Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Ihanasta lumikärhöstä on moneksi!

Sievä ja herkkä lumikärhö on yksi lemppari-koristeköynnöskasveistani.

Se on kauneutensa lisäksi nopea- ja runsaskasvuinen.

Tänä kesänä keksin, että yhdestä lumikärhöstä riittää kahteenkin eri kohtaan, kun ohjailee sitä sopivasti. 

Kuvasta voi olla vähän vaikea hahmottaa, mutta 
vasemmalla on kärhön osa, joka kiipeää raudoitusverkossa
ja oikealla vaahteraan ohjaamani osa kärhöstä.

Aiemmin lumikärhö on saanut vallata sen vieressä olevan betoniverkkokaaren. Nyt keksin ohjata sitä myös kiipeilemään vieressä olevaan vaahteraan.

Lumikärhö näyttää minusta tosi kivalta
vaahteranrunkoa syleillessään  😊

Jos missä, niin jykevän puunrungon päällä kiipeillessään herkkä kärhö pääsee erityisesti oikeuksiinsa.

Mielenkiinnolla odotan, ehtivätkö oikealta
kasvava jalokärhö ja vasemmalta vaahteraa
pitkin nouseva lumikärhö täyttää koko 
kaarituen ja kohdata toisena ylhäällä.
Se voisi näyttää kivalta, jos näin ehtii
tapahtua 😊

Vaahteraan nojaavan betoniverkkokaaroen toisella puolella vastaan kiipeilee violettikukkainen loistokärhö. Jännä nähdä, ehtivätkö köynnökset valloittamaan koko kaaren, ja kohtaamaan toisensa ylhäällä?

Lumikärhön kukat on nii sieviä, ja se jaksaa 
kukkia pitkään.

Talvehtimaan en ole oikein onnistunut lumikärhön versoja saamaan, joitain yksittäisiä lukuun ottamatta. Niinpä kärhö aloittaa aina keväällä kasvunsa maan rajasta. Kasvu olisi tietysti vieläkin nopeampaa, jos se lähtisi myös vanhoista versoista. Olen taivutellut versoja talveksi maata vasten suojaan, mutta eivät ne ole silti selvinneet.

Oletko sinä onnistunut lumikärhön versojen suojaamisessa yli talven?

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?