Kysymystä daaliankasvattajille

Tyttäreni on ollut hieman kiireinen. Nyt heinäkuun puolivälissä hän huomasi iloisen hämmästyneenä, että autotallissa kuivana talvehtineet daalianmukulat, joita hän ei ollut ehtinyt istuttamaan ulos, olivat lähteneet kasvamaan.

Tytär suunnitteli jättävänsä mukulat silleen edelleen autotalliin, ja istuttavansa ne sitten ensi vuonna paremmalla ajalla ulos. Minulla ei ole daaliankasvatuksesta minkäänlaista kokemusta,  mutta maalaisjärkeni sanoi, ettei tuo suunnitelma välttämättä onnistu. Voisivatko itäneet mukulat todella selvitä kuivassa vielä seuraavaan vuoteen?

Ajattelin, että daaliat kuivuvat entisestään, käyttävät kaiken voimansa nyt kasvaviin versoihin, ja todennäköisesti kuolisivat sen jälkeen?

Olin siis sitä mieltä, että pitää yrittää istuttaa mukulat nyt ulos, jotta ne vahvistuisivat ja saisivat kerättyä voimia ensi talveen. Mahdoinkohan olla oikeassa näine pähkäilyineni?

Tältä näyttää tilanne nyt mukuloiden
istutuksen jälkeen. 

Lupauduin yrittämään daalioiden pelastamista istuttamalla ne pihallemme ämpäriin (jossa on pohjassa halkeama).

Mitä arvelet, onko tässä onnistumisen 
mahdollisuuksia? Istutusajankohtahan
on nyt perin myöhäinen.

Ihanasta lumikärhöstä on moneksi!

Sievä ja herkkä lumikärhö on yksi lemppari-koristeköynnöskasveistani.

Se on kauneutensa lisäksi nopea- ja runsaskasvuinen.

Tänä kesänä keksin, että yhdestä lumikärhöstä riittää kahteenkin eri kohtaan, kun ohjailee sitä sopivasti. 

Kuvasta voi olla vähän vaikea hahmottaa, mutta 
vasemmalla on kärhön osa, joka kiipeää raudoitusverkossa
ja oikealla vaahteraan ohjaamani osa kärhöstä.

Aiemmin lumikärhö on saanut vallata sen vieressä olevan betoniverkkokaaren. Nyt keksin ohjata sitä myös kiipeilemään vieressä olevaan vaahteraan.

Lumikärhö näyttää minusta tosi kivalta
vaahteranrunkoa syleillessään  😊

Jos missä, niin jykevän puunrungon päällä kiipeillessään herkkä kärhö pääsee erityisesti oikeuksiinsa.

Mielenkiinnolla odotan, ehtivätkö oikealta
kasvava jalokärhö ja vasemmalta vaahteraa
pitkin nouseva lumikärhö täyttää koko 
kaarituen ja kohdata toisena ylhäällä.
Se voisi näyttää kivalta, jos näin ehtii
tapahtua 😊

Vaahteraan nojaavan betoniverkkokaaroen toisella puolella vastaan kiipeilee violettikukkainen loistokärhö. Jännä nähdä, ehtivätkö köynnökset valloittamaan koko kaaren, ja kohtaamaan toisensa ylhäällä?

Lumikärhön kukat on nii sieviä, ja se jaksaa 
kukkia pitkään.

Talvehtimaan en ole oikein onnistunut lumikärhön versoja saamaan, joitain yksittäisiä lukuun ottamatta. Niinpä kärhö aloittaa aina keväällä kasvunsa maan rajasta. Kasvu olisi tietysti vieläkin nopeampaa, jos se lähtisi myös vanhoista versoista. Olen taivutellut versoja talveksi maata vasten suojaan, mutta eivät ne ole silti selvinneet.

Oletko sinä onnistunut lumikärhön versojen suojaamisessa yli talven?

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?

Niin satumaisia näkymiä 😊

Piipahdin ohi ajaessani pienessä Hörtsänän arboretumissa Orivedellä.

Odotukseni eivät olleet kaksiset. Edellinen käyntini - taisi olla viime kesänä - oli melkoinen pettymys. Arboretum oli silloin pahoin umpeen kasvanut ja pusikoitunut, Ajattelin silloin, että se on jo "menetetty".

Nyt oli kuitenkin tapahtunut jotain hyvin merkittävää. En tiedä kuka tai ketkä arboretumissa olivat ahkeroineet, mutta sitä oli huomattavasti raivattu ja siistitty, ja kaikki upeasti kukkivat kasvit sekä komeat sammaloituneet kivirakennelmat pääsivät taas oikeuksiinsa. 

Upeiden varjoliljojen kukinta oli juuri parhaimmillaan.

Purppurapihta oli tosi jännän näköinen 😊

Vaikka alue ei ole suuren suuri, siellä on kuitenkin paljon
monenlaista nähtävää. Kasvilajisto on runsas ja monipuolinen.

Tässä vielä yksi ja ainoa kuva, minkä olin
viimekesäisellä visiitilläni ottanut.
Kaikki polut olivat kasvien valtaamat,
ja pienemmät kukkakasvit peittyneet
isompien kasvien alle.
Suuri oli siis muutos nyt tähän käyntiini.

Suosittelen siis lämpimästi käymään Hörtsänässä, jos sattuu siellä päin liikkumaan. Se on aina avoinna ja maksuton kohde.

Tästä pääset aiempaan juttusarjaani Hörtsänästä koronavuodelta 2020 :)

#arboretum #Orivesi #Hörtsänä

Nyt vihdoin: miljoona-arvonta... 😊

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä 

Nyt on arvonnan aika! Lupasin teille ahkerille lukijoilleni arvonnan sen juhlistamiseksi, kun blogissani tuli hiljattain täyteen miljoona katselukertaa 😊

Palkintoina on kolme hienoa siemen- ja kukkasipuli/mukulapalkintoa, jotka on lahjoittaneet Puutarhanikkarit ja Honkasen puutarha:

Ensimmäinen palkinto. 

Toinen palkinto. 

Kolmas palkinto. 

Pääset osallistumaan arvontaan kirjoittamalla tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot, kuka tai mikä on tai on ollut suurin innoittajasi puutarha-asioissa?

Kommentissa tulee olla myös jokin tunnistetieto, esim. sähköpostiosoite tai vähintään nimimerkki, jotta tavoitan voittajan.

Arvonta päättyy su 24.5. Kustannan palkinnon postituksen Suomessa. 

Mikäli en tavoita voittajaa toukokuun puoliväliin mennessä, arvon tilalle uuden.

Osallistumisaika on päättynyt, kiitos kaikille ihanista vastauksista ❤️ Kerron voittajat pikimmiten 😊

#arvonta #blogiarvonta #palkinto #siemen #puutarha

Viimein värikäs kevätistutus

Kerroin aiemmin ihanan värikkäistä kukkaistutuksista, joita näin pääsiäisen Saksan-reissullani vähän joka talon edustalla. Siitä asti on mieleni tehnyt vastaavaa, mutten ole onnistunut löytämään täältä meiltä oikeanlaisia kukkia.

Nyt on meilläkin iloinen väriläiskä 
ulko-oven edessä. 

Ainakin piti olla joitain sipulikukkia, vähän orvokkeja ja ehdottomasti erivärisiä esikoita. Nyt lopulta Helsingin-reissultani onnistuin löytämään tarvittavat kukkaset, ja sain tehtyä "pääsiäisistutukseni" 😊

Istutin kukkaset vanhaan sinkkivatiin.
Edessä oleva naamaorvokki on minusta
jotenkin erityisen hauska 😊

Istutus on minusta tosi kiva, katsoo sitä
mistä vinkkelistä vain. Myös keltaiset 
hyasintit olivat mukava "piste i:n päälle".

Eipä kyllä olisi meidän sääolotkaan olleet aiemmin tällaiselle kovin suosiolliset - ja vieläkin pitää nostaa istutus öiksi ulkoa lämpöisempään suojaan. Jännä nähdä, miten pitkään kukkaset kestävät hyvinä. 

#kukka #värikäs #istutus #kevät #kevätkukka

Viimeiset sinnittelijät

Se alkaa olla jälleen aika sanoa heippa tälle kesälle, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle. 

Millään ei malttaisi riisua pois kaikkea ihanaa kesästä vielä muistuttavaa vehreän vihreää.

Onneksi viimeisiä sinnittelijöitäkin vielä riittää.

Turhan myöhään kylvämäni hauskat erikoisauringonkukat ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan ja ilahduttavat nyt parvekkeella. 

Lehtikaalia ruukussa.

Nostin pihalta parvekkeelle myös kivan lehtikaåaliruukun. Siihenkin keksin kylvää lehtikaalit vasta kovin myöhään heinä-elokuun vaihteessa. Mukavasti ne on kuitenkin ehtineet. Näiden lisäksi parvekkeelta löytyy vielä vähän persiljaa.

Lokakuiset tomaatinvarret.

Alhaalta pihan terassilta en raatsinut millään vielä raivata pois kaikkia viimeisiä tomaatinvarsia. Ne muodostavat vielä iloisenvihreän seinämän terassille. Kyllä tulee varmaan vähän aution ja ankean näköistä, kun nuokin pitää raivata pian pois, ei mahda mitään. 

Kuvassa näkyy vasemmalla marja-aroniaa,
keskivaiheilla vihreänä ihana lumikärhö, jossa näkyy vielä joku kukkakin 😊
Sen oikealla puolella jalokärhö, ja aivan oikeassa laidassa maa-artisokkia.
Marja-aroniaa tuli tänä vuonna pienistä pensaista niin runsaasti, etten saanut
kerättyä kaikkia talteen.

Liisa muistutti kuitenkin kommentissaan ruskan väreistä, se onkin aivan totta, tänä vuonna minusta onkin oikein kaunis ruska. Minulla sattuikin olemaan valmiina vähän aikaa sitten otettu ruskakuva pihasta, niin lisäsinpä sen vielä tähän loppuun 😊

Krassien syysyllätys

Tämä on ollut minusta kerrassaan erikoista. Kylvin keväällä mukamas keltakukkaisen köynnöskrassin siemeniä, kun olen vähän kyllästynyt siihen kirkkaan oranssikukkaiseen normikrassiin.

Vaan kuinka ollakaan, kaikkien taimien kukat osoittautuivat kuitenkin niiksi kirkkaan oransseiksi, vaikka siemenet olivat peräisin keltakukkaisesta krassista, ei mahtanut mitään, niillä mentiin.

Mietin siinä kohtaa, että onkohan oranssi jotenkin dominoivasti periytyvä krassin väri, joka vie voiton muilta?

Amppelissa kasvava köynnöskrassi,
joka jaksaa vieläkin kukkia. Vasemmalla
näkyy alkuperäinen kirkkaan oranssi
kukka, edessä uudempia keltasävyisiä 
kukkia. Amppelissa kasvaa takuuvarmasti 
vain yksi ainoa kasvi, ja erivärisiä 
kukkia on myös samoissa versoissa.

Yllätys olikin vielä suurempi, kun nämä samaiset krassintaimet alkoivatkin nyt yhtäkkiä tässä kohtaa syksyä pukkaamaan odottamiani keltaisia kukkia! Mitä kummaa, en meinannut uskoa silmiäni. Sinänsä mukava myöhäissyksyn yllätys, kun kerran keltaisia kukkia olin odottanut. 

Tässä parvekkeella vielä viihtyvä krassi, joka teki
tismalleen saman tempun - kukki ensin kesän
 kirkkaan oranssina, ja vaihtoi nyt värinsä keltaiseen 😊

Jotenkin olisin tämän käsittänyt, jos näin olisi sattunut tapahtumaan vain yhden kasvin kohdalla - mutta ei, näitä kummajaisia on useampi.

Ei voi ymmärtää krassin sielunelämää 😀

Kysyin tätä tekoälyltäkin, se vastasi näin: 

"Ei, krassin kukat eivät vaihda väriä kasvuun vaikuttavien tekijöiden vuoksi, vaan kukin lajike säilyttää oman värisävynsä. Krassin eri lajikkeet tuottavat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, ja yksittäisen kasvin kukat ovat samanvärisiä, kun taas eri kasveilla voi olla erilaisia värejä."

Ei siis voi kuin ihmetellä...

#krassi #kukka #väri #keltainen #köynnöskrassi

Hullunkurisia tomaatteja ja kesän viimeisiä kukkijoita

Tomaatti kasvatti hassun hatun tai "kruunun", 
tai miksi tuota sanoisi? Ei mielestäni erityisen 
edustavan näköinen 😊

Tämä säiden puolesta vaihteleva kesä on myös kasvattanut vaihtelevia tomaatteja, eipä ole aiemmin näkynyt tällaisia 😀 Lajikkeesta en nyt ole aivan varma, niin parempi etten veikkaa sen suhteen mitään. 

Kerro, kerro kuvastin... Kellä on 
komein koristus? :)

Ihana tuoksuherne jaksaa vielä kukkia parvekkeella kauniisti vanhassa kuparisessa puuhellan vesisäiliössä. Onneksi tulin ottaneeksi sen matkaan vanhasta asunnostamme. Keksin vielä tänä kesänä taivuttaa siihen  harjateräksenpätkän tuoksuherneen tueksi. Tykkään 😊

Jaksaa, jaksaa... Vähän jo raottelee ihana auringonkukannuppu, jospa se tästä vielä aukeaa...

Sitä tässä vielä jännitän, ehtivätkö kauniin vaaleankeltaiset erikoisauringonkukat avaamaan nuppunsa. Niiden kylvö jäi minulla vähän turhan myöhäiseen, samoin kävi viime vuonna. 

En meinannut keväällä millään keksiä, mitä kivaa kukkaa laittaisin kasvamaan parvekkeelle, kunnes viimein muistin näiden auringonkukan siementen olemassaolon.

Katsoin juuri, että viime vuonna nuput olivat avautuneet 28.9. Vielä olisi siis pieni hetki aikaa siihen!

Ihana maa-artisokka 😊

Olen iloinen, että älysin napata varmaan viimeisenä kasvina vanhan asuntomme pihasta mukaan myös maa-artisokan mukuloita.

Maa-artisokan versot huitelevat korkealla 
kahden ja puolen metrin korkeudessa. 

Istutin ne rivaripihamme kärhön viereen. Maa-artisokat on viihtyneet ja kasvaneet siinä tosi hyvin. Vielä en ole tutkinut, löytyykö maasta minkä verran syötäviä mukuloita. Uskoisin, että satoakin varmasti löytyy.

Kasvi on kuitenkin jo itsessään niin näyttävä ja kaunis, ettei sadon määrälläkään ole juuri väliä, saa kasvaa tuossa jo ihan kauneutensa vuoksi 😊

Artisokka aukaisi hiljattain myös iloisenkeltaiset kukkansa myöhäissyksyn piristykseksi.

Maa-artisokka kurottelee kohti vaahteranlatvoja... 😊

#maa-artisokka #rivitalo

Lumikärhö on osoittautunut aivan ihanaksi ❤️

Törmäsin lumikärhöön ensimmäisen kerran juttukeikalla jo vuosia sitten ja ihastuin siihen heti. Paikassa missä kärhön näin, se kasvoi kauniina paljasta puunrunkoa pitkin.

Lumikärhöllä on niin sievät pienet kukat, ja
sen nuputkin on koristeellisia. Se jaksaa kukkia
pitkään, vielä näin loppukesäpainotteisesti, kun 
ei ole enää niin runsaasti muita kukkijoita. 

Minulle tarjoutui rivitaloon muutettuamme viimein sopiva tilaisuus lumikärhön hankintaan. En osannut ajatella sen kasvupaikkaa sen suuremmalti, kunhan sen jonnekin istutin, sai paikan aroniapensaiden juurelta.

Se onkin osoittautunut erinomaiseksi ratkaisuksi. En arvannut, että kärhö viihtyisi näin hyvin, ja kasvaisi pitkin poikin aroniapensaita. Sen herkät, valkoiset kukat näyttävät ihanilta aronianmarjojen lomassa.

Lumikärhö ja aronia viihtyvät mainiosti yhdessä. 
Niiden juurella kasvaa raparperi.

Lumikärhö kiipeilee vasemmalta harajateräskaarta
pitkin. Taaempana on toinen kaari, jota pitkin
kiipeilee loistokärhö. Pihamme mukavan vaahteran
runko pilkottaa taka-alalla.

Tänä kesänä huomasin, että kärhöllä näyttää olevan haluja levitä vieläkin laajemmalle, kuten sen vieressä olevalle kulkureitille, mikä ei ollut minusta erityisen hyvä idea. Niinpä otin vihoviimeiset muutossa säästämäni raudoitusverkon ja harjateräksen palaset, ja väkersin niistä nopsasti kaariportin tapaisen kärhön kiipeillä.

Kärhöä on mukava katsella myös yläilmoista 
parvekkeelta.

Kärhö hyväksyi sen, ja kasvaa nyt myös vastakkaiseen suuntaan aiemmasta koristaen kauniisti kaariportin. On kyllä osoittautunut kerrassaan mainioksi kasviksi, saa nähdä keksiikö se levittäytyä vielä johonkin uuteen kohtaan 😊 

EDIT LISÄYS; Lumikärhö on minulla ainoa kärhö, jonka versot selviävät talvesta, mikä selittää osaltaan sen kasvuvoimaa. Sen ei tarvitse lähteä keväällä kasvamaan uudestaan maan pinnasta, vaan aiemmat versot jatkavat kasvuaan aina vain laajemmalle...

En ole aiemmin tätä pohtinutkaan, että millaisia eroja eri kärhölajikkeiden välillä on versojen talvenkestävyyden suhteen. Millaisia kokemuksia teillä muilla on, onko joitain tiettyjä kärhölajikkeita, joiden versot selviävät, ja vastaavasti joitain joiden versot eivät kestä talvea? 

Tämä myös selittää, kun olen ihmetellyt ja ihastellut naapurin komean kokoista, jo aikaisin melko pienikokoiset violetein kukin kukkivaa kärhöä. Sen täytyy siis olla lajiketta, jonka vanhat versot selviävät yli talven, ja se lähtee keväällä kasvamaan noista vanhoista versoista.

#kärhö #lumikärhö #rivitaloon #piha #puutarha #köynnös

Ihana Cesis ja vähän muita kukkaisia juttuja

Onpas aika taas mennä humpsahtanut, minne lie? No, on minulla siitä joitain aavistuksia. Loma loppui, työt alkoi... Ja kaikki kolme aikuista lasta puolisoineen olivat käymässä, osa vähän pidempäänkin. Sitten tietysti marja-aika mustikanpoimintoineen... Ja vielä kirsikkana kakun päällä, tai ehkä enemmän rikkana rokassa, otin kesäprojektiksi suorittaa kasvatustieteen perusteiden opinnot! Se onkin ollut ehkä noin neljä kertaa niin työläs homma kuin mitä uumoilin... Ja tietysti myös vielä vähän puutarhahommia, niistä erikseen myöhemmin.

Mutta mihin siis viimeksi jäinkään? No siihen. että olin heinäkuun puolivälin paikkeilla ihanalla matkalla, joka suuntautui Etelä-Viroon ja Pohjois-Latviaan. Ehdin edellisessä postauksessa kertoa kuulumisia hienosta Paratiisipuutarhasta, missä vierailimme.

Tässäpä nyt jatkona kuvaterveisiä muun muassa Latviasta viehättävästä Cesiksen vanhasta pikkukaupungista ja muita mukavia pikkupaloja matkan varrelta.

Ylhäältä kirkontornista oli kauniit näkymät yli kaupungin.

Cesiksessä on kaksi linnaa.

Kaupungin sydämessä sijaitseva kaunis toukokuun puisto on tunnettu mustista joutsenistaan.

Välillä herkuteltiin - tai vähän väliä... :)

Ikävämpi, joskin sitäkin tärkeämpi muistutus etenkin näinä aikoina. Eri puolilla kaupunkia on muistomerkkejä, jotka muistuttavat virolaisten kyydityksistä Siperiaan. Saimme myös kuulla useammalta henkilöltä omakohtaisia kokemuksia asiasta, tuntui hurjalta 😞

Kukkia siellä, kukkia täällä... :)

Pienessä Vorun kaupungissa oli vähän runsaammanpuoleinen antiikkiliike :) 

Matkaohjelmaan kuului myös mukava ja mielenkiintoinen
vierailu Viron pianomuseossa Holdren kartanossa.
Eläväinen museonjohtaja Alo Poldmäki kertoi huikeita tarinoita pianojen vaiheista,
joihin kytkeytyivät niin kyyditykset Siperiaan kuin muutkin merkittävät historialliset tapahtumat.
Hän myös soitti meille pieniä kauniita, yksityisiä konserttipätkiä eri pianoilla.  

Jouduimme myös kokemaan ukkos"myrskyn silmän", onneksi enimmäkseen turvallisesti hotellihuoneesta ihmetellen. Kuva Valgan kaupungista (jossa majoituimme koko reissun ajan) hetkeä ennen kaatosateen alkua, jossa onnistuin kastelemaan lenkkarini aivan läpimäriksi 😊

Etelä-Virossa kaatui myrskyn voimasta valtavasti puita.

Myrskyn jälkeen on poutasää... Kaupunkien hienoissa ja runsaissa kukkaistutuksissa
oli istutettu hauskasti hyötykasveja kukkien lomaan 😊

Paljon oli matkalla muitakin mielenkiintoisia kohteita, mutta tässä nyt pieni poiminta itselleni kiinnostavimmista. Matka oli muuten Tuglas-seuran järjestämä, voin suositella näitä reissuja ihan kympillä :) 

@Tuglas-seura #Viro #Estonia #Latvia #Cesis #Valga