Ja ehkä myös pikkuisen haastavia, voisi otsikon listaa vielä jatkaa. Kauniinnäköiset pavut tarjoilevat myös silmänruokaa.
Hämmästyksekseni huomasin, ettei eri hyötykasvien viljelyvinkeissäni ole vielä lainkaan juttua pavuista. Ne ovat ehdottomasti ansainneet oman juttunsa!
|
Salkopavut kasvavat komeiksi, niiden latvat voivat huidella korkealla yli parin metrin korkeudessa. |
Meillä yleisimmin kasvatettavat pavut ovat pensaspapuja, jotka tuottavat pienehköjä palkoja sekä köynnösmäisesti kasvavat salkopavut. Näissä molemmissa on vielä erilaisia ja erivärisiä alalajeja. Yleisimpiä ovat vihreät, pyöreäpalkoiset taitepavut. Litteäpalkoiset pavut ovat leikkopapuja, Löytyy myös keltaisia palkoja tuottavia vahapapuja sekä violetinvärisiä lajikkeita.
Lisäksi on vielä muita harvinaisuuksia, kuten hyvin pitkiä, ohuita palkoja tuottava köynnöstävä parsapapu sekä kaikkein herkullisimmaksi pavuksi sanottu, Italiassa yleisesti kasvatettava borlottopapu. Sen vihreissä paloissa on kaunista punertavaa marmorointia.
Nimen perusteella voisi ajatella, että myös herkullinen härkäpapu olisi papukasvi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se kuuluu virnakasveihin. Tämän vuoksi en nyt tässä jutussa käsittele lainkaan härkäpavun kasvattamista, joka on muutenkin vähän erilaista (hieman helpompaa) kuin varsinaisten papujen kasvattaminen. Siitä löytyykin jo
oma, aiemmin kirjoittamani juttu. |
Pienen pavunalun nousu maasta ja putkahtaminen ulos suuresta siemenestä näyttää melkoiselta ponnistukselta. Ei siis ihme, että papujen saaminen itämään voi olla joskus hieman haastavaa. |
Papujen suhteen on muutamia tärkeitä asioita:
- Ne ovat varsin hallanarkoja, eli kylvöajankohdan kanssa kannattaa olla tarkkana. Osa pavuista, lähinnä korkeaksi köynnökseksi kasvava parsapapu on niin herkkä, että se on parempi kasvattaa kokonaan kasvihuoneessa.
|
Pavuntaimien esikasvatus varmistaa siementen itämisen ja taimien pääsemisen hyvään kasvun alkuun.
|
- Pavut ovat myös etanoiden herkkua, joten kosteana kesänä on syytä olla tarkkana niiden suhteen.
- Märkänä kesänä myös home saattaa helposti levitä papukasvustossa. Papuja ei tämän vuoksi kannata kylvää tai istutttaa turhan tiheään, vaan jättää papupenkki suht väljäksi ja ilmavaksi. Taimiväliksi voi jättää jopa 20 - 25 cm.
- Pavut kuuluvat ns. typensitojakasveihin. Niiden juurissa on nystyröitä, joissa elää typensitojabakteereita. Tämän ansiosta pavut eivät tarvitse kovin voimakasta lannoitusta. Ne jopa auttavat parantamaan maan kasvukuntoa muita, enemmän ravinteita tarvitsevia kasveja silmälläpitäen.
- Raaoissa pavuissa on ruoansulatukselle haitallista lektiini-proteiinia, minkä vuoksi pavunpalot tulee kypsentää keittämällä ennen niiden nauttimista.
Pienistä haasteista huolimatta pavun kasvattamista kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pavuista tykkää.
Kun pavuntaimet ovat päässeet kasvun alkuun, ne ovat helppoja ja runsassatoisia. Itse esikasvatan taimet nykyään aina joko sisällä tai kasvihuoneessa. Näin siementen itäminen on huomattavasti varmempaa kuin jos kylväisi ne suoraan maahan. Lyhyt, muutaman viikon esikasvatus riittää, pavut voi kylvää esikasvatettaviksi toukokuun alkupuolella.
Taimia ulos istuttaessaan pitää olla tarkkana yölämpötilojen kanssa, sillä pavut ovat hyvin arkoja hallalle. Ne kannattaa istuttaa ulos aikaisintaan toukokuun lopulla - kesäkuun alussa, vähän säätilojen mukaan. Lämmöstä tykkäävät taimet kannattaa alkuvaiheessa suojata harsolla.
Juuri muita vaatimuksia pavuilla ei olekaan. Ne viihtyvät monenlaisessa maaperässä, kunhan se on suht ilmavaa. Aiemmin mainittuja etanoita lukuun ottamatta pavuilla ei myöskään ole erityisempiä tuholaisia.
Kuivempina kausina pavuntaimia on syytä kastella.
Pensaspavuntaimet kasvavat varsin kookkaiksi, ja ne ovat suht herkkiä kaatuilemaan. Niinpä papurivien ympärille on hyvä viritellä jonkinlaiset tuet esimerkiksi naruista.
Yksi pieni yksityiskohta papuihin vielä liittyy, nimittäin se, onko papulajike säikeellinen vai säikeetön. Aiemmin tämä oli vielä merkittävämpi asia kuin nykyään, säikeelliset lajikkeet tuntuvat muuttuneen harvinaisemmksi. Säikeet ovat paloissa pitkittäin olevia "kuituja", jotka ovat ainakin minusta syödessä vähän epämiellyttäviä. Kannattaa siis tarkistaa, että valitsee säikeettömän lajikkeen.
Pavunpalot kannattaa kerätä ennen kuin siemenet ehtivät enemmälti pullistua niiden sisällä, sillä tällöin pavun maku ja rakenne alkavat kärsiä. Sopiva hetki on siinä vaiheessa, kun palot ovat kasvaneet täyteen pituuteensa, mutta eivät ole vielä lähteneet liiemmälti "pullistumaan". Ehkä myös niin, että kannattaa kerätä mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Papuja kypsyy vähitellen jopa useamman viikon ajan, jolloin valmiita on palkoja on hyvä keräillä parin - kolmen päivän välein.
Pavunpalkoja voi hyvin säilöä pakastamalla, tällöin palot kannattaa ryöpätä kiehauttamalla tai höyryttämällä ne nopeasti ennen pakastusta. Palot voi pilkkoa lyhyiksi parin - kolmen sentin pätkiksi, niin ne vievät vähemmän tilaa pakastimessa.
Tässä vielä linkit tämän eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjani muihin osiin:
#papu #pavut #kasvatus #viljely #puutarha #pavunkasvatus