Tukimateriaaliksi valikoitui 10-millinen harjateräs, siitä tehtyjen pystytukien pitäisi olla lähes ikuisia. Teräksenpätkät pätkäistään halutun aidankorkeuden mukaan sopivan mittaisiksi ja työnnetään mahdollisimman syvälle maahan, n. 25 -30 cm:n välein.
Varastosta taas löytyi aiemmin kuumimman pajubuumin aikaan keräämiäni pajunoksia, jotka ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa päätyäkseen joskus punontatöihin. Pajunvarret oli helppo pujotella muutaman kappaleen nippuina kerros kerrokselta limittäin pystytukien väliin, aina joka toisen pystytuen etupuolelta ja joka toisen takapuolelta.
 |
| Parin pystytuen yläpään taivutin koukuksi, johon voi ripustaa vaikka amppelin tai talvella kynttilälyhydyn. |
Näin olisi mahdollista tehdä pidempikin aita, jos vain pujoteltavaa aitamateraalia riittää. Aidasta saa myös helposti monimuotoisen; matalamman tai korkeamman, tarpeen mukaan kaarevan tai eri lailla kiemurtelevan. Samalla mallilla voisi tehdä myös esim. pyöreän, lieriön mallisen suojan vaikkapa roskiksen tai muun vähemmän esteettisen esineen ympärille (pystytukia pitää tällöin olla parillinen määrä).
Aitaan voi käyttää monenlaisia risuja. Aitamateriaali lahoaa vuosien saatossa, mutta samojen pystytukien varaan voi pujotella myöhemmin uudet oksat. Jos käyttää paksumpia oksia, voi harjateräskin olla vielä vähän vahvempaa.
Tästä löytyy yksi aiempi harjateräsjuttuni, jossa linkkejä myös muihin juttuihini aiheesta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti