullan vanhat kumpparit roskasäiliöön, kun mieleeni juolahti - betoni! Ei muuta kuin nopea roskisdyykkaus ja kumppareiden pelastus. Harvoinpa on käytettävissä näin mahtavan isokokoisia saappaita betoniruukun valmistukseen :)

Esittelen tuotoksia tarkemmin, kunhan tulee aika kaivaa ne esiin hiekasta ja muista muoteistaan.

Harjateräksessä on kiva kiipeillä...

näin tuumaisi toivottavasti salko- eli köynnöspapu. Istutin kesäkuussa muutamia salkopavun taimia erilaisten harjaterästen ja raudoitusverkkojen juurelle, joita pitkin ne saavat kiivetä korkeuksiin. Mukavasti ovatkin pavut valtaamassa kiipeilyalustojaan.

Pari kappaletta kapuaa tuessa, joka on tehty kahdesta taivutetusta, ristikkäin asetetusta harjateräksenpätkästä. Yksi taas menee pitkin raudoitusverkosta taivutettua kaariporttia.

Kaariportissa kiipeilevän pavun varsi on tehnyt hauskoja kieppejä, ihan kuin olisi matkinut pyöreäksi väännettyjen teräksenpäiden muotoja. Tästä kaaressa kiipeilevästä pavusta odotan erityisesti sitä, että jossain vaiheessa valmiit pavunpalot roikkuisivat hauskasti alas tuolta kaaren yläosista. Saas nähdä, miten tässä tänä kesänä ehtii käymään.

Salkopapuja olisi voinut laittaa enemmänkin, ne ovat mukavan runsassatoisia. No, ensi kesänä sitten.

Kukkien lisäksi näkyy pienenpieniä pavunalkuja.

Hyvää viikonloppua - ja elokuun alkua... joka tuli nyt kyllä vähän turhan varhain...

Kovia leviämään - ole varovainen näiden perennojen kanssa

Monesti ongelmana on se, ettei tahdo saada kasveja oikein kasvamaan. Monien perennojen kohdalla tilanne onkin usein vähän päivastainen; ne ovat turhankin hanakoita kasvamaan ja leviämään.

On monia perennalajeja, joiden suhteen on syytä olla erityisen varovainen, ettei yksi kasvi valtaa koko perennapenkkiä, pahimmillaan koko pihaa ja vielä naapurustoakin.

Iljettävää jättiputkea.

Ehdottomasti inhottavin kaikista, mistä minulla on kokemusta, on hyvin yleisesti levinnyt, valtavaksi kasvava ja ihoärsytystä aiheuttava jättiputki.

Tänne muuttaessamme se oli levinnyt pihaan isohkolle alueelle.

Olen saanut sen vuosien saatossa hävitettyä melkoisella työllä, kaivamalla aina keväisin joka ikisen taimen ylös niiden ollessa vielä pienikokoisia. Olen kertonut tästä hävitysoperaatiosta tarkemmin Naistenhaun blogissa.

Tällaisia kasvi-, eläin- ja muita eliölajeja, jotka ovat ihmisen mukana levinneet uusille alueille, kutsutaan vieralajeiksi. Suomessa on laadittu kansallinen vieraslajistrategia näiden lajien tarkkailemiseksi ja torjumiseksi. Vieraslajit on luokiteltu strategiassa kolmeen luokkaan, erittäin haitalliset, haitalliset sekä tarkkailtavat tai paikallisesti haitalliset lajit. Haitallisia lajeja on tunnistettu yhteensä 157 ja jälkimmäisiä 123.

Erityisen haitallisia vieraslajeja Suomessa ovat juuri nuo jättiputket, lisäksi kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja minkki sekä vaaralliset kasvintuhoojat. Vieraslajistrategiassa on mm. tavoitteena hävittää jättiputket Suomesta kokonaan 10 - 20 vuoden aikana, aika kova tavoite!

Vieraslajit.fi -nettisivustolta löytyy runsaasti kiinnostavaa tietoa vieraslajeista ja siellä voi myös ilmoittaa vieraslajiesiintymän.

Mutta, tuolla sivustolla mainittujen lajien lisäksi on myös muita kasvi (perenna)lajeja, joiden kova leviäminen on yllättänyt minut. Ehkä juuri siksi, että nämä eivät ole (ainakaan vielä) mukana tuolla haitallisesti leviävien lajien listoilla. Nämä kasvit voivat levitä joko kasvullisesti juuristonsa avulla, tai mikä vielä tehokkaampaa, siementen välityksellä.

Ötökätkin tykkäävät auringontähdestä.

Tällaisia yllättäjiä ovat olleet ennen muuta sinänsä niin ihana ja näyttävä auringontähti.

Se viihtyy ja kasvaa ainakin meillä todella hyvin ja kukkii heinä - elokuussa kauniin keltaisin kukin, jotka komeilevat yli kaksimetristen varsien päässä.

Kukinnan jälkeen nuo iloiset pikkuauringot tuottavatkin sitten lukuisan määrän siemeniä, jotka leviävät kasvamaan kaikkialle perennapenkkiin, ellei tiedä poistaa kukkia ajoissa ennen siementen kehittymistä. Näin minulle kävi ensimmäisinä vuosina, ennen kuin tajusin tätä varoa.

Tähtiputki.

Toinen vastaava laji on nyt niin kovin trendikkäät ja muutoin mukavat tähtiputket. Niillä on vähän vaatimaton, mutta kaunis tähtimäinen kukinta. Eipä heti hoksaisi, että tämän vaatimattomuuden takana piileekin kova hinku leviämiseen.

Jos ei halua tähtiputkien valtaavan koko perennapenkkiä, tulee niidenkin kukinnot poistaa ennen siementen kehittymistä. Itse luovuin tähtiputkista kokonaan, kun en jaksanut tätä temppuilua niiden kanssa. Niillä on pitkä kukinta-aika, joten niiden suhteen pitää olla valppaana koko tämän ajan.

Viiruhelpi.

Yksi puutarhaharrastajien keskuudessa tunnettu leviäjä on pirteännäköinen, hauskan raidallinen viiruhelpi-heinä. Se leviää ennen muuta kasvullisesti. Varmuuden vuoksi olen alkanut katkaista kukinnot siitäkin.

Olen taistellut myös vieraslajistrategiassa mainittua karhunköynnöstä eli elämänlankaa vastaan. Se on hankala, koska leviää tehokkaasti ja nopeasti sekä kasvullisesti juurten kautta että myös siementämällä.

Karhunköynnös eli elämänlanka kietoutuu ikävästi muiden kasvien
ympärille, tässä koiranputken.

Karhunköynnöksen poiston saldoa: versoja ja juurenpätkiä.

Muita tunnettuja, vieraslajistrategiassakin mukana olevia leviäjiä ovat mm. jättipalsami ja komealupiini.

Lisäksi olen kuullut myös kauniilla preerian auringonkukalla olevan vastaavaa taipumusta, siitä minulla itselläni ei ole kokemusta.

Onko sinulla kokemusta vieraslajeista ja kenties mielessä vielä muita lajeja, joiden leviämisestä haluaisit varoittaa muita?

#haitallinen #vieraslaji #perenna #jättiputki #tähtiputki #viiruhelpi #auringontähti #karhunköynnös #elämänlanka

Kesäkurpitsat rouheeksi

Kerttulin koekeittiössä oli vuorossa hiukan erikoisempi tuotekokeilu. Viime vuodesta on jäänyt yli vähän kuivattuja kesäkurpitsasiivuja, joita ei ole tullut käytettyä. Niissä on meinaan aika (lue: jopa vähän liian) voimakas kesäkurpitsan maku.

Päätin kokeilla siivujen jauhamista hienommaksi rouheeksi tai jauheeksi monitoimikoneen leikkuuterällä, jos niistä näin tulisi vähän monikäyttöisempää.

Pieniminen onnistui hyvin, jätin kurpitsat tuollaiseksi rouheen/jauheen välimuodoksi. Mietin siinä samalla, että minkähänlainen määrä tuoretta kesäkurpitsaa tuossa pienessä purkillisessa rouhetta mahtaa olla, on meinaan aika tujua tavaraa. Vaikea arvioida, mutta varmaan aika runsaanpuoleisesti.

Testasin rouhetta ensinnä lihapullamassaan. Se toimi siinä oikein hyvin, antaen lihapulliin mukavaa makua ja toimien pieninä, väriä antavina "sattumina". Käytän muuten tyttäreni vinkistä lihapullamassassa nesteenä piimää ja korppujauhojen sijaan kaurahiutaleita. Molemmat tuovat pulliin mukavaa, täyteläistä makua.

Herkullisen rapeapintaisia kasviskroketteja.

Mietin myös, että rouhe voisi toimia erityisen hyvin ihanissa kasviskroketeissa. Kuiva rouhe sitoisi hyvin nestettä ja kuivattaisi näin krokettimassaa, joka usein tahtoo olla vähän turhan kosteaa. Tätä täytyy kokeilla pian!



Samalla lailla voisi rouhia vaikka vanhat kuivatut sienet, jos sellaisia on sattunut jäämään. Sekin rouhe sopisi sitten moneen paikkaan - vaikka noihin kroketteihinkin :)

Blogikuulumisia

Olen tästä ainakin itse pikkuisen innoissani, blogiarvonta lähestyy ja ensimmäiset arvontapalkinnot ovat jo saapuneet :) Tässä vain kovasti odottelen, milloin 100 000 sivunäyttöä tulee täyteen, sitten on tuon juhla-arvonnan aika!

Tässä odotellessa ajattelin luoda vähän katsausta siihen, mitkä asiat blogissani ovat erityisesti kiinnostaneet teitä lukijoita - ennen muuta siksi, että yllätyin vähän itsekin, kun sadepäivän ratoksi tutkailin tilannetta.

Katsoin tätä nyt lähinnä erilaisten aihepiirikokonaisuuksien kautta.

Olen nimittäin jaotellut kaikki blogissa kirjoittamani postaukset kuuteen eri aihepiiriin, joiden alta juttuja on helppo löytää. Nämä kuusi aihepiiriä ovat: Puutarhassa ja pihalla, Parasta keittiöstä - (kasvis)kokkailua, Talossa, Kyllä maalla on mukavaa, Diy - tee se itse -juttuja sekä Sitä sun tätä.

Nämä pääaihepiirit löytyvät tuolta sivun oikeasta ylälaidasta blogin sisällysluettelona. Kun klikkaa jotain pääotsikoista, pääsee tarkempaan sisällysluetteloon, josta löytyvät blogikirjoitukseni ryhmiteltynä eri alaotsikoiden alle.

Näiden eri aihepiirien suosiota kun katsoo, niin koko blogini kahden vuoden ajalta ehdottomasti suosituin on Puutarhassa-osio, hyvä asia näin puutarhablogille.

Mutta sitten se, mikä yllätti, on jo heti seuraavana tuleva Diy - tee se itse -osio, jota on tähän mennessä katsottu noin puolet puutarhajuttujen lukukerroista, vaikka olen perustanut koko sivunkin paljon myöhemmässä vaiheessa.

Erityisen erikoiseksi tämän tekee se, että Diy-juttuja on blogissani toistaiseksi olemassa todella paljon vähemmän, vain parikymmentä, kun varsinaisia puutarhajuttuja löytyy pitkälti toista sataa.

Diy-osion suosio on myös edelleen kovassa nousussa; esim. viimeisen kuukauden aikana sitä on klikattu noin tuplasti puutarhaosioon verrattuna! Tästä voinee päätellä, että itse tekeminen ja erilaiset kädentaidot ovat tällä hetkellä kova juttu, ja mikäs sen parempi asia. Kai me tietokoneihmiset tarvitsemme koneen ääressä istumisen vastapainoksi jotain konkreettista tekemistä ja tyydytystä omien kätten työn tuloksista.

Yksittäisistä postauksista kaikkein suosituimpia ovat olleet erilaiset harjateräksen puutarhakäytöstä kertovat jutut. Viimeisen kuukauden aikana kolme luetuinta ovat olleet jutut harjateräksestä, betoninvalannasta sekä parsakaalin kasvatuksesta.

Sateista huolimatta, oikein hyvää naistenviikon jatkoa!

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.