Uusi innostus: syötävät kukkaset

Puutarhassa on aina syytä olla jotain uutta ja innostavaa. Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään kovin isoa, vaan se voi olla hyvin pientä ja yksinkertaistakin, vaikka jokin uusi kasvilajike.  

Uudet jutut syntyvät monesti ihan sattuman kauppana, eivät useinkaan mitenkään erityisesti hakemalla tai suunnittelemalla. Tällainen pieni sattumainnostus minulla on nyt syötävät kukkaset.

Vierailin viime kesänä jutunteossa mielenkiintoisessa pienessä puutarhassa, jossa kasvatettiin myös syötäviä kukkasia ravintolakäyttöön.

En silloin mitenkään isommin syttynyt asiasta, mutta jotenkin se jäi kuitenkin muhimaan.

Samaan yhteyteen satuin saamaan pari vuotta sitten hauskaa syötävien yrttien ja muiden kasvien siemensekoitusta, jota olen nyt parina kesänä kylvänyt. Tässä sekoituksessa on myös muutamia syötäviä kukkia, kuten söpöjä pienikukkaisia samettiruusuja ja ruiskaunokkeja.

Olen jotenkin vähän varovaisesti tehnyt tuttavuutta noiden kanssa, ja suhde on vähitellen koko ajan lähentynyt. En siis ole mitenkään hurahtanut asiaan, ainakaan vielä, lähinnä napsaissut aina silloin tällöin suuhuni jonkun kukkasen tunnustellen sen makua ja suutuntumaa.

Juhannuksen överikakku, valitettavasti pienet koristekukat eivät
juuri näy kuvassa.

Juhannuksena kuitenkin vähän räväytimme, teimme tyttären kanssa sukulaispöytään överikakun, johon laitoimme koristukseksi myös kasvattamiani syötäviä kukkasia. Keräsin lisäksi mukaan vähän tuoksuvia ruusun terälehtiä sekä voikukan kauniinkeltaisia, herkänpieniä terälehtiä. Kakusta tuli kyllä aika ihana. Siitä taisi tulla ensimmäinen isompi askeleeni syötävien kukkasten maailmaan :)

Pienet samettiruusunkukat sopivat mainiosti koristeiksi.
Tämä kasvaa minulla amppelissa.

Kuin myös monenväriset ruiskaunokinkukat.

Niillä olisi kyllä monenlaisia käyttömahdollisuuksia, vaikkapa salaatteihin ja erilaisiin leivonnaisiin. Vaikuttaisi myös siltä, että taitavat olla uusi nouseva trendi ainakin ravintolamaailmassa. Pikkuisen rasian hinta näyttää olevan kaupassa huikea, joten oma kasvatus kyllä kannattaa!   

Onko sinulla kokemusta syötävistä kukkasista? 

#syötävä #kukka #koriste #koristelu #syötävätkukat #syötäväkukka

Sekä kauniit kehäkukan terälehdet.

Vinkkejä kesäkurpitsatalkoisiin!

Helteet kuuluvat kypsyttäneen maassamme ennätyksellisen kesäkurpitsasadon, ja kansalaisia pyydetään mukaan kesäkurpitsatalkoisiin, jottei runsasta satoa jouduta kärräämään kaatopaikalle.

Pari vuotta sitten muistan vastaavanlaisen toiveen tulleen kukkakaalin suhteen. Silloin ainakin homma toimi, ihmiset säntäsivät joukolla kukkakaalikaupoille, ja tilanne oli pelastettu. 

Laitoin tähän kuviksi pari kuvaa tyttäreni parvekkeelta. 
Nämä kertonevat siitä mistä puhutaan! Tyttärelle kasvattamani kesäkurpitsantaimi
pursuaa pieniä kesäkurpitsanalkuja sellaisessa määrin, etten ole tällaista
aiemmin nähnyt.

Meidän puutarhassamme kesäkurpitsatuotanto on toistaiseksi hyvin maltillista, lähinnä sen ansiosta, että olen kylvänyt viisi kesäkurpitsantainta tarkoituksella vähän eri aikoina.

Ensimmäinen on tarjoillut satoaan jo reilut kuukauden päivät, viimeiset vasta availevat ensimmäisiä nuppujaan, hyvä näin. Mutta annas olla, kun kaikki viisi pääsevät täyteen vauhtiin, sitten on hyvät kesäkurpitsavinkit jälleen tarpeen 🙂

Kesäkurpitsahan on hyvin monikäyttöinen kasvis. Miedon makuisena se kaipaa kuitenkin kaverikseen suht voimakkaat mausteet. Minun ehdoton lempparini on sitruunaiset ja ihanan valkosipuliset marinoidut kesäkurpitsat.

Tässä linkki juttuuni, jossa parhaat kesäkurpitsavinkkini, myös marinoitujen kesäkurpitsoiden ohje.

#kesäkurpitsa #kesäkurpitsatalkoot #resepti #kesäkurpitsaohje #ohje #vinkki #kesäkurpitsavinkki

Vähän sadetta

Meille tuli aamuyöstä pieni yllätyssade. Enimmäkseen hyvä, etenkin kasvimaalle, mutta myös pikkuisen huono, sillä en ollut älynnyt mitenkään varautua tällaiseen sateeseen.

Vähän on vielä urakkaa jäljellä...

Mulla on ollut viime päivien hikisenä urakkana siirtää parikymmentä mottia kuivaa polttopuuta sisään vajaan. Vajaa puolet olen saanut tähän mennessä siirrettyä. Enää eivät ole puut kuivia siirrettäviksi, sillä ei tosiaan tullut eilisillan helteessä mieleen peitellä noita :( Toivottavasti pian taas kuivahtavat! Myös ikkunat olivat tietysti yön auki.

Kasvimaan puolella olen juuri saanut kitkettyä, harattua ja lisälannoitettua nokkoskäytteellä lähes kaikki kasvit; sipulit, purjot, lantut, porkkanat, kaalit ja juurisellerit. Näiden kannalta sade tuli oikein loistavaan aikaan hoitotoimien päälle, vaikkei tuo varmaan kovin paljon kastellutkaan. 

Onko teilläpäin sadellut?

Kasvihuonerakkautta

Piipahdimme viikonloppuna Turun Ruissalossa. Yhden kahvilan pihassa oli niin viehättävä kesähuone, että nappasin siitä äkkiä ohimennen kuvan. Kuva ei valitettavasti ole siksi kovin hääppöinen, mutta tuo kohde sitäkin ihanampi :)

Olen vakaasti päättänyt, että jos joskus vielä hankimme uuden kasvihuoneen, sitä EI tehdä vanhoista ikkunoista kuten nykyinen kasvihuoneemme, vaan hankimme helpon valmiskasvihuoneen. Niitäkin on todella nättejä.

Tämä nyt näkemäni sievä rakennus laittoi kyllä vähän ajatuksiani uusiksi, ja jäi selvästi pyörimään mielessäni. JOS nyt kuitenkin sattuisin päätymään ikkunoista tehtyyn kasvariin, niin olen juurikin haaveillut, että siinä pitäisi olla tuollainen kivistä muurattu sokkeli. Ja sen jatkeena tässä rakennuksessa olevat muuratut pylväät nurkissa ja pitkien seinien keskellä ovat vallan viehättävät.

Tämä rakennus ei toimi kasvihuoneena, vaan se toimi aiemmin kahvilan myyntipisteenä, nyt näytti olevan lähinnä varastokäytössä. Sen vuoksi rakennuksessa ei myöskään ole valoa läpäisevää kattoa, kuten kasvihuoneessa pitäisi olla.

Kumpi malli on sinun mieleesi, itse tehty vaiko valmiskasvihuone?

#kasvihuone #itsetehty #diy

Iloinen yllätys 🙂

Huomasin yhtäkkiä yllättäen, että ensimmäinen tomaatti on jo saanut ihan reippaanpuoleisesti väriä pintaan.

Kasvihuoneen nurkassa kasvava keltainen kirsikkatomaatti oli päässyt kypsymään huomaamattani ihan salaa.

Sinänsä tämä ei kuitenkaan ole kovin iso yllätys, sillä tomaatti on Cereza amarilla -lajiketta, joka yleensäkin on ollut minulla yksi varhaisimpia lajikkeita.

Harmi kyllä en ole laittanut itselleni aiempina vuosina ylös sitä, milloin ensimmäinen tomaatti on kypsynyt. Olisi mukavaa verrata, millaisessa aikataulussa nyt ollaan aiempiin vuosiin verrattuna.

Taas harataan!

Oli vaihteeksi vähän kiirus. Lähdin viikonlopuksi reissuun, ja piti antaa kasvimaalle nopea ensiapu.

Lähtötilanne, pienet porkkanantaimet
juuri erottuvat keskellä

Sipulit, purjot, sellerit ja pienet porkkanantaimet alkoivat nimittäin olla pahemman kerran rikkaruohojen vallassa.

Ei ollut nyt aikaa ryhtyä kitkemään käsin, mikä olisi ollut nyt paikallaan. Niinpä tein taimiparoille nopean ensiavun, ja harasin äkkiä rikkaruohot pois riviväleistä. Se toimi jälleen yllättävän hyvin, ja käsin kitkemiselle sai näin muutaman päivän lisäaikaa.

Nopean harauksen jälkeen näytti
jo huomattavasti paremmalta.

Harana käytin jälleen lempityökaluani, pitkä- ja teräväpiikkistä lantaharaa. Alkuperäinen versio lantaharasta on kuitenkin leveämpi, siinä on viisi piikkiä. Se on liian leveä rivivälien haraamiseen. 

Niinpä olen tehnyt itse tällaisen kapeamman version poistamalla rälläkällä reunimmaiset piikit. Tämä on ihan ehdoton puutarhatyökalu savimaalle, ilman tätä ei tulisi oikein mistään mitään!

Nyt kelpaa taas porkkanantaimienkin
hetken aikaa.

#hara #puutarhahara #hyvä #paras #savimaa

Vähän jälkijunassa mennään...

Puutarhahommani on tänä vuonna edistyneet kuin hidastetussa filmissä, on ollut niin paljon muita kiireitä, lähinnä valokuvauksen saralla. 

Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, sain kuin sainkin kylvettyä viimeisetkin siemenet - varhaisporkkanat! Eikös kesäkuu ole hyvinkin porkkanan kylvöaikaa... :) Saapa nähdä, ehtiikö näistä mitään tulla?

Se pieni lohtu tässä kuitenkin on, että tämä oli nyt vihdoin viimeinen, kevään ja alkukesän kiireiden vuoksi viivästynyt homma. 

Herneitäkin kylvin vasta muutama päivä sitten. 

Tämä on ehdottomasti tärkein porkkanankasvatusniksini:
kylvörivit kannattaa peittää kaupasta ostetulla mullalla,
eikä kasvimaan (rikkaruohoisella) maalla. Näin pienet
porkkananalut saavat mahtavan etumatkan rikkaruohoista,
eikä alkuvaiheen kitkeminen ole ollenkaan niin työlästä. 

Vielä vähän vettä ylle, niin pääsee itäminen hyvään vauhtiin. 

Yksi haaste on myös ollut varsin vaihtelevat säätilanteet. Toukokuussa oli niin sateista, ettei saviselle kasvimaallemme ollut juuri asiaa. 

Nyt juhannuksena tuli taas aivan valtava vesiryöppy, jonka jäljiltä kasvimaa oli syvään upottavaa savivelliä! Ei siis taaskaan asiaa sinne. 

Oli kuitenkin pakko saada kylvettyä herneensiemenet, kun olin ehtinyt ne jo liottaa. Ei auttanut kuin ottaa avuksi pulkka, jonka avulla sain joten kuten liikuttua lilluvalla savella :D Toivottavasti ei sattunut naapurien näkökenttään! 

Vankat maissinvarret huitelevat ulkosalla jo noin metrin korkuisina.

Jos tarkkaan katsoo, niin tomaattien juurella kiemurtelee jotain 
uutta - eikä se ole käärme :) Kerron siitä tarkemmin tässä lähiaikoina. 

Toisaalta olen aivan erityisen iloinen ja onnellinen niistä kasveista, jotka olen kaikesta huolimatta onnistunut saamaan maahan varsin hyvissä ajoin, ja joille kuuluu pelkästään hyvää. 

Tällaisia ovat muun muassa mukavasti itäneet talviporkkanat (jotka siis ovat huomattavasti pidemmällä kuin nämä nyt kylvämäni varhaisporkkanat :) sekä kasvihuoneen tomaatit, joissa ensimmäiset raakileet alkavat pian olla täysikokoisia. 

Tomaattien lomassa köynnöstävät tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani mielenkiintoiset parsapavut. Niiden latvat kurottelevat jo kohti kasvihuoneen kattoa. Muutama ulos istuttamani taimi ei sen sijaan ole vielä juuri pituutta venähtänyt. 

Kurkut on myös olleet harvinaisen varhaisia,
niitä on päästy nauttimaan jo useita kappaleita.

Kesäkuinen arboretum Frick

Mantsurianjalopähkinän lehvästöä, luulisin.

Lupasin viime kuussa, että tekisin tämän kesän uutuus-puutarhakohteesta, Kangasalla sijaitsevasta arboretum Frickistä vastaavanlaisen kesäsarjan kuin tein viime kesänä.

Silloin kävin noin kerran kuussa katsastamassa lähellämme Orivedellä sijaitsevassa Hörtsänän arboretumissa, mitä sinne kuuluu kesän edetessä.

Lukuisat viehättävät patsaat yllättävät
kävijän tuon tuosta. 

Sarjaa oli niin mukava tehdä, että olin huippuiloinen kun lähellämme aukesi tänä kesänä yleisölle uusi upea puutarhakohde. Kävin arboretum Frickissä ensimmäisen kerran heti kun se aukesi toukokuun puolivälissä. Olin haltioitunut. Puutarha on iso, upea, monipuolinen, loppuun asti mietitty. 

Vielä huikeammaksi tämän tekee se, että kyseessä on käytännössä yhden miehen, Erkki Frickin, muutaman vuosikymmenen harrastuneisuuden tulos!

Tällä kertaa kuvaan pääsivät
isäntäpariskunnan molemmat osapuolet.

Männynrunkoa pitkin korkeuksiin kurotteleva köynnöshortensia
on pysäyttävä ilmestys. Tällainen täytyy varmaan saada!

Puutarhurituttavamme hämmästeli, miten monet kasvit, kuten tämä piikkiaralia,
ovat voineet selvitä ilman vaurioita läpi talvien.

Katsuran tunnistaa kauniinmutoisista lehdistä.

Nyt kesäkuussa alppiruusujen kukinta oli varmasti parhaimmillaan. Yli 900 kasviyksilöä tykitti kaikissa mahdollisissa väreissä. Perinteisempiä violettia, pinkkiä ja valkoista sekä välissä iloisena väriläiskänä oranssia ja keltaista.

Tässä tutkaillaan jalavaa
Ulmus x hollandica

Matkassamme oli myös tuttavamme, paljon maailmaa nähnyt puutarhuri. Oli mukavaa tutkailla istutuksia hänen asiantuntevassa seurassaan. Hänkin oli mykistynyt näkemästään, totesi jopa, että tämä kohde on upeampi kuin Mustialan arboretum!

Taas hoksasin uuden patsaan, joka jäi minulla
edellisellä käynnillä kokonaan huomaamatta.

Arboretum Frickiin pääsee tutustumaan torstaisin ja sunnuntaisin kello 12-16. Alueelle on pieni pääsymaksu, ja sieltä löytyy myös kahvila.

Ainoa pieni miinus on se, että alueesta näyttää olevan tulossa niin suosittu, että ihmispaljous alkaa jo vähän häiritä, etenkin näin koronan vallitessa. Viime torstaina oli kuulemma kesän yleisöennätys, yhteensä 500 kävijää.

Frick löytyy myös suomalaisten puutarhakohteiden listaltani, jolla on lähemmäs 50 muutakin kiinnostavaa kohdetta eri puolilta Suomea.

Tästä pääset jatkamaan sarjan seuraavaan ja viimeiseen osaan, arboretum Frickin heinäkuu.

EDIT: Arboretum Frick on avoinna yleisölle viimeisiä kertoja kesäkuussa 2025, kannattaa siis kiirehtiä jos haluaa nähdä tämän ihanuuden!

#arboretumfrick #kangasala #arboretum

Rikkaruohomaasta kasvimaaksi... :)

Hiljaa hyvä tulee, toivottavasti...

Kasvimaahommat on edenneet tänä vuonna hitaanpuoleisesti muiden kiireideni ja kovin sateisen toukokuun lopun vuoksi. Silloin ei savimaallemme juuri ollut asiaa.

Tästä lähdettiin, huoh!

Vielä muutama päivä sitten kasvimaa oli lähinnä rikkaruohomaa. Välillä kyllä suuresti ihmettelen rikkaruohojen hurjaa kasvuvoimaa. Mikseivät viljelykasvit voi kasvaa samaa tahtia?   

Rikkaruohojen seasta huomasin kuitenkin iloiseksi yllätykseksi komeina kukoistavat viimevuotiset persiljat.

Alkoi jo näyttää uhkaavasti siltä, tuleeko tänä vuonna lainkaan kasvimaata? Se olisikin ollut ensimmäinen kerta noin 50 vuoteen, sillä jo lapsuudenkodissani Vantaalla pyörittiin kesäisin omalla viljelypalstalla. 

Puoliso otti lopulta traktorin apuun, vaikkei kasvimaamme ole suuren suuri. Traktorin jäljiltä kasvimaa ei kuitenkaan ollut vieläkään sellaisessa kunnossa, että olisin sen kelpuuttanut, aivan liian isoja rikkaruohopaakkuja. Niinpä seuraavaksi oli vuorossa kierros jyrsijällä. 

Tukeva ja kookas lantahara, ihan paras 
puutarhatyökalu savimaalla! Laitoin saappaan
mittapuuksi.

Rikkaruohosaalis reilulta kymmeneltä neliöltä.

Sekään ei vielä minulle riittänyt, kun rikkaruohotilanne oli päässyt niin pahaksi. Niinpä vielä viimeiseksi piti ottaa lihasvoima käyttöön, aloin käydä maata haraamalla läpi lempiharallani mainiolla lantaharalla. Hidasta, mutta palkitsevaa hommaa, kun kottikärry täyttyy rikkaruohonjuurista!

Kesäkukantaimet rivissä.

Eilen sain kuitenkin jo istutettua noin tuhat erilaista esikasvattamaani kesäkukantainta. Näistä piti tulla koristekukat tyttäreni häihin (kuten pari vuotta sitten kasvatin vanhemman tyttären häihin). Tälle kesälle suunniteltuja häitä jouduttiin nyt kuitenkin koronan vuoksi siirtämään. Kukantaimia en silti raatsinut jättää istuttamatta, joten kukkia meillä varmaan ainakin piisaa!

Yhdessä kohtaa asiat on onneksi vähän paremmin. Kasvihuoneen vieressä on pienempi kasvimaa, jossa jo tanakat maissintaimet ja muut herkemmät kasvit ovat päässeet hyvissä ajoin nauttimaan alkukesän lämmöstä.

Esikasvatus varmistaa onnistumisen
herkkien pavuntaimien kanssa.

Viime yön runsaan sateen jäljiltä hommat kuitenkin nyt taas seisovat jälleen hetken. 

Tänään oli siksi hyvä päivä lähteä taasen kurkistamaan, mitä kuuluu tämän kesän uuteen puutarhakohteeseen, arboretum Frickiin Kangasalla. Edellisen kerran kävin sielä avajaispäivänä aikalailla tasan kuukausi sitten. 

Kerron huomenissa kuulumisia sieltä!

#arboretumfrick

Sadonkorjuuseen!

Ah, ensimmäinen kesäkurpitsa oli jo valmistunut, ehkä aikaisemmin kuin koskaan. Muilta osin kasvimaa on muiden kiireideni vuoksi valitettavasti vasta hyvin vaiheessa. Yhtään tämän isommaksi en malttanut tätä ensimmäistä kesäkurpitsaa kasvattaa.

Ensimmäiset omat vihannekset vain maistuvat aina niiin hyviltä. En yleensä välitä raa'asta kesäkurpitsasta, mutta tämä päätyi ihan sellaisenaan yksinkertaiseen, mutta sitäkin parempaan salaattiin 🙂 Salaatinlehtiä löytyi myös jo omasta takaa.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron vinkkejä erilaisiin salaatteihin eri raaka-aineita yhdistelemällä.