Jännittävä vuosi meneillään 😊

Nyt alkaa olla aika jännät paikat 😊 Olen seuraillut pienellä jännityksellä blogini kävijälaskurin pyörimistä (löytyy tuolta blogin oikeasta reunasta). Siihen ilmestynee tässä kevään aikana ykkönen ja kuusi nollaa 😀

Enpä olisi voinut tätä ikinä arvata reilu 10 v. sitten aloitellessani bloggaamista aivan "pystymetsästä".

Aikamoinen taival on tullut kuljettua. En  olisi tuolloin myöskään mitenkään voinut veikata, että tulen tässä kohtaa asumaan tyytyväisenä rivitalossa, muuttaneena pois alkuperäisestä puutarhakohteestani.

Vuonna 2015 kerroin, miten törmäsin yllättäen
isoäitini suosikkikasviin ruskoliljaan, jota isoäitini
keisarinkruunuksi kutsui. Nämä muuttivat
v. -23 mukanani rivitalopihaan.

Mutta vielä vähän alkulähteille, tässä pieni pätkä ensimmäisestä blogipostauksestani heinäkuulta 2013:

"Lainasin nimimerkkini (Kerttuli) hieman muunneltuna jo edesmenneeltä (Kerttu-) isoäidiltäni, kiitokset hänelle siitä!"

Ensin hiukan tunnelmia vanhasta puutarhastamme. Vähän tulee ikävä näitä katsellessa... :(

Vanhoista ikkunoista tehdyssä kasvihuoneessa viihtyivät niin erilaiset tomaatit kuin eksoottisemmatkin kasvit. Kuvan kesänä kokeilin myös munakoison kasvattamista (pöydällä).
Vasemmalla kukkii runsaana pieniä tomaatteja 
tuottava Ildi-lajikkeen tomaatti.

Bloggaaminen on antanut runsaasti intoa omaan puutarhailuun ja johdattanut moniin, moniin mielenkiintoisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joihin ei olisi tullut muutoin päädyttyä. 

Uteliaana ihmisenä on tullut koluttua niin erilaisia kauppa- kuin myös runsaasti yksityisiä puutarhoja sekä puutarha-aiheisia tapahtumia kuten messuja, niin Suomessa kuin naapurimaissakin

Avoimet puutarhat -päivä on aina yksi odotetuimpia kesätapahtumia. Mieleenpainuneimpia vuosien varrelta ovat olleet mm. käynti Tomaatti-Ritun huikeassa pihassa Turussa, Liisan upea puutarhaTampereella, erikoinen ihana Fruticetumin hedelmäpuutarha Lohjalla, arboretum Frick Tampereen kupeessa, Lepaan puutarhaoppulaitoksen ihana miljöö, todella erikoinen Viherpaja Vantaalla sekä monet upeat puutarhakohteet Ruotsin puolelta.... Onhan näitä 😊

Tomaatti-Ritu kasvattaa omakotitalonsa pihassa ja pienessä kasvihuoneessa
valtavan määrän erilaisia tomaattilajikkeita.

Lepaan puutarhaoppilaitoksen suuressa puutarhassa on mukava, rauhallinen tunnelma.

Lepaa on myös ainoa paikka, missä olen saanut vierailla
ammatti-tomaattikasvihuoneessa.
Oli hyvin mielenkiintoista!

Olen itse osallistunut Avoimiin puutarhoihin kerran pienimuotoisesti avaamalla tämän rivaripihan - en kuitenkaan tohtinut virallisena Avointen puutarhan kohteena, vaan ilmoittelin asiasta vain paikallisesti. Sekin oli tosi mukava kokemus 😊

Pian rivitaloon muuttomme jälkeen ryhdyin etupihan kunnostushommiin.

Takapihan puoli terasseineen ja parvekkeineen 
on kuitenkin minulle huomattavasti tärkeämpi puoli. 

Sain siirrettyä takapihalle rakkaita kasveja vanhasta puutarhasta: 
rusko- ja päivänliljoja, harjaneilikoita, kärhön, raparperin, maa-artisokkia... 

Tykkään rehevästä, vähän viidakkomaisesta pihasta :)

Bloggaaminen on myös tarjonnut jopa erilaisia yllättäviäkin työkeikkoja. Hauskin oli jo kauan aikaa sitten, kun Klingendahlin Naistenhaku-palvelu oli löytänyt blogini, ja kutsui minut puutarhabloggaajaksi heille. Valitettavasti tämä kanava ei ole enää olemassa. 

Tätä nykyä vedän puutarhakursseja parilla eri paikkakunnalla 😊

Tulipas tässä nyt jo runsaasti muisteloa vuosien varrelta, ja varmaan tätä seuraa tänä merkkivuonna vielä lisää! Semminkin kun voi olla, että oma puutarhailuni on nyt vähän katkolla taloyhtiömme piharempan vuoksi. 

Nyt kannattaa myös seurailla mukana, sillä tuon merkkipaalun kunniaksi täytyy tietysti järjestää myös jonkinlainen arvonta 😀

#puutarhablogi #miljoona #puutarhakohde #puutarha 

Hääkoristelut syntyivät - juuri ja juuri!

Se on juhannusaatto ja tyttären hääpäivä! On siis selvillä, miten kävikään tämän äidin hääkukkakasvatuksen kanssa 🙂

Hyvin ja huonosti, voisi sanoa. Onneksi ei hyvin huonosti. Ei aivan täydellinen suoritus, mutta riittävän hyvä. Ihan valtaosa maaliskuussa kylvämistäni lähes tuhannesta kesäkukan taimesta ei harmi kyllä ehtinyt kukkaan kylmän alkukesän vuoksi. Mutta toisaalta, tiedän että parhaani tein, yhtään tämän parempaan en olisi venynyt.

Kukkia oli kuitenkin onneksi juuri ja juuri riittävästi, kun otin lisäksi mukaan lähes kaiken, mitä pienestä perennapenkistä irtosi. Ei tarvinnut käydä kukkakaupan kautta 🙂

Tyttären tärkein toive oli että värikästä!
Hyvä että sanoi sen, niin tiesin mitä tehdä 🙂

Keräsin kukat eilisiltana ja asettelin ne valmiiksi pieniin maljakoihin. Maljakot vein yöksi viileään kellariin.

Siemenestä kasvattamistani kesäkukista kukkaan ehti lähinnä joitain ruiskaunokkeja, muutamia kehäkukkia sekä jokunen herttaikikukka ja kirjokakkara. 

Perennapenkistä sain vihreän eli kuunliljan ja kurjenmiekan lehtien lisäksi vuorikaunokin ja kurjenmiekan kukkia sekä hauskan näköisiä vuohenjuuren ylikukkineita kukkaperiä. Tämä oli tyttären hyvä idea ottaa myös näitä mukaan!

Koko homman pelastus olivat tavalliset ja jaloakileijat, joita oli isohko määrä juuri sopivasti kukinnan alussa. Niitä tuli lähes joka maljakkoon.

Minna vinkkasi kommentissaan aiempaan postaukseeni, että myös nuput ovat kauniita - näin on - hyödynsin siis myös niitä 🙂

Lisäksi keräsin vähän luonnonkukkia, puna-ailakkia sekä poimulehden ja vuohenputken kukintoja. Vuohenputki osoittautui monella tapaa paremmaksi kuin koiranputki, jota laitoin ensimmäisiin maljakoihin. Näin sain juuri ja juuri loihdittua riittävät reilun 20 maljakollista kukkia.

Unikot näyttävät harmillisesti siltä, että ne aikovat aukaista ensimmäiset kukkansa tänään, siis päivän verran myöhässä! Tästä eteenpäin saanemmekin sitten nauttia aivan ennätyksellisestä kukkaloistosta.

Tämä on ollut mukavan haastava ja jännittävä, innostava ja kaikin tavoin aivan ihana projekti, joka on myös tuonut aivan uutta virtaa ja intoa puutarhahommiin. 

On ollut kivaa, kun kukkien hoitaminen on muistuttanut aina mukavalla tavalla lähestyvästä ihanasta juhlasta.

Olen aiemmin kasvattanut koristelukukat vanhimman tyttären häihin. Silloin hääjuhla oli kuitenkin vasta heinäkuun lopulla, joten homma oli huomattavasti helpompi ja onnistuminen varmempaa kuin tällä kertaa.

Mainio juttu, että nämä juhlat olivat näin päin, ensinnä helpompi "harjoitteluprojekti" ja sitten tämä haastavampi. Aiemmista kokemuksista oli nyt paljon hyötyä!

Nyt jo melkein surettaa, että tämä ihana projekti oli tältä erää tässä, mitähän sitä seuraavaksi keksisi? No, kasvimaa on kyllä muilta osin aivan retuperällä, puolet sipuleista istuttamatta jne... 🙂Lähiaikoina tänne on myös tiedossa vähän arvontaa sun muuta!

Mutta nyt saa vetää juhlamekon ylle, sillä tänään iloitaan, riemuitaan ja nautitaan 🙂

Ihanaa, aurinkoista juhannusta sinulle!

Jännäksi menee hääkukkien kanssa!

Ei melkein kohta kestä tätä odotuksen jännitystä, onneksi tämä kohta päättyy! Hääkukat todellakin antavat odottaa itseään viimeiseen asti, ovat kehittyneet onnettoman  hitaasti näissä viileissä keleissä. Saa nähdä, ehtivätkö jäljellä olevat kolme viimeistä, toivottavasti aurinkoista ja suht lämmintä päivää pelastaa tilannetta.

Nuppuja olisi kyllä vaikka kuinka ja vaikka minkälaisia, samoin kuin on erilaisia kukkien suojaksi virittämiäni lämmittäviä rakennelmia.

Muutama kunnon hellepäivä tekisi nyt varmasti ihmeitä, niitä on kuitenkin valitettavasti luvassa vasta juhannuksen jälkeen. Toivotaan, että näistä kuitenkin ainakin jonkinlaiset hääkoristelut saadaan aikaan. Ajattelin jo, että lähden kohta föönin kanssa puhaltelemaan ja lämmittämään näitä huolella hoivattuja taimia, jos se on lämpötilasta kiinni 😉

Jokunen unikkokin olisi tosi kiva 🙂

Eipä vielä juuri kukkia näy...

Kiri, kiri, hääkukkaset!

Hui, enää reilu kaksi viikkoa h-hetkeen, eli tyttären juhannushäihin, jonne yritän itse kasvattaa koristekukat.

Viileä, tai suorastaan kylmä alkukesä on hankaloittanut projektia huomattavasti, ja nyt vielä lisähaastetta tuovat räjähdysmäisesti levinneet lehtokotilot.

Saa nähdä, riittääkö nyt viimein lämmennyt sää tarjoamaan riittävän loppukirin, näin toivon 🙂

Tämä tarhaneito ehti aukaisemaan
nuppunsa kukista ensimmäisenä.

Pisimmällä ovat luonnollisesti ensimmäisenä eli maaliskuun alussa kylvämäni kukantaimet, jotka pääsivät jatkamaan kasvuaan laatikoihin lämpimälle kasvihuoneen seinustalle. Ne ovat jo isoilla nupuilla ja muutama kukkakin löytyy, joten näiden osalta ajoitus osunee kohdilleen. 

Pelkästään nämä eivät kuitenkaan läheskään riitä, vaan täydennykseksi tarvittaisiin vielä runsaasti muitakin kukkasia.

Pisimmällä ovat nämä laatikoissa kasvavat.

Olen toiveikas myös kasvihuoneessa tomaattien lomassa kasvavien kukkasten suhteen. Sen sijaan ulkona maassa kasvavien kukinnasta taidamme päästä nauttimaan vasta häiden jälkeen.

Myös tällainen pikkuinen kukkii jo.
Tästä minulla ei ole aavistustakaan,
mikä laji tämä on? 

Onneksi juhannuksen aikaan saanee tarvittaessa lisäapuja myös luonnonkukista, joten vielä ei ole toivoa menetetty 🙂

Hääkukantaimia siellä, hääkukantaimia täällä!

Tänä keväänä puutarhassani on ollut vähän poikkeuksellista puuhaa, sillä olen luvannut yrittää kasvattaa koristekukkaset tyttäreni juhannushäihin. Olen myös luvannut kertoa projektin etenemisestä täällä blogissani, tästä pääset sarjan ensimmäiseen osaan. 

Tämä viileä kevät on tuottanut kasvatukseen omat haasteensa. Aloitin taimikasvatuksen maaliskuussa, ja siitä eteenpäin taimia onkin ollut vähän joka paikassa. Arvioisin, että erilaisia kukantaimia on yhteensä ehkä tuhatkunta, mahdotonta laskea niitä. Kylvin kukat Virosta aikoinaan ostamastani siemenseoksesta, jossa on mm. kehäkukkaa, ruiskaunokkia ja monia muita. 

Yhden erän kylvin perinteiseen taimikasvatus-
astiaani pulkkaan. Se olikin näppärää, sillä matkalla kasvihuoneeseen 
oli vielä huhtikuun puolivälin jälkeen paksu lumihanki :) 
Pulkka pääsi ihan "oikeisiin hommiin", se oli kätevää kiskoa
 taimineen hankea pitkin kasvariin valohoitoon.
Nämä ovat viimeistä, maalikuun lopulla kylvämääni erää.

Kun en oikein tiennyt, mikä olisi sopiva ajoitus, kylvin siemeniä varmuuden vuoksi kolmena eri ajankohtana - maaliskuun alussa, puolivälissä ja lopussa. 

Huhtikuun lopulla säiden hieman lämmettyä aloitin taimien varovaisen ulkoilutuksen päiväsaikaan, toukokuun puolella siirsin taimiastiat kasvihuoneeseen.

Sittemmin olen istutellut taimia vähän sinne sun tänne - kasvihuoneeseen tomaattien lomaan, maahan kasvarin lämpimälle seinustalle, laatikoihin sekä erilaisiin tunneliviritelmiin. Ensimmäiset taimet alkavat nyt olla pian nupuillaan. 

Ensimmäisenä istutettuja taimia laatikossa lämpimällä
kasvihuoneen seinustalla. Nämä taimet ovat ensimmäisestä,
maaliskuun alussa kylvämästäni erästä.

Näille maaliskuun puolivälin taimille viritin ylimääräisistä
valokatteenpaloista lämpimän tunnelin.

Nämä taimet saavat nauttia tomaattien lomassa
kasvihuoneen lämmöstä.

Saapa nähdä, miten tämän projektin kanssa käy, onko juhannuksen aikaan sopivasti ja riittävästi kukkasia? :)  

 

Hääkukkaprojekti hyvällä alulla

Tämä on jännää, miten tässä projektissa käy. Tarkoituksena on saada kasvatettua kesäkukkia koristeluksi tyttäreni juhannushäihin.

Koska häiden ajankohta on noin alkukesästä, en ole uskaltanut luvata tyttärelle varmuudella kukkasia, mutta olen luvannut yrittää.

Kylvän siemeniä esikasvatukseen useammassa erässä, jos jonkin niistä ajoitus osuisi näin kohdilleen. 

Ensimmäiset siemenet kylvin varmuuden vuoksi jo maaliskuun alussa. Näiden versot ovat jo hyvässä vaiheessa. Olisi hyvä, jos nämä saisi jo lähitulevaisuudessa siirrettyä sisätiloista parempiin olosuhteisiin kasvihuoneeseen. Vielä ei kyllä oikein siltä näytä.

Siemenenä on Virosta aikoinaan hankkimani kesäkukkasiemenseos. Enimmäkseen tässä näyttäisi nyt olevan kehäkukkaa ja ruiskaunokkia, ja seassa vähän jotain muutakin.

Seuraavan kylvön tein maaliskuun puolivälin paikkeilla, nämä eivät ole vielä nousseet. Viimeisen, suurimman erän aion kylvää maalis-huhtikuun vaihteessa.

Aiemmasta vastaavasta kokemuksesta tiedän, että kukantaimia tarvitaan varsin runsaasti, useita satoja, jotta riittävä määrä olisi juuri sopivasti kukassa h-hetkellä.

Jännää nähdä, miten tässä käy :)

Lippu liehumaan - ja hyvää äitienpäivää :)

Meillä ei voi sanoa liputuspäivänä, että lippu salkoon, koska se salko puuttuu.

Mutta silti tekee mieli vähän lippua liehutella. Niinpä olen käyttänyt tällaista pikkulippua, jonka voi laittaa aina sopivaan paikkaan. Tämä on ollut mm. lasten ylppärijuhlissa ovenpielessämme tuomassa omalta osaltaan arvokasta juhlatunnelmaa.

Nyt tänä maamme juhlavuonna ajattelin liehutella tätä kaikkina liputuspäivinä. Suomenlippu kun on mielestäni yksinkertaisuudessaan oikein kaunis, ja juhlava.

Nyt äitienpäiväksi uskalsin viimein tehdä tällaisen pienen kukkaistutuksen kaivonrenkaaseen, jospa pahimmat pakkasyöt olisivat nyt takana.

Kukkien lisäksi tuohon sopii mielestäni oikein hyvin tuo pikkulippu. Nyt toukokuussa saakin liputtaa melkein yhtä soittoa, tässä kuussa kun piti alunperin olla kokonaista viisi liputuspäivää, ja sitten tuli vielä ylimääräinen suruliputuspäivä eiliselle.

Tiedätkös muuten, millainen oikeaoppisen Suomenlipun pitää olla? Tämä on jäänyt vahvasti mieleeni joskus nuorena yhdestä varmaankin partiolaulusta. Se menee näin: 5-3-10 on pituus lipussa, 5-3-10 on pituus lipussa, 4-3-4, 4-3-4, suomenlipun leveys on silloin oikea. Jotta tästä oikeat mittasuhteet :)

Kun nyt satun tämän tietämäään, niin huomaan kiinnittäväni automaattisesti huomiota siihen, että nuo suhteet olisivat kaikenlaisissa pikkulipuissakin edes suunnilleen kohdillaan. Minua häiritsee, kun tarjolla on ties minkälaista jossain kaukoidässä valmistettua lippua, missä voi olla vaikkapa ihan kapea risti aikalailla keskellä lippua. Ei näin!

En oikein tiedä, mistä tämä lippu on aikanaan meille tullut, mutta tässä ainakin on suhteet kohdillaan :)

Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, aivan erityisesti omalleni <3

Sinisiä ja valkoisia ajatuksia

Huomaan Suomi 100 v-juhlinnan jostain syystä innostavan minua aikalailla. Onhan tämä aika ainutlaatuista, on huikeaa kuulua sukupolveen, joka on saanut kokea sekä vuosituhannen vaihteen että Suomen 100-v juhlinnan.

Aivan erityisen hauskaa minusta on seurata, millaisin eri tavoin erilaiset tahot - yritykset, kunnat ja kaupungit, järjestöt sun muut keksivätkään tätä juhlavuotta viettää.

Voihan se olla, että loppuvuodesta - siis sen varsinaisen juhlapäivän aikaan - tämä aihe alkaa jo kyllästyttää, mutta ainakin tällä hetkellä se vielä inspiroi.

Tässä on kyllä melkein jo vähän enemmän
Ruotsi-vivahdetta. Mutta tämä onkin
Tukholman puutarhamessuilta!

Sitä olen vähän miettiyt, pitäisikö tämä teema näkyä jotenkin omassa puutarhassa? Ekaksi tulisi mieleen sininen ja valkoinen. Siitä täytyy sanoa, että se ei kuitenkaan ole oikein lempiväriyhdistelmiäni, tai oikeastaan tuo sininen ei kuulu lainkaan lempiväreihini. Puutarhassakin se tuntuu minusta jotenkin vähän epäluonnolliselta, vaikka onhan toki olemassa ihan luonnostaan sinisiäkin kukkia.

Olen kuitenkin enemmän kirkkaampien värien ystävä. Pitikin nyt käydä tässä huviksi läpi kaikki blogikuvani ja katsoa, löytyykö mitään sini-valkoista. Löytyihän sentään muutama kuva :)

Paitsi että - kaikissa näissäkin on myös ripaus jotain muutakin väriä!

Ehkä silti jotain pientä sini-valkoista voisi ensi kesäksi kuitenkin ajatella. Näistä kuvista muistuikin nyt mieleeni nuo sininen ja valkoinen maitohinkkini! Noistahan sen voisi saada, siniseen jotain valkoista kukkaa ja valkoiseen jotain sinistä  - ehkä lobeliaa? Tuo sininen hinkki kun on vielä sattumalta aikalailla juuri Suomen lipun sävyä.

Toisaalta törmäsin myös aika herkkään sinivalkoiseen Blue sarah -verenpisaraan. Ehkä sellaisenkin voisi hankkia?

Verenpisara on mielestäni aivan ihastuttava kasvi, eikä minulla ole nyt ollut sellaista vuosikausiin.

Yksi lähestymistapa voisi tietysti olla tuo 100. Sata jotain? Sata tomaatintainta? - No ei kyllä, ei edes juhlavuoden kunniaksi, liian iso urakka. Normaalit 25 kappaletta saa kyllä riittää.

Ehkä sata jotain muuta? Tai sitten jotain istutettuna maahan kuvioksi, josta muodostuu ykkönen, nolla ja nolla? Vaikka kukkia istutettuna ruohikolle tuohon "satasen" muotoon. Tämähän alkaa mennä jo ihan sini-valkoiseksi!

Oletko sinä ajatellut juhlistaa tätä vuotta puutarhassasi?

Jälkkäri edellä jouluun :)

Tästä ne jouluvalmistelut taas lähtevät. Asiat tärkeysjärjestykseen, eikö? Siispä tuli aloitettua jouluherkkujen valmistus ensimmäisestä jälkkäristä.

Sellaiseksi päätyi huolellisen harkinnan jälkeen ihastuttava granaattiomenajäädyke.

Ripottelin vuoan pohjalle vähän ylimääräisiä
granaattiomenansiemeniä, ajatuksella että niistä tulisi
kaunista koristetta jäädykkeen pintaan.

Alkuperäisenä ajatuksena oli, että joulupöydässä täytyy olla granaattiomenaa jossain muodossa; se on mukavan raikkaan makuista ja ennen kaikkea kauniin joulunpunaista.

Granaattiomena sai seurakseen rommissa uitettuja rusinoita sekä pähkinä- ja suklaarouhetta.

Tähän sisältyy myös vähän nostalgiaa, kuten kunnon joulujuttuihin; alkuperäinen ohje on Mysi Lahtisen Jouluinen kahvijäädyke jostain 1900-luvun loppupuolelta. Kuitenkin tuunattuna siten, että jätin kahvin pois, ja vaihdoin alkuperäisessä ohjeessa olleet hillotut kirsikat noihin granaattiomenansiemeniin.


Kaikkineen tämä jälkkäri on nopea ja mukava valmistaa. Nyt se saa odottaa valmiina joulun tuloa pakkasessa kaikessa rauhassa.





Tosin ajattelin, että höysteeksi ja viimeiseksi pisteeksi i:n päälle voisi vielä kiehauttaa vähän granaattiomenasiirappia.

Laitanpa tämän ohjeen tähän, jos vaikka joku muukin innoistuisi samaisesta jälkkäristä:

1 dl rusinoita
tilkka rommia tai rommiaromia
1 granaattiomenan siemenet
reilu dl pähkinä- tai mantelirouhetta
150 g tummaa suklaata
3 munan keltuaista
3/4 dl tomusokeria
4 dl kermaa

Paloittele rusinat veitsellä pienemmiksi ja laita ne kulhoon. Kaada sekaan tilkka rommia, tai jos tarjoilet jälkkäriä alaikäisille, muutama tippa rommiaromia ja tilkka vettä. Sekoita. Jätä maustumaan ja jatka muiden ainesten kanssa.

Irrota siemenet granaattiomenasta, rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita keskenään rusinat sekä suklaa- ja pähkinärouheet. Kääntele munavaahto sekoittaen joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon varovasti sekoittaen kerma sekä granaattiomenansiemenet.

Kaada massa mielellään kauniiseen rengasvuokaan ja laita jäätymään pakastimeen vähintään yön yli. Tarjoa halutessasi jäädykkeen kanssa granaattiomenasiirappia.

Tämän jälkkärin hyvä puoli on myös se, että se on sellaisenaan gluteeniton, ja siitä saa myös helposti laktoosittoman, kun käyttää laktoositonta kermaa.

Ja jos on vielä vaikkapa allergiaa jollekin noista aineksista, voit hyvin vaihtaa jonkin niistä esim. piparkakkumuruihin. Jos haluat jäädykkeen olevan edelleen gluteeniton, muistathan käyttää gluteenittomia pipareita.

Valmiina pakkaseen.

Mutta, eivätpä nämä jälkkärit taida vielä tähän jäädä. Tänä jouluna olen ollut aivan erityisen innostunut juuri jälkiruoista.

Olisi kiva, että tarjolla olisi kunnon valikoima, josta voisi sitten mielen mukaan napsia vähän sitä sun tätä.

Niinpä tein jo aiemmin pienen koe-erän aikas ihanaa Sikke Sumarin toskakakkua, johon tulee murotaikinapohjan päälle kotitekoista vadelmahilloa. Sopivan makeaa ja ihanan jouluisen näköistä! Eiköhän näillä jo aika pitkälle pärjäillä...

Hyviä jouluvalmisteluja!

Joulunpyhien askartelua - ihastuttavia paperitähtiä

Ah vihdoin! Lapsuudenkodissamme oli joulukoristeena ihania valkoisia, pienenpieniä monisakaraisia paperitähtiä.

Ne olivat mielestäni yksinkertaisuudessaan kaikkein kaunein joulukoriste ja ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.

Isommat tähdet ovat halkaisijaltaan kolmesenttisiä ja pienin vain reilun sentin.

Monesti olen miettinyt, miten nuo on mahdettu paperista taitella, olisi ihanaa, jos voisi saada tuollaisia samanlaisia tähtiä. Aina joskus olen yrittänyt noita netistäkin etsiä, mutten ole onnistunut löytämään.

Nyt otettiin tyttären kanssa tämä oikein asiaksi, ja löydettiinhän me lopulta - nuo ovat nimeltään saksan tähtiä!

Saksan tähdet taitellaan neljästä samankokoisesta paperisuikaleesta.
Kuvassa tähden valmistuksen vaiheita, vasemmalla aloitus ja oikealla jo
vähän pidemmällä.

Tähtien taittelemiseen löytyi useampia ohjeita, videolla ja ilman. Aikamme ährättyämme saimme aikaiseksi jokusen tähden, ja pian tuo alkoi sujua vähän sutjakamminkin.

Melkein hitainta on noiden tarvittavien paperisuikaleiden leikkaaminen.

Noin vartissa onnistuimme vääntämään aina yhden tähden. Tästä osoitteesta löytyvän videon ohje oli meistä selkein: https://www.youtube.com/watch?v=7rr34gOba5Q

Tähtiä voi helposti tehdä hyvin monen kokoisia, ja erilaisista papereista. Ensi alkuun teimme valkoisia, mutta pian teimme niitä myös ruskeasta voimapaperista. Näitä täytyy tehdä PALJON lisää, tässäpä on mitä joulunpyhinä näpertää. Ripustanemme näitä lähinnä koristeeksi joulukuuseen - tai siis tänä vuonna mäntyyn.

Tähtien vääntelyyn tulee pieni himo, kuten moniin askartelujuttuihin. Tosin on tämä sellaista näpräämistä, että jos ei ole oikein käsityöihmisiä, niin voi olla, että puuha on enemmän hermoja vievää kuin rentouttavaa :)

Tässäpä muuten yhdistyi hauskalla tavalla eri vuosikymmenet (tai oikeastaan vuosituhannet :) - ensin jostain 1900-luvun puolivälin paikkeilta peräisin olevat paperitähdet, ja sitten netin kautta tieto niiden nimestä ja vielä teko-ohjeetkin!

Kukkakimppuja luonnosta ja pihalta

Kerttuli ei ole sentään hyytynyt helteeseen, vaikka pienestä blogihiljaisuudesta voisi ehkä niinkin ajatella. On sen sijaan ollut tässä vähän muita kiiruita.

Ihanaa, kun viimein käväisi edes parin päivän kunnon lämpöaalto, pisti kasveihinkin mukavasti vauhtia.

Meillä on vähän juhlittu ja juhliin on loihdittu ihania yksinkertaisia kimppuja luonnon- ja pihakukista. Ne ovat juuri nyt parhaimmillaan, muita kukkia ei välttämättä tarvitakaan.

Mukavaa sunnuntaiehtoota - niin ja heinäkuukin tässä tulla tupsahti ihan varkain, siispä sitä myös!

Juhannuspäivän aamuna

Juhannuspäivä valkeni usvaisena - sateen kasteleman maiseman peitti sankka sumu. Pian auringon lämpö vei kuitenkin voiton ja maisema kirkastui.

Piti ottaa tilanteesta oikein kaksi kuvaa; ensimmäisessä oli parempi valo, mutta toiseen ilmestyi koiramme aamupissillensä - halusi vissiin päästä juhannuskuvaan :)

Laitetaanpa vielä vähän väriäkin elämään, olen nauttinut perennapenkkiin viime keväänä istuttamani tulikellukan kukinnasta. Se toimii pirtsakkana väriläiskänä ja tuo mukavaa kontrastia monille kasveille. Joku varoitteli, että hillakuoriaiset voisivat olla sen ongelma. Onneksi otin kuitenkin riskin ja istutin kellukkaa, on saanut ainakin toistaiseksi olla rauhassa kuoriaisilta.

Oikein hyvää juhannuspäivää!

Juhannus on meillä...

pikkuisen turhan märkä ja viileä, harmi kyllä.

Moni kasvi tuntuu jo olevan vähän hätää kärsimässä tämän kosteuden kanssa. Ja toisaalta on vaikea keksiä oikein mitään kasvia, joka erityisemmin hyötyisi vallitsevasta säätilasta.

No mansikat kyllä näyttävät toistaiseksi varsin tuuheilta ja hyviltä ja kukkiakin on runsaasti. Pian nekin kuitenkin kaipaisivat jo vähän poutaa.

Eniten liika märkyys tuntuu haittaavan erilaisia palkokasveja - herneitä ja papuja. Pienet kasvinalut mädäntyvät herkästi liiassa kosteudessa.

Onneksi kävin hetki sitten virittämässä hernepenkin suojaksi tuollaisen pikaisen tunnelin yli jääneistä valokatteenpaloista. Saman tien kun sain sen valmiiksi, alkoi oikein kaatosade. Herneiden tilanne näyttää nyt huomattavasti paremmalta, jospa tuo vielä pelastaisi hukkumaisillaan olevat herneenalut.

Jotenkin tämä säätila alkaa tuntua niin kovasti tutulta, piti ihan kurkata viimekesäistä tekstiä samoihin aikoihin. Nythän on kuitenkin jopa melkein kymmenkunta astetta lämpimämpää kuin viime vuonna - iloitaan siis siitä! Ja lohdutukseksi myös se, että kyllähän viime kesänäkin sitten lopulta ihan kelvollinen sato tuli, vaikkei alku ollut kovin lupaava.

Yleensä ensimmäiset kesäkurpitsat on valmistuneet jo juhannukseksi,
tällä kertaa joudutaan vielä odottamaan.
Sadon aikaistamiseksi tämä kurpitsa on ollut toistaiseksi
astiassa kasvihuoneessa, mutta silti ei satoa ehtinyt vielä tulla.
.   

No nytpä on toisaalta mahdollisuus nauttia kaikessa rauhassa olosta sisätiloissa - lueskella, oleskella, ihmetellä...

Mitä kuuluu sinun juhannukseesi?