Ehkä hienoin paikka maailmassa - Italian Cinque Terre?

Matkamme loppuhuipennus oli uskomattoman ihana Cinque Terre, viiden kuvankauniin pikkukylän muodostama alue Ligurian rannikolla Italian "kainalossa".

Ihan harmittaa, että kuulin koko alueesta vasta muutama vuosi sitten, ja pääsin nyt käymään siellä ensimmäistä kertaa, toivottavasti en viimeistä. Tämäkin on Unescon maailmanperintökohde, eikä syyttä!

Alue on niin erikoinen ja upea, että sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta yritän tässä edes. Nuo viisi, muutaman kilometrin välein sijaitsevaa sievää kylää ovat nimeltään Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso.

Koko alue on suojeltua kansallispuistoa. Maisema lähtee kohoamaan vuoristoisena lähes suoraan merestä. 

Tiiviisti rakennetuissa pikkukylissä värikkäät talot on kuin huiskittu meren ja vuoren taitteeseen vähän sikinsokin, aivan toinen toisensa viereen, väliin lähes päällekkäin.
Ei voi kuin ihmetellä, että kaikenlaisille alueille sitä ihmiset ovat asettuneet asumaan.

Liikkuminen kylien välillä vuoristossa on ollut aikanaan äärimmäisen hankalaa, käytännössä lähes mahdotonta. Kyliä onkin huollettu mereltä käsin, mutta läheskään aina tämäkään ei ole ollut myrskyjen vuoksi mahdollista, elämän on täytynyt olla melkoisen kovaa.

Kylien välillä liikkuva juna sukeltaa tuon tuosta vuoren sisään.

Nykyisin kylien välillä pääsee liikkumaan kätevästi pienellä junalla, joka kulkee 1800-luvulla rakennettua rautatiereittiä pitkin.

Juna kulkee suurimman osan matkasta vuoreen louhituissa tunneleissa, joten kauniita maisemia junasta ei oikein pääse ihailemaan.

Junat liikennöivät säännöllisesti useamman kerran tunnissa, niillä kulkeminen on todella kätevää.

Tämän lisäksi toinen liikkumismuoto alueella on ihan huippu; kylien välille vuoristoon on rakennettu myös aivan uskomattomat polkureitistöt, joita pitkin pääsee patikoimaan huikeissa maisemissa.

Polkua ylös...

Noita vuoristoreittejä on monen tasoisia erilaisille vaeltajille. Lähinnä merta kulkee helpoin reitti, joka sopii ihan tavalliselle tallustelijalle. Tämäkin reitti menee kuitenkin vuorenrinnettä ylös-alas, ja on siksi kohtalaisen rankka kulkea.

Kahden kylän väliseen parin kilometrin matkaan kannattaa varata hyvinkin 1,5 tuntia aikaa. Reitti on kuitenkin hyväkuntoinen, polun leveys vaihtelee metrin molemmin puolin, mutta askelmia riittää!

...ja alas...

Vuorenrinteet on pengerretty viininviljelyksiä varten, ja noilla penkereillä myös nämä vaellusreitit kulkevat. Jyrkimmissä paikoissa meren puolelta löytyy kaide, ja toista laitaa taas reunustavat aikojen saatossa rakennetut huikeat kivimuurit. Ne on alueelle tyypillisesti kasattu latomalla kivet yksitellen korkeiksi muureiksi ilman laastia, melkoinen homma!

Vaellusreittien käytöstä peritään pieni maksu, millä rahoitetaan niiden kunnostusta. Aika ajoin rankkasateet vahingoittavat
reittejä, ja jotkut reiteistä saattavat tämän vuoksi olla ajoittain suljettuina.

Autoilla kyliin ei ole nykyäänkään asiaa muuta kuin paikallisilla, ja kylät ovatkin säilyttäneet upealla tavalla alkuperäisyytensä.

Pikkuravintoloissa ja bistroissa pääsee nauttimaan vaikkapa herkullisia tuoreita meren antimia.

Näihin postauksiin ei nyt oikein mahtunutkaan mukaan juurikaan mitään erityisen puutarhateemaista, joten taidanpa laittaa vielä myöhemmin yhden tuollaisen postauksen näiden lisäksi, koettakaa kestää :)

- Ja tervetuloa lukijaksi Saaristopuutarha, enpä huomannutkaan aiemmin missä välissä olit ilmestynyt :) Voihan vitsit, mikä koiranpentu sinulla!