keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

5 kommenttia :

  1. Kiitos kattavasta kaalinkasvatus tietopaketista! Tänä kesänä tarkoitus kokeilla kaalien kasvatusta ensikerran joten vinkkisi tulevat varmasti tarpeeseen! :)

    VastaaPoista
  2. Hyviä vinkkejä, pitääpä muistaa noudattaa kun olen nyt ensimmäistä kertaa kaalinkasvatuspuuhissa. Parsakaalista kokeiluun menee kolmea eri lajiketta, viimeisenkin siemenet pitäisi saada multiin nyt viikonloppuna. Jännää nähdä tuleeko satoa - parsakaali on meidän perheessä ihan ykkösvihannes!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkeistä, parsakaali on jo taimella...

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla, että on moni muukin kaalinkasvatuspuuhissa! Maija, niukka lannoitus voi hyvinkin olla syynä, jos eivät kaalit ole oikein tahtoneet kasvaa. Viikonloppuja!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!