Trendimukula bataattia voi kasvattaa Suomessakin :)

Antti Laakso.

Kerroin aiemmin törmänneeni Tampereen puutarhamessuilla kiinnostavaan messuosastoon ja henkilöön. Tämä henkilö on Antti Laakso, joka on perehtynyt perusteellisesti bataatin kasvattamiseen Suomessa, Tampereen pohjoispuolella!

Antti on julkaissut tämän vuoden alussa bataatinkasvatuskokemuksistaan kirjan meidän muidenkin iloksi. Sain häneltä täällä blogissa esiteltäväksi näytekappaleen kirjasta Bataatti - kasvisten kuninkaallinen.

Kirja on tosi innostavaa ja kiinnostavaa luettavaa, Antti kertoo selkeällä ja mukavalla tavalla kokemuksistaan bataatin kasvattamisesta noin viiden vuoden ajalta.

Antti onkin nyt osunut ajankohtaiseen teemaan, sillä tiedätkö, mitä veikataan seuraavaksi ruokatrendiksi? Tuloillaan on kuulemma japanilaisen Okinawa-saaren ruokavalio. Okinawa on saari, missä ihmiset elävät hyvin pitkäikäisiksi. Ja mikä onkaan Okinawan ruokavalion salaisuus - se on bataatti!

Antti esitteli kasvatuskokeilujensa tuloksia
asiantuntevasti ja innostuneesti.
. 

Antti on onnistunut saamaan bataatista meidän oloissamme satoa keskimäärin puolisen kiloa tainta kohden. Ihan mukavasti, sillä yhdestä bataatinmukulasta saa monenmonta tainta.

Omat bataattikokeiluni eivät ole tuottaneet toistaiseksi kuin kauniisti kukkivaa köynnöstä, mullan alta ei ole vielä löytynyt ensimmäistäkään mukulaa. Kyselin Antilta, osaisiko hän kertoa, mistä tämä voisi johtua.

Antin mukaan bataatit tarvitsevat kasvaakseen ennen muuta lämpöä. Kaikin keinoin pitää siis varmistaa, että bataateilla on riittävän lämpimät olot. Tähän hän antoi hyviä vinkkejä, mm. kirkkaan muovin käytön maan pinnassa.

Kirjasta löytyy myös runsaasti ohjeita bataatin
käyttöön ruoanvalmistuksessa.

Antti ylläpitää myös Facebookissa bataatinkasvatuksistaan kertovaa sivua, kannattaa kurkata: facebook.com/bataatinkasvatus 
Facebook-sivulta löytyy myös ohjeet 22 euron hintaisen kirjan tilaamiseen.

Tänä vuonna bataatteja ei harmi kyllä enää ehdi laittaa kasvamaan, olisi ollut hyvä aloittaa jo maaliskuussa. Ei siis auta kuin odottaa ensi kevääseen, jotta pääsee kokeilemaan kirjan mainioita viljelyohjeita. Onneksi kirjasta löytyy myös ruokaohjeita, joista voi nauttia jo aiemmin!

Ollapa Ruotsissa!

Kurkkasin tuossa muutama päivä sitten yhtä ruotsalaisista lempiblogeistani, Naturliga ting -blogia. Voihan vitsit, Skånessa sitä jo jo kerätään satoa kotipuutarhassa! Nää ruotsalaiset blogit on vain niin ihania, tulen aina hyvälle tuulelle kun näitä katson :)

Se on mukavaa, kun näin blogien kautta pystyy kurkistamaan naapurimaan arkeen - ja saa vähän esimakua kevään etenemisestä. Ajattelin tässä vielä palailla hiukan Ruotsi-fiiliksiin pistämällä Nordiska Trädgårdar -messuilta vähän kuvia, joita en noissa aiemmissa messupostauksissa julkaissut.

Tämä jättimäinen siemenpussien rivistö veti sanattomaksi.

Nautinnollista sunnuntaipäivää!

Miten kiinnostavia puutarha- ja muita blogeja voi seurata?

No johan pläjähti uutispommi! Olin juuri kirjoittanut tämän tekstin valmiiksi, kun Blogilistalta tuli ilmoitus, että koko palvelu lakkaa kesäkuun alussa :( Mikä pettymys. Pienistä puutteistaan huolimatta on ollut minusta kuitenkin ehdottomasti paras ja selkein paikka seurata erilaisia blogeja aiheen mukaan, voihan harmi! Mikähän tähän mahtanee olla syynä?

No, laitetaan nyt tämä postaus siitä huolimatta, vielähän tässä ehtii tuota palvelua toukokuun ajan käyttää. Siispä, näin se piti mennä:

Blogit ovat monipuolinen, kiehtova maailma. Suomesta löytyy vähintäänkin kymmeniätuhansia mielenkiintoisia blogeja mitä erilaisimmista aiheista, ja muualta maailmasta sitten jo satojatuhansia, tai varmaan miljooniakin.

Miten voi löytää kiinnostavan blogin kaipaamastaan aiheesta? On olemassa muutamia palveluja, joille on listattuna iso osa suomalaisista blogeista. Näistä kaksi merkittävintä ovat Sanoma Newsin ylläpitämä Blogilista sekä Bloglovin-palvelu. Molemmissa palveluissa voi etsiä blogeja erilaisista aiheista, blogien suosituimmuuden ja päivitysjärjestyksen mukaan. Esim. blogilistalla löytyy avainsanalla puutarha yhteensä 957 blogia.

Mielenkiintoisen blogin löydettyään voi kirjautua sisään palveluihin, jolloin pääsee valitsemaan omia suosikkiblogejaan seurattavaksi. Alla olevien painikkeiden kautta voit liittyä blogini seuraajaksi Bloglovinissa tai tuolla Blogilistalla:

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lisää blogini suosikiksi BLOGILISTALLA: 

Lisäksi Googlen Blogger-työkalulla tehtyihin blogeihin (kuten omaani), voi liittyä lukijaksi, kun omaa gmail-sähköpostitilin. Liittyminen tapahtuu klikkaamalla oikealla Lukijat-otsikon alla olevaa Liity tähän sivustoon -painiketta. Tämän jälkeen saa seuraamansa blogin päivitykset helposti google-tilin kautta.

Tästä pääset lukemaan aiemman postaukseni blogeista, joita itse seurailen.

Huvittuneena nappasin kerran (itse asiassa aikalailla tasan vuosi sitten...) omaa blogiani päivitettyäni Blogilistan tuoreista päivityksistä pienen pätkän, joka kuvaa mainiosti blogimaailman moninaisuutta. Toinen toistaan merkillisempiä, täysin yhteenkuulumattomia asioita sulassa sovussa samalla listalla :)

Blogilistan tuoreimmat päivitykset 27.4.14 klo 9:

Tomaatinnuppuja näkyvissä!

Tomaattien nuput ovat kasvaneet siten, että pääsee jo näkemään, että ensimmäisiin kukkaterttuihin on kehittymässä mukava määrä kukkia, ja tämä ...

Ensimmäinen työpäivä VM:n hallinnonkehittämisosastolla

Ennen joulua 1991 kävin patentti- ja rekisterihallituksessa Enäjäven luona allekirjoittamassa konsulttisopimuksen viraston eri hallintomallien ...

DIY crop top

Joku varmaankin kerkesi nähdä mun snapshotin tästä topista instagramin puolella. Siskoseni oli bongannut Pinterestistä kokeilunarvoisen DIY crop top ...

En ole koskaan...

... ajanut autoa. Mikroautoa ajoin kerran kaverini polttareissa. Aina kun kuulin jonkun takaa lähestyvän, ajoin reunaan, jottei sattuisi mitään. Hävisin ...

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

Puutarhalehden voittaja on...

Tukholman puutarhamessujen innoittama blogini arvonta on päättynyt, on aika kertoa kisan voittaja.

Suoritin arvonnan Random.org:lla, joka antoi alla olevan tuloksen:





True Random Number GeneratorMin: Max: Result:21Powered by RANDOM.ORG

Onni suosi tällä kertaa Tuitiinaa, joka voitti ruotsalaisen Amelia-lehden kevätnumeron ja pikkuisen siemenylläreitä. Impectan siemenkauppa lupasi myös viime metreillä heidän laajan siemenluettelonsa mukaan palkintoon.

Jos Tuitiina huomaat tämän, ilmoitathan osoitteesi minulle (parastapuutarhasta @ gmail.com), niin pistän palkinnon postiin, laitan sinulle myös s-p viestin.

Onnea ja hyviä lukuhetkiä Tuitiinalle ja kiitokset kaikille monenlaisista mukavista arvontakommenteistanne!

Minä alan tässä hiljalleen jänskätä seuraavia tasalukuja; milloin liittyy blogini sadas lukija ja milloin tulee täyteen 100 000 katselukertaa? Molempiin on vielä sen verran matkaa, että saattavat nykytahdilla mennä jonnekin kesän toiselle puolen. Kunhan nämä virstanpylväät täyttyvät, lupaan järjestää seuraavan arvonnan :)

Jälleen puutarhamessuilemassa, tällä kertaa Tampereella

Japaninkirsikka.

Tulipa piipahdettua ihan vahingossa Tampereen puutarhamessuilla. Sarin puutarhat -blogissa ollut juttu sai minut innostumaan paikalle, kun messut sattuivat sopivasti matkan varrelle.

Ihastuttava ruusumanteli.

Ja hyvä, että tuli käytyä. Nyt Tukholman messujen jälkeen ei ollut oikein minkäänlaisia odotuksia, tai ne odotukset taisivat olla enemmänkin pakkasen puolella. Siihen nähden täytyy sanoa, että jee Suomi ja Tampere, tosi paljon hyvää kehitystä on tapahtunut, ihan jo viime vuodesta.

Oli paljon kaunista katseltavaa ja mukavia ideoita. Heti sisääntuloaulassa oli viehättäviä istutuksia, joissa erityisenä vetonaulana kukkivat herkät ruusumantelit. Jos oli Ruotsissa saatu magnoliat parhaimmilleen kukkaan, niin Tampereella ilahduttivat ruusumanteleiden lisäksi myös kauniit japaninkirsikat.

Törmäsin myös yhteen erityisen mielenkiintoiseen henkilöön, mistä tulette kuulemaan myöhemmin lisää :)

Lasten askartelemia unelmapuutarhoja.

Erityisen positiivisena pisti silmään se, että lapset oli huomioitu todella monella, mukavalla tavalla.

Esillä oli herttaisia lasten puutarhatöitä ja lapsille oli järjestetty monenlaisia puuhapisteitä. Tässä asiassa sanoisin, että Tampere kulkee jopa Tukholmaa edellä :)

Ehdottomasti parhaan näköistä jälkeä olivat synnyttäneet - yllätys, yllätys - opiskelijat, hyvä nuoret! Heidän rakentamiaan messuosastoja oli ilo tutkiskella.

Oi voi :( En ostanut.

Toisin kuin naapurimaassamme, joukkoon mahtui kyllä myös monenlaista ei-niin-esteettistä. Vaikka yleensä julkaisen blogissani vain kauniita kuvia, niin en malta olla laittamatta tähän yhtä esimerkkikuvaa osastosta, joka ei  oikein houkuttele.

Ehkä sitä on toisaalta myös oppinut sulkemaan silmiään siltä, mitä ei halua nähdä. Onneksi vaikutti kuitenkin siltä, että tätä ei-niin-kehuttavaa oli vähän vähemmän kuin aiempina vuosina, parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Tunnelmaan vaikuttaa kyllä paljon jo itse messuhalli. Valtava, kaarevakattoinen urheiluhalli juoksurata-lattioineen ja häikäisevänkirkkaine valonheittimineen ei ole paras ympäristö yrittää rakentaa kauneutta. Kuvistakin sen huomaa, että itse kohteista puuttuu sellainen "hehku" kuin naapurimaassa, mikä johtuu siitä, että niitä ei pääsääntöisesti ole valaistu kohdevaloin kuten naapurissa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kyllä Tukholma edelleen hakkaa Tampereen ehkä 6-1, mutta ei sentään enää 6 - 0, kuten joskus aiemmin.

Pistän tuohon loppuun nyt aikamoisen kuvapläjäyksen, kun en oikein raatsi jättää mitään poiskaan.

Onpa muuten mielenkiintoinen tilanne, kun tätä postattavaa tuntuu nyt olevan aivan yllin kyllin. Pian pitäisi kertoa blogiarvonnan voittajat, parsakaalin kasvattamisesta olen luvannut jutun, ja tuo edellä mainitsemani messuilla tapaamani henkilökin pitäisi esitellä :) Ja olisi jonossa joitain ruokajuttujakin. Enkä viitsisi kuitenkaan teitä lukijaparkojakaan ihan joka päivä jutuilla pommittaa. Täytyy siis yrittää malttaa!

Messujen parvekenäyttelyyn oli päässyt jopa
lempikukkiani jaloleinikkejä, pisteet siitä. 
Ja huom räsymatot :)

Vähän Ruotsi-tyyliä...?

Pinnatuolien hauskaa uusiokäyttöä

Hieno yrttipenkki kiviharkoista.

Opiskelijoiden kädenjälkeä:

Tämä hauska "kasvituoli" oli väkerretty oksista, varmaankin koivun sellaisista.
Oksat oli koottu nippuun kietomalla ympärille ohutta rautalankaa. 

Tästä pääset lukemaan Tukholman messukuulumisiani.

Mitähän kaaleja sitä laittaisi kasvamaan?

Näihin aikoihin on hyvä kylvää kaalinsiemenet esikasvamaan. Vaan mitä kaaleja sitä tällä kertaa laittaisikaan?

Parsakaalit ovat ihan pakollisia, niitä olen kasvattanut "aina". Parsakaali on niin mainion makuista ja monikäyttöistä, ja sitä on helppo säilöä pakastamalla. Vaikka sitä yrittäisi kuinka paljon kasvattaa, niin melkein aina se tuppaa loppumaan pakkasesta kesken talven.

Toinen must on kyssäkaali - tai jättikyssäkaali. Ne taas voi säilöä helposti kellariin. Keräkaalia voisi myös olla muutama taimi. Että saa ainakin kääretarpeet herkullisiin kaalikääryleisiin.

Mitäpä muuta? Kukkakaalia olen yrittänyt kasvattaa monet kerrat. Se tuntuu kuitenkin olevan harsoista huolimatta aikamoinen tuholaismagneetti ja muutenkin ollut ainakin minulla huono kasvamaan, olisin melkein jättänyt väliin.

Mutta nyt kun tulin hankkineeksi puutarhamessuilta noita uusia oranssinkellertävän kukkakaalin siemeniä, niin pakkohan niitä on nyt kokeilla.

Ruusukaaliakin on tullut kasvateltua silloin tällöin. Sehän on myös aivan ihanan makuista, mutta on ollut ainakin minulla vähän huono kasvamaan ja myös tuholaisten suosiossa.

Entäpä niin trendikäs lehtikaali? Olen kasvatellut sitä joskus kauan aikaa sitten, silloin kun se ei ollut vielä millään lailla trendin harjalla. Silloin tuota ei tullut oikein käytettyä, ja vieläkin on muistissa lopulta vuosien säilytyksen jälkeen pois heitetyt kuivatut lehtikaalit.

Nyt vinkkejä lehtikaalin käyttöön näyttää kuitenkin pyörivän vähän joka paikassa, ehkä sitä pitäisi taas kylvää, ainakin muutama taimi. Lehtikaalihan on helppo kasvatettava, se ei maistu oikein kaalin tuholaisillekaan ja on melkoisen runsassatoinenkin.  

Ja olisihan sitten tuholaisten suurherkku kiinankaali, jonka kasvattamista kokeilin viime kesänä kasvihuoneessa. Ehkä tätä kokeilua pitäisi myös vielä jatkaa.

Tässä sitä varmaan olisikin jo kaalia riittämiin :)

Vielä kiitokset kaikille ihanista, hauskoista ja erilaisista kommenteistanne blogini arvonnassa! Siihen ehtii vielä osallistua sunnuntaihin saakka. Sain muuten palkintoon yhden yllärin lisää, Impectan siemenkauppa lupasi lahjoittaa siihen vielä heidän maksullisen siemenluettelonsa :) 

Sanomalehti rullautuu mainioiksi istutuspoteiksi taimille

Sanomalehdistä on puutarhassa paljon iloa. Ne käyvät katteeksi maan pintaan estämään rikkaruohojen kasvua, niillä voi päällystää purkkeja decoupage-tekniikalla ja niistä saa väkerrettyä käteviä istutuspotteja taimille. Ja saattahan puutarhurin tavata lueskelemassakin niitä lehtiä puutarhassa - sitten joskus kun (ei siis jos!) koittaa se loikoisa hetki lösähtää riippumattoon kera päivän lehden.

Mutta nyt on mitä ajankohtaisinta rullailla sanomalehdet näppäriksi istutus"astioiksi" taimille. Näihin tarvitaan joko nelin- tai kuusinkertaiseksi taitellusta sanomalehdestä suikaleita, hiukan istutettavien kasvien koosta riippuen kooltaan noin 7 x 20 cm.

Itse suosin mielellään mahdollisimman mustavalkoisia lehden sivuja. Aiemmin ainakin sanottiin, että painoväreissä oli jotain haitallisia aineita.

Suikale käännetään rullalle "ruukun" muotoon, suikaleen päät parisen senttiä päällekkäin. Suikale kiinnitetään muotoonsa kahdella niitillä, toinen ala- ja toinen yläreunaan.

Tämä on tällainen mahdollisimman yksinkertainen malli. Potteihin ei tule siis lainkaan pohjaa, vaan ainoastaan reunat. Taimien juuret saavat näin paremmin kasvutilaa, kun ne pääsevät tarvittaessa levittäytymään ulos poteista astian pohjalle.

Kun potti täytetään mullalla, se otetaan kämmeneen potin pohjapuoli kämmentä vasten. Potti täytetään mullalla toisella kädellä tiivistäen samalla multaa kämmenpohjaa vasten. Pikkuisen kostean mullan saa näin tiivistettyä siten, että se pysyy paikallaan sen verran että potin saa siirrettyä muoviseen kippoon. Potit ladotaan kippoon vieri viereen niin, että ne tukevat toisiaan.

Potit kastellaan, minkä jälkeen niihin on helppo painaa sormella istutuskuopat taimille. Istutus kannattaa tehdä pian kastelun jälkeen, sillä sanomalehti alkaa pehmetä niin, ettei se tahdo oikein kestää istutusta vasta myöhemmin.

Näistä sanomalehtipoteista ei pysty tekemään kovin isoja. Niinpä ne sopivatkin parhaiten sellaisille pienikokoisille ja hidaskasvuisille taimille, joita on suurempia määriä. Itse käytän näitä mm. sellerintaimille, joille ne toimivat todella hyvin.

Taimien juurten täyttäessä pikkuhiljaa multatilan ne sitovat potit tiiviiksi paakuiksi, jotka on helppo nostaa kiposta sitten kun koittaa aika istuttaa taimet maahan. Sanomalehti maatuu taimikasvatuksen aikana sen verran, että sen voi antaa jäädä taimen mukana maahan, tai tarvittaessa repäistä suikaleen pois.

Tästä pääset aiempaan juttuuni, missä on juurisellereitä kasvamassa näissä poteissa.

Ja vielä hei teille blogini uusille lukijoille, tervetuloa!

Puutarhamessujen hengessä: pieni blogiarvonta

Tähän pieneen arvontaan päättyvät ainakin tältä erää nämä postaukset Tukholman Nordiska Trädgårdar -messuilta.

Bilder från Amelia Vårnummer.

Arvon tähän postaukseen kommentin laittavien kesken Ruotsista hankkimani Amelia-lehden houkuttelevan kevätnumeron. Tätä tuskin saa Suomesta. Laitan vielä lehden väliin pari yllätyssiemenpussia.

Tässä muutama "maistiainen" lehdestä, mutta eipä laiteta nyt enempää, että jää voittajallekin jotain katseltavaa! Lehteä lukiessa pääsee samalla vetreyttämään ruotsinkielentaitoaan :)

Voit osallistua joko kommentoimalla messupostausteni sarjaa, tai kertomalla vain haluavasi osallistua arvontaan. Laitathan mukaan myös jonkin tunnistetietosi. Kilpailuaikaa on viikon verran, sunnuntaihin 19.4. asti.

Tästä pääset ensimmäiseen messupostaukseeni.

Mukavaa viikonloppua!

Arvonta on päättynyt. Kerron voittajan pikapuolin.

En gång till: oi ihana Tukholma ja Nordiska Trädgårdar (osa 4/4)

Tukholman-matkalla ei ihastuttaneet pelkät puutarhamessut, vaan moni muukin asia.

Reissumme aikaan sattui olemaan Earth hour -ilmastotapahtuma. Se oli tietysti ruotsalaisittain huomioitu näyttävästi vähän joka paikassa. Kaupoista ison osan ikkunoissa oli kyltit, joissa kerrottiin, että kaupat sammuttavat valot tapahtuman ajaksi.
Mahtaakohan Suomessa olla vastaavaa?

Harmiksemme emme olleet liikkeellä kaupungilla iltasella tapahtuma-aikaan, joten emme päässeet näkemään, miltä siellä tuolloin näytti. Toki parempi kai olisi, että niitä valoja sammuteltaisiin vähän useamminkin kuin tunti vuodessa...

Sitten vielä pari silmiini osunutta hauskaa yksityiskohtaa. Vaatekaupassa törmäsin monta metriä korkeaan värikkääseen kirjatolppaan. Tuohan muistutti kovasti ensimmäisessä messupostauksessani esiintynyttä, laudanpätkistä tehtyä terassitolppaa.

Sitä jäin ihmettelemään, että miten kirjatolpan pystyssä pysyminen on varmistettu, kun kirjat eivät ylettyneet edes ihan kattoon saakka. En nyt jäänyt kuitenkaan asiaa sen suuremmin tutkimaan, saati testailemaan.

Näyteikkunaostokset on aina kivoja. Vastaan tuli mm. yksi hauska, puutarhasomisteinen ikkuna.

Loppuun vielä muutama ajatus noista Nordiska Trädgårdar -messuista. Jottei menisi aivan liian siirappiseksi messusuitsutukseksi, niin olikohan mitään, mitä jäin messuilta kaipaamaan, tai mikä jäi mietityttämään?

Olihan näitä, ainakin yksi kumpaistakin. Jäin kaipaaman kunnon valikoimaa erilaisia kasvivalaisimia, joita ei yleensä tahdo olla esillä oikein missään, ja joista on vähän vaikea saada muutoin tietoa. En onnistunut löytämään niitä liiemmälti tuoltakaan. Voi toki olla, että messujen runsaudessa valaisimia olisi jossain ollutkin, mutta minun silmiini niitä ei ainakaan sattunut.

Ja se toinen, mietityttämään jäänyt asia. Niin kovin ympäristötietoisen ja -myönteisen kuvan kuin ruotsalaiset haluavat itsestään mielellään antaa, niin ovathan nuo messut myös melkoinen kulutusjuhla.

Niin kaunista katseltavaa kuin tuolla onkin, jäi kuitenkin mietityttämään, miten tärkeää tuo kaikki lopulta kuitenkaan on puutarhassa? Semminkin kun monet, varsinkin nuo erilaiset metalliesineet olivat aika "täyttä tavaraa", materiaalissa ei ainakaan oltu säästelty. Kestäviä nuo toki varmasti ovat.


Mitään ihan varsinaisia kierrätystuotteita ei mielestäni ollut juurikaan tarjolla. Vaikka oli toki myös paljon ihan yksinkertaisia, kivoja ideoita, joita voi toteuttaa helposti ilman kummempia hankintoja.

Vaikken yleensä ole näissä asioissa kovin tiukkapipoinen, niin vähän jäi vaivaamaan tuo ristiriita ympäristön kannalta sinänsä ihan myönteisen puutarhanhoidon ja kaiken tuon muun rekvisiitan välillä.

Ehkä sitten niin, että kivahan noita kaikkia kauniita esineitä on katsella, kunhan niitä ei tarvitse hankkia.

No, jospa seuraavien messujen teemana olisikin sitten vaikka kierrätys. Ihan oikeasti ja kautta linjan. Kyllä nuo ruotsalaisnaapurit senkin varmasti taitaisivat perusteellisesti ja tyylillä.

Vielä tähän loppuun yksi huomio ruotsalaisten eduksi. Se on kaupankäynnin tapa, josta olen saattanut joskus aiemmin kirjoittaa suomalaismessujen kohdalla. Asia, mistä meitä suomalaisia usein arvostellaan, eikä syyttä. Vaikka yleensä tykkään siitä, että mennään suoraan asiaan, eikä turhaan jaaritella niitä näitä, niin kaupankäynnin kohdalla tämä ei oikein toimi.

Meillä on usein vallalla tyrkyttämisen meininki, kyllästyneen oloiset myyjät kertovat tuotteesta aina saman litanian ja yrittävät myydä sen vaikka väkisin. Naapurimessuilla taas kiireettömän oloiset myyjät (heitä tuntui olevan paikalla riittävä määrä), alkoivat jutella niitä näitä mukavia asiakasta kuunnellen ja lähestyen sitten pikku hiljaa tuotettaan. Kertomalla tuotteesta, sen tarinasta ja pohtien yhdessä asiakkaan kanssa, mitä hyötyä hänelle voisi siitä olla. Tuli kauppoja tai ei, niin noista keskusteluista jäi aina mukava fiilis.

Tulipa nyt tämän purkauksen jälkeen tällekin postaukselle sen verran mitttaa, että säästetäänpä se messujuttujen aluksi lupaamani pieni arvonta vielä seuraavaan. Taidanpa laittaa sen tuossa viikonlopun aikana.

Tästä pääset ensimmäiseen messupostaukseeni.