Joulua pukkaapi...

Huomenna se on sitten joulukuu - voi aloittaa pienen, keskikokoisen tai jättimäisen jouluhössötyksen - tai sitten ei hössötystä lainkaan, valinta on vapaa!

Kaupat ovat kyllä yrittäneet parhaansa mukaan tyrkyttää meille joulua jo puolentoista kuukauden ajan. Joulu nimittäin näytti rantautuvan niihin tänä vuonna aiemmin koskaan.

Vakiintunut maan tapahan on vuosikymmenet ollut, että joulusuklaat ja muu joulutavara on ilmestynyt marketteihin sitten kun on ensin rauhassa vietetty isänpäivä, selkeä peli.

Viime vuosina tilanne näyttää lipsahtaneen siihen, että joulu on tullut kauppoihin jo heti Pyhäinpäivän jälkeen, aivan turhan aikaisin. Vaan mitä tänä vuonna, joulukamat valtasivat putiikit lokakuun puolivälin lämpöaallon aikaan, kun syksyn lehdet vielä killottelivat puissa. Pikkuisen epätoivoiselta yrittämiseltä alkaa vaikuttaa - tätä vauhtiahan sitä on jouluun mennessä jo kyllästynyt koko asiaan.

Pistetäänpä tässä joulunodotuksen merkeissä jälleen vähän kyselyä: Mikä mauste tuo sinulle joulun? Kysely löytyy ylhäältä oikealta, vastailla voi jouluun saakka. Useampiakin vaihtoehtoja voi valita, ja saa tähän kommentoidakin!

Oikein hyvää joulukuun alkua!

Vaarilla oli saari...

Yritänpä tällä kertaa tällaista etukäteen ajastettua postausta, toivottavasti ilmestyy ajallaan pyhäaamuna. Sijaitsen nimittäin nyt itse hiukan etelämpänä. Ei ihan siellä, missä palmuja kasvaa, mutta lentomatkan päässä kumminkin. Jos täältä jotain kerrottavaa, niin niitä sitten kun palaan, mutta asiaan:

Nimimerkkini sai minut pohtimaan tärkeitä, jo edesmenneitä sukulaisia. Piti ihan tarkistaa, milloin olisikaan isoäitini Kertun - tai Kerttulin nimipäivä. Maaliskuusta löytyy, 17.3. Samaisen kuukauden alussa juhlittiin myös isoäitini puolison, isoisä Rudolfin nimppareita - mikä nimi!

Vaan tänäänpä on aika muistella äidin puolen sukua. Siellä mummoni nimeä juhlittaisiin tänään, Sivin päivänä. Paitsi että mummon nimi oli tarkalleen ottaen Siviä, mitä hän syvästi inhosi. Sivi olisi vielä kelvannut, mutta Siviä oli liikaa.

Siviän puoliso taas oli ukkini Paavo, melkoinen tapaus. Vannoutunut ateisti ja Pelle Peloton, värkkäili jatkuvasti ihan mitä vaan. Kun ei ollut vaarilla mökkijärvessä saarta, Paavohan otti ja rakensi sinne pienen saunan kokoisen saaren ja saarelle saunan, josta hypättiin suoraan järveen. Saarelle tietysti kuljettiin Paavon rakentamaa pitkää riippusiltaa pitkin, wau. Sitä oli muksuna mukava eestaas juoksennella. Eikä ollut Paavo mikään rakennusinsinööri, vaan ihan itseoppinut.

Sittemmin saari ja sauna herätti muissa niin paljon kateutta, että määrättiin purettaviksi. Eiväthän ne järven tilaakaan varmasti ainakaan parantaneet, eikä mitään lupia ollut, tietenkään. Vaan tämähän ei Paavoa lannistanut, pisti saunamökin kasaan ja siirsi sen sellaisenaan mantereen puolelle.

Pipariksi meni

Einon-päivän myräkkä toi sellaisen pikkujouluisen olon, että teki mieli vetäytyä sisätiloihin ja tehdä ensimmäinen piparitaikina. Tietäähän sen, että kun marraskuu on vasta puolivälissä, niin noita taikinoita tarvitaan jouluun mennessä vielä jokunen...

Semminkin kun tästäkin taikinasta hävisi jääkaapissa ekan vuorokauden aikana noin kolmannes parempiin suihin! Mistähän sekin johtuu, ettei juuri ole leivonnaista, joka olisi valmiina paremman makuista kuin taikinana :)

Jos ei vielä halua heittäytyä aivan jouluiseksi, niin tähän aikaan voi tehdä ihanan rapsakoita, ohuita kristallipipareita. Tässäpä ohje gluteenittomiin sellaisiin:

Gluteenittomat kristallipiparit

200 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 dl siirappia
1/2 dl kaakaojuomajauhetta (ei siis kaakaojauhetta!)
1,5 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl pomeranssinkuorta
1 muna
1,5 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
n. 7 dl gluteenitonta jauhoa

Pinnalle: kidesokeria

Mittaa kattilaan sokeri, siirappi, kaakaojuomajauhe ja mausteet. Kiehauta seos. Lisää rasva joukkoon palasina ja anna sulaa. Anna seoksen jäähtyä.

Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella, lisää muna joukkoon edelleen vatkaten. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola. Lisää jauhoseos taikinaan vähitellen sekoittaen. Laita taikina jähmettymään kylmään yön yli.

 Ota taikinasta osa, kauli se jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi. Ripottele aivan kaulimisen loppuvaiheessa pintaan tasainen kerros sokeria, painele sokeri kiinni kevyesti kaulien. Ota muotilla piparkakkuja, paista 175 asteessa noin 7 min. Jatka lopun taikinan kanssa samaan tapaan.

PARI VINKKIÄ: Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, vaihda jauhot vehnäjauhoihin.
Kristallipipareita voi tehdä ihan tavallisestakin piparitaikinasta, kauli ohueksi ja lisää pintaan sokeria kuten yllä. 

Myrskyn merkkejä

Eino tuli ja meni, eipä näyttänyt aiheuttavan meillä sen kummenpaa tuhoa. Sähkötkin toimivat koko ajan, vaikka välillä uhkaavasti räpsivät. Tiedä sitten miten tuolla etäämpänä. Yhtenä vuonna nimittäin jo kotvan aikaa myrskyn jälkeen tilanne oli suunnilleen samanlainen, meillä kaikki hyvin.

Yhtäkkiä ilmestyivät sähköyhtiön miehet kuitenkin pihaamme etsien sitä kaatunutta puuta. Meillä ei ollut asiasta mitään havaintoa. Vaan sieltähän se löytyi meidän ulkorakennuksemme takaa sähkölinjoille kaatuneena. Senpä vuoksi kellään meiltä edemmäs ei ollut sähköjä, voi ei.

Myrskyssä oli tällä kertaa monta hyvääkin puolta. Piha tuli siivottua, kun piti käydä noukkimassa myräkän puihin ja muualle viskaamat, keräämistä odottaneet muovinkappaleet talteen. Lakanapyykkikin tuli pestyä, lakanat kuivuivat narulla hetkessä vaakatasossa iloisesti viipottaen.

Varmuuden vuoksi tyhjensin sähkökatkon varalta jo pidemmän aikaa sulattamista odottaneen kaappipakastimen muihin pakastimiin. Tuli se sitten siinä samalla sulatettuakin.

Nyt ulkona näyttää jo aika rauhalliselta, täysikuu paistaa suoraan tähän keittiön ikkunaan. Ei hullumpi näky.

No mihin se lompakko ny jäi?

Puoliso tuli kotiin, odotinkin jälleen jo paljon aiemmin. - No kun jäi se lompakko sinne Audin etupenkille.. - Niin siis minkä Audin??? Mehän ajelemme Skodalla, ei ole Audia koskaan ollut ja tuskin tulee ainakaan ihan lähiaikoina olemaankaan.

Oli ollut taas siellä Nesteellä käymässä, tuntuu olevan tämän kylän todellinen Tapahtumakeskus. Siellä sisällä ollessa siihen Skodan viereen oli parkkeerannut Audi niin liki, ettei päässyt Puoliso takaisin autoonsa, toisellakin puolen joku aita. Ei auttanut kuin mennä sisälle huhuilemaan sen Audin omistajaa.

Olikin sitten sellainen hiukan heikommin liikkuva iäkkäämpi, kuulemma miespuoleinen henkilö. Kun se liikkuminen oli sen verran vaikeaa, niin luovutti luottavaisesti Puolisolleni Audinsa avaimet, jotta tämä voisi siirtää autoa. Pienten neljännestunnin kestäneiden alkuhankaluuksien (missä virtalukko, käsijarru?) jälkeen homma sujui hyvin, autoihin saatiin välimatkaa ja avaimetkin muistettiin palauttaa oikealle omistajalleen.

Seuraavien tuntien tapahtumien jälkeen Puoliso äkkäsi, ettei lompakkoa ollut yhtään missään. Pikaisen päättelyn tulos: se on jäänyt sitä Audia siirtäessä siihen repsikan paikalle - ja missähän päin Suomea Audi kuskeineen mahtaa jo ollakaan? Ei kun jälleen takaisin Nesteelle.

Taas kerran kaikki hyvin; Audimies oli sattunut äkkäämään lompsan siinä penkillä ja nakannut sen ystävällisesti sinne Nesteen tiskille, missä odotteli noutajaansa.

Seuraavaa Neste-episodia odotellessa...

Kilpailun voittaja on selvillä!

Blogin ensimmäinen kilpailu on päättynyt, on aika kertoa tulos ja kilpailun voittaja!

Maa-artisokan korkeus oli niinkin paljon kuin 295 cm. Siten lähimmäs ja todella lähelle osui 300 cm 7.11. veikannut anonyymi s-p osoitteella kissankoti88@gmail.com. Onneksi olkoon! Laitoin sinulle s-postiviestin, jossa kysyn postiosoitteesi, jotta voin postittaa palkinnon sinulle.

Kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Joskus ensi vuoden puolella sitten taas uusi kilpailu.

Butternuttia aina vaan

Butternut -kurpitsa onkin melkoinen runsaudensarvi, sitä on nyt syöty meillä aika monessa mudossa. Kun sitä paahtaa uunissa, kannattaa samalla kertaa paahtaa ainakin pari kurpitsaa.

Yhdestä puolikkaasta tein herkullista pyreetä. Paahdettu kurpitsa paloitellaan kermatilkkaan, keitetään hetki ja soseutetaan hienoksi sauvasekoittimella. Joukkoon vähän voita, mausteeksi suolaa ja pippuria. Muuta ei tarvita! Pyreen voi tehdä paahtamattomastakin kurpitsasta. Silloin raa´at kurpitsanpalaset keitetään kypsiksi kermassa (tai kermamaidossa) ja soseutetaan.

Myös kurpitsarisotto oli mielenkiintoinen tuttavuus. Siihen laitoin normaaliin risottopohjaan (risottoriisiä, vähän sipulia, vettä, valkoviiniä, kermaa ja mausteita) butternutkurpitsapyreetä, vuohenjuustoa joka sai sulaa sekaan sekä lopuksi vielä vähän butternut-palasia. Erikoinen makuyhdistelmä!

Ristossa tärkeintä on, ettei päästä riisejä aivan kypsiksi, vaan ne saavat olla vähän al dente. Toinen tärkeä on, että risotto jää riittävän kosteaksi, löysän puuron kaltaiseksi. Jos vaikuttaa liian kuivakalta, voi viime metreillä lisätä vielä vähän nestettä. Ja parmesania pitää olla riittävästi. Kurpitsarisottoon sitä riittää vähän vähempikin, kun on tuota vuohenjuustoakin.

Viimeisiä hehkulamppuja viedään

Taas paloi lamppu, se on harmi. Sillä hamstraamassani hehkulamppuvarastossa ei ole enää ihan hirveästi valonlähteitä jäljellä. Ja mitähän sitten tehdään?

En todellakaan jaksaisi perehtyä erilaisten energiansäästö-, halogeeni-, led- ja muiden lamppujen maailmaan. Ennen riitti, että tiesi wattimäärän ja kannan koon. Miksi kaikesta pitää tehdä niin monimutkaista? Yksi halogeeni meillä jo sytytti tulipalonalun (siis kuumenevat vaarallisesti, eipä ole tästäkään mielestäni paljon varoiteltu, ei missään tapauksessa lastenhuoneeseen!). Onneksi neuvokas nuorimmainen tytär hoiti homman ennen kuin brankkarit saapuivat paikalle.

Kävin taannoin valaisinkaupassa vielä täydentämässä hehkulamppuvarastoa saunaan sopivien lamppujen osalta. Kysyin jo samalla, että mitäs sitten, kun nämä loppuvat? No eipä ole mitään tilalle. Ei löydy saunan valaisimeen sopivaa pienitehoista, lämpöä kestävää valonlähdettä. Onneksi olivat jättäneet johonkin seurakunnan tarpeisiin varaston pikkulamppuja ja onnistuin vohkimaan niistä osan. Siinähän sitten ainakin toteutuu alkuperäinen tarkoitus, energiansäästö, kun saunotaan pimeässä! Tai sitten koko valaisin uusiksi, se siitä säästöstä.

Vanhin tytär taas tiesi kertoa, että tuolla etelämpänä Euroopassa kauppaavat edelleen iloisesti hehkulamppuja kun myyvätkin niitä lämmittiminä, ei valaisimina. Ilmeisesti täyttä totta eikä urbaanilegendaa!

Juurekset uuniin, äiti pihalle

- tai joogaamaan, tai minne huvittaa!

Uunijuureksia ja uunissa samanaikaisesti kypsennettyjä

perunanpuolikkaita.

Ruoanlaitto on tosi kivaa, mutta kun sen aloittaa hakemalla kellarista multaiset juurekset, on se melkoisen työlästä ja aikaaviepää.

Siksi uuniruoat ovat ihana pelastus. Kun valmistelutyöt saa tehtyä, voi ruoan työntää uuniin muhimaan ja mennä itse muihin hommiin. Ruoka valmistuu sillä aikaa itsekseen. Se tuntuu melkein vapaapäivältä ruoanlaitosta.

Uunijuurekset ovat yksi tällainen hyvä ruokalaji. Siihen käy mitkä vain juurekset; porkkana, lanttu, selleri, maa-artisokka, punajuuri, palsternakka, selleri... Sipuli sopii myös hyvin joukkoon.

Juurekset kuoritaan, paloitellaan reilun kokoisiksi paloiksi ja laitetaan uunivuokaan. Sekoitetaan joukkoon pari rkl ruokaöljyä, mausteita ja sopivasti suolaa. Kypsennetään uunissa 225 asteessa noin 40 - 45 min, kunnes juurekset ovat sopivan pehmeitä. Kypsymisen aikana juureksia voi käännellä kerran - pari.

Juuresten kulutus on kuulemma romahtanut Suomessa, mikä on harmi, sillä nehän ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Vaan eipä sitä itsekään tulisi syötyä läheskään samassa määrin porkkanaa, lanttua, punajuurta ja selleriä, ellei niitä itse kasvattaisi.

Marraskuu on mahdollisuus!

Loppusyksy tuntuu menneen kuin siivillä - ja yhtäkkiä onkin jo marraskuu. Minne se lokakuu katosikaan?

Marraskuu alkaa ihanasti huomisella Pyhäinpäivällä. Se on syvässä rauhallisuudessaan mielestäni yksi vuoden hienoimpia päiviä. Jo pelkkä ajatus Pyhäinpäivästä tuo mieleen hämärän, usein pilvettömän kuulakkaan myöhäissyksyn päivän. Kaiken orastavan jouluhössötyksen alla tämä on lauantaipyhä, jolloin kaupat ovat visusti kiinni.

Itse asiassa koko marraskuussa on jotain samaa. Mitäpä jos pimeysvoivottelun sijaan nauttisimmekin tästä rauhallisesta "välikuukaudesta" ennen joulukuun härdelliä. Kynttilöitä palamaan ja villasukat jalkaan, marraskuuhan on asennekysymys! Sitäpaitsi, ainakin tällä hetkellä on vielä mukavan lämmintäkin, ei tarvitse edes palella.

Pyhäinpäivään kuuluu ehdottomasti visiitti tunnelmalliselle kynttilöiden valaisemalle hautuumaalle, jossa käymme lapset mukana sytyttämässä kynttilän muualle haudattujen sukulaisten muistoksi.