Voihan viiniköynnös!

Sain vuosia sitten lahjaksi viiniköynnöksen, jonka innoissani istutin kasvihuoneen nurkkaan. Haaveilin rehevänvihreästä viiniköynnöslehvästöstä kasvihuoneen yllä.

Näinhän siinä tosiaan kävikin, köynnös on viihtynyt vähän liiankin hyvin ja täyttänyt kasvihuoneen. Rypäleitäkin tulee, vähän vaihtelevia määriä eri vuosina, lajike taitaa olla Zilga.

Siinä se viiniköynnös töröttää kasvihuoneen nurkassa
vielä niin kovin viattoman näköisenä. Vaan annas olla,
kun säät lämpiävät... 

Ongelmana on se, että köynnös on levittänyt juurensa laajalle kasvihuoneen pohjaan ja imee ravinteita kuin sieni. Tämä on tietysti kaikki pois tomaateilta.

En myöskään ole keksinyt rypäleille oikein järkevää käyttöä. Zilgan rypäleet ovat sen verran happamia ja siemenet niin isoja, ettei niistä oikein ole sellaisenaan syötäviksi. Ehkä niistä voisi tehdä hilloa tai marmeladia, eipä ole tullut (vielä) kokeiltua.

Viininvalmistukseen rypäleitä ei tule riittävästi, ja sitä on tullut harrastettua riittämiin aikanaan opiskelija-aikoina :)

Luullakseni tein köynnöksen istutusvaiheessa yhden virheen. Köynnös olisi varmaankin kannattanut istuttaa isoon saaviin, joka olisi pitänyt kaivaa kasvihuoneen maaperään. Näin juuret eivät olisi päässeet levittäytymään pitkin kasvihuonetta. Tämän muutosoperaation voisi varmaan vieläkin tehdä, vaan toistaiseksi en ole saanut aikaiseksi.

Nyt olen vain yrittänyt pitää köynnöstä leikkaamalla mahdollisimman pienenä. Siinä saa kuitenkin olla aika ahkera saksien kanssa, niin kova on köynnöksellä kasvuvoima.

Tiedän toki senkin, että moni toisaalta tuskailee sen kanssa, miten saisi viiniköynnöksen menestymään... :)

Tomaatinnuppuja näkyvissä!

Tomaattien nuput ovat kasvaneet siten, että pääsee jo näkemään, että ensimmäisiin kukkaterttuihin on kehittymässä mukava määrä kukkia, ja tämä tietysti vaikuttaa tulevaan tomaattisatoon. Katson tämän pitkälti uuden kasvivalaisimen ansioksi. Taimikasvatusvaiheen valaistus kun vaikuttaa olennaisesti siihen, miten paljon nuppuja ensimmäisiin kukkaterttuihin kehittyy. Tomaatintaimet ovat myös kaikin puolin vankempia kuin mitä minulla on koskaan ollut. 

Paljain silmin nuppujen tarkkaa lukumäärää ei vielä oikein pääse näkemään, mutta valokuvassa nuput ovat jo hyvin laskettavissa! Seuraavaksi odotetaan sitten sitä, milloin nuput aukeavat :) 

Tigerella-tomaatin ensimmäiset herkät kukannuput.

Ja matina-tomaatin. 

Haaveissa: pensasmustikoita :)

Kauniinsinisiä, isoja ja maukkaita pensasmustikoita, sellaisia olisi toiveissa. Juuri muita monivuotisia kasveja kuin pensasmustikoita en tällä hetkellä puutarhaan erityisemmin kaipaile, olen kokolailla tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

Pensasmustikkaa olen kuitenkin ollut vailla jo pidemmän aikaa. Haluaisin istuttaa muutaman taimen pienikasvuista lajiketta uudehkoon perennapenkkiin, viime kesänä istutetun kirsikkapuun juurelle.

Pensasmustikkalajikkeista Siro ja Sine vaikuttaisivat sopivilta. Niitä vain on vähän vaikeampi saada, etsiskelin niitä jo viime kesänä.

Vaan Puoliso oli sopivasti viime viikonloppuna matkalla Itä-Suomeen, eikä siitä tullut kuin muutaman kymmenen kilometrin lisälenkki, kun hän poikkesi taimistolle, jossa noita lajikkeita piti oleman. Eipä ollut tällä kertaa paha keikka, tuumasi Puoliso.

Siroa ei kuulemma ole enää saatavilla mistään, mutta Sineä tarttui mukaan neljä kappaletta!

Kunhan pensaat on saatu istutettua mielellään happameen maaperään, niin sitten vain odotellaan ihania isoja marjoja, jotka sopivat koristeiksi monenlaisiin herkkuihin eivätkä värjää sillä tavoin kuin tavalliset mustikat.

Ennen istutusta taimet saivat juoda vettä pulkan kyydissä.

Hyvä tilanne

taimikasvatuksen suhteen, totesin kun huomasin vatiin kylvämieni kesäkukkasekoitusten taimienkin nousseen.

Pienet kukanalut ovat niin hauskan näköisiä. Monista erilaisista, eri näköisistä pikkuversoista voi vain arvailla, millainen kukka mistäkin kehkeytyy. Näyttää olevan ainakin paria tuollaista oikein tukevalehtistä sorttia - kehäkukkia ja tsinnioita? Sitten on sellaista, millä on pitkät ja kapoisat sirkkalehdet, vähän kuin tomaatilla - tuskin kuitenkaan sitä - voisiko olla ruiskaunokkia? Myös muutamaa hentoisempaa laatua löytyy, ne näyttävät vähän rikkaruohonaluilta, toivottavasti ovat kuitenkin jotain muuta. Vielä muutakin varmasti nousee.

Pieniä kesäkukantaimia.

Esikasvatettavista on kylvämättä enää ainoastaan lantut, erinomainen tilanne siis. Lantut esikasvatan siksi, että olen huomannut suoraan maahan kylvetyt pikkutaimet niin suureksi herkuksi kirpoille, että on vaikeaa saada ne selviämään kirppojen hyökkäyksiltä. Esikasvatetut taimet ovat varmempia.

Tomaatteihin on putkahtanut esiin ensimmäiset odotetut nuppuryppäät. Lajikkeista nopeimpana oli tällä kertaa Tigerella ja heti perään Matina sekä keltainen kirsikkatomaatti. Kukannuppujen määristä ei ihan vielä pysty sanomaan, se selviää pian, aika lupaavilta ne kuitenkin näyttävät.

Herkimpiä taimia pitää vielä kuljettaa kasvihuoneesta sisälle suojaan yön viileydeltä.
Taimet siirtyivät kerrosmatkustamiseen, niin niitä sopii maitokärryyn kerralla enemmän.

Styroxiset kala- ym. laatikot ovat käteviä taimille.
Vähemmän arat taimet voi jo jättää niiden suojissa öiksi kasvihuoneeseen.

Ihana myski- eli butternutkurpitsa

Keittiön pöydällä puoli vuotta säilytetty

butternut-kurpitsa!

Kirjoittelin syksyllä tästä erityislaatuisesta kurpitsasta, nyt täytyy jälleen palata asiaan. Hyvänmakuisen, sisältä hauskan oranssinvärisen myskikurpitsan kun piti säilymän vaikka useita kuukausia ihan huoneenlämmössä. Tein testin ja säilyttelin syksyllä ostamaani kurpitsaa keittiönpöydällä aina tähän pääsiäiseen saakka, siis lähes puoli vuotta.

Nyt oli aika avata kurpitsa - ja mitä, se oli aivan priimakunnossa, ihan samanlainen kuin syksyllä! Melkoinen ympäristöihme siis, kun ei vaadi säilyäkseen sen kummempia olosuhteita.

Tein kurpitsasta ihanan pehmeän sosekeiton. Paloittelin kurpitsan sisuksen, laitoin sekaan saman verran bataatinpalasia, freesasin palasia vähän öljyssä ja keittelin niukahkossa vedessä kypsiksi.

Soseutin ja maustoin keiton (mm. vähän inkivääriä), lopuksi lisäsin joukkoon vielä puoli purkillista mascarponea. Voilà, aivan mahtavanhyvä sosekeitto oli valmis!

Otin tällä kertaa talteen myös kurpitsan siemenet, josko niistä saisi kasvatettua uusia yksilöitä, myskikurpitsan siemeniä kun tuntui olevan pikkuisen vaikea saada. Onnistuin niitä kuitenkin lopulta löytämään ja nyt on itämässä pari kappaletta, kylvetty muutama päivä sitten.

Samettinen sosekeitto butternutista, bataatista ja mascarponesta.

Mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän ihanuuden kasvatus meidän oloissamme onnistuu.

Tulppaanista tykätään eniten

Tulppaani selvisi voittajakukaksi blogin kevätkyselyssä, vaikka narsissi otti varmaan osin pääsiäisen johdosta kovan loppukirin jääden silti kakkoseksi. Kyselyssä tiedusteltiin lukijoiden lempi-sipulikukkaa.

Muita vaihtoehtoja olivat kolmanneksi tullut krookus, neljänneksi sijoittunut helmililja sekä viimeiselle sijalle jäänyt hyasintti. Yhteensä ääniä annettiin reilut 30.

Kuvan ihanan värikäs tulppaanimeri on Helsingin kevätmessuilta.









Kiitokset kaikille kyselyyn osallistuneille!













Tässä vielä kyselyn tulokset:

Tulppaani 9 ääntä
Narsissi 8
Krookus 6
Helmililja 4
Hyasintti 4 
Joku muu 2

Aurinkoista pääsiäistä!

Kyllä sää nyt hellii meitä puutarhureita. Koivunoksat kerkisivät parissa viikossa juuri sopivasti pienille sieville hiirenkorville.

Vielä ehdit osallistua ja vaikuttaa tulokseenkin oikealla olevassa kyselyssä lempi-sipulikukasta, useammankin vaihtoehdon voi valita!

Kysely päättyy sunnuntai-iltana, katsotaan sitten, säilyttääkö tulppaani tämänhetkisen kärkisijansa. Täältä voit lukea asiasta tarkemmin ja kertoa kommentilla lempikukastasi.

Oikein ihanaa pääsiäistä
kaikille lukijoille!

Ensimmäiset kylvöt ja istutukset kasvihuoneeseen

Kovemmat yöpakkaset näyttäisivät olevan tältä erää ohi näillä korkeuksilla, pääsiäisen tienoille on luvassa aivan mahtavan lämmintä säätä, jopa +15 astetta, vaikea uskoa todeksi! Malttamattomana piti oitis ruveta pieniin kylvöhommiin lämmittämättömässä kasvihuoneessamme, ensinnä lasin alle. Öisin laitan lasin päälle vielä styroxlevyn lämmikkeeksi.

Kylvin kasvia, mitä tällä hetkellä eniten kaipaan - tilliä! Lisäksi istutin muutaman kaupasta ostetun salaatin jämän. Olisi tehnyt mieli istuttaa myös purkissa kasvavia ylimääräisiä punajuurentaimia. Laitoin niistä kokeeksi ihan vain pari, näkyvät kuvassa edessä vasemmalla, kun oikein tarkkaan katsoo :) Punajuurestahan sanotaan jostain syystä, että se tulee laittaa vasta kun maa on lämmennyt. Enpä tiedä miksi, ehkä se kuitenkin liittyy siementen itämiseen, se selvinnee...

Pulkkien kevätsesonki

Puutarhurilla on iloa pulkista muutoinkin kuin mäenlaskussa, pulkat ovat taimikasvatuksessa oikein käteviä. Ennen muuta niistä on hyötyä paljon tilaa vievien perunoiden esikasvatuksessa.

Istutan näin huhtikuun puolivälin paikkeilla pienen määrän varhaisperunaa purkkeihin aloittelemaan kasvua. Tämä jouduttaa varhaisperunan saantia ainakin parilla viikolla. Yleensä on aina saatu varhaispottuja juhannukseksi. Yksi pulkallinen = parikymmentä perunapurkillista.

Osa perunoista on jo päässyt mullan alle, loput odottavat vielä vuoroaan.

Lisäksi laitan toiseen ja kolmanteen pulkkaan talviperunoista (Matilda, Nicola) siemenperunoita itämään valoisaan, lämpimähköön paikkaan. Kuisti tai ikkunallinen ulkorakennus sopii idätykseen hyvin, kunhan lämpötila ei pääse pakkasen puolelle. Perunoihin tulee vahvat idut, kun ne ovat pulkassa ohuehkona kerroksena.

Lisävalaistusta kasvivalaisimesta

Kasvivalaisimen testailu on jatkunut... nyt näyttää varsin lupaavalta. Laskin siis tuota Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittamaa Philipsin led-kasvivalaisinta siten, että se on nyt ollut puolisen metriä taimien yläpuolella. Tässä se tuntuisi antavan varsin sopivasti valoa kohtuullisen suurelle alueelle, taimet näyttävät oikein hyväkuntoisilta ja vahvoilta.

Tutkailin nyt, että tuollainen 18 W:n led-valo vastaa valaistusteholtaan kuitenkin noin vanhaa 180 W:n hehkulamppua, joten siinä mielessä aika paljon poweria tästä löytyy.

Hyvin ovat tomaatintaimet kasvaneet, valaisin pilkottaa aivan kuvan ylälaidassa.

Ihan yksinään ei tämäkään kasvivalaisin kuitenkaan tällä kokemuksella näyttäisi ratkaisevan taimien valaistusongelmaa. Entäpä jos... näitä hankkisikin kaksi kappaletta, jotka sijoittaisi vähän matkan päähän toisistaan, puolisen metriä taimien yläpuolelle. Tämä voisi olla varsin toimiva ratkaisu, joka riittäisi taimien valaisemiseen ainakin neliön - parin alueella. Siihen mahtuu jo melkoisen paljon taimia.

Hintaahan näille valaisimille kyllä tulee, mutta led-lamppujen pitäisi kestää kymmeniätuhansia tunteja, eli jos näitä käyttää vain keväisin taimilamppuina, pitäisi näistä olla iloa vuosikausiksi. Lisäksi aiempiin lamppuihin verrattuna säästöä tulee myös sähkönkulutuksessa. Vaikka siltä saattaisi kuulostaakin, niin ei tässä olla sen kummemmin lamppufirman asialla, tähän tulokseen olen tullut ihan omalla testauksellani. Ainakin tämä vaikuttaa selkeästi paremmalta kuin aiemmin käytössäni olleet lamppuviritelmät. Sehän olisi kyllä hyvä juttu, jos taimien valaistusongelma olisi nyt saanut toimivan ratkaisun.      

Vielä viimeinen tärkeä osoitus lampun toimivuudesta tulee ilmi sitten, kun näkee minkä verran nuppuja tomaatintaimien ensimmäisiin kukkaterttuihin kehittyy, valaistus kun vaikuttaa tähän olennaisesti. Olen yrittänyt lannoittaa taimia aivan samoin kuin aiempinakin vuosina, joten aiempaan verrattuna ainoastaan valaistus on muuttunut. Kirjoittelen tästä vielä sitten, kun on aika istuttaa tomaatintaimet kasvihuoneeseen.

Nyt vain malttamattomasti odotellaan, milloin nuo ensimmäiset nuput ilmestyvät!