Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?

Kas siinä hyvä kysymys. Aiemmin kirjoitin, että taimien tarvitsemista vedestä, ravinteista ja valosta tuo valo on vaikein järjestettäväksi, mutta varsinkin luomuviljelyssä ravinteet tulevat kyllä heti seuraavana.

Itse käytän siementen kylvöalustana valmista luomulannoitettua multaa tai turvemultaa. Eri tuotteita kannattaa verrata keskenään, sillä niiden ravinnetasoissa on yllättävänkin isoja eroja. Kylvövaiheessa ravinnepitoisuus saa enemmänkin olla aika alhainen.

Tässä esimerkiksi yhden luomumullan pussin päältä tärkeät

ravinnepitoisuudet: typpi, fosfori ja kalium. 

Mutta sitten kun hyvässä kasvun alussa olevat pikkutaimet koulitaan kukin omaan purkkiinsa, nousee ravinnekysymys keskeiseen asemaan. Tällöin on merkitystä myös eri kasvilajien tarvitsemilla ravinnemäärillä.

Esimerkiksi tomaatit ovat ahneimmasta päästä, niille on hyvä saada järjestettyä mahdollisimman korkea ravinnetaso. Kun siirrän tomaatintaimet kylvöastiasta jokaisen omaan maitopurkkiinsa, laitan purkkien pohjalle ensin pikkaisen multaa ja sitten vajaan ruokalusikallisen verran rakeista luomulannoitetta. Tästä tomaatit saavat lisäravintoa sitten kun ovat kasvaneet isommiksi ja juuret yltävät purkin pohjalle saakka.

Lisäksi tarjoilen tomaateille - ja muillekin taimille - kastelun yhteydessä liuosmuotoista luomuravinnetta (tomaateille on olemassa oma versionsa).


Salainen ase

Ja sitten yksi salainen ase - rohkenen tämän tässä paljastaa - ja tiedän, että moni tätä konstia käyttää. Yksi vanha loistava luomulannoite on nimittäin ihmisen virtsa, siis pissa. Tätä erinomaista, itsessään ihan steriiliä ravinneliuostahan syntyy suuria määriä, ja on sääli, että nämä kaikki ravinteet häviävät pääasiassa vedenpuhdistuslaitoksiin.

Vaikka jotakuta ajatus saattaa inhottaa, niin ei tuossa ole mitään pahaa, kun sen käyttöön tottuu. Ravinnepitoisuudet ovat niin suuria - ennen kaikkea nopealiukoisen typen suhteen, mitä luomulannoituksessa on muutoin erittäin vaikea järjestää, ettei pissaa tarvita suuria määriä. Enemmänkin pitää varoa ylilannoitusta, varsinkin taimille. Ihan pienille taimille ei parane käyttää lainkaan.

Muutenkin tätä lannoitetta (kuten muitakin) on hyvä antaa vasta kun taimet ovat päässeet kunnolla juurtumaan istutuksen jälkeen. Uudelleenistutuksen jälkeenhän kasvit myös saavat lisäravinteita uudesta mullasta, joten senkään vuoksi lisälannoituksella ei ole kiirettä.

Pissa laimennetaan veden kanssa 1:10 ja sitä annetaan normaalin kastelun mukana taimien juurelle, joka toinen viikko riittää hyvin. Sisällä taimille annettuna tuo voi suuremmissa määrin hiukan tuoksahtaa, joten siksikin sitä sietää annostella hyvin harvakseltaan. Itse käytin aiemmin lasten ollessa pieniä heidän pottapissojaan, se ei haise juuri millekään. Tässä siis hyvä konsti kokeilunhaluiselle puutarhurille, rehevä kasvu on taattu!

Toinen mahdollisuus on pissan kompostointi, eli ravinteet otetaan talteen kaatamalla pissa kompostoriin, mikä edistää myös hyvin kompostoitumista.

Ainakaan aiemmin ihmisvirtsan käyttö ei kuitenkaan ollut sallittua varsinaisessa kaupallisessa luomuviljelyssä, tämänhetkistä tilannetta en tunne. Mutta kotipuutarhuria tämä ei koske. Pissaa ei kannata käyttää kasveille, joille riittää vähäisempi ravinnemäärä, ja joihin liiallinen typpilannoitus kerryttää haitallista nitraattia (esim. salaatit). Varmuuden vuoksi en myöskään käyttäisi tätä lannoitetta loppukesällä lähellä sadonkorjuuta, ettei tule makuvirheitä.
Tässä yksi artikkeli, jossa lisätietoa aiheesta.

Ja tässä linkki juttuuni, jossa kerron toisesta mainiosta lannoitteesta, nokkoskäytteestä.