Mitähän tästä mahtaa tulla?

Taimikasvatustilan käydessä vähiin päädyin aivan uudenlaiseen kokeiluun: kylvin parsakaalit nyt huhtikuun puolivälissä esikasvatettaviksi suoraan (lämmitämättömän) kasvihuoneemme multaan.

Peittelin kylvöksen harsoilla, sitten päälle vielä lämmittävä ikkunalasi ja vielä kylmimmiksi öiksi toinen harso sen päälle.

Saas nähdä kuinka tässä käy; itävätkö siemenet nyt, kun kevätkin tuntuu olevan varsin vilpoinen. Kylvin varmuuden vuoksi siemeniä aika reippaalla kädellä. Niinpä tässä lienee kaksi mahdollista vaihtoehtoa: joko taimia tulee aivan älyttömästi, tai sitten ei lainkaan, jos siemenet eivät suostu itämään. Tavoitteena olisi saada vähintään parikymmentä hyväkuntoista parsakaalintainta.

Pienellä riskillä siis mennään, mutta aina täytyy kokeilla jotain uutta! Toisaalta, jos tämä kokeilu onnistuisi, niin luulisi näistä kasvavan vahvat ja hyväkuntoiset taimet. Kasvihuoneessa taimet ovat sopivasti suojassa kaalin tuholaisilta, ainakaan aiemmin ne eivät ole sinne löytäneet.

Nyt vain jännityksellä odotellaan, miten tämän kokeilun kanssa käy :)

Ps. jos parsakaalin kasvattaminen kiinnostaa, niin blogistani löytyy siitä ihan oma juttukin.

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään

Sadepäivän paljastuksia: kurkistus kaaliharson alle

Sateen ropinaa- tai enemmänkin pauhua - on saanut taas kuunnella. Meilläpäin on satanut viimeisen vuorokauden aikana reippaasti yli 20 milliä, mikä siis tarkoittaa jokaiselle neliömetrille yli 20 litraa eli reilua kahta isoa kastelukannullista vettä. Aika hurjia määriä siis, eipä kastelemalla kykenisi ikinä moiseen!

Alkoi käydä jo sääli harson alla muhivia kaaliparkoja, tätä vauhtia ne alkanevat pian mädäntyä siellä.

Tuholaishyökkäyksen uhallakin piti siis ainakin toistaiseksi poistaa litimärkä harso niiden päältä.

Suht hyvältä harson alla ainakin tällä hetkellä näyttää, ihan pian pääsee poimimaan parsakaaleja :)

Tästä pääset lukemaan tarkemmin parsakaalin kasvatuksesta.

Pahuksen parsakaali ;)

Ei vaiskaan tuo otsikon teksti. Se tuli lähinnä siitä, että parsakaalin kasvatuksessa on omat haasteensa. Joka tapauksessa ne ovat ihan "lempilapsiani", niitä pitää ehdottomasti kasvattaa aina, joka ikinen vuosi.

Kuten kaalinkasvatus yleensäkin, myös parsakaalin kasvatus voi tuntua vähän vaikealta. Kaalit tarvitsevat melkoisen paljon ravinteita, ja myös monet tuholaiset, etenkin kaalikärpäset, -koit ja -perhoset sekä etanat ja rapsikuoriaiset ovat myös huomanneet niiden herkullisuuden. Sitten on vielä kaalitauteja, kuten vaikkapa möhöjuuri, huoh!

Kun näihin osaa varautua, on kaalinkasvatus kivaa. Mutta muutamia niksejä siis tarvitaan. Varsinkin kun viljelee luomuna, eikä siis käytä lainkaan keinotekoisia torjunta-aineita. Kerron tässä siitä, miten olen itse onnistunut parsakaalien kanssa.

Tautivaaran vuoksi erityisesti kaalikasvien kohdalla kannattaa harrastaa vuoroviljelyä. Kaaleja kasvatetaan siis vuosittain vähän eri puolilla kasvimaata, vuorotellen muiden kasvien kanssa. Näin taudinaiheuttajat eivät pääse "pesiytymään" maaperään.

Taimikasvatus huhtikuussa
Tämä on tärkeää. Taimikasvatus tulee aloittaa riittävän varhain, jotta siinä vaiheessa kun taimet istutetaan maahan, ne ovat jo riittävän isoja ja vahvoja pärjätäkseen paremmin tuholaisia vastaan, sillä pikkutaimet ovat kaikkein herkimpiä. Kun kaalit taimikasvattaa sisällä/kasvihuoneessa, ne saa suojattua helpommin tuholaisilta tämän kaikkein herkimmän ajan. Kaalit eivät ole erityisen kylmänarkoja, joten ne voi istuttaa ulos jo kohtalaisen varhain.

Paras lajike?
Parsakaalia löytyy useita lajikkeita, enkä ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, mikä olisi kaikkein paras lajike. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että eri lajikkeiden paremmuus näyttäisi riippuvan aina kesän sääoloista; erilaisina kesinä menestyvät eri lajikkeet. Niinpä olen ratkaissut tämän lajikekysymyksen siten, että kasvatan aina useampaa erilaista lajiketta. Näistä sitten aina eri kesinä joku menestyy ja kasvaa erittäinkin hyvin, ja toinen tuottaa vähän pienemmän sadon.

Paljon ravinteita, tasaisesti vettä
Kaalit ovat yksi eniten ravinteita tarvitsevia vihanneksia, ehkä tomaattien lisäksi. Kaaleja ei kovin helposti pysty lannoittamaan liikaa, ainakaan luomuviljelyn konstein. Itse lannoitan kaaleja vahvalla kompostilla, jota laitan maahan istutuskuoppiin noin litran verran, lisäksi vielä pieni kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin kaalien lannoittamiseen.

Kesän mittaan tulee vielä tarjota kastelun mukana vähän lisälannoitetta. Myös pissa, jonka lannoitekäytöstä olen kertonut aiemmin tomaatin kohdalla, sopii hyvin kaaleille. Sen käytön kanssa täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, ettei lannoita liikaa.

Tuhkaa
Myös tuhka sopii kaaleille, ja tuhkan ripottelu maan pintaan karkottaa myös tuholaisia. Yleensä ripotan heti taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle hiukan tuhkaa tuholaisia karkottamaan. Tämän voi vielä toistaa myöhemmin.

Harso peitoksi
Mielestäni ainoa keino luomu-kaalinkasvatuksessa onnistumiseen on se, että kaalit kasvatetaan aikalailla tiiviisti harson alla. Harso on kaalien suoja lenteleviä tuholaisia vastaan. Harson reunat tulee kiinnittää tiiviisti maata vasten, etteivät tuholaiset pääse kulkemaan sitä kautta.

Harson ongelmana on kuitenkin se, että etenkin märkinä kesinä sen alla hautuu vähän liikaakin kosteutta, mikä saattaa jopa johtaa kaalien mätänemiseen. Olisikin hyvä, ettei harso lepäisi suoraan kaalintaimien päällä, vaan olisi kohotettu hieman niiden yläpuolelle. Taimia voi myös välillä tuulettaa hieman ilman harsoa, kunhan varmistuu, ettei juuri silloin ole liikkeellä lenteleviä tuholaisia.

Kostea harsonalus tarjoaa myös viihtyisän ympäristön etanoille, varsinkin sateisimpina kesinä. Etanoiden suhteen tehokkainta on poimia niitä käsin pois harson alta. Samaa voi harrastaa mahdollisten muidenkin tuholaisten, vaikkapa kaalipehosen toukkien suhteen. Tuholaisten varalle löytyy myös luomuviljelyssä sallittuja torjunta-aineita.

Turvaan kasvihuoneeseen
Jos kasvihuoneessa sattuu olemaan tilaa, voi muutaman kaalintaimen istuttaa sinne kasvamaan parempaan suojaan tuholaisilta. Toki kasvihuonetta tuuletettaessa ötökät voivat päästä sinnekin. Kaalit kannattaakin istuttaa "piiloon" kasvihuoneen perälle. Olen kertonut Naistenhaun blogikirjoituksessani myös siitä, miten olen suojannut kasvihuoneen tuholaisilta.

Kaalinkasvatus voi siis tuntua vähän mutkikkaalta, mutta ei se mielestäni sitä kuitenkaan lopulta ole.

Herkullinen lopputulos palkitsee pienen vaivan :) Ilman näiden konstien käyttöä luomu-kaalinviljelyä ei mielestäni kuitenkaan juuri kannata yrittää. Ensin voi vaikka kokeilla pienellä määrällä, ihan muutamalla kaalintaimella.

Tästä pääset toiseen kaalijuttuuni, missä mm. kerron kaaleille tekemästäni uudesta suojavirityksestä.

Mitähän kaaleja sitä laittaisi kasvamaan?

Näihin aikoihin on hyvä kylvää kaalinsiemenet esikasvamaan. Vaan mitä kaaleja sitä tällä kertaa laittaisikaan?

Parsakaalit ovat ihan pakollisia, niitä olen kasvattanut "aina". Parsakaali on niin mainion makuista ja monikäyttöistä, ja sitä on helppo säilöä pakastamalla. Vaikka sitä yrittäisi kuinka paljon kasvattaa, niin melkein aina se tuppaa loppumaan pakkasesta kesken talven.

Toinen must on kyssäkaali - tai jättikyssäkaali. Ne taas voi säilöä helposti kellariin. Keräkaalia voisi myös olla muutama taimi. Että saa ainakin kääretarpeet herkullisiin kaalikääryleisiin.

Mitäpä muuta? Kukkakaalia olen yrittänyt kasvattaa monet kerrat. Se tuntuu kuitenkin olevan harsoista huolimatta aikamoinen tuholaismagneetti ja muutenkin ollut ainakin minulla huono kasvamaan, olisin melkein jättänyt väliin.

Mutta nyt kun tulin hankkineeksi puutarhamessuilta noita uusia oranssinkellertävän kukkakaalin siemeniä, niin pakkohan niitä on nyt kokeilla.

Ruusukaaliakin on tullut kasvateltua silloin tällöin. Sehän on myös aivan ihanan makuista, mutta on ollut ainakin minulla vähän huono kasvamaan ja myös tuholaisten suosiossa.

Entäpä niin trendikäs lehtikaali? Olen kasvatellut sitä joskus kauan aikaa sitten, silloin kun se ei ollut vielä millään lailla trendin harjalla. Silloin tuota ei tullut oikein käytettyä, ja vieläkin on muistissa lopulta vuosien säilytyksen jälkeen pois heitetyt kuivatut lehtikaalit.

Nyt vinkkejä lehtikaalin käyttöön näyttää kuitenkin pyörivän vähän joka paikassa, ehkä sitä pitäisi taas kylvää, ainakin muutama taimi. Lehtikaalihan on helppo kasvatettava, se ei maistu oikein kaalin tuholaisillekaan ja on melkoisen runsassatoinenkin.  

Ja olisihan sitten tuholaisten suurherkku kiinankaali, jonka kasvattamista kokeilin viime kesänä kasvihuoneessa. Ehkä tätä kokeilua pitäisi myös vielä jatkaa.

Tässä sitä varmaan olisikin jo kaalia riittämiin :)

Vielä kiitokset kaikille ihanista, hauskoista ja erilaisista kommenteistanne blogini arvonnassa! Siihen ehtii vielä osallistua sunnuntaihin saakka. Sain muuten palkintoon yhden yllärin lisää, Impectan siemenkauppa lupasi lahjoittaa siihen vielä heidän maksullisen siemenluettelonsa :) 

Pöljän pottuja ja parsakaalia

Tiedätkö, mikä on pöljän peruna? Se on se, kun perunat pääsevät syystä tai toisesta kasvamaan vähän yli-isoiksi. Syynä voi olla vähän vääränlainen lannoitus tai se, että perunat on istutettu hiukan turhan harvaan. No, eihän tuo sinänsä ole millään lailla isommin haitallista. Pari pottua voi riittää koko perheelle ;)

Meillä noita pöljän pottuja syntyy lähes itsestään, sillä varhaisperunalajikkeemme Bariman mukulat kasvavat hyvin nopeasti jättimäisiksi, ellei niitä kaikkia kerkiä syödä pieninä.

Omat parsakaalit kattilassa sulassa sovussa
kaupan kukkakaalien kanssa. 

Pottujen kaveriksi sai jo keiteltyä kesän ensimmäistä parsakaalia. Parsakaalit vaikuttavat nyt oikein hyviltä, sateeton sää sopii niille tässä vaiheessa mainiosti. Jos on yhtä aikaa lämmintä ja kovin sateista, alkavat parsakaalin kukinnot helposti pilaantua.

T'ämä harson alla tuholaisilta suojassa kasvanut
jättikyssäkaali on halkaisijaltaan jo ainakin 15 cm. 

Myös jättikyssäkaalit ovat kehittyneet tänä kesänä harvinaisen nopeasti, ovat jo tällä hetkellä aika hervottoman kokoisia. Se on vähän ongelma sikäli, että olen yleensä korjannut jättikyssäkaalit vasta myöhään syksyllä ja säilönyt ne kellariin. Tässä vaiheessa kellariin ei vielä voi säilöä mitään, enkä ole varma, voiko noita jättiläisiä pitää maassa vielä kuinka pitkään, mahtavatkohan nuo kasvaa vielä lisää?

Ensimmäinen kukkakaali keitoksi

Tänään syötiin kesäkeittoa, sitä pitää ehdottomasti tehdä ainakin kerran kesässä. Tuoreesta perunasta, pavuista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista ja herneistä tehty
keitto vie kielen mennessään ja on aivan eri ruoka kuin eineskeitot.

Juju on onnistua keittämään keitto siten, että vihannekset säilyvät sopivan rapsakoina. Laita ainekset kiehumaan veteen pienin välein edellä mainitussa järjestyksessä. Mausta ja lisää suurus, jossa rasvaa, pieni määrä jauhoa ja maitoa. Pinnalle persiljaa. Kiitokset naapuriin kukkakaalintaimista!

Tänään kypsyi myös odotettu ensimmäinen pitkulainen Roma-tomaatti. Ei kuitenkaan ollut sellaisenaan aivan erityisen suuri makuelämys, mutta sehän onkin tarkoitettu ennen muuta säilöttäväksi. Kaunis tuo joka tapauksessa on.

Näillä helteillä monenmoista satoa pukkaa siihen tahtiin, että meinaa jo alkaa tehdä tiukkaa keretä sitä säilöä.

Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi

Keräsin harson alta ensimmäiset parsakaalit. Kauniin tummanvihreitä, kiinteitä ja hyväkuntoisia parsakaalinpäitä kertyi sankollinen - ja lisää on tulossa. Harson käyttäminen on kaalinkasvatuksessa välttämätöntä, se pitää loitolla niin kaalikoit, -kärpäset kuin -perhosetkin.

Parsakaalin kohdalla itse viljellyt hakkaavat kaupasta saatavat 6-0. Olen katsellut kaupassa nahistuneita ja usein jo kellastuneita ja auenneita nuppuja, eivätpä houkuttele. Näin ainakin täälläpäin, toki kauppojen vihannestiskeissä on eroja.

Syötiin sosekeittoa, jossa parsakaalin lisäksi perunaa, kesäkurpitsaa ja purjoa. Tosi hyvää, totesi teinimme. Se on paras palaute ja lämmitti mieltä. Noin yksinkertainen voi olla niin hyvää!

Kokiksi opiskelevalta tuttavalta opin, että sosekeiton ainekset pitää kuullottaa rasvassa ennen keittämistä. Tätä en ole tajunnut aiemmin tehdä. Näin tehden keittojen maku parani entisestään merkittävästi, ja lapsetkin huomasivat eron.