Liity lukijaksi - osallistut arvontaan!

Parasta puutarhasta on vajaan vuoden ikäinen puutarha- ja ruokablogi, jossa kerron lähinnä oman puutarhamme tunnelmista sekä tarjoilen vinkkejä siihen, miten onnistua erilaisten kasvien kasvattamisessa.

Blogissani on parhaillaan meneillä lukijoiksi liittyneille arvonta, jossa kaikkien kesäkuun puoliväliin mennessä liittyneiden lukijoiden kesken arvotaan käteviä koukkuhenkareita. Palkintoja on yhteensä viisi, joten nyt on hyvät voittomahdollisuudet! Käypä tutustumassa arvontaan tarkemmin ja liity lukijaksi, ellet vielä ole.

Samalla vielä vähän lukuohjetta blogiini, sillä pyrin kasvattamaan blogista hiljalleen pientä puutarhatietopankkia, josta löytyy vinkkejä ja tietoa lähinnä erilaisten syötävien kasvien kasvattamisesta.

Olen koonnut blogin tärkeimmät jutut sivun oikeasta yläreunasta löytyvään sisällysluetteloon, jossa on viisi kokonaisuutta:

Puutarhassa ja pihalla
Parasta keittiöstä - (kasvis)kokkailua
Talossa
Kyllä maalla on mukavaa
Sitä sun tätä

Puutarhassa ja pihalla -osio on näistä tärkein, siellä on linkit tällä hetkellä noin 60:een blogissa olevaan puutarhajuttuun. Myös noiden pääotsikoiden alla olen vielä ryhmitellyt juttuja erilaisiin kokonaisuuksiin. Käypä tutustumassa!

Olen julkaissut blogissa tähän mennessä yhteensä vajaat 200 juttua. Suosituimpien juttujen järjestys on muuttunut aiemmasta aikalailla. Harjateräs näyttää kiinnostavan kovasti näin keväällä, se on noussut nopeasti puutarhajuttujen kärkeen. Myös taimien valaisemisesta on käyty lukemassa ahkerasti.

Blogin katselukertojen määrä on jatkuvasti kasvamaan päin, tällä hetkellä se on kuukaudessa keskimäärin 3 000 - 4 000.

Toivon myös kovasti palautetta ja toiveita teiltä lukijoilta kommenttien kautta - mahdollisuuksien mukaan pyrin toiveitanne täyttämään!

Tulevan koulunpäättäjäis- ja juhlaviikonlopun merkeissä lämpöiset onnentoivotukset kaikille valmistuville,
oikein hyvää kesänalkua!

Marjapensaan tuki harjateräksestä, yksinkertaisempi malli

Moni näyttää tähän aikaan hakevan tietoa marjapensaan tuista. Laitanpa tähän aiemman postaukseni lisäksi vielä toisen, vähän yksinkertaisemman ja helpomman harjateräksestä tehdyn mallin.

Tähän tarvitaan korkeaksi pystytueksi pensaan keskelle 8-millisestä harjateräksestä yksi n. 2,5 m:n pätkä (riippuen halutusta korkeudesta ja siitä, kuinka paljon pätkää saa upotettua maahan).

Lisäksi tarvitaan pensaan ympärille taivutettavaksi renkaaksi 6-millistä harjaterästä. Jos pensaat ovat pienehköjä, yhdestä täysmittaisesta pätkästä saa puoliksi leikkaamalla renkaan kahteen pensaaseen.

Pystytuen päähän tavutetaan silmukka (täältä vinkkejä taivutteluun) ja pystytuki työnnetään tukevasti maahan pensaan keskelle. Renkaaksi tulevaa teräksenpätkää taivutellaan renkaan muotoon, pujotetaan se (alakautta) pensaan ympärille ja kiedotaan päät toistensa ympärille renkaaksi.

Rengas ripustetaan sopivalle korkeudelle tekemällä vahvasta narusta tai rautalangasta muutama ripustin eri puolille rengasta ja kiinnittämällä ne ylhäällä olevaan silmukkaan.

Molemmat pensastuet ovat toimivia ja huolettomia, kestävät paikallaan kesät - talvet. Meillä on kummastakin mallista jo useamman vuoden kokemus.

Tämän yksinkertaisemman mallin etuna on se, että pensaan ympärillä ei ole maassa lainkaan pystytukia, jotka voivat olla vähän tiellä, jos esim. joutuu niittämään marjapensaiden ympäristön, kuten meillä.

Pieni viljelylaari kaupunkilaistyttärelle

Vanhin tytär on tullut sen verran äitiinsä, että kasvattelee mielellään lasitetulla parvekkeellaan jotain pientä.

Istutin hänelle vähän taimia puulaatikkoon, joka löytyi vajasta kätevästi klapipinon alta - niiden 25 klapikuution, jotka juuri muutama päivä sitten oli saatu heiteltyä onnellisesti sisään. Eipä muuta kuin muutama sata klapia sivuun, niin siellähän se laatikko odotti paikallaan :)

Vuorasin laatikon kaksinkertaisella muovilla, laitoin pohjalle sorakerroksen, sen päälle lannoitettua luomumultaa, hiukkasen kompostia, rakeista luomulannoitetta ja päällimmäiseksi vielä multaa.

Sitten pääsi istutushommiin: taakse hajuherne, eteen vähän salaattia, persiljaa ja thaibasilikaa, keskelle muutama kesäkukanalku.

Hajuherneelle kiipeilytueksi harjateräksestä taivutettu kaari.

Laventelin unohdin pienessä kiireessä istuttaa, se täytynee toimittaa jälkitoimituksena kuten tyttären toivoma tomaattikin. Krassikin voisi vielä olla kiva.

Ja miksei tytär istutellut itse taimiaan? Koska hän valmisti sillä aikaa nälkäiselle äidilleen ihanan grillivartaan, ylimääräisenä yllärinä itse tehty teriyaki-kastike!

Täydennystä perennapenkkiin

Pari vuotta sitten perustettu uusi perennapenkki kaipaisi vielä täydennystä. Penkki on puolivarjoisalla paikalla.

Paikoilleen istutettuina ovat vanhasta penkistä siirretyt kuunliljat, kotkansiipi-saniaiset, kevätvuohenjuuret, akileijat, muutama päivänlilja ja punatähkä, esikkoja sekä lempiperennani iki-ihanat auringontähdet ja siperiankurjenmiekat.

Tämä etuala kaipaisi vielä vähän täydennystä, pernennapenkki

jatkuu myös vielä molemmille sivuille. Toistaiseksi olen täyttänyt

edustaa kuunliljoilla, kun en ole parempaakaan keksinyt ;)

Penkissä kasvaa myös nuori kirsikkapuu (kuvassa keskellä, kukki muuten jo tänä keväänä muutamalla kukalla :) ja kirsikan juurella tänä keväänä istuttamani neljä pensasmustikkaa.

Penkki kaipaisi kuitenkin vielä täydennykseksi ja kukkaloistoa lisäämään jotain pienehköjä, pitkään kukkivia kasveja.

Perennat eivät ole oikein olleet minun juttuni. Olen huomannut, että minua on jopa tökkinyt tuo perenna ihan sananakin. Se kun ei mielestäni ole sanana mitenkään erityisen kaunis ja houkutteleva (terveisiä vaan äidille, joka muistanee tämän!).

Olen nyt hiukan katsellut kaupassa joitain kasveja ja miettinyt, kannattaisiko penkkiin istuttaa vielä ehkä kuolan- tai vuoripioni, kenties isokaunosilmää, tulikellukkaa tai sinisilmiötä? Olisiko hyviä vinkkejä??

Isokaunosilmä vaikuttaisi lupaavalta!

Hurrjaa, mitä kasvua!

Olin alkuviikosta pari päivää poissa kotoa, ja miten olivatkaan varsinkin tomaatintaimet sinä aikana edistyneet!

Tomaatinkukat ovat niin kauniita! Kuvassa esiintyy Matina-lajike.
Pölyttymisen varmistamiseksi muistathan ravistella
kasvihuoneessa kasvavien tomaattien kukintoja kevyesti,
parhaimman kukinnan aikaan lähes päivittäin.

Lähtiessä ei vielä ollut selvästi auenneita kukkia, mutta palattua oli jo useampi tomaattilajike hyvässä kukassa.

Tätä se lämpö tekee, ja välillä on hyvä olla vähän aikaa muualla, niin saa huomata miten huikeaa kehitystä kasveissa tapahtuu.





Laitetaanpa tähän samaan vielä siitä, kun jouduin tuossa jonkin aikaa sitten hieman "tohtoroimaan" paria tomaattia, kun niille tuli pipi.

Olen nimittäin tänä keväänä kunnostautunut harmillisessa lajissa, huolella kasvatettujen tomaatintaimien katkomisessa. Juuri nyt, kun taimia ei olisi yhtään ylimääräisiä.

Yhden keltaisen tomaatin taimen tipautin käsistäni kun ahnehdin kerralla liikaa taimia siirrettäväksi. Se katkesi aivan juuren tyvestä, varsi meni lähes kokonaan poikki. Yritin pelastaa tämän istuttamalla maahan siten, että katkennut kohta jäi mullan alle ja tuin taimen mahdollisimman hyvin.

Juuren tyvestä katkennut keltainen
tomaatti... 

on jo toipumaan päin.

Toisesta taimesta taas tökkäsin vahingossa latvan poikki. Latva jäi ihan pikkuisen kiinni varrenreunasta, ja niinpä tein sille maalarinteipistä "lastan", jos poikki mennyt kohta korjaantuisi.

Olen huomannut, että nesteet pystyvät kulkemaan hämmästyttävästi tomaatissa, vaikka varsi olisi lähes poikki ja vauriot korjaantuvat usein yllättävän hyvin.

Ja nyt, parin viikon odottelun jälkeen tulos on nähtävissä: toimenpiteet onnistuivat ja molemmat taimet on pelastettu!

Herneet kaksoisriviin järjesty!

Harvinaislaatuinen toukokuinen lämpöaalto toikin nyt melkoisen kiireen kylvöihin. No, toisaalta määräänsä enempää ei vain pysty tekemään. Kyllä tässä vielä hyvin ehtii vähän myöhemminkin. Ja ehkä kuitenkin, maltti on valttia, kesäkuun alussakin voi vielä tulla hallaöitä.

Herneensiemenet voi kylvää tuollaiseen alemmassa kuvassa näkyvään kaksoisriviin. Siitä on paljonkin etua: tilaa säästyy ja herneet on helppo tukea. Kahden hernerivin väliin tehdään esim. oksista tai narusta yksi tukirivi, joka tukee samalla molemmat hernerivit. Tämä on kätevä ja nopea kylvötapa, etenkin jos kasvattaa herneitä vähän enemmän.

Sopivan kylvöuran saa tehtyä helposti ja nopeasti esim. rautaharavalla. Sillä työnnellään maahan 10-15 cm leveä, noin 5 cm syvä ura.

Herneensiemenet kylvetään uran kumpaankin reunaan riviin noin viiden sentin välein ja lisätään tarvittavat lannoitteet. Ura peitetään rautaharavalla varovasti niin, etteivät siemenet siirtyisi paikaltaan ja maata tiivistetään vielä haravalla kevyesti painelemalla.

Kylvös kannattaa suojata alkuun harsolla, sillä vasta itäneet pienet herneenversot (kuten myös pavut!) ovat lintujen suurta herkkua, ne saattavat käydä nokkimassa herneenalkuja. Tämä voi olla syynä, jos herneitä ei ole ilmestynyt, kun harsoa ei ole ollut suojana.

Herneenalkujen ollessa vielä pieniä, näiden kahden hernerivin välistä pääsee vielä kätevästi haraamaan rikkaruohot varovasti kapealla haralla. Siksi herneille kannattaa asettaa tuet vasta mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, kun versot ovat 5-10 senttisiä, jotta tuet eivät ole haraamisen tiellä.

Tämän vuoksi näille kahdelle riville kannattaa jättää myös sen verran väliä, että pieni hara mahtuu kulkemaan niiden välistä.

Tulette huomaamaan, olen laiska kitkemään käsin, käytän rikkaruohojen kurissa pitämisessä haraamista niin paljon kuin vain mahdollista. Siitä on sekin etu, että se samalla kuohkeuttaa kohtalaisen tiivistä savimaatamme.

Nokkosia näkyvissä!

Yksi keväisiä herkkuhetkiä on ensimmäiset nokkosletut. Nyt onkin juuri sopiva aika kerätä nuoria nokkosenversoja.

Nokkosista kannattaa ottaa talteen latva ja ylimpiä lehtiä, jotka ovat pehmeimpiä.

Helpoiten tämä käy siten, että laittaa astian aivan nokkosen viereen, napsaisee latvan tai lehden poikki saksilla ja tipauttaa sen käsin koskematta astiaan.

Näin selviää nokkosenpolttamilta ilman suojahanskoja, jotka ainakin minusta ovat monesti aika hankalat.

Nokkosia ei pidä kerätä kovin ravinteikkaasta, esim. kompostia, lantaa tmv. sisältävästä maasta (siis sieltä missä ne mieluiten kasvavat ;).

Kerätyt lehdet huuhdotaan ja ryöpätään pari minuuttia pienessä vesimäärässä. Vesi valutetaan tai puristellaan pois ja nokkoset hienonnetaan esim. sauvasekoittimella. Tai veitsellä, jos haluaa karkeampaa rakennetta.

Nokkosmassaa voi käyttää esim. lettu- ja leipätaikinaan, muhennokseen tai keittoon, ja tietysti sitä voi pakastaa vastaisen varalle.

Jossain mainittiin hiljattain myös nokkos- tai pinaattipannukakku, sitä täytyy vielä kokeilla!

Oletko löytänyt korvasieniä?

Metsästä ei löydy tähän aikaan juurikaan syötävää, paitsi ehkä korvasieniä. Käytiin tyttären kanssa lähimetsässä kurkkaamassa, näkyisikö niitä.

Itseäni korvasienet eivät myrkkynsä vuoksi oikein houkuta - sitä jää kuulemma sieniin jonkin verran kaksinkertaisesta keittämisestä huolimatta, mutta tyttären teki niitä mieli.

Toistaiseksi karikkeesta oli nostanut päänsä vain pari pienehköä syvänruskeaa ryppyistä möhkälettä, jätimme ne vielä kasvamaan.

Aiemmin kerrottiin, että kevään kuivuus esti korvasienten nousemisen. Sittemmin vettä tuli varmasti riittämiin, mutta viileä sää hidasti sienten nousemista. Nyt saapuneen lämpöaallon myötä niitä luulisi nousevan vielä lisää.

Meillä on tiedossa tässä lähellä tuo yksi paikka, johon joka vuosi nousee aina pikkuisen sieniä. Etsinnöistä huolimatta vastaan ei ole tullut muita esiintymiä, korvasieniä on kyllä myös niin tosivaikea huomata.

Tytär kysyi, voisiko korvasienistä tehdä risottoa? Miksei, nehän voisivat sopia siihen oikeinkin hyvin. Ja jos vaikka kevään kunniaksi lisäksi vähän parsaa, njam!

20 000 katselukertaa täynnä :) Arvonnassa palkintona käteviä koukkuhenkareita!

Yhteen palkintoon kuuluu neljä
koukkuhenkaria. Kuvan korut eivät
 kuulu palkintoon, voittajat pääsevät
täyttämään henkarit omilla koruillaan :)

Hei te kaikki ihanat lukijat, jälleen kuuluu kiitos teille: blogin sivukatseluita on nyt kertynyt vajaassa Iisi-koukkuhenkareita.
vuodessa yhteensä 20 000! Tämän tapauksen johdosta järjestän arvonnan, jossa palkintona Tokmanni Oy:n lahjoittamia käteviä

Henkareille on lukuisia käyttötarkoituksia, mm. vöiden, huivien ja miksei vaikka pienten puutarhatyökalujenkin säilytykseen.

Kaikkein parasta henkareissa kuitenkin on, että ne ovat ratkaisu yhteen naisen ikuisuusongelmaan; kaikkien ihanien korujen säilytykseen :) Henkari on kätevä ripustaa vaatetangolle ja ottaa siitä esille. Jo yhteen henkariin mahtuu monta korua, jotka ovat kätevästi käden ulottuvilla ja näkösällä, eivätkä sikinsokin sekaisin.

Tällä kertaa haluan muistaa kilpailulla teitä lukijoitani arpomalla koukkuhenkareita kaikkien blogiini jo liittyneiden lukijoiden sekä kilpailuaikana liittyvien uusien lukijoiden kesken.

Palkintoja on yhteensä viisi, yhteen palkintoon kuuluu kaksi henkaria, yksi valkoinen ja yksi musta, yhden palkinnon arvo on n. 10 euroa.

Kilpailu jatkuu 15.6.14 saakka, minkä jälkeen kerron voittajat ja otan heihin yhteyttä. Jos en tavoita voittajaa kesäkuun aikana, arvon tilalle uuden.

Kommentissa voit halutessasi ehdottaa henkarille vielä uusia käyttötarkoituksia!

Lukijaksi voit liittyä oikella olevassa Lukijat-kohdassa klikkaamalla Liity tähän sivustoon-kohtaa. Liittyminen edellyttää Google-tiliä = gmail-sähköpostiosoitetta.

Arvonta on päättynyt, voittajat löytyvät tästä.

Seuraava kilpailu on tiedossa siinä vaiheessa, kun blogini täyttää vuoden, eli heinäkuun lopulla. Pysyhän "linjoilla"!

Oletko kokeillut kiinankaalin kasvatusta?

Kaupasta tarttui - taas - mukaan uusi siemenpussi: kiinankaalia.

Kiinankaalista tulee ensimmäisenä mieleen kouluaikojen ällö kiinankaali-etikkakurpitsasalaatti. Mutta, ajat ovat muuttuneet, kiinankaalista voisi saada ainakin ihanaa wokkia ja muuta eksoottisempaa.

Pitäisikö sitäkin siis koettaa kasvattaa? Itse asiassa, olenkin yrittänyt joskus kauan aikaa sitten, jolloin havaitsin kiinankaalin niin suureksi herkuksi kaikenmaailman ötököille, ettei kasvattamisesta tullut mitään.

Vaan nyt minulla on uusi suunnitelma. Olen onnistunut kasvattamaan kasvihuoneessa tuholaisille herkkiä ristikukkaiskasveja, kuten rucolaa. Ainakaan toistaiseksi kirpat, etanat ja muut näiden tuholaiset eivät ole löytäneet tietään sinne.

Niinpä aion nyt kokeilla muutaman kiinankaalin kasvattamista kasvihuoneessa, odotan jo innolla tuloksia!

Kiinankaalihan on lyhyen päivän kasvi, eli sen parhaat kasvatusajat ovat nyt alkukesästä tai sitten loppukesällä, ei keskikesällä.

Tässä kohtaa myös pieni "tunnustus". Vaikka muutoin viljelemme luomumenetelmin, niin siementen kohdalla tingin tästä periaatteesta, en jaksa metsästää luomusiemeniä, joiden saatavuus ainakin lähikaupoissamme on heikko. Myös luomujen lajikevalikoima on aika rajoitettu.

Siemenestähän kaikki lähtee, ja varmaan tässä kohtaa olisi syytä olla tiukkapipoisempi, mutta joskus täytyy myös osata löysätä joistain periaatteista. Tuskin tästä kuitenkaan kovin isoa vahinkoa seuraa, semminkin kun viljelemme vain omaksi iloksemme, emme myyntiin.

Vieläpä kerkisin laittamaan tämän yhden "asiapostauksen" ennen 20 000 katselukerran rajaa ja siihen liittyvää arvontaviestiä. Seuraavaksi sitten sen merkeissä... 

Oikein hyvää, lämmintä viikonvaihdetta!

Kuohuvaa ja herneitä - ihana Crème Ninon -keitto

Ainekset kiehumassa ennen soseutusta.

Otettiin äitienpäivästä yli jäänyttä kuohujuomaa ja viime kesäisen herneaidan satoa pakastimesta. Niistäpä syntyi ihana, kuohkeanpehmeä ranskalainen Crème Ninon -hernesosekeitto.

Mukaan vielä vähän oman maan sipulia ja valkosipulia sekä perunaa kellarista - tämähän on lähes lähiruokaa!

Crème Ninonin ohjeita löytyy netistä sen verran, etten rupea sellaista nyt tähän toistamaan.

Hyvää!

Postiljooni toi paketin!

Harvinaista, postiljooni (tai arkisemmin posteljooni) ei jättänytkään tällä kertaa tuomisiaan postilaatikolle, vaan koukkasi oikein pihaan saakka. Koska - hänellä oli mukanaan paketti, joka sisältää blogini seuraavan arvonnan palkinnot :)

Palkintoja tulikin mukava määrä, enemmän kuin olin odottanut. Eipä kuitenkaan paljasteta niistä vielä tämän enempää...

Kilpailu on ajankohtainen sitten, kun blogin katselukartojen määrä saavuttaa 20 000 rajan. Arvonta tulee olemaan tällä kertaa blogin lukijoiksi liittyneiden kesken, sekä nykyisten että kilpailun aikana liittyvien uusien lukijoiden.

Laskuri näyttää nyt 19 412 katselukertaa, eli reilu 500 klikkailua vielä uupuu, mennee ehkä ensi viikonloppuun. Tarkkailepa tilannetta, jos haluat osallistua joka naiselle (ja miksei miehellekin) kätevien palkintojen arvontaan!

Viimeistä juuriselleriä viedään

Ihan pakko oli ottaa kuva, kun kellarista löytyi vielä tähän aikaan aivan täydellinen viimekesäinen juuriselleri, tämä olikin sitten viimeinen. Aika sopivasti ovat riittäneet, mutta nyt joutuu kyllä jonkun aikaa odottamaan uusia.

Juuriselleri on lempikasviksiani. Se on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta parhaimmillaan uunissa paahdettuna tai ihanassa Waldorfin salaatissa, mihin tämäkin selleri päätyi.

Tässäpä vielä kertaukseksi erinomaisen waldorfin salaatin salaisuus yhdestä aiemmasta postauksestani:

Sain sieltä (Rav. Pompier) hauskan idean waldorfin salaattiin, jota usein tykkäämme syödä. Tähän mennessä olen raastanut siihen juurisellerin ja omenan, mutta tässä salaatissa olikin isompia sattumia, toimi oikein hyvin. Sen sellerin voisi vaikka rouhia jonkinlaisiksi pieniksi kuutioiksi ja omenan jättää kunnon palasiksi.  

Sopivasti vaaleanpunaista

Menin jälleen rautakauppaan, tällä kertaa ostamaan pientä palaa suodatinkangasta - ja ai, mitä siellä nyt odottikaan, lähes vastustamattomat vaaleanpunaiset kottikärryt! Kaikkea ne markkinahenkilöt osaavat päämme menoksi kehitellä.

Vielä kun tarvitsisinkin juuri tällaisia. Tutkailin nimittäin ihan vasta tarkemmin tätä kottikärryasiaa. Olen ihmetellyt, miksi kottareissamme on siellä pyörän edessä sellainen äärimmäisen ikävä pyöreä rauta, joka on koko ajan tielläni.

Selvisi, että nykyiset kärrymme ovat rakentajan, eivät puutarhurin kärryt. Vähän molempia kai olen, mutta siitä huolimatta rakentajan kärryjä ei ole suunniteltu minulle. Tuo rauta on kuulemma oikein näppärä, kun kippaa vaikkapa betonia jonnekin alaspäin. Varmaan onkin, mutta sellaista tarvetta minulla harvemmin on.

Yleensä kärräilen enemmänkin jotain jonnekin kovin ylös, vaikkapa halkoja puukasan päälle. Silloin tuo onneton rauta tökkää aina vastaan. Tällaisen pienen naisen voimat eivät kahvakuulasta ja joogasta huolimatta riitä kippaamaan painavaa lastia yli tuon raudan. Lopputulos on usein se, että joko minä, kärryt lasteineen tai molemmat kaatuvat kesken kaiken.

Näissä karkkikärryissä ei tietenkään ole tuota ikävää rautaa.

Innostuksestani huolimatta Puoliso onnistui kuitenkin pistämään jäitä hattuun. Tarkemmassa tarkastelussa nuo ihanaiset kärrit osoittautuvat varsin mataliksi (jopa minulle, lähes lasten kokoa) ja aika heppoisiksikin.

Tällä kertaa kärryt jäivät kauppaan, ei se pelkkä väri kuitenkaan riitä, jos tuote ei ole muuten hyvä. Näin meitä heikkoluontoisia yritetään viedä!

En muuten ole koskaan ollut mikään suuri vaaleanpunaisen ystävä - kuten huomaa vaikka tämän blogini värimaailmasta ;) Ikä vai mikä lie siedätys tehnyt, nykyään vaaleanpunaista jo pitää olla vähäisen siellä sun täällä, maalasinpa äskettäin yläkerran kamarimme lautalattian ihanan hennon vaaleanpunaiseksi.

Alunperin ajattelin vinkata näitä kärryjä äitienpäivälahjaksi, mutta valitettavasti näitä ei nyt kannata suositella. Siitä huolimatta, oikein hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille - erityisesti omalleni!

Suunnitellen vai tuosta vain?

Sain juuri käänneltyä ja muokkailtua lähes valmiiksi pienemmän kasvimaan osan - voisiko sitä sanoa keittiöpuutarhaksi.

Nyt pitäisi keksiä, mitä ja miten siihen laitetaan kasvamaan. Yleensä olen tehnyt jonkinlaisen suunnitelman paperille. Nyt kuitenkin tuntui siltä, ettei tarkka suunnittelu huvittanut, kunhan miettisi vain siinä paikan päällä miten eri kasvit asettelisi.

Jos tuohon keskelle lämpimimpään kohtaan laittaisi nyt papuja, viime vuonna siinä kasvoivat lantut. Ja se viimevuotinen herneaidan paikka, siihen voisi nyt laittaa kesäkurpitsat kaarevaan riviin. Luulisi niiden kasvavan siinä hyvin. Eri lajikkeiset ja eri näköiset kesäkurpitsat voisivat näyttää hauskalta rivissä, aiemmin ne ovat kasvaneet siellä täällä kukin yksinään. Kesäkurpitsantaimia on kasvamassa kolme, niistä pitäisi tulla satoa riittämiin. Lisäksi yksi köynnöskurpitsa kiipeilemään tuonne kauemmas ja vielä yksi varhainen yksilö saa jäädä kasvamaan isoon astiaan.

Varhaisperunat voisi istuttaa keskellä olevan pienen oleskelualueen viereen, kolmeen - neljään riviin. Siihen mahtuu sopivasti purkeissa esikasvavat 20 perunantainta. Milloinhan ne uskaltaisi laittaa, varmaan aika pian kun pakkasyöt näyttäisivät nyt viimein väistyvän.

Saman sorttinen herneaita kuin viime vuonna pitää ehdottomasti laittaa kasvamaan, voi kun sen saisi kasvamaan yhtä hyvin. Lajikkeena jälleen Alderman, jonka siemenpussin mukaan pitäisi kasvaa 100 -150 cm korkeaksi. Viime kesänä korkeutta tuli 250 cm!

Herneaita pitää sijoittaa niin, että herneitä pääsee poimimaan aidan molemmilta puolin. Se taitaa tulla tuohon oleskelualueen toiselle puolelle, vastapäätä perunoita. Parin vierekkäisen Alderman-rivin viereen kylvän vielä kummallekin puolen yhden rivin matalampaa hernesorttia. Tästä pitäisi riittää hernettä ensi hätään.

Tähän pikkumaahan pitää saada mahtumaan vielä vähän varhaisporkkanaa, salaatteja sekä mausteista persiljaa ja tilliä. Jokunen pinaattikin voisi minulle uutena kasvina olla kiva lisä. Näille on sopivasti tilaa tuossa, missä viime vuonna kasvoivat pavut ja kurkut. Siihen reunaan olenkin jo istuttanut talvivalkosipulit pitkään riviin. Porkkana ja valkosipulihan tykkäävät kasvaa lähekkäin.

Pikkukasvimaan laidassa on kasvihuone. Sen eteläseinustalle laitan nyt kasvamaan vesimelonin ja hunajamelonin taimet, jos ne viihtyisivät siinä lämmössä. Melonien viereen tulevat kurkut.

Ai niin, kukat, lantut ja punajuuret meinasivat kokonaan unohtua. Olen kokenut lantut ja punajuuret vähän haastaviksi kasvatettaviksi, laitan niitä sen vuoksi kasvamaan pariin eri paikkaan. Sekä tähän pikkukasvimaahan että varsinaiseen isompaan maahan. Jos ainakin jommassa kummassa onnistuisi. Niille on vielä sopiva pieni kolo tuolla reunassa, missä viimeksi kasvoi kesäkurpitsoita sekä tomaatteja muovisen "hökötyksen" alla.

Tällä kertaa en taida laittaa tomaatteja muualle kuin kasvihuoneeseen. Kun tomaatintaimet ovat nyt niin hyväkuntoisia, luulisi niistä tulevan satoa aiempaa enemmän.

Lopuksi vielä vähän kukkia sinne tänne, mihin sattuu mahtumaan.

Tämä vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta, kynää ja paperia ei taideta tällä kertaa tarvita.

Kastelukannua ja porkkanaa

Voi että, kun näin keväällä on niin paljon blogattavaa. Vaikka kuinka yrittää jarrutella, näyttää kerrottavaa olevan vähintäänkin joka päivälle.

Eilen satuin olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Radiossa nimittäin kerrottiin pitkin päivää tulevan kesän asuntomessualueen päätaideteoksesta Puutarhurin taivas.

Kuinka ollakaan, olin juuri eilen käymässä tuolla keskisuomalaisesssa kaupungissa, joten pakkohan se oli könytä paikalle näkemään, millainen on uunituore Puutarhurin taivas.

Messualue on vielä kovin keskentekoinen, emmekä meinanneet löytää rakennustelineiden, -tarvikkeiden ja -koneiden keskeltä reittiä teoksen luo. Kysyimme kypäräpäisiltä rakennusmiehiltä, tietäisivätkö he, missä jättimäinen porkkana ja kastelukannu mahtaisivat sijaita. Eivät tienneet moisesta, mutta kuulemma juuri edellisenä päivänä läheistä muhkuraista hiekkatietä pitkin oli kuljetettu järvenrantaa kohti jotain omituista, mikä voisi sopia kuvaukseeni. Olivatkin siinä porukalla tuumailleet, mitä se voisi olla.

Pekka Jylhän teos Puutarhurin taivas
Jyväsjärven rannalla.

Valistin heitä, että kyseessä on kuvanveistäjä Pekka Jylhän alueelle suunnittelema teos, johon kuuluu seitsenmetrinen porkkana naatteineen ja kolmisen metriä korkea kastelukannu. Kypärämiesten naamat vääntyivät pieneen virneeseen.

Lähdimme kulkemaan miesten neuvomaa kärrypolkua. Sieltähän teos löytyikin helposti Jyväsjärven rannasta. Iloisen värikäs, kaunis ja hauska, komeakin, sanoisin. Jopa voimaannuttava. Niin teräksestä tehty jättimäinen porkkana naatteineen kuin sievän sininen kastelukannu ovat upean pitsimäiset, järvimaisema siintää kauniisti niiden läpi.



Puutarhaharrastajan mieltä lämmittää kovasti se, että tällainen teema on päässyt messualueen tärkeimmäksi maamerkiksi.

Otin tietysti teoksesta valokuviakin, mutta vasta kotimatkalla muistin varsin erikoisen jutun. Suomessa tekijänoikeudet nimittäin suojaavat julkisella paikalla olevaa taideteostakin siten, ettei siitä otettuja valokuvia saa laittaa (ansiotarkoituksessa?) julkisesti esille ilman lupaa! Vähän merkillisen kuuloinen asia, kuinkahan moni mahtaa olla tästä tietoinen?

Niinpä otin ja laitoin varmuuden vuoksi taiteilijalle viestin kysyäkseni julkaisuluvan. Lupa heltisi, joten tässä ihailtavaksi Jylhän kastelukannua ja porkkanaa, olkaa hyvä!

Se on kevät!

Viikonloppuna pystytettiin trampoliini, tässä pari ensimmäistä videokokeilua tänne blogiin - toivottavasti nämä toimivat! Puutarha-aiheistakin saisi monia kivoja videoita, mutta pikkuisen työläinä niiden aika on ehkä joskus myöhemmin...

Koira olisi innokkaimpana halunnut päästä pomppimaan välittömästi, eikä jäädä turhaan odottelemaan trampan valmistumista. Pääsihän se sentään lopulta palloilemaan. Yhdessä kohdassa tämä vauhtikoira muuten seisahtuu paikalleen niin pitkäksi aikaa, että luulimme jo videon pysähtyneen kesken kaiken ;)

Tässä vielä koiran toinen lempihomma, kohkaaminen kävyn kanssa. Suomenlapinkoira-narttujen kuulemma pitäisi "aikuistuman" kahden vuoden iässä, tämä on kolmen. Vaan kivahan se vain on, että on pysynyt leikkisänä.

Erilaisista tomaattilajikkeista

Aika moni näyttää saapuvan tänne blogiin etsiessään tietoa erilaisista tomaattilajikkeista. Olen aiemmin kertonut kasvattamani tomaattilajikkeet, mutta enpä ole vielä toistaiseksi kuvaillut tarkemmin  noita eri sorttisia tomskuja.

Niinpä ajattelin, että tällainen postaus voisi olla paikallaan, vaikka näitä lajikekuvauksia löytyy täältä internetin ihmemaasta toki paljon muitakin. Nämä ovat omia, henk.koht. näkemyksiäni enimmäkseen yleisimmistä tomaattilajikkeista. Saa olla mielellään ja vapaasti eri mieltä ja kertoa omia näkemyksiään kommenteissa, makuasioitahan nämä pitkälti ovat :)

Vuosien saatossa olen tähän mennessä ehtinyt kokeilemaan noin 20 eri lajiketta. Olen tykästynyt muutamiin perushyviin ja -varmoihin lajikkeisiin, joita en mielelläni muuksi muuta. Minulle tomaattilajikkeen tärkeimpiä kriteereitä ovat runsassatoisuus (koska kasvihuoneemme on aika pieni), hyvä taudinkestävyys sekä tietysti tomaattien maku ja toki myös ulkonäkö.

Viljelykokemukseni ovat lämmittämättömästä kasvihuoneesta, ja myöhemmin terassilta/parvekkeelta, monien lajikkeiden osalta jo useammalta vuosikymmeneltä.

Yleensä ottaen varhaiset lajikkeet ovat niin tomaattien kuin muidenkin kasvien kohdalla huomattavasti niukkasatoisempia kuin myöhäisemmät lajikkeet. Varhaisempien tomaattilajikkeiden kasvustot jäävät myös pääsääntöisesti aika pienikokoisiksi. Jos tilaa on niukalti, ne ovat hyvä vaihtoehto. Jos taas kasvatusolosuhteet ovat hyvät, kannattaa suosia myöhäisempiä, runsassatoisampia sortteja. Varhaisen sadon saamiseksi joukkoon kannattaa kuitenkin ottaa muutama aikainenkin yksilö.

Omat suosikkilajikkeeni olen merkinnyt *:llä.

Runkotomaatteja (kasvattavat yhden korkeahkon rungon, "varkaat" eli lehtihankoihin kasvavat sivuhaarat poistetaan - varo, ettet kuitenkaan poista kukkaterttuja!)

Black ball: vuoden 2024 uusi kokeilu, yksi harvoja kasvattamistani "mustista" tomaateista. Ei erityisen runsassatoinen, mutta muutoin kaikin puolin ok. Erikoisen värinsä vuoksi sen verran hauska, että saatan kasvattaa jatkossakin. 

* Golden sunrise: kokeilemistani keltaisista tomaateista ehdottomasti paras. Tämä tomaatti kypsyy yleensä kaikista lajikkeista ensimmäisenä, on siis varsin varhainen. Lisäksi tämä on melkoisen runsassatoinen ja tuottaa tomaatteja todella pitkään. Aiemmin kasvattamani keltaiset ovat olleet erityisen herkkiä rutolle, liekö yleinen keltaisten ominaisuus? Tämän kanssa tätä ongelmaa ei ole ollut. Maultaan tämä on aika voimakas ja hapokas, saattaa herkimmillä jopa vähän kirvellä suussa, kuten keltaiset usein tuntuvat tekevän. Tomaattisekoituksiin keltaiset antavat kivasti väriä, niitä pitää aina olla ainakin vähäsen!

Härän sydän: todella suurikokoinen, "lihaisa", sisältä vaalean punertava, päältä tummahko. Aika varma, muttei kovin satoisa. "Jauhomainen" rakenne, maku ei mitenkään erityisen sykähdyttävä.

Matina: samantapainen "perustomaatti" kuin esim. Tanskan vienti, aika taudinkestäväksi sanotaan.

Orange queen: erikoinen vuoden 2023 kokeilu, menee jatkoon. Tomaatit ovat hauskan oranssinkeltaisia, aika harvinainen ja kaunis väri. Erikoiseksi tämän tekee se, että tämä kasvattaa eri kokoisia tomaatteja. Osa on tavallisia pyöreitä, osa taas todella isoja, pihvitomaatin kaltaisia. En siis osaa oikein sanoa, onko tämä pihvitomaatti vai mikä? Joka tapauksessa runsassatoinen ja aikainen, siis kaikin puolin hyvä lajike.

Outdoor girl: aikaisena ja vaatimattomana varsin niukkasatoinen, makukaan ei ole jäänyt mieleen minään suurena elämyksenä.

Roma: pitkulaisen mallisena hauskan näköinen. Melko myöhäinen, kohtalaisen "lihaisa". Maku tuoreena ei erityinen, käytetään pääasiassa ruoanlaittoon ja säilöntään, mihin sopii hyvin. 

Selandia: vähän kuin Tanskan vienti.

Tanskan vienti: varma perustomaatti, kohtalaisen satoisa ja taudinkestävä, ehkä eniten "perus" tomaatin makua.

* Tigerella: oma suosikkini. Tämä kauniin raidallinen tomaatti näyttää jakavan mielipiteitä. Oman kokemukseni mukaan Tigerella on erittäin varma, taudinkestävä ja kohtuullisen satoisa. Tomaatit ovat raidallisina mukavan näköisiä, hiukan kirpeitä, mutta omaan makuuni oikein maistuvia.

White beefsteak: yksi suosikki-pihvitomaattejani. Isokokoiset, kauniin vaaleankeltaiset tomaatit ovat erityisen hyvänmakuisia. Onnistunut minulla aina hyvin, ei myöskään ole herkkä halkeilemaan, kuten monet muut pihvitomaatit.

Pensastomaatteja (kasvavat tuuheahkoiksi monihaaraisiksi "pensaiksi", varkaita eli lehtihankoihin kasvavia sivuversoja ei poisteta)

Sibiria: aikainen, ei erityisen satoisa. Kokemukseni mukaan on myös erittäin rutonarka. Olen siksi istuttanut tämän lähelle kasvihuoneen ovea, missä on tehokkain tuuletus.

Subarctic plenty: Kohtalaisen aikainen, ei kovin runsassatoinen. Maku aika "tavanomainen".



Kirsikkatomaatteja (osa runko-, osa pensastomaatteja)

Black cherry: kauniin tumman suklaanrusehtava tomaatti, myös oikein hyvänmakuinen. Valitettavasti tämäkin oli minulla niukkasatoinen.

Cereza amarilla: lempi-kirsikkatomaattini. Varsin aikainen, keltainen, runsassatoinen. Ei herkkä halkeilemaan, eikä erityisen herkkä taudeille.

Gardeners delight: hyvin satoisa kirsikkatomaatti, kasvaa korkeaksi runkotomaatiksi, varkaat poistetaan. Maku aika voimakas ja happoinen, kuten kirsikkatomaatit usein. Yksi suosikkejani.

Erilaisia kasvattamiani tomaattilajikkeita.

Golden bumble bee: hauskannäköisiä, oranssiviiruisia keltaisia pikkutomaatteja. Hyvänmakuisia, mutta minulla jäi aika niukkasatoiseksi.

Green envy: paljon kehuttu lajike, tomaatit ovat kypsänäkin vihreitä. Nimen mukaan maun pitäisi oleman niin hyvä, että herättää kateutta :) Minulla tomaatit kuitenkin halkeilivat erittäin helposti, vähän ennen kypsymistä, joten en päässyt oikein maistamaan aivan kypsää tomaattia.
Oli myös herkkä rutolle eikä kovin runsassatoinen, ei päässyt minulla viljelyyn jatkossa.

Ildi: valtavan tomaattimäärän kasvattava kirsikkatomaatti. Tomaatteja tulee kuitenkin niin paljon - satoja - etteivät oikein tahdo ehtiä kypsyä. Maku ei myöskään kovin erityinen.

Sungold: kaikkein makeimmaksi sanottu tomaattilajike, melko runsassatoinen. Kypsän sungoldin kauniin oranssinpunainen väri saattaa hämätä, ei huomaakaan, että tomaatit ovat jo kypsiä! Ja silloin törmää sungoldin hankalimpaan ongelmaan, makoisat pikkutomaatit ovat erittäin herkkiä halkeilemaan, joten täytyy olla varovainen, etteivät ne pääse ylikypsiksi.

Sungold on makeudessaan ihan omanlaisensa tomaatti, välillä miettii, maistuuko se edes tomaatilta!

Tiger: tämäkin kivan raidallinen, kuin "isosiskonsa" Tigerella, mutta tällä raidat kauniin viininpunaiset.  Tämän tomaatin huonoin puoli on tajuttoman myöhäinen kypsyminen. Oli v. 2023 kokeillessani ehdottomasti myöhäisin kaikista tuolloin kasvattamistani tomaattilajikkeista.
  
Tiny tim: tähänastisista kokeiluistani paras pensasmainen kirsikkatomaatti. Kohtuullisen satoisa, tomaateissa mukavaa makeutta. Taimikasvatuksen alkuvaiheessa todella hidaskasvuinen, siksi kylvän tämän aina ensimmäisenä tomaattina helmikuun alkupuolella. Kasvaa suurikokoiseksi, mutta varsin ilmavaksi pensaaksi, joten ei niin taudinherkkä kuin lajit, joiden kasvutapa tiiviimpi (esim. Vilma).

Venus: ihanan oranssi ja aikaiselta vaikuttava kirsikkatomaatti. Vuoden 2024 uutuuskokeiluni, joten tästä tarkemmin myöhemmin.

Viinimarja- tai marjatomaatti: runkotomaatti, joka kasvattaa pienenpieniä, noin sentin halkaisijaltaan olevia tomaatteja. Kova tekemään varkaita. Löytyy eri väreissä - oranssia, keltaista, perinteistä punaista. Maultaan ei kovin kummoinen, mutta hauska erikoisuus, kivannäköisiä vaikkapa salaateissa.

Yllättävän hidaskavuinen, olin kuvitellut, että tästä saisi nopeasti aikaisia tomaatteja. Pääsato kasvihuoneessa kypsyi kuitenkin vasta reippaasti elokuun puolella. Melko herkkiä halkeilemaan.

Itse asiassa viinimarjatomaatti, Solanum pimpinellifolium ei ole edes sama kasvi kuin tavanomainen tomaatti Solanum lycopersicum.

Tästä pääset lukemaan vielä tarkemman kuvaukseni viinimarjatomaatista.

Yellow submarine: pitkulainen kauniin oranssinkeltainen pikkutomaatti. Maultaan ei erityinen, ja minulla sato jäi varsin pieneksi. Oli myös erittäin herkkä halkeamaan. Ei päässyt minulla jatkoon.

Yellow pearshaped: hyvin paljon edellisen kaltainen, vielä vähän enemmän päärynän mallinen, kantaa kohti suippeneva.

Tässä linkki juttuuni, johon olen listannut yli sata erilaista tomaattilajiketta.

Ja tästä pääset sivulle, jossa on linkit lähes kaikkiin blogini tomaattijuttuihin.

#tomaatti #lajike #hyvä #keltainen #raidallinen #kirsikkatomaatti #runkotomaatti #runsassatoinen #aikainen

Kivoja yllätyksiä!

Täytyypä laittaa tässä tällainen pieni ylimääräinen postaus.

Eilinen päivä olikin juhlapäiväni vuoksi varsin yllätyksellinen. Sain tietää perheeltä etukäteen vain tapahtuma-ajankohdan, lähtöpisteen sekä jonkinlaiset pukeutumisohjeet (jotain vähän parempaa kuin puutarhaverkkarit). Loppua vain arvailin.

Olivat varanneet täydeksi yllätyksekseni koko perheen yhteisen laivamatkan Suomenlahden toiselle puolen.




Kauniin ja mukavan päivän kruunasi ruokailu jo pidempään haaveilemassani Tchaikovsky-ravintolassa. Olin maininnut asiasta kauan aikaa sitten tyttärelle aivan ohimennen.

Ruokalistalla iskin oitis silmäni annokseen, joka sisälsi edellisen postaukseni mashed potatoa. Kiinnosti päästä näkemään, millaisen version tämä ravintola on siitä kehittänyt. Sisälsi annos vähän muitakin herkkuja, kuten kampasimpukoita, metsäsieniä ja taivaallisia kastikkeita :)


Kokemus oli myös Pyhän Olavin kirkon torni, etenkin tornin 258:n todella kapean, liukkaan ja kierteisen kivirappusen selvittäminen alas korkokengissä. Näkymät ylhäältä olivat huikeat, niille ketkä uskalsivat katsoa... Kannattaa käydä!


Viimeisen kuvan valtava vaaleanpunainen kukkaryöppy löytyi lähtöpisteestä Helsingin Konalasta, sieltä teollisuusalueelta autoliikkeiden vierestä ;)

Lämmin kiitos kaikille mukavista muistamisista!

Vielä yksi perunaherkku: mashed potato

Vielä on hetki aikaa nauttia ihanista talviperunoista. Ne vievät mielestäni jopa voiton uusista perunoista - ovat maukkaampia ja niistä pystyy valmistamaan paljon monipuolisemmin erilaisia perunaruokia.

Ovathan toki uudet perunatkin oma, upea juttunsa! Ehkä näitä kahta ei oikeastaan passaakaan verrata keskenään, ovat kuitenkin niin eri asioita, vaikka sama kasvi onkin kyseessä.

Kirjoitin aiemmin siitä, mitä kaikkea perunasta voikaan valmistaa ruoaksi. Vielä yksi helppo ihanuus tuli nyt mieleeni, englantilaisittain mashed potato - olisiko suomeksi vaikka mössötty peruna, tai muhennetut perunat.

Tämä on tosihyvää, vähän kuin perunamuusia tai tuossa aiemmassa jutussa ollutta perunalunta, mutta kuitenkin erilaista ja jopa vielä maukkaampaa.

Kuoritut perunat keitetään kypsiksi maidossa. Sitten ne mössätään karkeaksi tuollaisella "kurvikkaalla", harvalla perunasurvimella.

Olennaista on, että joukkoon jää myös pieniä perunanpalasia. Mausteeksi suolaa, mukaan voi lisätä hieman rasvaa sekä lisäksi persiljaa tai muita yrttejä. Nam!

Jos tähteeksi sattuu jäämään, niin tämäkin käy hyvin rieskaan.

Ihanainen talvivalkosipuli

Oikein hyvää alkanutta toukokuuta, sään puolesta ainakin aika tyypillisissä vapputunnelmissa :)

Valkosipuli kai sopii näin vappuaamuun. Tähän aikaan keväästä kun raparperin lisäksi juuri mikään hyötykasvi ei vielä näytä elonmerkkejä - paitsi talvivalkosipuli. Sen vahvat uudet versot kurottavat jo korkealle.

Talvivalkosipuli on mukavan helppo kasvatettava, se tuottaa suurikokoisia sipuleita, joissa on isot kynnet. Tähän aikaan voi myös mainiosti nauttia nuoria versoja, joissa on kynsiin verrattuna miellyttävän hento valkosipulin maku.

Talvivalkosipuli on monivuotinen viljeltävä. Sitä voi jättää talveksi maahan, jolloin nämä lähtevät uuteen kasvuun jo varhain keväällä.

Näihin aikoihin nuo kasvuun lähteneet kannattaa kaivaa ylös maasta ja erottaa saman kasvin kynnet varovaisesti toisistaan ja istuttaa ne jatkamaan kasvua n. 10 cm:n päähän toisistaan, 5-10 cm:n syvyyteen.

Valkosipuli tarvitsee kohtuukuohkean, hyvin lannoitetun kasvualustan. Tällä kertaa ripottelin istutuskuoppaan kokeeksi myös hieman kananmunankuoria.

Valkosipulit pötköttelevät uudessa

kasvupaikassaan ennen

kompostin lisäämistä ja peittämistä.

Loppukesästä kasveihin kasvaa korkeat kukkavarret, joihin kehittyy jokaiseen kymmeniä pienenpieniä valkosipulinkynsiä (ns. itusilmuja), joista taas lähtee kasvamaan uusia kasveja... Näin ollen valkosipuli tuppaa leviämään vähän liiankin kanssa, melkein rikkaruohoksi asti. Olenkin viime aikoina katkonut nämä kukkavarret kokonaan pois jo varhaisessa vaiheessa - siitäkin huolimatta, että kukkavarret ovat tosi kauniin näköisiä :) Näin myös maan alla kasvavan, syötäväksi kehittyvän valkosipulin käyttöön jää enemmän kasvuenergiaa.

Uusia valkosipuleita lähtee siis kasvamaan myös noista maan alla olevista isoista sipuleista, joka kynnestä aina yksi uusi kasvi. Näistä valkosipulit myös kasvavat huomattavasti nopeammin kuin kukkavarsissa olevista minikynsistä.

Keväällä maasta nostettujen valkosipuleiden

kynnet on helppo irrottaa toisistaan ja niissä

on jo vahvat juuret.

Syötäväksi tarkoitetut talvivalkosipulit kannattaa nostaa aika aikaisin, elokuun lopulla ennen kuin lehdet alkavat kunnolla tuleentua.

Jos nostamisen jättää myöhemmäs, valkosipulinkynnet alkavat jo kehittää uutta versonalkua seuraavaa kesää varten. Mikäli tämä kerkiää tapahtua ennen nostoa, säilyvyys heikkenee huomattavasti. Muutoin nämä valkosipulit säilyvät kuivattamisen jälkeen kuivassa ja viileässä paikassa hyvinä lähes koko talvikauden.