Ei se oo niin justiinsa, osa 1

Onneksi täällä maalla ei ole niin väliksi, voi olla miten ja suunnilleen minkänäköisenä lystää. Nautin vapaapäivistä, kun ei tarvitse laittaa tukkaa ja ajatella, mitä päälle pistää. Joskus kylillä käydessä kyllä pikkaisen mietityttää, kehtaako sitä ihan suoraan pellolta lähteä.

Toisinaan olen lapsilta kysynyt, voinko tämännäköisenä lähteä. Yleensä lupa on tullut, kai ovat tottuneet "tyyliini".

Illat ja sunnuntait ovat pahimpia, kun pitää mennä sinne ABC:lle sitä maitopurkkia hakemaan. Siellähän voi tulla vastaan vaikka joku kaupunkituttava. Mahtaisi hämmästyä rentoa lookiani, jos nimittäin sattuisi tunnistamaan ;)

Eilen tuli kuitenkin minunkin rajani vastaan. Olimme kaupungissa tyttäreni luona muuttoa tekemässä ja olisi pitänyt mennä niissä siivousverkkareissa siihen viereen oikein Stockmannille tyttären tyhjiä viunapulloja palauttamaan. Ei ollut pulloille muuta pakkausta kuin kenkälaatikko, kun kaikki muovipussit oli muussa käytössä. Tähän keikkaan en suostunut.

Osa 2 huomenna...

Ja pahoitteluni vielä, että tänään ei tullut varsinaista puutarha-asiaa. Se onneton pienipäinen piuha katosi kuin maa olisi sen niellyt, enkä saanut kuvia ulos kamerasta. Kaikkia muita piuhoja kyllä piisaa. Huomenna paremmalla onnella :) - Löytyihän se piuha lopulta ihan siitä samasta nipusta, missä ne muutkin piuhat ;) Ja onneksi löytyi, sillä kävikin ilmi, että se onkin suurempi aarre, vain juuri sen kameramallin piuha, jollaista ei mistään enää saa.