keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.



lauantai 26. syyskuuta 2020

Hörtsänän elo- ja syyskuu yhteen pötköön

Olen kirjoitellut tänä kesänä sarjaa, jossa olen piipahtanut kerran kuussa lähellämme sijaitsevassa Hörtsänän arboretumissa katsomassa, mitä sinne kuuluu kesän edetessä.

Orivedellä noin 50 km Tampereelta sijaitseva Hörtsänä on pienehkö, mutta sitäkin viehättävämpi yksityisesti ylläpidetty arboretum.

Tästä pääset lukemaan kevään sekä kesä- ja heinäkuun jutut. Elokuusakin kävin kyllä paikan päällä, mutta kuvat jäi silloin purkamatta kamerasta. Niinpä tässä nyt samalla kertaa sekä elokuun että tämän syyskuun tunnelmat.

Aloitetaan tuoreimmasta, eli syyskuusta, elokuu löytyy sitten postauksen lopusta.

Nyt syyskuussa Hörtsänässä olikin oikein todella kaunista ja viehättävää, paljon oli myös vielä kauniisti kukkivia kasveja, jopa enemmän kuin elokuun puolella. Ei olisi lainkaan malttanut lähteä pois. Niinpä tästä tulee nyt melkoinen kuvakavalkadi, kun en raatsinut jättää oikein mitään pois kuvista :)

Sitten vielä muutama tunnelmapala elokuulta:

 Ihanaa, aurinkoista viikonloppua!

maanantai 14. syyskuuta 2020

Mitähän tästä tulee - vai tuleeko mitään?

Keräsin ruukkuihin puolivahingossa ilmaantuneet, jo vähän syksyn lakastuttamat yrttien taimet ja istutin ne kaikki yhteen ja samaan ruukkuun tuoden tämän ruukun sisälle.


Ruukusta löytyy ainakin salviaa, timjamia, kynteliä, rosmariiniia, ehkä rakuunakin sekä pieni lipstikka ja jonkinlaista minttua.

Toiveeni olisi jos nämä ihanat ylläriyrtit innostuisivat lähtemään sisätiloissa vielä uuteen kasvuun ja tuottaisivat tuoresatoa noukittavaksi. Ehkä parhaimmillaan selviytyisivät jopa ensi kesään? Saas nähdä, miten näiden kanssa käy. Ihan kauniita nuo ainakin ovat katsella, jos ei muuta :)

lauantai 5. syyskuuta 2020

Kukkaihanuuksia :)

Tämä loppukesä - tai alkusyksy - miten vain, on kyllä mukavaa aikaa puutarhassa. Ehkä jopa kaikkein parasta?

Voi vain ihastella ja nauttia, ja korjata satoa. Moni kukkanen on yllättänyt kukinnallaan vasta nyt.

Yksivuotisten kesäkukkien penkistä putkahti tällainen huikea moninkertaisesti kerrottu vaaleanlila pioniunikon kukka, jonka kaltaista en ole aiemmin nähnyt.
Tässä hän peilailee itseään vesisaavin pintaa vasten.
Mikäs se on tuon näköisen itseään peilaillessa :)


Viime vuonna kylvämäni jaloakileijasekoitus yllätti jälleen uudella värillä, kun hempeän vaaleankeltainen akileija puhkesi kukkaan.

Auringonkukat taas huitelevat komeasti noin kolmen metrin korkeudessa.

Viimeiseksi tämän kesän hankintani, kaunis valkokukkainen punahattu, joka myös ehti vielä sopivasti avaamaan ensimmäiset kauniit kukkasensa. Tupsahtipa siihen sävy-sävyyn sopiva ötökkäkin koristeeksi.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!