Liity lukijaksi - osallistut arvontaan!

Parasta puutarhasta on vajaan vuoden ikäinen puutarha- ja ruokablogi, jossa kerron lähinnä oman puutarhamme tunnelmista sekä tarjoilen vinkkejä siihen, miten onnistua erilaisten kasvien kasvattamisessa.

Blogissani on parhaillaan meneillä lukijoiksi liittyneille arvonta, jossa kaikkien kesäkuun puoliväliin mennessä liittyneiden lukijoiden kesken arvotaan käteviä koukkuhenkareita. Palkintoja on yhteensä viisi, joten nyt on hyvät voittomahdollisuudet! Käypä tutustumassa arvontaan tarkemmin ja liity lukijaksi, ellet vielä ole.

Samalla vielä vähän lukuohjetta blogiini, sillä pyrin kasvattamaan blogista hiljalleen pientä puutarhatietopankkia, josta löytyy vinkkejä ja tietoa lähinnä erilaisten syötävien kasvien kasvattamisesta.

Olen koonnut blogin tärkeimmät jutut sivun oikeasta yläreunasta löytyvään sisällysluetteloon, jossa on viisi kokonaisuutta:

Puutarhassa ja pihalla
Parasta keittiöstä - (kasvis)kokkailua
Talossa
Kyllä maalla on mukavaa
Sitä sun tätä

Puutarhassa ja pihalla -osio on näistä tärkein, siellä on linkit tällä hetkellä noin 60:een blogissa olevaan puutarhajuttuun. Myös noiden pääotsikoiden alla olen vielä ryhmitellyt juttuja erilaisiin kokonaisuuksiin. Käypä tutustumassa!

Olen julkaissut blogissa tähän mennessä yhteensä vajaat 200 juttua. Suosituimpien juttujen järjestys on muuttunut aiemmasta aikalailla. Harjateräs näyttää kiinnostavan kovasti näin keväällä, se on noussut nopeasti puutarhajuttujen kärkeen. Myös taimien valaisemisesta on käyty lukemassa ahkerasti.

Blogin katselukertojen määrä on jatkuvasti kasvamaan päin, tällä hetkellä se on kuukaudessa keskimäärin 3 000 - 4 000.

Toivon myös kovasti palautetta ja toiveita teiltä lukijoilta kommenttien kautta - mahdollisuuksien mukaan pyrin toiveitanne täyttämään!

Tulevan koulunpäättäjäis- ja juhlaviikonlopun merkeissä lämpöiset onnentoivotukset kaikille valmistuville,
oikein hyvää kesänalkua!

Marjapensaan tuki harjateräksestä, yksinkertaisempi malli

Moni näyttää tähän aikaan hakevan tietoa marjapensaan tuista. Laitanpa tähän aiemman postaukseni lisäksi vielä toisen, vähän yksinkertaisemman ja helpomman harjateräksestä tehdyn mallin.

Tähän tarvitaan korkeaksi pystytueksi pensaan keskelle 8-millisestä harjateräksestä yksi n. 2,5 m:n pätkä (riippuen halutusta korkeudesta ja siitä, kuinka paljon pätkää saa upotettua maahan).

Lisäksi tarvitaan pensaan ympärille taivutettavaksi renkaaksi 6-millistä harjaterästä. Jos pensaat ovat pienehköjä, yhdestä täysmittaisesta pätkästä saa puoliksi leikkaamalla renkaan kahteen pensaaseen.

Pystytuen päähän tavutetaan silmukka (täältä vinkkejä taivutteluun) ja pystytuki työnnetään tukevasti maahan pensaan keskelle. Renkaaksi tulevaa teräksenpätkää taivutellaan renkaan muotoon, pujotetaan se (alakautta) pensaan ympärille ja kiedotaan päät toistensa ympärille renkaaksi.

Rengas ripustetaan sopivalle korkeudelle tekemällä vahvasta narusta tai rautalangasta muutama ripustin eri puolille rengasta ja kiinnittämällä ne ylhäällä olevaan silmukkaan.

Molemmat pensastuet ovat toimivia ja huolettomia, kestävät paikallaan kesät - talvet. Meillä on kummastakin mallista jo useamman vuoden kokemus.

Tämän yksinkertaisemman mallin etuna on se, että pensaan ympärillä ei ole maassa lainkaan pystytukia, jotka voivat olla vähän tiellä, jos esim. joutuu niittämään marjapensaiden ympäristön, kuten meillä.

Pieni viljelylaari kaupunkilaistyttärelle

Vanhin tytär on tullut sen verran äitiinsä, että kasvattelee mielellään lasitetulla parvekkeellaan jotain pientä.

Istutin hänelle vähän taimia puulaatikkoon, joka löytyi vajasta kätevästi klapipinon alta - niiden 25 klapikuution, jotka juuri muutama päivä sitten oli saatu heiteltyä onnellisesti sisään. Eipä muuta kuin muutama sata klapia sivuun, niin siellähän se laatikko odotti paikallaan :)

Vuorasin laatikon kaksinkertaisella muovilla, laitoin pohjalle sorakerroksen, sen päälle lannoitettua luomumultaa, hiukkasen kompostia, rakeista luomulannoitetta ja päällimmäiseksi vielä multaa.

Sitten pääsi istutushommiin: taakse hajuherne, eteen vähän salaattia, persiljaa ja thaibasilikaa, keskelle muutama kesäkukanalku.

Hajuherneelle kiipeilytueksi harjateräksestä taivutettu kaari.

Laventelin unohdin pienessä kiireessä istuttaa, se täytynee toimittaa jälkitoimituksena kuten tyttären toivoma tomaattikin. Krassikin voisi vielä olla kiva.

Ja miksei tytär istutellut itse taimiaan? Koska hän valmisti sillä aikaa nälkäiselle äidilleen ihanan grillivartaan, ylimääräisenä yllärinä itse tehty teriyaki-kastike!

Täydennystä perennapenkkiin

Pari vuotta sitten perustettu uusi perennapenkki kaipaisi vielä täydennystä. Penkki on puolivarjoisalla paikalla.

Paikoilleen istutettuina ovat vanhasta penkistä siirretyt kuunliljat, kotkansiipi-saniaiset, kevätvuohenjuuret, akileijat, muutama päivänlilja ja punatähkä, esikkoja sekä lempiperennani iki-ihanat auringontähdet ja siperiankurjenmiekat.

Tämä etuala kaipaisi vielä vähän täydennystä, pernennapenkki

jatkuu myös vielä molemmille sivuille. Toistaiseksi olen täyttänyt

edustaa kuunliljoilla, kun en ole parempaakaan keksinyt ;)

Penkissä kasvaa myös nuori kirsikkapuu (kuvassa keskellä, kukki muuten jo tänä keväänä muutamalla kukalla :) ja kirsikan juurella tänä keväänä istuttamani neljä pensasmustikkaa.

Penkki kaipaisi kuitenkin vielä täydennykseksi ja kukkaloistoa lisäämään jotain pienehköjä, pitkään kukkivia kasveja.

Perennat eivät ole oikein olleet minun juttuni. Olen huomannut, että minua on jopa tökkinyt tuo perenna ihan sananakin. Se kun ei mielestäni ole sanana mitenkään erityisen kaunis ja houkutteleva (terveisiä vaan äidille, joka muistanee tämän!).

Olen nyt hiukan katsellut kaupassa joitain kasveja ja miettinyt, kannattaisiko penkkiin istuttaa vielä ehkä kuolan- tai vuoripioni, kenties isokaunosilmää, tulikellukkaa tai sinisilmiötä? Olisiko hyviä vinkkejä??

Isokaunosilmä vaikuttaisi lupaavalta!

Hurrjaa, mitä kasvua!

Olin alkuviikosta pari päivää poissa kotoa, ja miten olivatkaan varsinkin tomaatintaimet sinä aikana edistyneet!

Tomaatinkukat ovat niin kauniita! Kuvassa esiintyy Matina-lajike.
Pölyttymisen varmistamiseksi muistathan ravistella
kasvihuoneessa kasvavien tomaattien kukintoja kevyesti,
parhaimman kukinnan aikaan lähes päivittäin.

Lähtiessä ei vielä ollut selvästi auenneita kukkia, mutta palattua oli jo useampi tomaattilajike hyvässä kukassa.

Tätä se lämpö tekee, ja välillä on hyvä olla vähän aikaa muualla, niin saa huomata miten huikeaa kehitystä kasveissa tapahtuu.





Laitetaanpa tähän samaan vielä siitä, kun jouduin tuossa jonkin aikaa sitten hieman "tohtoroimaan" paria tomaattia, kun niille tuli pipi.

Olen nimittäin tänä keväänä kunnostautunut harmillisessa lajissa, huolella kasvatettujen tomaatintaimien katkomisessa. Juuri nyt, kun taimia ei olisi yhtään ylimääräisiä.

Yhden keltaisen tomaatin taimen tipautin käsistäni kun ahnehdin kerralla liikaa taimia siirrettäväksi. Se katkesi aivan juuren tyvestä, varsi meni lähes kokonaan poikki. Yritin pelastaa tämän istuttamalla maahan siten, että katkennut kohta jäi mullan alle ja tuin taimen mahdollisimman hyvin.

Juuren tyvestä katkennut keltainen
tomaatti... 

on jo toipumaan päin.

Toisesta taimesta taas tökkäsin vahingossa latvan poikki. Latva jäi ihan pikkuisen kiinni varrenreunasta, ja niinpä tein sille maalarinteipistä "lastan", jos poikki mennyt kohta korjaantuisi.

Olen huomannut, että nesteet pystyvät kulkemaan hämmästyttävästi tomaatissa, vaikka varsi olisi lähes poikki ja vauriot korjaantuvat usein yllättävän hyvin.

Ja nyt, parin viikon odottelun jälkeen tulos on nähtävissä: toimenpiteet onnistuivat ja molemmat taimet on pelastettu!

Herneet kaksoisriviin järjesty!

Harvinaislaatuinen toukokuinen lämpöaalto toikin nyt melkoisen kiireen kylvöihin. No, toisaalta määräänsä enempää ei vain pysty tekemään. Kyllä tässä vielä hyvin ehtii vähän myöhemminkin. Ja ehkä kuitenkin, maltti on valttia, kesäkuun alussakin voi vielä tulla hallaöitä.

Herneensiemenet voi kylvää tuollaiseen alemmassa kuvassa näkyvään kaksoisriviin. Siitä on paljonkin etua: tilaa säästyy ja herneet on helppo tukea. Kahden hernerivin väliin tehdään esim. oksista tai narusta yksi tukirivi, joka tukee samalla molemmat hernerivit. Tämä on kätevä ja nopea kylvötapa, etenkin jos kasvattaa herneitä vähän enemmän.

Sopivan kylvöuran saa tehtyä helposti ja nopeasti esim. rautaharavalla. Sillä työnnellään maahan 10-15 cm leveä, noin 5 cm syvä ura.

Herneensiemenet kylvetään uran kumpaankin reunaan riviin noin viiden sentin välein ja lisätään tarvittavat lannoitteet. Ura peitetään rautaharavalla varovasti niin, etteivät siemenet siirtyisi paikaltaan ja maata tiivistetään vielä haravalla kevyesti painelemalla.

Kylvös kannattaa suojata alkuun harsolla, sillä vasta itäneet pienet herneenversot (kuten myös pavut!) ovat lintujen suurta herkkua, ne saattavat käydä nokkimassa herneenalkuja. Tämä voi olla syynä, jos herneitä ei ole ilmestynyt, kun harsoa ei ole ollut suojana.

Herneenalkujen ollessa vielä pieniä, näiden kahden hernerivin välistä pääsee vielä kätevästi haraamaan rikkaruohot varovasti kapealla haralla. Siksi herneille kannattaa asettaa tuet vasta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, kun versot ovat 5-10 senttisiä, jotta tuet eivät ole haraamisen tiellä.

Tämän vuoksi näille kahdelle riville kannattaa jättää myös sen verran väliä, että pieni hara mahtuu kulkemaan niiden välistä.

Tulette huomaamaan, olen laiska kitkemään käsin, käytän rikkaruohojen kurissa pitämisessä haraamista niin paljon kuin vain mahdollista. Siitä on sekin etu, että se samalla kuohkeuttaa kohtalaisen tiivistä savimaatamme.

Nokkosia näkyvissä!

Yksi keväisiä herkkuhetkiä on ensimmäiset nokkosletut. Nyt onkin juuri sopiva aika kerätä nuoria nokkosenversoja.

Nokkosista kannattaa ottaa talteen latva ja ylimpiä lehtiä, jotka ovat pehmeimpiä.

Helpoiten tämä käy siten, että laittaa astian aivan nokkosen viereen, napsaisee latvan tai lehden poikki saksilla ja tipauttaa sen käsin koskematta astiaan.

Näin selviää nokkosenpolttamilta ilman suojahanskoja, jotka ainakin minusta ovat monesti aika hankalat.

Nokkosia ei pidä kerätä kovin ravinteikkaasta, esim. kompostia, lantaa tmv. sisältävästä maasta (siis sieltä missä ne mieluiten kasvavat ;).

Kerätyt lehdet huuhdotaan ja ryöpätään pari minuuttia pienessä vesimäärässä. Vesi valutetaan tai puristellaan pois ja nokkoset hienonnetaan esim. sauvasekoittimella. Tai veitsellä, jos haluaa karkeampaa rakennetta.

Nokkosmassaa voi käyttää esim. lettu- ja leipätaikinaan, muhennokseen tai keittoon, ja tietysti sitä voi pakastaa vastaisen varalle.

Jossain mainittiin hiljattain myös nokkos- tai pinaattipannukakku, sitä täytyy vielä kokeilla!

Oletko löytänyt korvasieniä?

Metsästä ei löydy tähän aikaan juurikaan syötävää, paitsi ehkä korvasieniä. Käytiin tyttären kanssa lähimetsässä kurkkaamassa, näkyisikö niitä.

Itseäni korvasienet eivät myrkkynsä vuoksi oikein houkuta - sitä jää kuulemma sieniin jonkin verran kaksinkertaisesta keittämisestä huolimatta, mutta tyttären teki niitä mieli.

Toistaiseksi karikkeesta oli nostanut päänsä vain pari pienehköä syvänruskeaa ryppyistä möhkälettä, jätimme ne vielä kasvamaan.

Aiemmin kerrottiin, että kevään kuivuus esti korvasienten nousemisen. Sittemmin vettä tuli varmasti riittämiin, mutta viileä sää hidasti sienten nousemista. Nyt saapuneen lämpöaallon myötä niitä luulisi nousevan vielä lisää.

Meillä on tiedossa tässä lähellä tuo yksi paikka, johon joka vuosi nousee aina pikkuisen sieniä. Etsinnöistä huolimatta vastaan ei ole tullut muita esiintymiä, korvasieniä on kyllä myös niin tosivaikea huomata.

Tytär kysyi, voisiko korvasienistä tehdä risottoa? Miksei, nehän voisivat sopia siihen oikeinkin hyvin. Ja jos vaikka kevään kunniaksi lisäksi vähän parsaa, njam!

20 000 katselukertaa täynnä :) Arvonnassa palkintona käteviä koukkuhenkareita!

Yhteen palkintoon kuuluu neljä
koukkuhenkaria. Kuvan korut eivät
 kuulu palkintoon, voittajat pääsevät
täyttämään henkarit omilla koruillaan :)

Hei te kaikki ihanat lukijat, jälleen kuuluu kiitos teille: blogin sivukatseluita on nyt kertynyt vajaassa Iisi-koukkuhenkareita.
vuodessa yhteensä 20 000! Tämän tapauksen johdosta järjestän arvonnan, jossa palkintona Tokmanni Oy:n lahjoittamia käteviä

Henkareille on lukuisia käyttötarkoituksia, mm. vöiden, huivien ja miksei vaikka pienten puutarhatyökalujenkin säilytykseen.

Kaikkein parasta henkareissa kuitenkin on, että ne ovat ratkaisu yhteen naisen ikuisuusongelmaan; kaikkien ihanien korujen säilytykseen :) Henkari on kätevä ripustaa vaatetangolle ja ottaa siitä esille. Jo yhteen henkariin mahtuu monta korua, jotka ovat kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä, eivätkä sikinsokin sekaisin.

Tällä kertaa haluan muistaa kilpailulla teitä lukijoitani arpomalla koukkuhenkareita kaikkien blogiini jo liittyneiden lukijoiden sekä kilpailuaikana liittyvien uusien lukijoiden kesken.

Palkintoja on yhteensä viisi, yhteen palkintoon kuuluu kaksi henkaria, yksi valkoinen ja yksi musta, yhden palkinnon arvo on n. 10 euroa.

Kilpailu jatkuu 15.6.14 saakka, minkä jälkeen kerron voittajat ja otan heihin yhteyttä. Jos en tavoita voittajaa kesäkuun aikana, arvon tilalle uuden.

Kommentissa voit halutessasi ehdottaa henkarille vielä uusia käyttötarkoituksia!

Lukijaksi voit liittyä oikella olevassa Lukijat-kohdassa klikkaamalla Liity tähän sivustoon-kohtaa. Liittyminen edellyttää Google-tiliä = gmail-sähköpostiosoitetta.

Arvonta on päättynyt, voittajat löytyvät tästä.

Seuraava kilpailu on tiedossa siinä vaiheessa, kun blogini täyttää vuoden, eli heinäkuun lopulla. Pysyhän "linjoilla"!

Oletko kokeillut kiinankaalin kasvatusta?

Kaupasta tarttui - taas - mukaan uusi siemenpussi: kiinankaalia.

Kiinankaalista tulee ensimmäisenä mieleen kouluaikojen ällö kiinankaali-etikkakurpitsasalaatti. Mutta, ajat ovat muuttuneet, kiinankaalista voisi saada ainakin ihanaa wokkia ja muuta eksoottisempaa.

Pitäisikö sitäkin siis koettaa kasvattaa? Itse asiassa, olenkin yrittänyt joskus kauan aikaa sitten, jolloin havaitsin kiinankaalin niin suureksi herkuksi kaikenmaailman ötököille, ettei kasvattamisesta tullut mitään.

Vaan nyt minulla on uusi suunnitelma. Olen onnistunut kasvattamaan kasvihuoneessa tuholaisille herkkiä ristikukkaiskasveja, kuten rucolaa. Ainakaan toistaiseksi kirpat, etanat ja muut näiden tuholaiset eivät ole löytäneet tietään sinne.

Niinpä aion nyt kokeilla muutaman kiinankaalin kasvattamista kasvihuoneessa, odotan jo innolla tuloksia!

Kiinankaalihan on lyhyen päivän kasvi, eli sen parhaat kasvatusajat ovat nyt alkukesästä tai sitten loppukesällä, ei keskikesällä.

Tässä kohtaa myös pieni "tunnustus". Vaikka muutoin viljelemme luomumenetelmin, niin siementen kohdalla tingin tästä periaatteesta, en jaksa metsästää luomusiemeniä, joiden saatavuus ainakin lähikaupoissamme on heikko. Myös luomujen lajikevalikoima on aika rajoitettu.

Siemenestähän kaikki lähtee, ja varmaan tässä kohtaa olisi syytä olla tiukkapipoisempi, mutta joskus täytyy myös osata löysätä joistain periaatteista. Tuskin tästä kuitenkaan kovin isoa vahinkoa seuraa, semminkin kun viljelemme vain omaksi iloksemme, emme myyntiin.

Vieläpä kerkisin laittamaan tämän yhden "asiapostauksen" ennen 20 000 katselukerran rajaa ja siihen liittyvää arvontaviestiä. Seuraavaksi sitten sen merkeissä... 

Oikein hyvää, lämmintä viikonvaihdetta!