Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Ihanasta lumikärhöstä on moneksi!

Sievä ja herkkä lumikärhö on yksi lemppari-koristeköynnöskasveistani.

Se on kauneutensa lisäksi nopea- ja runsaskasvuinen.

Tänä kesänä keksin, että yhdestä lumikärhöstä riittää kahteenkin eri kohtaan, kun ohjailee sitä sopivasti. 

Kuvasta voi olla vähän vaikea hahmottaa, mutta 
vasemmalla on kärhön osa, joka kiipeää raudoitusverkossa
ja oikealla vaahteraan ohjaamani osa kärhöstä.

Aiemmin lumikärhö on saanut vallata sen vieressä olevan betoniverkkokaaren. Nyt keksin ohjata sitä myös kiipeilemään vieressä olevaan vaahteraan.

Lumikärhö näyttää minusta tosi kivalta
vaahteranrunkoa syleillessään  😊

Jos missä, niin jykevän puunrungon päällä kiipeillessään herkkä kärhö pääsee erityisesti oikeuksiinsa.

Mielenkiinnolla odotan, ehtivätkö oikealta
kasvava jalokärhö ja vasemmalta vaahteraa
pitkin nouseva lumikärhö täyttää koko 
kaarituen ja kohdata toisena ylhäällä.
Se voisi näyttää kivalta, jos näin ehtii
tapahtua 😊

Vaahteraan nojaavan betoniverkkokaaroen toisella puolella vastaan kiipeilee violettikukkainen loistokärhö. Jännä nähdä, ehtivätkö köynnökset valloittamaan koko kaaren, ja kohtaamaan toisensa ylhäällä?

Lumikärhön kukat on nii sieviä, ja se jaksaa 
kukkia pitkään.

Talvehtimaan en ole oikein onnistunut lumikärhön versoja saamaan, joitain yksittäisiä lukuun ottamatta. Niinpä kärhö aloittaa aina keväällä kasvunsa maan rajasta. Kasvu olisi tietysti vieläkin nopeampaa, jos se lähtisi myös vanhoista versoista. Olen taivutellut versoja talveksi maata vasten suojaan, mutta eivät ne ole silti selvinneet.

Oletko sinä onnistunut lumikärhön versojen suojaamisessa yli talven?

Syksyn viimeiset sinnittelijät saivat lumihatun

Eilen juuri vielä kuvailin syksyä iloisesti uhmaavia viimeisiä kukkasia. Enpä olisi arvannut, että heti tänään ne saivatkin ylleen lumikuorrutteen.

Tuttavalta saadun punavaulan ehdin onneksi pelastamaan sisätiloihin. Jospa sen saisi vaikka säilymään ensi kesään asti!

Ja tänään:

#ensilumi #lokakuu #kukka #kasvi #kukkiva

Rakastan niin näitä näkymiä!

On ihana tunne, kun tiedän asettuneeni oikeaan paikkaan tämän rivitaloasunnon myötä.

Tämä pihan ja parvekkeen ensimmäinen kesä on ollut kokeilua siitä, mitä syötäviä kasveja aurinkoisessa pihassa kannattaa yrittää kasvattaa, minkä verran ja miten ne olisi hyvä sijoittaa. 

Alun perin pihassa oli vain koko pihan täyttänyt vaahtera, taloa ja parveketta verhonnut villiviini, vähän marja-aroniaa, muutama hortensia keskellä pihaa ja loppu rikkaruohottunutta ruohikkoa

On mukavaa aamulla herättyä avata ovi suoraan makuuhuoneesta parvekkeelle ja ihastella siellä isossa ruukussa ja amppeleissa viihtyviä tomaatintaimia.

Parvekkeelta voi kurkata kaiteen yli alas pihalle. Siellä on osin vielä hieman keskeneräistä, lähinnä kulkuväylien osalta, mutta myös monia kohtia, joista nyt jo kovasti tykkään.

Näkymä parvekkeelta alas pihalle.

Terassille oikealle siirrettiin vanha kahden istuttava keinumme, jossa olen jopa ehtinyt istuskelemaan :)

Näkymää keinusta...

Talon seiniä verhonnut, poistamani villivini kasvatti sinnikkäästi uutta versoa. Otin sitä lopulta vähän talteen ruukkuun, tämä odottaa vielä uutta paikkaansa jossain vähän kauempana seinästä. Kaikki paikat on muuten täynnänsä koivunsiemeniä ja nyt niistä nousseita koivunalkuja :( 

Näkymää pihan takaosasta kohti taloa. Oikealla suuri vaahtera, jota karsimme keväällä reippaalla kädellä. Vasemmalla tuuhea köynnöspapupöheikkö, joka tukeutuu taivutettuun harjateräkseen. Yläreunassa näkyy betoniverkosta taivutettu kaari. Sen juurelle siirsin suurikukkaisen vanhan kärhön.

Vähän eteenpäin edellisestä kuvasta. Heti vaahteran takana kasvaa istuttamani pieni köynnöshortensian alku. Toivoisin sen valloittavan joskus koko vaahteran 😊 Sen takana betoniverkossa kiipeilee vähän hernettä. Sitten pihan alkuperäistä marja-aroniaa, jonka juurelle istutin lumikärhön. Takimmaisena ei-niin-kaunis, mutta etenkin taimikasvatuksessa käytännöllinen muovikasvihuone.

Tein pihaan pari kasvupenkkiä. Isommassa, terassin aitaa vasten olevassa, kasvaa pari kesäkurpitsaa, joista toinen köynnösmallinen, neljä kurkuntainta sekä neljä köynnöspapua. Kaikki nämä ovat viihtyneet ja kasvaneet todella hyvin ja reheviksi, vähän pienempikin taimimäärä olisi voinut riittää.

Terassin aitaa vasten on rehevä vihannespenkki. 
Edessä vasemmalla muutamia vanhasta puutarhastamme siirtämiäni perennoja.

Pihan toisessa reunassa kasvaa vielä vanhasta puutarhastamme siirtämäni pari pensasmustikkaa (edessä vasemmalla), niiden takana erinomaisesti (vähän turhankin hyvin) kasvava raparperi ja sen takana vielä muutama maissintaimi.

Olen varsin tyytyväinen jo tähän ensimmäiseen rivarikesään, jatkanen ensi vuonna pitkälti samoilla linjoilla.

#piha #pieni #puutarha #rivitalo #parveke #hyötykasvi

Muutama päivä poissa kotoa...

Omaan puutarhaan on aina jännä palata muutaman poissaolopäivän jälkeen. Pienessäkin hetkessä ehtii varsinkin näin satoa pursuavaan aikaan tapahtua suorastaan pieniä ihmeitä.

Kurkut kiipeilevät raudoitusverkossa.

Kurkkuja oli valmistunut jälleen sylillinen, ja papuja kypsynyt lähemmäs sankollinen. 

Laskin juuri huviksi, että jääkaapistamme löytyy tällä hetkellä 27 kpl kappaletta reippaankokoisia avomaankurkkuja 🙂 Täytynee yrittää säilöä niitä, joskaan etikkakurkut eivät ole oikein lemppareitani.

Rakastamiani pulleita herneenpalkoja oli riittämiin rouskuteltavaksi.

Herneet ja runsassastoinen salkopapu kiipeilevät
sulassa sovussa harjateräksessä.

Tästä pidän erityisesti, kun salkopavut roikkuvat rehevinä pään yllä
kietoutuen myös vieressä oleviin maisseihin.

Myös tänä vuonna erittäin runsasta satoa pukkaavat maissit olivat jatkaneet kypsymistään, joskaan eivät vieläkään vaikuttaneet aivan valmiilta. Toivottavasti riittävän lämpimiä päiviä vielä riittäisi, joskin säätila taitaa nyt olla harmi kyllä muuttumassa huomattavasti kylmemmäksi.

Kesäkurpitsoita oli valmistunut sopivasti vain muutama.

Kovasti myös odottelen milloin seuraava ihana hokkaidokurpitsa mahtaisi olla kypsä poimittavaksi. Se on tämän kesän mielenkiintoinen uutuuskasvikokeiluni. Yhdestä kurpitsanpallerrosta olen päässyt tähän mennessä nauttimaan.

Välillä kannattaa ottaa vähän etäisyyttä puutarhaan, niin kaikki tuntuu taas hetken aikaa aikaa uudelta ja erityiseltä.

Kahden kerroksen väkeä

Kasvattelen erilaisia hyötykasveja usein limittäin ja lomittain eri korkeuksissa. Harjateräksestä taivuttamissani tuissa kiipeilevät köynnöspavut ja korkeammat herneet. Myös avomaankurkut nostan maan pinnasta kiipeilemään pitkin tukia.

Tällaista kuin tänä vuonna ei kuitenkaan koskaan aiemmin ole ollut, kasvit todellakin kasvavat päällekkäin kahdessa kerroksessa. Ensin alla maan pinnassa oli kasvamassa salaattia ja vähän maustekasveja, persiljaa sun muuta. Sitten niiden vieressä kasvavat muutamat kurkuntaimet innostuivat villiin kasvuun levittäytyen yhä pidemmälle alla olevien kasvien päälle.

Näissä kuvissa tilanne saattaa näyttää lähinnä vähän
sekavalta - no, sitäpä se myös todellisuudessa on 🙂

Olen asetellut kurkuille yhä lisää harjateräksisiä tukia, jotta ne voivat jatkaa matkaansa, minne ikinä ovatkaan menossa. 

Kurkkujen lomassa seikkailee vielä yksi salkopapukin.

Toivotaan, että kasvien päällekkäiselo sujuu hyvin, eivätkä päälle kiipeilleet kurkut varjosta liiaksi alapuolelle jääneitä kasveja. Näinhän toki kasvit luonnossakin kasvavat, aika lailla limittäin ja lomittain.

Se on kyllä hiukan mielenkiintoinen kysymys, että miten noiden kaikkien sadonkorjuu tulee onnistumaan... 🙂

Näppärä pieni harjateräsidea!

Olen kertonut, kuinka olen tykästynyt harjateräksen ja betoniraudoitusverkon käyttöön puutarhassani monella eri tavalla - koristeena, köynnöstukena, aitoina...

Muutama viikko sitten Lepaalla käydessäni löytyi jälleen uudenlainen idea, miten kahdesta lyhyehköstä harjateräksenpätkästä saa helposti yksinkertaisen tuen tai pidikkeen.

Kahden samanpituisen pätkän toinen pää taivutetaan muutaman sentin matkalta noin 45 asteen kulmaan, minkä jälkeen pätkät kiinnitetään toisiinsa. Lepaalla nämä pätkät oli hienosti hitsattu kiinni toisiinsa. Koska minulla ei ole hitsivehkeitä, niin pätkät voi mainiosti sitoa yhteen myös muutamalla riittävän vahvalla rautalanganpätkällä.

Tähän tarkoitukseen sopinee parhaiten kaikkein ohuin harjateräs. Siitä tulee kuitenkin huomattavasti tukevampi, kun tulee kaksi pätkää vierekkäin.

Valmiin tuen varaan voi asetella mitä ikinä mieleen tulee, mitähän kaikkea käyttöä näille keksisikään? :) Ainakin marjapensaiden tukirenkaiden tukena nämä voisivat toimia mainiosti!

Sadonkorjuuajan kasvimaakuulumisia

Hei taasen, on jälleen tullut mentyä vähän Suomenmaata pitkin poikin, siksipä täällä blogissa on ollut vähän hiljaisempaa.

Kotiuduttua oli aika pienen kasvimaakierroksen. Siellä olikin sitten tapahtunut senkin edestä. Onneksi tähän aikaan vuodesta kasvit jo pärjäävät melko hyvin ihan itsekseenkin, lähinnä kaipaisivat sadonkorjaajaa.



Köynnöspavut ovat toimineet aivan ajatuksiani lukien, ne tosiaan kasvavat nyt raudoitusverkosta taivutetussa kaariportissaan siten, että pitkät pavunpalot roikkuvat alas portin kaaressa. Mukavaa ja helppoa sadonkorjuuta.

Tomaatteja oli kypsynyt kunnon kulhollinen, kuin myös kurkkuja. Tässä täytynee jälleen pian ryhtyä ihanan tomaattikastikkeen ja miedon etikkaisten viipalekurkkujen valmistukseen.

Perunanvarsissa alkaa jo olla ruttoa, mutta se ei enää tässä vaiheessa niin haittaa, sillä potut ovat jo ehtineet varttua mukavan kookkaiksi. Ja kyllä ne noilla jäljellä olevilla lehdilläkin vielä kasvavat vähän lisää.

Kunhan rutto tuosta vielä vähän etenee, on aika katkoa ruttoiset varret pois viikatteella, jottei rutto leviä niistä mukuloihin.

Pistetäänpä tähän loppuun vielä noiden ruttoperunoiden jälkeen silmäniloksi

puutarhannurkasta tällainen pieni kivipenkki kukkasineen.

Harjateräksessä on kiva kiipeillä...

näin tuumaisi toivottavasti salko- eli köynnöspapu. Istutin kesäkuussa muutamia salkopavun taimia erilaisten harjaterästen ja raudoitusverkkojen juurelle, joita pitkin ne saavat kiivetä korkeuksiin. Mukavasti ovatkin pavut valtaamassa kiipeilyalustojaan.

Pari kappaletta kapuaa tuessa, joka on tehty kahdesta taivutetusta, ristikkäin asetetusta harjateräksenpätkästä. Yksi taas menee pitkin raudoitusverkosta taivutettua kaariporttia.

Kaariportissa kiipeilevän pavun varsi on tehnyt hauskoja kieppejä, ihan kuin olisi matkinut pyöreäksi väännettyjen teräksenpäiden muotoja. Tästä kaaressa kiipeilevästä pavusta odotan erityisesti sitä, että jossain vaiheessa valmiit pavunpalot roikkuisivat hauskasti alas tuolta kaaren yläosista. Saas nähdä, miten tässä tänä kesänä ehtii käymään.

Salkopapuja olisi voinut laittaa enemmänkin, ne ovat mukavan runsassatoisia. No, ensi kesänä sitten.

Kukkien lisäksi näkyy pienenpieniä pavunalkuja.

Hyvää viikonloppua - ja elokuun alkua... joka tuli nyt kyllä vähän turhan varhain...