 |
| Herkullisia herkkutatteja. |
Vain muutama päivä sitten kerroin, ettei meiltäpäin vielä löydy juuri muita sieniä kuin kantarelleja. Vaan melkein heti kun olin tämän kirjoittanut, päättivät herkkutatit nousta esiin oikein urakalla.
Niitä ilmestyi yhtäkkiä aivan joka paikkaan, taitaa olla enemmän kuin koskaan aiemmin. Sankollisen kerää aivan hetkessä. Ja mikä parasta ja harvinaista, tatit ovat nyt jostain syystä poikkeuksellisen madottomia ja hyvälaatuisia.
Niitä tulee nyt sellaista tahtia - kun eihän sitä tietenkään malta olla poimimatta jokaista vastaan tulevaa tatinmöllykkää - ettei kaikkia tahdo oikein pystyä säilömään. Laitanpa tässä yhden "puolikaupallisen" linkkivinkkin Dallavallen, joka ei niinkään myy, vaan ostaa herkkutatteja. Ja vaikkei olisi kiinnostunut tatteja myymään, niin sivuilta saa mainiosti reaaliaikaista tietoa siitä, missä ja milloin tatteja on noussut.
 |
| Lempisieneni leppärousku. |
Leppärousku on minulle erityisen mieluisa siksi, että siinä on rouskun mainio maku, mutta sitä ei tarvitse ryöpätä niin kuin muut rouskut. Sienen rakenne säilyy silloin paljon parempana ja maittavamapana.
 |
| Eivät mustatorvisienetkään hassumpia ole. |
Paistan leppärouskut vain nopeasti pannulla kera pienen sipulin, vähän suolaa ja muuta ei sitten tarvitakaan. Tyrmäävän hyvää!
Pistetäänpä tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni, herkulliseen sieni-sosesoppaan.
Mikä on sinun lempi-ruokasienesi, ja miten sen valmistat?
No joo! Mäkin olin tänään metsässä, kävin katsastamassa onko vielä mustikoita. Näin paljon sieniä, mutta oma sienituntemus rajoittuu kangassieneen, suppilovahveroon ja kanttarelliin. Kyllähän tattikin tuttu on, mutta niitä en tänään nähnyt. Tuo leppärousku näyttää kuvissasi tutulta, eli taisin tavata tänään ja ohittaa. Vielä mä menen metsään sieneen ystäväni kanssa, joka hallitsee sienet paremmin. Opiskelen vähän lisää. Olis halpaa ja hyvää ruokaa :)
VastaaPoistaTuohan on jo hyvä pohja ja hienoa, että sinulla on tuttava, joka voi opastaa vielä pidemmälle sienten saloihin. Sienten opettelun kohdalla juuri tällainen "ihmiseltä-ihmiselle"-systeemi on mielestäni oikein toimiva!
PoistaKirjoista tai netistä opettelemalla on vaikea saada tunnistukseen sellaista varmuutta kuin toiselta kädestä pitäen oppia saamalla.
Itsekin kun jonkin verran sieniä tunnen, niin minusta on oikein mukavaa opastaa tunnistamista muillekin. Siis todellinen win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat :)
Hyviä sieniretkiä!