Täydellistä polttopuukoria metsästämässä

Näin lämmityskauden alettua on tullut taas aika kaivaa esiin vanhat polttopuukorit ja tutkia, onko niistä mitään jäljellä.

Polttopuiden kuljetteluun tarvittavan hyvän korin löytäminen tuntuu käsittämättömän vaikealta. Meidän kuusi uuniamme plus saunan kiuas nielevät talven aikana parikymmentä mottia klapeja, jotka kannetaan koreissa sisälle puuvajasta.

Käytössä on samanaikaisesti noin neljä puukoria - joiden toivoisin kestävän useamman vuoden, ei niitä kaikkia viitsisi joka vuosi uusia.

Minulle täydellisen korin kriteerit ovat seuraavat: kaunis, kestävä, kevyehkö sekä sellainen, etteivät puuroskat varise siitä ympäriinsä. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, siis kauneus ja kestävyys ennen kaikkea!

Vaan jo pelkästään tämä yhdistelmä tuntuu mahdottomalta saavuttaa. Kauniita koreja kyllä löytyy, mutta silloin aina kestävyyden kustannuksella. Heikoimmat päreestä tehdyt korit ovat hajonneet meidän käytöllämme pirstaleiksi muutamassa kuukaudessa, nyt niitä osaa jo välttää.

Kohtuuhyvään tulokseen olen päässyt tekemällä korin itse pajusta taivuttelemalla. Sellainen löytyy alla olevasta kuvasta oikeanpuolimmaisena. Aika hidastahan noiden tekeminen kuitenkin on, eipä niitä tule turhan usein väkerrettyä.

Sanka tuntuu olevan kaikkien korien heikoin kohta. Kuten tästäkin kuvasta huomaa, sekä tämän että vieressä olevan korin alkuperäiset sangat ovat hajonneet, ja tilalle on laitettu kestävät ja aika käytännölliset narusangat. Tuo omatekemä pajukori on jo reippaasti yli viiden vuoden takaa!

Erilaisia polttopuukoreja, edessä pajusta itse väkerretty.

Aiemmin oli yksi mainio paikka, josta saatoi hyvällä tuurilla löytää kelpo korin: Marjamäen pajutila Kangasalla. Vaan nytpä on tuokin paikka harmillisesti lopettanut toimintansa, joten ostopaikkaa on entistä vaikeampi löytää.

Viime kesänä törmäsin paikallisilla markkinoilla ihan uudenlaiseen tuttavuuteen; vanerilevystä taivutettuun, lopulta aika yksinkertaiseen kauniin valkoiseen koriin.

Tuollainenhan piti oitis kokeeksi hankkia, ei ollut edes pahan hintainen, kestäköön minkä kestää. Ja jos haluaa vaihtelua, korin voi aina maalata.

Hämmästelin hiukan, kun myyjä kertoi kysyessäni korin olevan kotoisin Raumalta. Enpä olisi ihan heti uskonut tuota kotimaiseksi, niin hämmästyttävän edullinenkin kori oli. Vaan yksi lukija vahvisti, että näin asia tosiaan on, kiitoksia tiedosta Maria K!

Tämä vanerikori on osoittautunut käytössä yllättävänkin näppäräksi; kaunishan tuo on, ei roskaa ja on kestänytkin ainakin toistaiseksi. Ei ehkä kaikkein ergonomisin kannettavaksi, onneksi kantomatka ei ole pitkä. Tuollaisiakin voisi kenties joskus kokeilla väkertää itsekin, jos ei parempaa tekemistä ole.

Onko sinulla hyvää ratkaisua tähän koriongelmaan?