Ihanaa, krassi!

Harvoinpa sitä näin innostuu tällaisesta pienestä asiasta kuin yhdestä krassintaimesta🙂 Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, ettei minulla ole lainkaan krasseja kasvamassa.

Keväällä kylvöaikaan huomasin, että vanhat siemenet olivat päässeet loppumaan, enkä tullut sitten ostaneeksi uusia. Niinpä krasseja ei sitten tälle vuodelle tullut, mikä jäi minua vähän harmittamaan

Nyt kuitenkin yllätyksekseni huomasin, että yhden kurkun juurelle oli putkahtanut pieni krassintaimi. En ole aivan varma, kasvoikohan tuossa kohtaa viime vuonna krassi, ja siemen olisi sitä perua. Vai onko tullut jotenkin kompostin kautta tai muutoin?

Vaan samapa tuo, mistä on peräisin, pääasia että on! 

Taidan kaivata krassia aivan erityisesti sen vuoksi, että siitä muistuu mieleeni jo edesmennyt isoäitini Kerttu, joka kasvatti aina mökillämme krasseja. En tiedä, olivatko ne hänelle jotenkin erityisen merkittäviä, vai oliko se vain tapa? Olisi kiva tietää! Hän myös otti meidät lapset mukaan krassin kylvöpuuhiin, tämä onkin varmaan ensimmäinen puutarhamuistoni 🙂 Muistan sen jotenkin vähän jännittävänä ja tärkeänä asiana.

Täytyy siirtää tuo krassi äkkiä parempaan paikkaan, ja toivoa että ehtii kukkaan vielä tässä loppukesän aikana, ihan isoäidin muistoksi 🙂 Luulisi ehtivän, krassi on sen verran nopea.

Kivaa viikonloppua sinulle!

Monenväriset ihanat tuoksuherneet

Tuoksu- tai hajuherneet jaksvat aina vain ihastuttaa. Ne ovatkin yksi lemppareitani (kummalla nimellä sinä kutsut niitä?). Ne ovat niin suloisen herkkiä, ja lukuisissa väreissään myös aika monipuolisia. 

Kylvän hajuherneet siemenseoksesta, jossa on montaa eri väriä. Niinpä on aina yllätys, minkä värisiä kukkia mihinkin paikkaan ja ruukkuun ilmestyy.

Tykkään yleensä ottaen aika voimakkaista väreistä, niinpä tumman siniliilat ja tummanpunertavat ovat suurimpia suosikkejani. Jos avautuva nuppu onkin valkoinen, on se aina ensi alkuun pieni pettymys. Mutta on valkoisessakin omat kauniit puolensa. Kun pääse alkupettymyksen yli, niin valkoinenkin voi olla ihan kiva. 

Tänä vuonna valkoinen näyttää olevan valtaväri, niitä on useampi. Huvimajan terassilla kukkaan puhkesi kuitenkin ihana tumman viininpunainen, joka on ehdoton suosikkini. Löytyy myös yksi vaalean lila sekä amppelissa kasvava tumma sinivioletti, ei hassumpi sekään.

Mietin pitkään, millaisen tuen tekisin tällä
kertaa tälle valkoiseksi osoittautuneelle, vanhassa
sinisessä kattilassa kasvavalle yksilölle.
Monenlaisia malleja on tullut jo kokeiltua.
Lopulta keksin vain yksinkertaisesti asettaa
kaksi harjateräskaarta ristikkäin vähän lintuhäkin 
tapaan. 

Harvemmin istutan samaan paikkaan tai ruukkuun useampaa tainta, sillä yksikin hajuherneentaimi kasvaa yleensä hyvin reheväksi. Se voisi kuitenkin olla tosi kivan näköistä, jos yhdessä kasvaisi useampi tai edes pari eri väristä yksilöä - vaikka sen valkoisen kaverina. 

Mielelläni juurruttaisin noista lempiväreistäni lisää pistokkaita, mutta se tuntuu olevan lähes mahdoton tehtävä. En ole saanut hajuherneenpistokkaita juurtumaan juuri millään, paitsi joskus joku pistokas saattaa sitten yhtäkkiä kehittää juuret. Eikä minulla ole aavistustakaan, miksi tämä joskus tapahtuu, mutta useimmiten ei.

Kohta saadaan taas papuja 🙂

Tuoreet, juuri keitetyt pavunpalot ovat yksi suuria herkkujani!

Alkaa näyttää lupaavalta, pensaspavuissa on jo muutamia lähes valmiita palkoja ja supertuottoisa violettipalkoinen köynnöspapukin aloittelee juuri kukintaa.

Pavuilla on kauniit kukatkin, köynnöspapu myös näyttää sievältä kiipeillessään betoniraudoitusverkossa.

Tämän vuoden uutuuskokeiluni, huikean pitkiä palkoja tuottava köynnöstävä parsapapu on kuitenkin vielä täysi arvoitus. Kasvihuoneessa kasvavat taimet ovat kyllä kivunneet jo kasvarin kattoon asti, mutta nuppuja ei vielä näy. Toivottavasti ehtivät palkonsa kasvattaa, olisi ihanaa nähdä, millainen tämä uutuus on. Onhan tässä onneksi vielä kesää jäljellä 🙂 

Varmistan runsaan papusadon sillä, että esikasvatan taimet varmuuden vuoksi. Papu on itämisvaiheessa kovin herkkä muun muassa kylmyydelle ja kosteudelle sekä pikkutaimena etanoille. Nykymaailmassa säistä ei voi oikein tietää, juuri touko-kesäkuun vaihteessa on viime aikoina usein ollut hyvin viileää. Taimikasvattaen pavut saavat hyvän lähdön.

Uusi innostus: syötävät kukkaset

Puutarhassa on aina syytä olla jotain uutta ja innostavaa. Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään kovin isoa, vaan se voi olla hyvin pientä ja yksinkertaistakin, vaikka jokin uusi kasvilajike.  

Uudet jutut syntyvät monesti ihan sattuman kauppana, eivät useinkaan mitenkään erityisesti hakemalla tai suunnittelemalla. Tällainen pieni sattumainnostus minulla on nyt syötävät kukkaset.

Vierailin viime kesänä jutunteossa mielenkiintoisessa pienessä puutarhassa, jossa kasvatettiin myös syötäviä kukkasia ravintolakäyttöön.

En silloin mitenkään isommin syttynyt asiasta, mutta jotenkin se jäi kuitenkin muhimaan.

Samaan yhteyteen satuin saamaan pari vuotta sitten hauskaa syötävien yrttien ja muiden kasvien siemensekoitusta, jota olen nyt parina kesänä kylvänyt. Tässä sekoituksessa on myös muutamia syötäviä kukkia, kuten söpöjä pienikukkaisia samettiruusuja ja ruiskaunokkeja.

Olen jotenkin vähän varovaisesti tehnyt tuttavuutta noiden kanssa, ja suhde on vähitellen koko ajan lähentynyt. En siis ole mitenkään hurahtanut asiaan, ainakaan vielä, lähinnä napsaissut aina silloin tällöin suuhuni jonkun kukkasen tunnustellen sen makua ja suutuntumaa.

Juhannuksen överikakku, valitettavasti pienet koristekukat eivät
juuri näy kuvassa.

Juhannuksena kuitenkin vähän räväytimme, teimme tyttären kanssa sukulaispöytään överikakun, johon laitoimme koristukseksi myös kasvattamiani syötäviä kukkasia. Keräsin lisäksi mukaan vähän tuoksuvia ruusun terälehtiä sekä voikukan kauniinkeltaisia, herkänpieniä terälehtiä. Kakusta tuli kyllä aika ihana. Siitä taisi tulla ensimmäinen isompi askeleeni syötävien kukkasten maailmaan :)

Pienet samettiruusunkukat sopivat mainiosti koristeiksi.
Tämä kasvaa minulla amppelissa.

Kuin myös monenväriset ruiskaunokinkukat.

Niillä olisi kyllä monenlaisia käyttömahdollisuuksia, vaikkapa salaatteihin ja erilaisiin leivonnaisiin. Vaikuttaisi myös siltä, että taitavat olla uusi nouseva trendi ainakin ravintolamaailmassa. Pikkuisen rasian hinta näyttää olevan kaupassa huikea, joten oma kasvatus kyllä kannattaa!   

Onko sinulla kokemusta syötävistä kukkasista? 

#syötävä #kukka #koriste #koristelu #syötävätkukat #syötäväkukka

Sekä kauniit kehäkukan terälehdet.

Vinkkejä kesäkurpitsatalkoisiin!

Helteet kuuluvat kypsyttäneen maassamme ennätyksellisen kesäkurpitsasadon, ja kansalaisia pyydetään mukaan kesäkurpitsatalkoisiin, jottei runsasta satoa jouduta kärräämään kaatopaikalle.

Pari vuotta sitten muistan vastaavanlaisen toiveen tulleen kukkakaalin suhteen. Silloin ainakin homma toimi, ihmiset säntäsivät joukolla kukkakaalikaupoille, ja tilanne oli pelastettu. 

Laitoin tähän kuviksi pari kuvaa tyttäreni parvekkeelta. 
Nämä kertonevat siitä mistä puhutaan! Tyttärelle kasvattamani kesäkurpitsantaimi
pursuaa pieniä kesäkurpitsanalkuja sellaisessa määrin, etten ole tällaista
aiemmin nähnyt.

Meidän puutarhassamme kesäkurpitsatuotanto on toistaiseksi hyvin maltillista, lähinnä sen ansiosta, että olen kylvänyt viisi kesäkurpitsantainta tarkoituksella vähän eri aikoina.

Ensimmäinen on tarjoillut satoaan jo reilut kuukauden päivät, viimeiset vasta availevat ensimmäisiä nuppujaan, hyvä näin. Mutta annas olla, kun kaikki viisi pääsevät täyteen vauhtiin, sitten on hyvät kesäkurpitsavinkit jälleen tarpeen 🙂

Kesäkurpitsahan on hyvin monikäyttöinen kasvis. Miedon makuisena se kaipaa kuitenkin kaverikseen suht voimakkaat mausteet. Minun ehdoton lempparini on sitruunaiset ja ihanan valkosipuliset marinoidut kesäkurpitsat.

Tässä linkki juttuuni, jossa parhaat kesäkurpitsavinkkini, myös marinoitujen kesäkurpitsoiden ohje.

#kesäkurpitsa #kesäkurpitsatalkoot #resepti #kesäkurpitsaohje #ohje #vinkki #kesäkurpitsavinkki

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Kasvihuonerakkautta

Piipahdimme viikonloppuna Turun Ruissalossa. Yhden kahvilan pihassa oli niin viehättävä kesähuone, että nappasin siitä äkkiä ohimennen kuvan. Kuva ei valitettavasti ole siksi kovin hääppöinen, mutta tuo kohde sitäkin ihanampi :)

Olen vakaasti päättänyt, että jos joskus vielä hankimme uuden kasvihuoneen, sitä EI tehdä vanhoista ikkunoista kuten nykyinen kasvihuoneemme, vaan hankimme helpon valmiskasvihuoneen. Niitäkin on todella nättejä.

Tämä nyt näkemäni sievä rakennus laittoi kyllä vähän ajatuksiani uusiksi, ja jäi selvästi pyörimään mielessäni. JOS nyt kuitenkin sattuisin päätymään ikkunoista tehtyyn kasvariin, niin olen juurikin haaveillut, että siinä pitäisi olla tuollainen kivistä muurattu sokkeli. Ja sen jatkeena tässä rakennuksessa olevat muuratut pylväät nurkissa ja pitkien seinien keskellä ovat vallan viehättävät.

Tämä rakennus ei toimi kasvihuoneena, vaan se toimi aiemmin kahvilan myyntipisteenä, nyt näytti olevan lähinnä varastokäytössä. Sen vuoksi rakennuksessa ei myöskään ole valoa läpäisevää kattoa, kuten kasvihuoneessa pitäisi olla.

Kumpi malli on sinun mieleesi, itse tehty vaiko valmiskasvihuone?

#kasvihuone #itsetehty #diy

Iloinen yllätys 🙂

Huomasin yhtäkkiä yllättäen, että ensimmäinen tomaatti on jo saanut ihan reippaanpuoleisesti väriä pintaan.

Kasvihuoneen nurkassa kasvava keltainen kirsikkatomaatti oli päässyt kypsymään huomaamattani ihan salaa.

Sinänsä tämä ei kuitenkaan ole kovin iso yllätys, sillä tomaatti on Cereza amarilla -lajiketta, joka yleensäkin on ollut minulla yksi varhaisimpia lajikkeita.

Harmi kyllä en ole laittanut itselleni aiempina vuosina ylös sitä, milloin ensimmäinen tomaatti on kypsynyt. Olisi mukavaa verrata, millaisessa aikataulussa nyt ollaan aiempiin vuosiin verrattuna.

Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.